Hyppää pääsisältöön

Kirjoittamisen lukon voi murtaa, sanoo runoilija Harri Nordell

Runoilija Harri Nordell
Kirjailija, runoilija Harri Nordell. Runoilija Harri Nordell Kuva: © Veikko Somerpuro/WSOY harri nordell

Kieli hajoaa ja pirstaloituu Harri Nordellin runoteoksessa Hajo. Sanat menevät sijoiltaan, päätyvät uusiin yhteyksiin, rakentuvat uudelleen. Kultakuumeen haastattelussa Nordell kertoo kirjoittamisen lukoista, niistä irti pääsemisestä ja siitä, kuinka hän alkoi olla kielen rajoilla.

Kriitikot ovat pitäneet Harri Nordellia yhtenä Suomen omaperäisimmistä runoilijoista. Siksi ei ole mitenkään ihmeellistä, että nyt 61-vuotiaana hän kertoo kokeneensa kirjoittamispaineita. Kun on jo tuonut maailmaan niin paljon priimaa, on vaikeaa pitää taso yllä tai laittaa paremmaksi.

– Olen yrittänyt pitää rimaa aika korkealla, mikä voi johtaa niin sanottuun tuomas anhava -reaktioon, siihen että jossain vaiheessa lopettaa sen takia, ettei enää pysty parempaan, Nordell sanoo.

Onneksi Nordell ei ole lopettanut. Hänen viimeisin teoksensa Hajo on saanut jälleen hyvän vastaanoton, ja teos on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouskilpailun saajaksi. Eikä syyttä. Hajo on palannut Nordellin alkutuotannon minimalismiin, mutta siinä on oma twistinsä.

Kirjoittaminen on muuttunut vaikeammaksi.― Harri Nordell

Hajossa kieli hajoaa. Sanojen osat vaihtavat paikkojaan, ja jotkin lauseet vaikuttavat ainakin ensisilmäykseltä käsittämättömiltä. Sanat myös muodostavat uusia yhdyssanoja ja etsiytyvät uusiin yhteyksiin. Hajoaminen on siis samalla uuden rakentumista, ei pelkkää häviämistä.

Nordellin uudissanojen ja tavallisempien sanojen joukossa on myös sellaisia sanoja kuin satakielilattia ja situla. Monelle ne ovat vieraita, mutta ne ovat olemassaolevia käsitteitä. Esimerkiksi situla on arkeologian nimitys tietynlaiselle astialle, ja satakielilattioita on todella ollut keisarillisissa hoveissa. Satakielilattia soi, kun sillä kulkee. Tunnetuin satakielilattia lienee Nijōn linnassa Japanin Kiotossa.

Ehkä kielen sirpaloituminen ja levähtäminen kiinnostaa laajemminkin runoilijoita ja nykyihmistä. Kieli näet katoaa myös Tiina Lehikoisen runoteoksessa Multa, joka on niin ikään Tanssiva karhu -ehdokas. Siinä kielen ohella katoaa muisti, Hajossa puolestaan puhutaan änkytyksen tulikehrästä. Paikka paikoin Hajon säkeet ovatkin kuin änkyttäviä.

Runoilija Harri Nordell lavalla Tanssiva karhu -palkintojenjakotilaisuudessa
Runoilija Harri Nordell on ollut Tanssivan karhun runoraadin puheenjohtaja vuonna 2014. Kuvassa Nordell on luovuttamassa palkintoa Kajaanin Runoviikolla. Runoilija Harri Nordell lavalla Tanssiva karhu -palkintojenjakotilaisuudessa Kuva: Yle/Aleksis Salusjärvi runous

Kielen hajoamisen vaikutelman aikaan saaminen on varmasti edellyttänyt Nordellilta kielen ilmiömäistä hallintaa. Hän kertookin tehneensä runojensa eteen mielettömästi työtä. Samalla hän on kokenut kielen rajojen tulleen vastaan, ja se on synnyttänyt hänessä runoilijana alakuloa.

– Ei ole kyse siitä, etten pystyisi kirjoittamaan ollenkaan, mutta kirjoittaminen on muuttunut vaikeammaksi. Olen jo tehnyt aika paljon, Nordell sanoo.

Runouden syvin tehtävä on Nordellin mukaan viedä kieltä eteen päin ja luoda uusia ilmaisuja. Runous on hänelle kielen kasvukärki. Touhu edellyttää tarkkanäköisyyttä ja yksinäisyyttä.

Haiku antoi pelastuksen kehikon.― Harri Nordell

Hajossa kieli ei hajoa miten sattuu, vaan mukana on aimo annos systemaattisuutta. Teoksessa on useita haikuja eli runoja, joiden säejako on tavumäärältään säädelty niin että ensimmäisessä säkeessä on viisi, toisessa seitsemän ja kolmannessa jälleen viisi tavua.

– Vaikka Hajossa on uudissanoja ja vaikka siinä menee lauseoppi rikki, niin olen yrittänyt olla aika klassisen rauhallinen, Nordell sanoo.

Haikumuoto auttoi Nordellia kirjoittamaan, kun hän ei olisi muutoin saanut kirjoitettua. Nordell oli päässyt kirjoittamaan Koneen säätiön kartanon rauhaan, mutta hän oli ladannut kartanoon kirjoituspaineita, jotka estivät kirjoittamasta.

– Tällaisesta kirjoittamisen lukosta on yksi pelastuskonsti. Runolle voi laittaa pakotteen tai rajoitteen. Tässä tapauksessa käytin haikun muotoa. Se antoi pelastuksen kehikon, joka sitten myöhemmin avasi laajemmille teksteille teitä, Nordell kertoo.

Harri Nordell

S. 1956

Teokset

Syvällä päivät, 1980
Veden kuvat, 1990
Huuto ja syntyvä puu, 1994
Tomunhäikäisyvalo, 2000
Valkoinen kirja, 2006
Hajo, 2016

Valikoima Sanaliekki äärettömyydessä, 2011

Palkinnot ja ehdokkuudet

Tanssiva karhu -ehdokkuus 2017
Tanssiva karhu -palkinto 2001
Kritiikin punnus 1991

Tanssiva karhu on Ylen vuodesta 1994 lähtien runoteokselle jakama palkinto. Palkintosumma on 4 000 euroa.

Tanssivan karhun raati perustelee Hajon ehdokkuuden näin:

Nordellin kokoelma on intiimi tutkimusmatka kuolevaisuuteen ja olevaisuuteen. Lukija saa luvan olla ymmärtämättä kaikkea, vapautuu ja antaa runon tapahtua itselleen. Vaikka sanan merkitystä ei tiedä, sen tuntee. Runojen minimalistinen kauneus jysähtää ja avaa tien kiinnostaville assosiaatioille.

Kaikkien teosvalintojen perustelut täällä: Tässä ovat Ylen Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkaat

Tänä vuonna Tanssivaa karhua tavoittelevat Erkka Filanderin Torso, Catharina Gripenbergin Handbok att bära till en dräkt, Sirpa Kyyrösen Ilmajuuret, Tiina Lehikoisen Multa, V. S. Luoma-ahon Mantra ja Harri Nordellin Hajo.


Kuuntele

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.