Hyppää pääsisältöön

Juha Hurme: Viiankiaapa

juha hurme kolumnistikuva
juha hurme kolumnistikuva Kuva: Jyrki Valkama Juha Hurme

”On vain aapaa, rannatonta iankaikkista aapaa kahta puolta peninkulmamäärin – matalaa, vettä pursuavaa, luomisen aikaista alkumaailmaa.”

Näin olivat asiat vielä silloin, kun Samuli Paulaharju kirjoitti mestariteoksensa Sompio – Luiron korpien vanhaa elämää, joka julkaistiin 1939. Nykyisin tilanne on toinen. Ihminen on pannut aapasuot ahtaalle.

Aapasuo on Suomen pohjoiselle luonnolle ominainen, useasta eri suotyypistä koostuva yhtenäinen suomosaiikki. Se on kömpelölle ja jäykistyneelle karvattomalle apinalle hankalaa maastoa, mutta kaiken muun luontevamman elämän väkevä kehto ja linnuille varsinainen paratiisi.

Viiankiaapa sijaitsee Kersilön kylän kupeessa, Sodankylästä muutama kymmenen kilometriä pohjoiseen, mahtavan Kitisenjoen ja sen uomaa seurailevan nelostien itäpuolella. Aapasuon pohjoisosassa on seitsemisen kilometrin verran pitkoispuilla varustettuja luontopolkuja lintutorneineen ja laavuineen.

Kävelin nämä lenkit läpi kesäkuun alussa. Valtava on valtavan Viiankiaavan rauha ja rauhoittava vaikutus. Annan Paulaharjun, erämaiden suuren runoilijan, taas auttaa:

”Ja komea jänkälintu keikisti päätänsä laskettaen ylpeän luikauksen. Hyvä oli asustella aavalla. Päivä paistoi, ja omat puolat punoittivat joka mättäällä. Suuri lammikko oli hänen oma lammikkonsa, ja isot sammakot, mulipäät, jurnasivat juuri häntä varten. Kenokaula taas keikistyi, pää kohosi, ja pitkin aapaa kiiri pitkä huuto. Se oli rannattoman alakuloisen aavan suurta laulua – aapa joikasi.”

Yövyin teltassa keskellä tätä kaikkia kehoni mielihyväkeskuksia hierovaa konserttia, aavan laulua, laskemattoman auringon alla. Nukuin autuaan unta.

Seuraavana päivänä sain neljäkymmentä viisasta ihmistä kaverikseni Särkikoskenmaan laavulle keskustelemaan Viiankiaavan kohtalosta.

Viiankiaapa, Lapin arvokkaimpiin lukeutuva aapasuo, on poikkeuksellisten ja mittaamattomien luontoarvojensa takia suojeltu sekä kansallisella soidensuojeluohjelmalla että Euroopan unionin Naturalla. Se ei ole merkittävä vain Suomen vaan koko maailman kannalta.

Viiankiaavan ytimessä on myös toisenlainen aarre. Kansainvälinen kaivosjätti Anglo American ilmoitti eräitä vuosia sitten löytäneensä aapasuon alta poikkeuksellisen rikkaan nikkeli- ja kupariesiintymän. Sodankylän kunta ja Suomen valtio ovat kovaa kyytiä kaavoittamassa aapasuon paikalle haisevan haudan ja myrkynkylvön. Soidensuojeluohjelmalla ja Natura-sopimuksilla pyyhitään kaivoskokousten jälkeen karvaperseet ja päivitellään porukalla, kuinka höynäytettävää voikaan olla yksinkertainen kansa.

Paikalliset vireät voimat ovat pyöräyttäneet käyntiin mahtavan Viiankiaapa-liikkeen, joka puolustaa ainutlaatuista suotaan hyökkääjiä vastaan kaikin rauhanomaisin keinoin ja järjestää tämänkin vuoden aikana rikkaan kirjon erilaisia tapahtumia aavalla ja aavasta. Viiankiaapa on myös yksi Suomen Luonnonsuojeluliiton valitsemasta sadasta luontohelmestä vuonna 2017.

On taiteilijoita ja tieteilijöitä, maankuuluja ja maailmankuuluja, kansallisia ja kansainvälisiä. Ja heidän rinnallaan on myös iso joukko meitä ihan tavallisia eli ainutkertaisia ihmisiä. Työssä käyviä ja työttömiä, koulunkäyneitä ja elämän opettamia, poromiehiä ja kettutyttöjä, perinteisiä ja radikaaleja, nuoria ja eläkeläisiä, sutjakoita ja romuluisia. Meitä liittää yhteen syvällinen kiintymys elämään ja sen edellytyksiin.

Luonnonsuojelu on kovinta ja karkeinta todellisuutta, jossa on kaikki pelissä. Luonnonsuojelijoiden ydinjoukkona ovat ihmiset, jotka eivät ole vielä syntyneet. He ovat vastustamattomia ja erehtymättömiä. Heillä on valtava potentiaali, he omistavat koko planeetan tulevaisuuden. Heidän motivaationsa on sammumaton ja oikeutettu: he haluavat saada elää.

Siksi me, heidän edustajansa tässä ajassa ja heidän oikeuksiensa valvojat, olemme vahvoilla. Me kamppailemme elämän puolesta kuolemaa vastaan.

Kysymys Viiankiaavasta on erittäin painava kysymys.

Kirjoittaja on Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti.

Kommentit
  • Onko onnellisuuden tavoittelu turhanpäiväistä ja omissa tunteissa vellominen itsekeskeistä?

    Onko yksilökeskeisyys vienyt meidät kauemmas toisistamme?

    Onnellisuuden ajatellaan olevan jokaisen omalla vastuulla. Mutta mihin se johtaa? KulttuuriCocktail kutsui kaksi taiteilijaa, käsikirjoittaja ja teatteriohjaaja Akse Petterssonin sekä laulaja-lauluntekijä Yonan, puhumaan tunteista, itsekeskeisyydestä ja taiteesta. Elämme yksilökeskeisessä kulttuurissa, jota syytetään usein myös itsekeskeisyydestä.

  • Aivoverenvuoto ei lopettanut sarjakuvataiteilijan luomistyötä

    Realistista sarjakuvaa rohkeasti omasta elämästä

    Tamperelainen sarjakuvapiirtäjä Tiitu Takalo on kehittänyt jännittävän reseptin tekemiselleen. Sarjakuva loikkaa omasta rakastumisesta ja kodin remontoimisesta Tampereen historiaan ja kuluttamisen ideologiaan. Takalo ei myöskään kaihda kertoa omasta vakavasta sairastumisestaan ja masennuksestaan.

  • Onko suomalainen kirjallisuus maailmankirjallisuutta?

    Kääntäjä on kirjallisuuden elävä silta

    Kirjailijat ympäri maailmaa saapuvat Helsinkiin. Kahden päivän ajan he ovat keskellämme – maailma tihentyy ympärillemme. Mutta kuinka kansainvälistä suomalainen kirjallisuus on? Ulkomailla kiertävä kirjailija ja kääntäjäpariskunta vastaavat. Parhaat tarinat kiinnostavat ja puhuttelevat kaiken maailman ihmisiä. Se on pitänyt Laura Lindstedtin kiireisenä.