Harto Hänninen
Yle
Arkistokuvat muuttuvat holtittoman kolmiulotteisiksi Mika Taanilan uutuuslyhäreissä, jotka ovat esillä myös Kuopion taidemuseon kesänäyttelyssä.
Aluksi jääkiekkoilijat näyttävät hajoavan räikeiksi varjokuviksi. Sitten panen sinipunaiset 3D-lasit päähäni, ja kiekkoilijat näyttävät hetken leijuvan ilmassa. Sitten he hajoavat taas lähes abstraktiksi värisateeksi.
Mika Taanilan 3D-elokuvat Pelin viivytys ja Oksat eivät tuota perinteistä kolmiulotteista efektiä, jossa henkilöt näyttäisivät liikkuvan syvyyssuunnassa. Efekti on moninaisempi ja hallitsemattomampi: henkilöt ja värit poukkoilevat, ja kolmiulotteisuus on jossain muualla kuin pinnassa. Yhdessä äänimaiseman kanssa värileikki muodostaa oudon sielullisen 3D:n, joka palkitsee kärsivällisen katsojan.
Kolmiulotteisten elokuvien kaupallinen valtakausi oli 1950-luvulla, ja nyt ne ovat viimeisen parinkymmenen vuoden aikana kokeneet mukavan uudelleen tulemisen. Enimmäkseen 3D-tekniikkaa käytetään kuitenkin viihde-elokuvissa ja suurtuotannoissa.
Mika Taanila, miksi sinä päädyit leikkimään kolmiulotteisuudella Oi maamme! -videoissasi?
Ajattelin on, että kolmiulotteisuus korostaisi näiden teosten fyysistä puolta. Halusin viedä nämä kaksi elokuvaa pois tarinaelokuvan piiristä. Tarinat luovat turvallisuutta, näiden kahden lyhytelokuvan tarkoitus on eri. Ne ovat oikeastaan aika ärsyttäviä katsoa. Minua kiehtoi ajatus elokuvasta primitiivisenä fyysisenä kokemuksena – älyllisen tai kertomuksellisen elokuvan vastapainoksi.
Pyörittelin Lii-Filmin materiaaleja leikkauspöydässä näiden vanhojen äänitysteni kanssa ja hahmottelin erilaisia kuva-ääniluuppeja irrationaalisesti. Jussi Eerola keksi idean, että yhdistävä tekijä kuville voisi olla yksinkertaisesti puiden oksat. Pidän siitä, että mikä tahansa voi olla elokuvan aihe! Oksat on lopulta äärimmäisen yksinkertainen teos. Siinä on vain neljä eri otosta 1950-luvun alussa Helsingissä kuvatuista uutisfilmeistä, joita olen manipuloinut. Lopputulos on kudelma näistä tarkoituksellisen niukoista elementeistä.
Nämä molemmat elokuvat väärinkäyttävät 3D-efektiä. Pelin viivyttäminen alkaa laajoilla kuvilla, joissa efekti on suhteellisen realistinen, joskin synteettinen. Vähitellen kuvakoko muuttuu yhä tiiviimmäksi, kuvien nopeus hidastuu ja 3D:n layerit lähtevät liukumaan pois paikoiltaan. Syntyy voimakasta hajataittoa, joka tavallaan sabotoi normaalia katselua.
Oksissa 3D:n dramaturgia on geometrinen. Alussa efekti on liioiteltu, yliluonnollinen. Se liukuu kohti realismia siten, että elokuvan puolivälissä sitä tuskin edes huomaa. Tämän jälkeen efektin teho kääntyy peilikuvamaisesti takaisin yliohjattuun fantasiaan.
Ne eivät siis toimi perinteisen 3D:n tavoin. Miten katsoja saa niistä mielestäsi eniten irti?
Elokuvat on tarkoitettu katsottaviksi sellaisilla halvoilla pahvilaseilla, joissa on värilliset muovikalvot. Vasemman silmän linssi on punainen ja oikean puolen turkoosi. Näitä voi katsoa toki ihan sellaisenaankin, raakana. Useampi ystäväni onkin sanonut, että nämä ovat itse asiassa visuaalisesti mielenkiintoisempia ilman 3D-laseja. Mikäpäs siinä. Kaikki muodot siis käy.
Nettikatselussa suosittelen kuitenkin nostamaan äänenvoimakkuuden kovalle. Parhaiten nämä elokuvat toimivat isolla valkokankaalla elokuvateatterin pimeydessä.
Myös elokuvien äänimaailmat ovat omaa tuotantoasi, kertoisitko niistä?
Oksien musiikki on kollaasi vuonna 1985 tekemistäni avokelanauhaluupeista. Niiden monomaaninen pulssi sopi mielestäni tämän kuvamontaasin pariksi. Sen lisäksi käytin samoihin aikoihin tekemiäni äänityksiä, joissa savikiekkolevy jumittuu paikalleen toistamaan yhtä ja samaa uraa. Pelin viivyttämisen musiikki on puolestaan uutta materiaalia, jota tein tätä elokuvaa varten iloisessa amatöörihengessä. Aikoinaan 13-14 -vuotiaana musiikki oli minulle varmaankin ensimmäinen väylä taiteen maailmaan, erityisesti punk rock ja sen johdannaiset oikeastaan muuttivat elämäni.
Onneksi musiikki ei kuitenkaan kokonaan vienyt Mikaa, vaan saamme nauttia sekä äänistä että liikkuvista kuvista taiteilijan tuotannossa. Volyymi kaakkoon ja pahvilasit päähän – niitä voi muuten tilata monista verkkokaupoista hakusanoilla "pahviset 3D-lasit".
Kuopion taidemuseossa Oksat ja Pelin viivytys ovat esillä koko kesän, 16.9. saakka.
Lue lisää Oi maamme! -taiteilijoista:
Kansalaisten videot valtasivat taidemuseon Kuopiossa
Mika Taanila teki arkistomateriaaleista surullisen laulun
Sami van Ingen: taideopiskelu on ajattelun kehittämistä
Taiteilijakollektiivi Tehonrakentajat nauraa videoissaan tuottavuustavoitteille
Timo Wrightille taide on aina poliittista
Oi maamme! Linkit
- Lue Oi maamme! -ohjeet täältä!
- Arkistomateriaalit – tutustu paketteihin ja lataa!
- Pyhimyksen uusi biisi – lataa biisi ja videomateriaalit täältä!
- Sävellyspankki – kuuntele ja lataa musiikkeja!
- Äänitehosteet löydät tarvittaessa täältä!
- Kaikki valmiit videot – katso millaisia muut ovat tehneet!
- Lähetä valmis videosi täältä!
- Lue arkistomateriaalien ja Lii-Filmin taustoista!
