Hyppää pääsisältöön

Kirjoittamisen lukon voi murtaa, sanoo runoilija Harri Nordell

Runoilija Harri Nordell
Kirjailija, runoilija Harri Nordell. Runoilija Harri Nordell Kuva: © Veikko Somerpuro/WSOY harri nordell

Kieli hajoaa ja pirstaloituu Harri Nordellin runoteoksessa Hajo. Sanat menevät sijoiltaan, päätyvät uusiin yhteyksiin, rakentuvat uudelleen. Kultakuumeen haastattelussa Nordell kertoo kirjoittamisen lukoista, niistä irti pääsemisestä ja siitä, kuinka hän alkoi olla kielen rajoilla.

Kriitikot ovat pitäneet Harri Nordellia yhtenä Suomen omaperäisimmistä runoilijoista. Siksi ei ole mitenkään ihmeellistä, että nyt 61-vuotiaana hän kertoo kokeneensa kirjoittamispaineita. Kun on jo tuonut maailmaan niin paljon priimaa, on vaikeaa pitää taso yllä tai laittaa paremmaksi.

– Olen yrittänyt pitää rimaa aika korkealla, mikä voi johtaa niin sanottuun tuomas anhava -reaktioon, siihen että jossain vaiheessa lopettaa sen takia, ettei enää pysty parempaan, Nordell sanoo.

Onneksi Nordell ei ole lopettanut. Hänen viimeisin teoksensa Hajo on saanut jälleen hyvän vastaanoton, ja teos on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouskilpailun saajaksi. Eikä syyttä. Hajo on palannut Nordellin alkutuotannon minimalismiin, mutta siinä on oma twistinsä.

Kirjoittaminen on muuttunut vaikeammaksi.― Harri Nordell

Hajossa kieli hajoaa. Sanojen osat vaihtavat paikkojaan, ja jotkin lauseet vaikuttavat ainakin ensisilmäykseltä käsittämättömiltä. Sanat myös muodostavat uusia yhdyssanoja ja etsiytyvät uusiin yhteyksiin. Hajoaminen on siis samalla uuden rakentumista, ei pelkkää häviämistä.

Nordellin uudissanojen ja tavallisempien sanojen joukossa on myös sellaisia sanoja kuin satakielilattia ja situla. Monelle ne ovat vieraita, mutta ne ovat olemassaolevia käsitteitä. Esimerkiksi situla on arkeologian nimitys tietynlaiselle astialle, ja satakielilattioita on todella ollut keisarillisissa hoveissa. Satakielilattia soi, kun sillä kulkee. Tunnetuin satakielilattia lienee Nijōn linnassa Japanin Kiotossa.

Ehkä kielen sirpaloituminen ja levähtäminen kiinnostaa laajemminkin runoilijoita ja nykyihmistä. Kieli näet katoaa myös Tiina Lehikoisen runoteoksessa Multa, joka on niin ikään Tanssiva karhu -ehdokas. Siinä kielen ohella katoaa muisti, Hajossa puolestaan puhutaan änkytyksen tulikehrästä. Paikka paikoin Hajon säkeet ovatkin kuin änkyttäviä.

Runoilija Harri Nordell lavalla Tanssiva karhu -palkintojenjakotilaisuudessa
Runoilija Harri Nordell on ollut Tanssivan karhun runoraadin puheenjohtaja vuonna 2014. Kuvassa Nordell on luovuttamassa palkintoa Kajaanin Runoviikolla. Runoilija Harri Nordell lavalla Tanssiva karhu -palkintojenjakotilaisuudessa Kuva: Yle/Aleksis Salusjärvi runous

Kielen hajoamisen vaikutelman aikaan saaminen on varmasti edellyttänyt Nordellilta kielen ilmiömäistä hallintaa. Hän kertookin tehneensä runojensa eteen mielettömästi työtä. Samalla hän on kokenut kielen rajojen tulleen vastaan, ja se on synnyttänyt hänessä runoilijana alakuloa.

– Ei ole kyse siitä, etten pystyisi kirjoittamaan ollenkaan, mutta kirjoittaminen on muuttunut vaikeammaksi. Olen jo tehnyt aika paljon, Nordell sanoo.

Runouden syvin tehtävä on Nordellin mukaan viedä kieltä eteen päin ja luoda uusia ilmaisuja. Runous on hänelle kielen kasvukärki. Touhu edellyttää tarkkanäköisyyttä ja yksinäisyyttä.

Haiku antoi pelastuksen kehikon.― Harri Nordell

Hajossa kieli ei hajoa miten sattuu, vaan mukana on aimo annos systemaattisuutta. Teoksessa on useita haikuja eli runoja, joiden säejako on tavumäärältään säädelty niin että ensimmäisessä säkeessä on viisi, toisessa seitsemän ja kolmannessa jälleen viisi tavua.

– Vaikka Hajossa on uudissanoja ja vaikka siinä menee lauseoppi rikki, niin olen yrittänyt olla aika klassisen rauhallinen, Nordell sanoo.

Haikumuoto auttoi Nordellia kirjoittamaan, kun hän ei olisi muutoin saanut kirjoitettua. Nordell oli päässyt kirjoittamaan Koneen säätiön kartanon rauhaan, mutta hän oli ladannut kartanoon kirjoituspaineita, jotka estivät kirjoittamasta.

– Tällaisesta kirjoittamisen lukosta on yksi pelastuskonsti. Runolle voi laittaa pakotteen tai rajoitteen. Tässä tapauksessa käytin haikun muotoa. Se antoi pelastuksen kehikon, joka sitten myöhemmin avasi laajemmille teksteille teitä, Nordell kertoo.

Harri Nordell

S. 1956

Teokset

Syvällä päivät, 1980
Veden kuvat, 1990
Huuto ja syntyvä puu, 1994
Tomunhäikäisyvalo, 2000
Valkoinen kirja, 2006
Hajo, 2016

Valikoima Sanaliekki äärettömyydessä, 2011

Palkinnot ja ehdokkuudet

Tanssiva karhu -ehdokkuus 2017
Tanssiva karhu -palkinto 2001
Kritiikin punnus 1991

Tanssiva karhu on Ylen vuodesta 1994 lähtien runoteokselle jakama palkinto. Palkintosumma on 4 000 euroa.

Tanssivan karhun raati perustelee Hajon ehdokkuuden näin:

Nordellin kokoelma on intiimi tutkimusmatka kuolevaisuuteen ja olevaisuuteen. Lukija saa luvan olla ymmärtämättä kaikkea, vapautuu ja antaa runon tapahtua itselleen. Vaikka sanan merkitystä ei tiedä, sen tuntee. Runojen minimalistinen kauneus jysähtää ja avaa tien kiinnostaville assosiaatioille.

Kaikkien teosvalintojen perustelut täällä: Tässä ovat Ylen Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkaat

Tänä vuonna Tanssivaa karhua tavoittelevat Erkka Filanderin Torso, Catharina Gripenbergin Handbok att bära till en dräkt, Sirpa Kyyrösen Ilmajuuret, Tiina Lehikoisen Multa, V. S. Luoma-ahon Mantra ja Harri Nordellin Hajo.


Kuuntele

  • Rakkaus on ruma sana, mutta kaunis asia

    Rakas äiti on suomen kaunein sanapari.

    Kun kysytään, mikä on suomen kielen kaunein sana, pitäisi ensin tarkentaa, tarkoitetaanko sillä ihanimman asian nimeä vai soinniltaan miellyttävintä sanaa. Moni pitää kauniina pehmeitä soljuvia äänteitä. Alavilla mailla hallanvaara on klassikko, vaikka sen merkitys uhkaa sadon paleltuvan.

  • Avaruusromua: Sumutorvia, tuhkaa, aaltoja ja aavekaupungin ääniä

    Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia.

    "Yhtäkkiä tajusin, että tein kaiken aivan väärin", toteaa amerikkalainen säveltäjä Steve Moore. "Pyrin aina luomaan jotakin, jolla ei ole alkua eikä loppua", sanoo amerikkalainen elektronimuusikko Taylor Deupree. "Tahdon kertoa äänillä samalla tavoin kuin elokuvaohjaajat kertovat kuvilla", selittää australialainen musiikintekijä Martin Kay. "Me emme tiedä luonnosta vielä juuri mitään", väittää japanilainen äänitaiteilija Yoshio Machida. Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia, kummallisia ajatuksia ja omalaatuista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oletko tosikko vai uppoaako ironia?

    Ironia on taitolaji.

    Törmääkö sarkasmiin, ironiaan ja ivaan nykyään yhä useammin, vai tuntuuko vain siltä? Poliitikot selittelevät sanomisiaan väärinymmärrettynä ironiana: “se oli vain läppä!”. Nuoriso muodostaa sarkastisen salakielen salaseuroja. Käänteistä kieltä ymmärtämätön joutuu naurunalaiseksi. Ironia on monesti hauskaa ja nokkelaa.

  • Arto Paasilinnan Ulvova mylläri Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 30.3. klo 19! Ulvova mylläri kysyy, missä menevät normaalin ja hyväksytyn rajat? Kuka lopulta on Ulvovassa myllärissä hullu? Paasilinnan romaani ilmestyi vuonna 1981 ja sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen. Onko kirjan sanoma edelleen ajankohtainen? Entä millaista on Ulvovan myllärin huumori? Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

  • Tanssiva karhu etsii vuoden 2019 runoteosta!

    Lähetä runoteoksesi raadin luettavaksi.

    Tanssiva karhu on Ylen oma runouspalkinto. Se jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 1994. Ensimmäinen palkittu teos oli Sirkka Turkan Sielun veli. Runous todella ansaitsee huomiota. Siksi Yle hoitaa kulttuuritehtäväänsä ja nostaa joka vuosi esiin joukon erityisen korkeatasoisia kotimaisia runoteoksia.

  • Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja ylisti runovuoden satoa

    Jukka Viikilän puhe Kajaanin Runoviikolla

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Jukka Viikilän puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2018. Mikä ylellisyys saada eteisen lattialle vuoden runous, kokoelma kerrallaan. Juuri minulle ojennettu pyrkimys kielellistää jotakin maailmasta, tai ehdotus kauneudeksi juuri tänään.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri