Hyppää pääsisältöön

Kirjoittamisen lukon voi murtaa, sanoo runoilija Harri Nordell

Runoilija Harri Nordell
Kirjailija, runoilija Harri Nordell. Runoilija Harri Nordell Kuva: © Veikko Somerpuro/WSOY harri nordell

Kieli hajoaa ja pirstaloituu Harri Nordellin runoteoksessa Hajo. Sanat menevät sijoiltaan, päätyvät uusiin yhteyksiin, rakentuvat uudelleen. Kultakuumeen haastattelussa Nordell kertoo kirjoittamisen lukoista, niistä irti pääsemisestä ja siitä, kuinka hän alkoi olla kielen rajoilla.

Kriitikot ovat pitäneet Harri Nordellia yhtenä Suomen omaperäisimmistä runoilijoista. Siksi ei ole mitenkään ihmeellistä, että nyt 61-vuotiaana hän kertoo kokeneensa kirjoittamispaineita. Kun on jo tuonut maailmaan niin paljon priimaa, on vaikeaa pitää taso yllä tai laittaa paremmaksi.

– Olen yrittänyt pitää rimaa aika korkealla, mikä voi johtaa niin sanottuun tuomas anhava -reaktioon, siihen että jossain vaiheessa lopettaa sen takia, ettei enää pysty parempaan, Nordell sanoo.

Onneksi Nordell ei ole lopettanut. Hänen viimeisin teoksensa Hajo on saanut jälleen hyvän vastaanoton, ja teos on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouskilpailun saajaksi. Eikä syyttä. Hajo on palannut Nordellin alkutuotannon minimalismiin, mutta siinä on oma twistinsä.

Kirjoittaminen on muuttunut vaikeammaksi.― Harri Nordell

Hajossa kieli hajoaa. Sanojen osat vaihtavat paikkojaan, ja jotkin lauseet vaikuttavat ainakin ensisilmäykseltä käsittämättömiltä. Sanat myös muodostavat uusia yhdyssanoja ja etsiytyvät uusiin yhteyksiin. Hajoaminen on siis samalla uuden rakentumista, ei pelkkää häviämistä.

Nordellin uudissanojen ja tavallisempien sanojen joukossa on myös sellaisia sanoja kuin satakielilattia ja situla. Monelle ne ovat vieraita, mutta ne ovat olemassaolevia käsitteitä. Esimerkiksi situla on arkeologian nimitys tietynlaiselle astialle, ja satakielilattioita on todella ollut keisarillisissa hoveissa. Satakielilattia soi, kun sillä kulkee. Tunnetuin satakielilattia lienee Nijōn linnassa Japanin Kiotossa.

Ehkä kielen sirpaloituminen ja levähtäminen kiinnostaa laajemminkin runoilijoita ja nykyihmistä. Kieli näet katoaa myös Tiina Lehikoisen runoteoksessa Multa, joka on niin ikään Tanssiva karhu -ehdokas. Siinä kielen ohella katoaa muisti, Hajossa puolestaan puhutaan änkytyksen tulikehrästä. Paikka paikoin Hajon säkeet ovatkin kuin änkyttäviä.

Runoilija Harri Nordell lavalla Tanssiva karhu -palkintojenjakotilaisuudessa
Runoilija Harri Nordell on ollut Tanssivan karhun runoraadin puheenjohtaja vuonna 2014. Kuvassa Nordell on luovuttamassa palkintoa Kajaanin Runoviikolla. Runoilija Harri Nordell lavalla Tanssiva karhu -palkintojenjakotilaisuudessa Kuva: Yle/Aleksis Salusjärvi runous

Kielen hajoamisen vaikutelman aikaan saaminen on varmasti edellyttänyt Nordellilta kielen ilmiömäistä hallintaa. Hän kertookin tehneensä runojensa eteen mielettömästi työtä. Samalla hän on kokenut kielen rajojen tulleen vastaan, ja se on synnyttänyt hänessä runoilijana alakuloa.

– Ei ole kyse siitä, etten pystyisi kirjoittamaan ollenkaan, mutta kirjoittaminen on muuttunut vaikeammaksi. Olen jo tehnyt aika paljon, Nordell sanoo.

Runouden syvin tehtävä on Nordellin mukaan viedä kieltä eteen päin ja luoda uusia ilmaisuja. Runous on hänelle kielen kasvukärki. Touhu edellyttää tarkkanäköisyyttä ja yksinäisyyttä.

Haiku antoi pelastuksen kehikon.― Harri Nordell

Hajossa kieli ei hajoa miten sattuu, vaan mukana on aimo annos systemaattisuutta. Teoksessa on useita haikuja eli runoja, joiden säejako on tavumäärältään säädelty niin että ensimmäisessä säkeessä on viisi, toisessa seitsemän ja kolmannessa jälleen viisi tavua.

– Vaikka Hajossa on uudissanoja ja vaikka siinä menee lauseoppi rikki, niin olen yrittänyt olla aika klassisen rauhallinen, Nordell sanoo.

Haikumuoto auttoi Nordellia kirjoittamaan, kun hän ei olisi muutoin saanut kirjoitettua. Nordell oli päässyt kirjoittamaan Koneen säätiön kartanon rauhaan, mutta hän oli ladannut kartanoon kirjoituspaineita, jotka estivät kirjoittamasta.

– Tällaisesta kirjoittamisen lukosta on yksi pelastuskonsti. Runolle voi laittaa pakotteen tai rajoitteen. Tässä tapauksessa käytin haikun muotoa. Se antoi pelastuksen kehikon, joka sitten myöhemmin avasi laajemmille teksteille teitä, Nordell kertoo.

Harri Nordell

S. 1956

Teokset

Syvällä päivät, 1980
Veden kuvat, 1990
Huuto ja syntyvä puu, 1994
Tomunhäikäisyvalo, 2000
Valkoinen kirja, 2006
Hajo, 2016

Valikoima Sanaliekki äärettömyydessä, 2011

Palkinnot ja ehdokkuudet

Tanssiva karhu -ehdokkuus 2017
Tanssiva karhu -palkinto 2001
Kritiikin punnus 1991

Tanssiva karhu on Ylen vuodesta 1994 lähtien runoteokselle jakama palkinto. Palkintosumma on 4 000 euroa.

Tanssivan karhun raati perustelee Hajon ehdokkuuden näin:

Nordellin kokoelma on intiimi tutkimusmatka kuolevaisuuteen ja olevaisuuteen. Lukija saa luvan olla ymmärtämättä kaikkea, vapautuu ja antaa runon tapahtua itselleen. Vaikka sanan merkitystä ei tiedä, sen tuntee. Runojen minimalistinen kauneus jysähtää ja avaa tien kiinnostaville assosiaatioille.

Kaikkien teosvalintojen perustelut täällä: Tässä ovat Ylen Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkaat

Tänä vuonna Tanssivaa karhua tavoittelevat Erkka Filanderin Torso, Catharina Gripenbergin Handbok att bära till en dräkt, Sirpa Kyyrösen Ilmajuuret, Tiina Lehikoisen Multa, V. S. Luoma-ahon Mantra ja Harri Nordellin Hajo.


Kuuntele

  • Seitsemän nuorta kapinallista

    Seitsemän veljeksen uudet tulkinnat

    Mitä jos ei luettaisikaan Seitsemää veljestä suomalaisen 1800-luvun talonpoikaiselämän roisina kuvauksena, vaan tulkittaisiin veljeksiä yhteisöön sopeutumattomina kapinallisina tai peräti hylkiöinä, muukalaisina ja suvaitsevaisuuden opettajina. Saitko sinäkin Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -romaanin luettavaksesi äidinkielen tunnilla?

  • Purevan hauska Huovinen

    Veikko Huovisen huumori ei ole hampaatonta

    Veikko Huovinen oli vain 24-vuotias luodessaan korpifilosofi Konsta Pylkkäsen. Havukka-ahon ajattelija saattaisi olla rasittava kaveri oikeassa elämässä, mutta kirjallisena hahmona hän on täydellinen.

  • Koivu ja tähti skoolaa kossupiimällä isänmaalle

    Pirkko Saision näytelmä sekoittaa myyttejä ja tragikomediaa

    Pirkko Saisio on kirjoittanut oman näkemyksensä Zacharias Topeliuksen Koivun ja Tähden tarinasta. Alkuteos antaa raamit, joiden puitteissa kirjailija kuljettaa humoristisina, raakoina väläyksinä maamme historiaa. Kansallisteatterin juhlanäytelmä on älyttömän hauska, tyly – ja kovin lohduton.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Ratkaisu tekstiilijätevuoriin: näin T-paitasi syntyy uudelleen

    Tuotat elämäsi aikana 1000 kg tekstiilijätettä.

    70 000 tonnia vaatteita ja kodintekstiilejä päätyy joka vuosi paremman puutteessa jätteenpolttolaitoksiin Suomessa. Mutta ei enää kauan! Iso osa siitä voidaan jatkossa kierrättää, kun puhkikulutetusta puuvillasta voidaan kemiallisesti synnyttää uutta kuitua. Jos VTT:n kehittämä tekniikka lyö läpi, poisheitettävästä puuvillasta polttoon joutuu enää 15 prosenttia.

  • Finalaska - unelma suomalaisesta osavaltiosta

    Suunnitelmat suomalaisten evakuoimiseksi Alaskaan.

    Talvisodan aikaan Suomesta oltiin huolissaan Yhdysvalloissa. Pieni ja sympaattinen Suomi näytti jäävän suuren Neuvostoliiton jyräämäksi. Yhdysvallat kuitenkin pysytteli vielä tuolloin erossa Euroopan sodista, eikä apua juuri herunut. Alkuvuodesta 1940 nuoret amerikkalaiset Robert Black ja Leonard Sutton laativat suunnitelman suomalaisten evakuoimisesta Yhdysvaltoihin.

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Kuinka helppoa olikaan hermostuttaa kaikki! Avaruusromua 22.10.2017

    Miltä kuulostaa neljällä vanhalla Casiolla tehty musiikki?

    Ne olivat laitteita, joilla oli helppo saada läheiset raivon partaalle. Niissä oli usein normaalia pienempi pianokoskettimisto, jonkin verran automatiikkaa ja melko hupaisia soundeja. Ne olivat pieniä muovisia kosketinsoittimia. Varsinkin 1980- ja 90-luvuilla niihin törmäsi siellä täällä. Useimmiten niiden nimi oli Casio. Miltä kuulostaa neljällä vanhalla Casiolla tehty musiikki? Entä kun musiikkia tehdään kolmella rikkakasvilla? Miltä kuulostavat pujo, hevonhierakka ja pelto-ohdake? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Virolainen muusikko Raul Saaremets muistelee karua neuvostoaikaa: “Oikeus musiikkiin riistettiin minulta”

    Melodija-levy-yhtiö päätti mitä Virossa kuunneltiin.

    Neuvostoliitossa musiikkia tuotettiin vain valtiovallan tarkan kontrollin alla. Vuonna 1964 perustettiin kulttuuriministeriön alainen Melodija, joka oli maan ainoa levy-yhtiö lähes 30 vuotta. Sen alaisuudessa toimi käytännössä koko musiikkiteollisuus: levytysstudiot, levyjen valmistus ja jakelu, levykaupat sekä promootio.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 5: Ensimmäinen kosketus

    Jonni Roos tekee ensimmmäiset sahaukset ja höyläykset.

    Puutavaraa hankittuani, aihioita katseltuani ja luettuani kitaranrakennusta koskevia kirjoja koitti vihdoin sitten se odotettu päivä, jolloin astuin ensi kertaa Omnian Nikkariverstaan ovesta sisään.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 6: Parhaat mahdolliset neuvot

    Jonni Roos saa neuvoja kitaranrakentamiseen Kari Niemiseltä.

    Koska olen aloittelija, tarvitsen parhaat mahdolliset neuvot. Kitaranrakentaja Kari Nieminen tekee Versoul-tuotemerkillä kitaroita maailman huipulle. Mm. Rolling Stonesin Ronnie Woodilla ja ZZ Topin Billy Gibbonsilla on useita Niemisen rakentamia kitaroita. Kari koputtelee tuomaani ruusupuuotelaudan aihiota, ja kuuntelee. Helähdys on soiva ja se soi melko korkealta.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 4: Puutavarakaupassa

    Jonni Roos menee ihan oikeaan puutavaramyymälään.

    Kerroin aikaisemmassa blogauksessani, että ostin kitaran rungon valmiiksi höylättynä ja liimattuna lankunpalana, ja sain vielä lisäksi kolme pitkälle tehtyä runkoaihiota kaupan päälle. Stratocaster- ja telecaster -tyyppiset kitarat tehdään usein lepästä, ja ostamani lankku on kotimaista tervaleppää. Kaulaan tarvitaan kuitenkin kovempaa ja jäykempää puuta, ja näissä kitaroissa tyypillinen kaulapuu on vaahtera.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 3: Työkaluja, neuvoja ja kirjallisuutta

    Jonni Roos kertoo, mistä löysi kitaranrakennustietoa.

    Olen jo muutamien vuosien ajan ostanut halvalla eteen tulevia puutyökaluja ilman sen kummempaa tarkoitusta. Päätettyäni rakentaa kitaran, uskoin niille tulevan käyttöä. Autotallin perukoilla minulla oli avaamaton käsisirkkeli pakkauksessaan, pienehkö yläjyrsin, pienoispora ja akkuporakone. Rakentamisen alkuvaiheessa näiden käyttökelpoisuus kitaranrakennukseen oli kuitenkin minulle epäselvää.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 2: Lentävä lähtö

    Jonni Roos ostaa runkoaihion ensimmäiseen kitaraansa.

    Kitaranrakennukseni sai lentävän lähdön. Muusikoiden.net -ilmoituspalastalla Esa ilmoitti myyvänsä kitaran rungoksi soveltuvan palan tervaleppää.

  • Rakenna oma soitin - osallistu KulttuuriCocktailin rakennushaasteeseen!

    Rakenna soitin - ja näytä meille mitä rakennat!

    Sinäkin voit rakentaa soittimen! Aloita nyt, ja lähetä meille päivityksiä siitä, miten rakentaminen edistyy. Tammikuun loppuun mennessä kutsumme rakentamiseen osallistuneet Ylen tiloihin Pasilaan, jossa ihmettelemme valmistuneita soittimia yhdessä. Soitin voi olla mikä tahansa soiva peli. Tee vaikka rumpu, triangeli tai kitara!

  • Unohdettu supertutkija Edvard Westermarck tutki insestiä ja puolusti naisia

    Viisi ydinkohtaa Edward Westermarckin elämäntyöstä

    Edvard Westermarckin (1862–1939) nimi tunnetaan hyvin maailmalla, mutta ei Suomessa. Tietämättömyyteemme saattaa vaikuttaa se, ettei hänen teoksistaan ole suomennettu kuin muutama eikä hänen elämäntarinaansa tunneta täällä juurikaan. Syytä olisi, koska Westermarck on vaikuttanut käänteentekevästi monella tieteen alueella.

  • Seitsemän nuorta kapinallista

    Seitsemän veljeksen uudet tulkinnat

    Mitä jos ei luettaisikaan Seitsemää veljestä suomalaisen 1800-luvun talonpoikaiselämän roisina kuvauksena, vaan tulkittaisiin veljeksiä yhteisöön sopeutumattomina kapinallisina tai peräti hylkiöinä, muukalaisina ja suvaitsevaisuuden opettajina. Saitko sinäkin Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -romaanin luettavaksesi äidinkielen tunnilla?