Hyppää pääsisältöön

Mielen porvarillinen hämärä

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

Mielen porvarillinen hämärä

Vaikka luulee joskus, että tietäisi jo kaiken tarvittavan, niin toisinaan törmää johonkin oleelliseen, jota ei tiennytkään. Ei auta muuta kuin opetella! Nöyrästi!

Näin kävi minulle noin viikko sitten.

Siltä varalta, että joku muu ei tietäisi samat, kuin minä en tiedä, kerron tässä pari kolme esimerkkiä viime aikojen tietämättömyyksistä. Alkaen siitä viikontakaisesta.

Ensimmäisenä tulee mieleen lentäjille, kenties veneililijöille ja sään & avaruuden kanssa takkuaville luultavasti tuttu käsite, porvarillinen hämärä.

Vasemmistohenkiseistö saattaa ajatella, että kyseessä on joku ”herrasväen” epäläpinäkyvä oikeistovallankumousvehkeily vaatimattomasti valaistuissa kabineteissa, mutta ei ole se asia niin. Aivan erin on se asia!

Jott’en antaisi väärää kuvaa, laitan linkin Ursan sivulle, joka osaa selittää porvarillisen hämärän ansiokkaasti. Katsokaa kohtaa 1: Porvarillinen eli yhteiskunnallinen hämärä.

Porvarillinen hämärä by URSA

Miten voi olla, että joka aamu ja ilta koko elämäni ajan, kahdesti joka ainoana elämäni päivänä on ollut porvarillinen hämärä, jonka piirissä olen ollut, tietämättä siitä mitään!

Piiritetty minut yhteiskunnallisella hämärällä, lupaa kysymättä!

Vieläpä kyseessä ihminen, jonka nimi on Kajo. Melkein tekijänoikeusloukkaus samalla, tämä aamun- ja illankajon heittäminen päälleni, ironisettain uudelleennimitettyinä. Voi aikoja, voi etc.

Kuinka sokea ja hyväuskoinen sitä voi olla!

Karvaalta tuntuu tulla tällä tavalla petkutetuksi oman aurinkokunnan toimesta! Takaisin antakaa aamun- ja illankajot jotka itseltä viety ja vääräksi nimetty! Carpe crepusculum!

Liikaa huutomerkkejä, mutta minkäs teet!

Sitten eri asia.

Tiedän hirmu hyvin yhden kappaleen. Kun sitä kuuntelee, ja ajattelee, että omana aikanaan se on ollut rajua musiikkia, tulee outo, humoristinen olo itsen mieleen.

Olen kuullut sen kappaleen 85 44739 kertaa. Mutta en ole tiennyt sen nimeä. Vuosikymmeniin. Voi häpeää..

Sen kuulee tästä:

(Varoitus! Tämä on tosi [ex-]rajua kamaa!!! Etenkin lava-show voi shokeerata joitakuita.) (Tai joitakuita toisia. )

Soittoa ja lava-aggressioa!

Vasta monien vuosikymmenten päästä tietyi purjosipulikappaleen nimi tälle.

Onneksi tuo hurja musavideo, muusikoiden pitelemätön koreografinen lava-aggressio liennyttivät mielen pahuutta asiasta.

Sitten kolmas asia, jossa tietämättömyys on lisännyt tuskaa.

Siihen liittyyy valokuva, jonka itse otin, laitteella.

Kuin käytin korvakuurottimia, ja sitten en enää käyttänyt, panin ne hetkeksi pois, eriin paikkaan; auton konepellille.

Auton konepellillä kuulokejohto, jossa itsestään syntynyt sydämen mallinen löysä solmu.
Auton konepellillä kuulokejohto, jossa itsestään syntynyt sydämen mallinen löysä solmu. Kuva: (c) MK / Idiopaattinen kuulokejohtosydänsolmu. konepelti

Mutta voi! (Huom! Sekä ihastuksen että pettymyksen voi, yhtä aikaa!)

Kun tarkastelin kuurottimien johtoja silmillä, niin niissä oli toisaalta kiva tervehdys, sydämenmuotoinen kuvio.

Ja toisaalta niissä oli jo heti ärsyttävä solmu!

Miten pitäisi tuollaiseen suhtautua? Onko se myötä- vai vastoinkäyminen?

Jotkut, liian kerkeät, sanoisivat että positiivinen ja negatiivinen ”syövät toisensa”, niin että se ei ole positiivinen eikä negatiivinen tapahtuma. Non-event, niinku. Ei-tapahtuma.

Hahhah että ei olisi! Kun sehän päin vastoin on kaksi tapahtumaa. Niin 2 ≠ 0. Lapsikin ymmärtää sen.

Että, hulluksi tulee kun näitä miettii!

Eikä siinä vielä kaikki.

On vielä bonuskokemus (ja muistatte että latinankielen bonus ääntyy lyhyellä oolla).

Avasin kirjekuoren ja otin sisällön ulos.

Sitten tipahti se kirjekuori ärsyttävästi sormistani matolle.

Mutta, kun katsoin kirjekuorea, sen aukirepäisyn muodostama linja ihan selvästi piirsi vasemmalle katsovan pottunenäukon siluettipiirteet. Katsokaa vaikka itse kuvasta.

Revennyt kirjekuoren reuna muodostuu pottunenäisen ukon silhuetin.
Revennyt kirjekuoren reuna muodostuu pottunenäisen ukon silhuetin. Kuva: (c) MK / Idiopaattinen kirjekuoripottunenäukko. kirjekuori

Miten tietää ollako hyvällä mielellä pottunenäukosta, vai ärsyyntyneenä kun joutuu selkä koskien noukkaisemaan pudonneen kuoren laittialta.

Mistä tietää, onko sitä nyt positiivisella mielellä, vaiko nega- ?

On tämä kyllä yhtä - !

Toivoo:

Yksi monten puolesta.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat

  • Ajatuksilla iloa elämään

    Flamingot onkin kai valkoisia. (Sei liity tähän mitenkään.)

    Ajatuksista on paljo harmia elämässä! Monesti ne tuo harmia pääähän. Ja joillekin vatsaan, esmes närästäen häntä sisältä. Mutta voi joskus olla iloakin niistä.

  • Energiatilanne kulissien takana

    Kierrätys-opettavainen kansalaiskertomus Kajolta.

    ..Valitettavasti huippukoulutetullekin ammattilaiselle, jonka vuotuinen työaika on kaksi minuuttia, palkkatulon auvo jää onnettoman pieneksi, lomarahoineenkin...

  • Luurailijat

    Omat haasteensa on siinä, jos puolet on näkymättömiä.

    Ken kurja olisi sattunut muutoshetkellä olemaan kelteisillään, hän joutuisi pysyttelemään ilkialastonna, jos mieli pysyä muiden huomaamattomissa..

  • Yhtenä hetkenä vain

    Yksinäisyys was here.

    Hiukan oli kepakko lyhyt tökkimiseen ja tutkimiseen, mutta kuivuuttaan kalahteli kivasti, kun sen sivulla kepitteli ison kiven kylkeen.

  • Kopioelämää

    Monenlaista saisi aikaan vaikka jo 150 miljardilla.

    "Ilomantsilaisbaarista poistuvien humalikkaiden ad hoc kännirallatuksistakin jouduttaisiin maksamaan tekijänoikeusmaksu"

  • Koulun hiihtopäivä (!!)

    Näin riivaa Saatana meitä, opinahjojen avulla.

    Pieni hiihtäjäparka uursi latua niin syvällä monimetrisessä hangessa, ettei sieltä hanki-urasta illalla hiihtäessään nähnyt kuin noin 2° kapean viirun tähtitaivasta, jos pipo silmillä edes jaksoi yrittää katsoa lumisesta ”ojastaan” ylös kuin Oscar Wilde.

  • Pieniä lämmön pilkahduksia

    Itsen varhaiskasvattumismuistelua, vaatimattomin annein.

    Koska noihin aikoihin ei ollut tietokoneita, nettiä, eikä paljon mitään muutakaan (paitsi verot, sairausvakuutustoimisto, invaliidien kioski, perunannosto, kuolema ja poliisi), piti lapsena keksiä jotakin tekemistä, että olisi ollut jotakin tekemistä.

  • Täti

    Erinomaisesta tädistään kertoo hra Kajo.

    Jos olisi aikoinaan pidetty täteyden olympialaiset, minun kelpo tätini olisi voittanut kaikki mitalit, ja yleisöäänestyksen.