Hyppää pääsisältöön

Mielen porvarillinen hämärä

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

Mielen porvarillinen hämärä

Vaikka luulee joskus, että tietäisi jo kaiken tarvittavan, niin toisinaan törmää johonkin oleelliseen, jota ei tiennytkään. Ei auta muuta kuin opetella! Nöyrästi!

Näin kävi minulle noin viikko sitten.

Siltä varalta, että joku muu ei tietäisi samat, kuin minä en tiedä, kerron tässä pari kolme esimerkkiä viime aikojen tietämättömyyksistä. Alkaen siitä viikontakaisesta.

Ensimmäisenä tulee mieleen lentäjille, kenties veneililijöille ja sään & avaruuden kanssa takkuaville luultavasti tuttu käsite, porvarillinen hämärä.

Vasemmistohenkiseistö saattaa ajatella, että kyseessä on joku ”herrasväen” epäläpinäkyvä oikeistovallankumousvehkeily vaatimattomasti valaistuissa kabineteissa, mutta ei ole se asia niin. Aivan erin on se asia!

Jott’en antaisi väärää kuvaa, laitan linkin Ursan sivulle, joka osaa selittää porvarillisen hämärän ansiokkaasti. Katsokaa kohtaa 1: Porvarillinen eli yhteiskunnallinen hämärä.

Porvarillinen hämärä by URSA

Miten voi olla, että joka aamu ja ilta koko elämäni ajan, kahdesti joka ainoana elämäni päivänä on ollut porvarillinen hämärä, jonka piirissä olen ollut, tietämättä siitä mitään!

Piiritetty minut yhteiskunnallisella hämärällä, lupaa kysymättä!

Vieläpä kyseessä ihminen, jonka nimi on Kajo. Melkein tekijänoikeusloukkaus samalla, tämä aamun- ja illankajon heittäminen päälleni, ironisettain uudelleennimitettyinä. Voi aikoja, voi etc.

Kuinka sokea ja hyväuskoinen sitä voi olla!

Karvaalta tuntuu tulla tällä tavalla petkutetuksi oman aurinkokunnan toimesta! Takaisin antakaa aamun- ja illankajot jotka itseltä viety ja vääräksi nimetty! Carpe crepusculum!

Liikaa huutomerkkejä, mutta minkäs teet!

Sitten eri asia.

Tiedän hirmu hyvin yhden kappaleen. Kun sitä kuuntelee, ja ajattelee, että omana aikanaan se on ollut rajua musiikkia, tulee outo, humoristinen olo itsen mieleen.

Olen kuullut sen kappaleen 85 44739 kertaa. Mutta en ole tiennyt sen nimeä. Vuosikymmeniin. Voi häpeää..

Sen kuulee tästä:

(Varoitus! Tämä on tosi [ex-]rajua kamaa!!! Etenkin lava-show voi shokeerata joitakuita.) (Tai joitakuita toisia. )

Soittoa ja lava-aggressioa!

Vasta monien vuosikymmenten päästä tietyi purjosipulikappaleen nimi tälle.

Onneksi tuo hurja musavideo, muusikoiden pitelemätön koreografinen lava-aggressio liennyttivät mielen pahuutta asiasta.

Sitten kolmas asia, jossa tietämättömyys on lisännyt tuskaa.

Siihen liittyyy valokuva, jonka itse otin, laitteella.

Kuin käytin korvakuurottimia, ja sitten en enää käyttänyt, panin ne hetkeksi pois, eriin paikkaan; auton konepellille.

Auton konepellillä kuulokejohto, jossa itsestään syntynyt sydämen mallinen löysä solmu.
Auton konepellillä kuulokejohto, jossa itsestään syntynyt sydämen mallinen löysä solmu. Kuva: (c) MK / Idiopaattinen kuulokejohtosydänsolmu. konepelti

Mutta voi! (Huom! Sekä ihastuksen että pettymyksen voi, yhtä aikaa!)

Kun tarkastelin kuurottimien johtoja silmillä, niin niissä oli toisaalta kiva tervehdys, sydämenmuotoinen kuvio.

Ja toisaalta niissä oli jo heti ärsyttävä solmu!

Miten pitäisi tuollaiseen suhtautua? Onko se myötä- vai vastoinkäyminen?

Jotkut, liian kerkeät, sanoisivat että positiivinen ja negatiivinen ”syövät toisensa”, niin että se ei ole positiivinen eikä negatiivinen tapahtuma. Non-event, niinku. Ei-tapahtuma.

Hahhah että ei olisi! Kun sehän päin vastoin on kaksi tapahtumaa. Niin 2 ≠ 0. Lapsikin ymmärtää sen.

Että, hulluksi tulee kun näitä miettii!

Eikä siinä vielä kaikki.

On vielä bonuskokemus (ja muistatte että latinankielen bonus ääntyy lyhyellä oolla).

Avasin kirjekuoren ja otin sisällön ulos.

Sitten tipahti se kirjekuori ärsyttävästi sormistani matolle.

Mutta, kun katsoin kirjekuorea, sen aukirepäisyn muodostama linja ihan selvästi piirsi vasemmalle katsovan pottunenäukon siluettipiirteet. Katsokaa vaikka itse kuvasta.

Revennyt kirjekuoren reuna muodostuu pottunenäisen ukon silhuetin.
Revennyt kirjekuoren reuna muodostuu pottunenäisen ukon silhuetin. Kuva: (c) MK / Idiopaattinen kirjekuoripottunenäukko. kirjekuori

Miten tietää ollako hyvällä mielellä pottunenäukosta, vai ärsyyntyneenä kun joutuu selkä koskien noukkaisemaan pudonneen kuoren laittialta.

Mistä tietää, onko sitä nyt positiivisella mielellä, vaiko nega- ?

On tämä kyllä yhtä - !

Toivoo:

Yksi monten puolesta.

  • Mielen porvarillinen hämärä

    Tietämättömyyden tuskaa, idiopatian ambivalenssia mietti hän

    Siltä varalta, että joku muu ei tietäisi samat, kuin minä en tiedä, kerron tässä pari kolme esimerkkiä viime aikojen tietämättömyyksistä. Alkaen siitä viikontakaisesta.

  • Mukavia

    Ilon aiheita ja 1 vastoinkäyminen + pari kuvanpahaista

    Niin kuivaa, että kun sitä maistaa, vaistomaisesti ryhti menee kyyryyn kuin kyttäävällä kissalla, hampaat pureutuvat yhteen kuin venäläisten ы-iissä, ja silmät siristyvät ja vettyvät ja sylkirauhasten käyttöastemittari menee ensin oranssille ja lopulta punaiselle.

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat

  • Antti Heikkinen: Titanic haisi pierulle – ja hyvä niin

    Titanic haisi pierulle – ja hyvä niin

    Kotvanen sitten ryhdyin etsimään hyllystäni sillä hetkellä kovin kultturellina kieppunutta katselutarvettani tyydyttävää elokuvaa ja sain näppeihini James Cameronin Titanicin. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman uusi kolumnisti, kirjailija Antti Heikkinen.

  • Juha Hurme: Loppukesän kirjailijavisa

    Nyt etsitään tärkeää kotimaista kirjailijaa

    Tässä sivistävä seuraleikki koko uusioperheelle! Vanhanaikainen viiden vihjeen tietovisa, missä etsitään yhtä kaikkien aikojen tärkeintä kotimaista kirjailijaa. Tietokisan isäntänä Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Juha Hurme.

  • Jouni Tossavainen: Nykyaikainen kilpaurheilu ei edistä ihmisen terveyttä

    Siinä hetkessä alan kilpailla, kun joku yrittää ohi.

    Porukat lenkkeilevät kuola valuen, kuonot kurtussa ja aivot narikassa. Millä tahansa lenkillä hymyilevä vastaantulija on poikkeus, ystävällinen tervehdys ihme. Tiukka ruumis on aina kauniimpi näky kuin lukeva ihminen. Kirjailija ja runoilija Jouni Tossavainen kirjoitti KulttuuriCocktailille esseen liikunnasta – ja liikkumattomuudesta.

  • Juha Hurme: Viiankiaapa

    Viiankiaapa

    Aapasuo on Suomen pohjoiselle luonnolle ominainen, mutta kömpelölle ja jäykistyneelle karvattomalle apinalle hankalaa maastoa. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Juha Hurme on huolestunut Viiankiaavan kohtalosta.

  • Mielen porvarillinen hämärä

    Tietämättömyyden tuskaa, idiopatian ambivalenssia mietti hän

    Siltä varalta, että joku muu ei tietäisi samat, kuin minä en tiedä, kerron tässä pari kolme esimerkkiä viime aikojen tietämättömyyksistä. Alkaen siitä viikontakaisesta.

  • Marjo Niemi: Avuton olo ja pari syytä sille

    Avuton olo ja pari syytä sille

    Viimeisen kahden vuoden aikana olen huomannut ihmisten ja myös itseni väsyvän siihen, että usko omiin vaikuttamismahdollisuuksiin on kutistunut. Kirjoittaa Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti.

  • Riina Katajavuori: Mennään jo naapuriin

    Jemenissä tuoksuu jasmiini. Niin kuin juuri nyt Suomessakin.

    Tajusin olevani eri sukupolvea viimeistään silloin, kun päiväkoti-ikäinen kuopus opetti minulle, että hyvää päivää on somaliaksi Maalin wanaagsan, kirjoittaa Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Riina Katajavuori.

  • Mukavia

    Ilon aiheita ja 1 vastoinkäyminen + pari kuvanpahaista

    Niin kuivaa, että kun sitä maistaa, vaistomaisesti ryhti menee kyyryyn kuin kyttäävällä kissalla, hampaat pureutuvat yhteen kuin venäläisten ы-iissä, ja silmät siristyvät ja vettyvät ja sylkirauhasten käyttöastemittari menee ensin oranssille ja lopulta punaiselle.

  • Juha Hurme: Puhe valmistuville

    Puheluonnos, jonka voit muokata itsellesi.

    Tähän aikaan vuodesta merkittävä joukko kansalaisia, enimmäkseen siitä nuoremmasta ja lupaavammasta päästä, valmistuu jostakin tutkinnosta. Se on juhlan paikka. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Juha Hurme pitää puheen.

  • Kohtalon isku vyön alle!

    Kohtalon iskuja pikku-ukkojen näkymistä miettii Kajo

    Olin kotona, ja päässä sellainen olo kun päässä kotona on. Että hou, ham! Mitähän tekisin!