Hyppää pääsisältöön

Mielen porvarillinen hämärä

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

Mielen porvarillinen hämärä

Vaikka luulee joskus, että tietäisi jo kaiken tarvittavan, niin toisinaan törmää johonkin oleelliseen, jota ei tiennytkään. Ei auta muuta kuin opetella! Nöyrästi!

Näin kävi minulle noin viikko sitten.

Siltä varalta, että joku muu ei tietäisi samat, kuin minä en tiedä, kerron tässä pari kolme esimerkkiä viime aikojen tietämättömyyksistä. Alkaen siitä viikontakaisesta.

Ensimmäisenä tulee mieleen lentäjille, kenties veneililijöille ja sään & avaruuden kanssa takkuaville luultavasti tuttu käsite, porvarillinen hämärä.

Vasemmistohenkiseistö saattaa ajatella, että kyseessä on joku ”herrasväen” epäläpinäkyvä oikeistovallankumousvehkeily vaatimattomasti valaistuissa kabineteissa, mutta ei ole se asia niin. Aivan erin on se asia!

Jott’en antaisi väärää kuvaa, laitan linkin Ursan sivulle, joka osaa selittää porvarillisen hämärän ansiokkaasti. Katsokaa kohtaa 1: Porvarillinen eli yhteiskunnallinen hämärä.

Porvarillinen hämärä by URSA

Miten voi olla, että joka aamu ja ilta koko elämäni ajan, kahdesti joka ainoana elämäni päivänä on ollut porvarillinen hämärä, jonka piirissä olen ollut, tietämättä siitä mitään!

Piiritetty minut yhteiskunnallisella hämärällä, lupaa kysymättä!

Vieläpä kyseessä ihminen, jonka nimi on Kajo. Melkein tekijänoikeusloukkaus samalla, tämä aamun- ja illankajon heittäminen päälleni, ironisettain uudelleennimitettyinä. Voi aikoja, voi etc.

Kuinka sokea ja hyväuskoinen sitä voi olla!

Karvaalta tuntuu tulla tällä tavalla petkutetuksi oman aurinkokunnan toimesta! Takaisin antakaa aamun- ja illankajot jotka itseltä viety ja vääräksi nimetty! Carpe crepusculum!

Liikaa huutomerkkejä, mutta minkäs teet!

Sitten eri asia.

Tiedän hirmu hyvin yhden kappaleen. Kun sitä kuuntelee, ja ajattelee, että omana aikanaan se on ollut rajua musiikkia, tulee outo, humoristinen olo itsen mieleen.

Olen kuullut sen kappaleen 85 44739 kertaa. Mutta en ole tiennyt sen nimeä. Vuosikymmeniin. Voi häpeää..

Sen kuulee tästä:

(Varoitus! Tämä on tosi [ex-]rajua kamaa!!! Etenkin lava-show voi shokeerata joitakuita.) (Tai joitakuita toisia. )

Soittoa ja lava-aggressioa!

Vasta monien vuosikymmenten päästä tietyi purjosipulikappaleen nimi tälle.

Onneksi tuo hurja musavideo, muusikoiden pitelemätön koreografinen lava-aggressio liennyttivät mielen pahuutta asiasta.

Sitten kolmas asia, jossa tietämättömyys on lisännyt tuskaa.

Siihen liittyyy valokuva, jonka itse otin, laitteella.

Kuin käytin korvakuurottimia, ja sitten en enää käyttänyt, panin ne hetkeksi pois, eriin paikkaan; auton konepellille.

Auton konepellillä kuulokejohto, jossa itsestään syntynyt sydämen mallinen löysä solmu.
Auton konepellillä kuulokejohto, jossa itsestään syntynyt sydämen mallinen löysä solmu. Kuva: (c) MK / Idiopaattinen kuulokejohtosydänsolmu. konepelti

Mutta voi! (Huom! Sekä ihastuksen että pettymyksen voi, yhtä aikaa!)

Kun tarkastelin kuurottimien johtoja silmillä, niin niissä oli toisaalta kiva tervehdys, sydämenmuotoinen kuvio.

Ja toisaalta niissä oli jo heti ärsyttävä solmu!

Miten pitäisi tuollaiseen suhtautua? Onko se myötä- vai vastoinkäyminen?

Jotkut, liian kerkeät, sanoisivat että positiivinen ja negatiivinen ”syövät toisensa”, niin että se ei ole positiivinen eikä negatiivinen tapahtuma. Non-event, niinku. Ei-tapahtuma.

Hahhah että ei olisi! Kun sehän päin vastoin on kaksi tapahtumaa. Niin 2 ≠ 0. Lapsikin ymmärtää sen.

Että, hulluksi tulee kun näitä miettii!

Eikä siinä vielä kaikki.

On vielä bonuskokemus (ja muistatte että latinankielen bonus ääntyy lyhyellä oolla).

Avasin kirjekuoren ja otin sisällön ulos.

Sitten tipahti se kirjekuori ärsyttävästi sormistani matolle.

Mutta, kun katsoin kirjekuorea, sen aukirepäisyn muodostama linja ihan selvästi piirsi vasemmalle katsovan pottunenäukon siluettipiirteet. Katsokaa vaikka itse kuvasta.

Revennyt kirjekuoren reuna muodostuu pottunenäisen ukon silhuetin.
Revennyt kirjekuoren reuna muodostuu pottunenäisen ukon silhuetin. Kuva: (c) MK / Idiopaattinen kirjekuoripottunenäukko. kirjekuori

Miten tietää ollako hyvällä mielellä pottunenäukosta, vai ärsyyntyneenä kun joutuu selkä koskien noukkaisemaan pudonneen kuoren laittialta.

Mistä tietää, onko sitä nyt positiivisella mielellä, vaiko nega- ?

On tämä kyllä yhtä - !

Toivoo:

Yksi monten puolesta.

Kommentit
  • Hippi sai kyytiä!

    Hyviä asioita, joita pääsi sentään näkemään tämä.

    Ällistyin ihan oikeasti, kun se kotkotus putkahti näköpiiriini kuin avaruuden aikarepeämästä pössähtäneenä...

  • Mielikuvitusäiti

    Kuviteltu äiti Kajon mielessä

    Iltapäivällä, kun sitä tuli koulusta kotiin, usein papatti innostuneesti jo eteisestä äidille - -

  • Päästä viiraa

    Baletti ym. viiraavat päästä Kajoa tällä kertaa.

    "...Kolmas pään viiraus on outo. Saatan olla maaiman ensimmäinen mies, joka on kokenut sen.."

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat

  • Hippi sai kyytiä!

    Hyviä asioita, joita pääsi sentään näkemään tämä.

    Ällistyin ihan oikeasti, kun se kotkotus putkahti näköpiiriini kuin avaruuden aikarepeämästä pössähtäneenä...

  • Mielikuvitusäiti

    Kuviteltu äiti Kajon mielessä

    Iltapäivällä, kun sitä tuli koulusta kotiin, usein papatti innostuneesti jo eteisestä äidille - -

  • Päästä viiraa

    Baletti ym. viiraavat päästä Kajoa tällä kertaa.

    "...Kolmas pään viiraus on outo. Saatan olla maaiman ensimmäinen mies, joka on kokenut sen.."

  • Salaa hyvät naapurit

    Naapureiden aiheuttamaa iloa miettii Kajo

    Harmien vastakohdaksi elämässä on myös joitakin iloja. Voi olla esim kokki korvasienihöyryjen sekavuustilassaan työntänyt itsen ruoka-annoksen kolmanteen perunaan hammastikun...

  • Arvoja ja normeja naisten hyödyksi

    Ohjeita ja mietteitä Kajom päästä

    Ajattelin päässä, että kirkkaan pakkaspäivän kunniaksi tekisin jonkin hyvän teon. Hykertelin miettiessäni, miten iloisiksi tulisivat he, joille sen hyvän teon tekisin. Pohdin, kuka tai ketkä olisivat hyvä kohde, ja sitten tulikin jo heti mieleen, että olisi huomaavaista olla avuksi naisille, noille Luojan laululintusille, jotka pörräävät ympäriinsä vailla huolen häivää..

  • Sininen hetkinen

    Kajo pakenee pakkaskelin yksitoikkoista sisäelämää

    -Hmm, sanoi nainen. Hän katsoi taivaalle, sitten minuun, ja sanoi -On kyllä aika sikakylmä. Mikset lennä itse?

  • Riina Katajavuori: Dari, hindi, urdu ja suomi

    Monikielisyys on yleisempää kuin arvaammekaan.

    Meillä Suomessa lisääntyy sellaisten lasten määrä, jotka elävät sujuvasti monikielisessä maailmassa ja tulevat toimeen useilla eri kielillä, vaikka eivät ehkä osaa mitään näistä kielistä täydellisesti. Monikielisyys on yleisempää kuin tulemme äkkiseltään ajatelleeksi, pohtii kirjailija Riina Katajavuori.

  • Mikähän tuli päähän yhtäkkiä, kun...

    Askartelua ja presidentillinen kirje

    Teillä on varmaan siellä Linnassa vielä tiskit menossa. Jos on teillä joskus siellä sinkeä rahatilanne, niin varmaan voisi tienata vähäsen tekemällä astianpesukonemyrkkymainoksen Linnanjuhlien presidentillisistä tiskeistä.

  • Joululomaisia ajatteita

    Mielen mietteitä ties mistä, ja muusta.

    Jos sanoisi sieraimiaan nenä-sieraimiksi, niin äkkiä joku irvailisi, että onko sulla kropassasi sieraimia paljonkin jossain muualla kuin nenässä. Mutta kun joku puhuu polvilumpiosta, sille ei irvailla siitä, vaikka ihmisellä ei tietääkseni ole polvilumpion lisäksi muita lumpioita, kuten ei ole hänellä aivolumpiota tai maha- .

  • Harhailua aikaan jäätyneiden, särkyneiden ja muiden toiveiden kaupungissa

    Kaupungin kadut kuin aikaan puhallettu Kleinin pullo..

    "Toteutumistaan odottavien murheiden ylimaallinen kaleidoskooppi, sekin jossain tuon kaiken sekalaisen seassa ajansärmien säpäleiksi särkemänä piilee, syväpakastettuna, ja sen vastakohta myös: unohduksen lohdun kaleidoskooppi, tai mikälie: sellainen kuin kvantti, pysyy ennallaan vain jos siihen ei katso! "

  • Antti Heikkinen: Jag är en juntti!

    Puikulaperuna nenään ja loukkaantumaan.

    Lukeudun niihin juntteihin, jotka kouluaikoina näyttivät ruotsinkielelle keskisormea ja tuumivat, että ei jumalauta sisämaassa asuvan savolaisen tarvitse länsinaapurin kanssa kommunikoida.