Hyppää pääsisältöön

Mene metsään! Avaruusromua 25.6.2017

metsä (käsitelty kuva), puiden latvoja, taivasta
metsä (käsitelty kuva), puiden latvoja, taivasta Kuva: Yle metsä (käsitelty kuva)

Mene metsään. Metsässä oleskelu laskee verenpainetta, vähentää lihasjännitystä ja alentaa sydämen sykettä. Metsässä olo rauhoittaa. Näin sanotaan, eikä tämä ole pelkästään mitään mutu-tietoa, vaan tutkittua asiaa.

Sanotaan, että jo muutama minuutti metsässä vaikuttaa meihin, mutta metsän hyödyt ja vaikutukset tulevat parhaiten esiin, jos metsässä viihtyy pitempään. Stressi helpottaa. Olo paranee. Kerrotaan, että Japanissa lääkärit määräävät potilaille metsässä oleskelua, metsässä liikkumista.

Amerikkalaisen Robert Scott Thompsonin metsävisiota albumilta Of Natural Magic and the Breathing of Trees:

Jos metsällä on terveysvaikutuksia, niin kyllä tällaisella musiikillakin epäilemättä on niitä. Verenpaine laskee, lihasjännitys vähenee ja stressi helpottaa.

Vai oliko tuo jotenkin pelottavaa? No, kyllähän jotkut ihmiset pelkäävät metsiäkin, joskus ehkä aivan aiheesta ja joskus ehkä aiheetta. Metsiin liittyy myös paljon salaperäistä. Muistellaanpa vain esimerkiksi vanhoja satuja ja niiden satujen pelottavia metsiä, joihin aivan varmasti eksyy ja joissa asustaa hyvin pelottavaa väkeä.

Eikä meidän tarvitse edes uskoa satuihin. Metsät ovat ihmeellisiä paikkoja aivan sellaisinaan, aivan todellisuudessa. Esimerkiksi saksalainen luonnontukija Peter Wohlleben kirjoittaa siitä, kuinka puut ovat hyvinkin eläviä ja tietoisia olentoja. Hän sanoo, että puut kommunikoivat keskenään, että puilla on tunteet ja järki ja muisti.

Wohlleben sanoo, että luonnontilaisissa metsissä elävät puut ovat yhteydessä toisiinsa. Niillä on oma sosiaalinen verkostonsa: puut ovat yhteydessä tosiinsa juuristojen ja sienirihmastojen kautta. Hän sanoo, että puut keskustelevat, auttavat ja varoittavat tosiaan. Ne oppivat ja muistavat asioita.

Robert Scott Thompsonin sävellys nimeltä Mettä:

En tiedä, mistä tuo suomen kielen murresana on tullut tämän sävellyksen nimeksi, kenties herra Thompsonin sukujuuret vievät jonnekin pohjolaan, jossa kuusimetsät humisevat.

Eräänlainen luonnon tarkkailija on myös miehemme autiomaasta eli Arizonan autiomaan laidalla asuva Steve Roach. Hän on saanut kumppanikseen englantilaisen Robert Loganin, ja yhteisen musiikin teema on luonnonläheinen tai sanotaanko paremmin: biologinen.

Miehet sanovat käyttäneensä yhteisen musiikkinsa lähtökohtana kehon pulsseja ja rytmejä. Ihmiskeho ja sen toiminta on osa luonnon toimintaa, osa koko maailmankaikkeutta. Miehet puhuvat fraktaaleista ja ihmisen ja koneen suhteesta. He puhuvat siitä, kuinka ihmisen ja koneen rajat katoavat tai ainakin muuttuvat epäselvemmiksi.

Tästähän ovat monet tieteiskirjailijat kirjoittaneet, mutta oikeastaan asia ei ole ollenkaan niin outo kuin miltä se aluksi saattaa kuulostaa. Ajatellaanpa vaikka niinkin arkipäiväistä ja yleistä asiaa kuin silmälasien käyttöä. Mitä muuta se on kuin ihmisen ja tekniikan saumatonta yhteiseloa?

Steve Roachin ja Robert Loganin yhteistyö on kiinnostavaa, ja sikälikin erikoislaatuista, että miesten ikäero on vaatimattomat 33 vuotta.

Heidän yhteistyönsä alkoi etänä. Englantilainen Robert Logan lähestyi amerikkalaista Steve Roachia omalla musiikillaan ja siitä alkoi sähköinen viestien ja tiedostojen vaihto. Miehet huomasivat, että heillä oli yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja näin syntyi neljän vuoden aikana albumi Biosonic.

Yhteydenpito jatkui, ja ennen pitkää Robert Logan matkusti Arizonan kulmille tapaamaan Steve Roachia. Ja tämän vierailun seurauksena syntyi yllättäen ja odottamatta toinen albumi.

Kun Robert Logan pääsi tutustumaan Steve Roachin Timeroom-studioon, alkoi heti tapahtua.

Steve Roach kertoo tajunneensa tilanteen ja siitä lähtivät äänitykset käyntiin. Robert Logan istui flyygelin ääressä, Steve Roach otti mukaan analogiset syntesoijansa ja alkoi tapansa mukaan käyttää koko studiota instrumenttina.

Ja kolmessa päivässä miehet olivat tehneet albumin, joka sai nimekseen Second Nature. Hyvin rauhoittavaa ja sanoisinko syvää henkistä tyyneyttä huokuvaa musiikkia.

Hieman tummemmissa maisemissa liikkuu suomalainen Vääristymä, joka jakaa digitaalisesti ilmestyneen Minimalia Nocturna -albumin italialaisen DRS:n kanssa. Kyseessä on niin kutsuttu split-albumi: yksi puolisko yhdeltä artistilta ja toinen toiselta. Ja yleensä vielä niin, että artisteja yhdistää jokin tyylillinen tai ilmaisullinen seikka. Tässä tapauksessa se on the new minimal ambient drone, jota on vähän vaikea selkeästi kääntää kotikielelle, mutta ehkä tuo sana minimal kuvaa tätä musiikkia riittävän hyvin. Ja miksei myös esityksen nimi: Radiopurkaus.

Oletko koskaan kuullut artistista nimeltä Maximilian Latva? En minäkään. Syy on ehkä siinä, että herra Latva on aiemmin esiintynyt noin sadalla valenimellä, ja vasta nyt on ilmestynyt ensimmäinen taiteilijan omalla nimellään julkaisema teos. Albumi nimeltä Kuboaa koostuu Maximilian Latvan elektroakustisista sävellyksistä, jotka ovat syntyneet vuoden 2017 aikana.

Edellä kerrottu saattaa olla niin sanottu uskomaton tarina, johon ei ole ihan pakko uskoa. Mutta sen verran tarinassa on totta, että albumi on olemassa:

”Neiet tulevat Tampereelta, puutalosta unohtuneen mäen päältä ja päätyivät kylmään kerrostaloon lukkojen taa, maan alle. Sinne missä hiipuneiden projektien hiilloksesta nousee kaksi.” Näin runollisesti kirjoitetaan levy-yhtiön nettisivulla, vai pitäisikö sanoa kasettiyhtiön sivulla. Eihän tämä mitään ihan tavanomaista menoa ole. Netissä kirjoitetaan ”kylmien laitteiden ja tasoihin ladottujen ihmisäänien punomasta verkosta”.

Lauri Hyvärinen on kitaristi, joka kertoo lähestyvänsä musiikkiin liittyviä asioita sekä teoreettisesti että käytännöllisesti. Ja kaiken ytimessä on improvisaatio.

AVARUUSROMUA 25.6.2017 - OHJELMAN MUSIIKKI:
ROBERT SCOTT THOMPSON: Magiae Naturalis (Of Natural Magic and the Breathing of Trees)
ROBERT SCOTT THOMPSON: Mettä (Of Natural Magic and the Breathing of Trees)
STEVE ROACH & ROBERT LOGAN: Desires: Birth (Biosonic)
STEVE ROACH & ROBERT LOGAN: Shadowspeak (Second Nature)
VÄÄRISTYMÄ: Radiopurkaus (Minimalia Nocturna)
MAXIMILIAN LATVA: Kerran minullakin oli suuret, loistavat siivet (Kuboaa)
NEIET: Arkkitehti (S/T)
LAURI HYVÄRINEN: Trukki - osa - (Trukki)

  • Yöt, päivät, lakkaamatta… Avaruusromua 26.11.2017

    Me ajelehdimme ajassa eteenpäin kuin virrassa.

    Kun Konfutse katseli jokea, hänen kerrotaan sanoneen, että elämä kulkee kuin tuo virta. Yöt, päivät, lakkaamatta. Monet kokevat elävänsä luonnon päättymättömän kierron keskellä. Ehkä se on eräs syy siihen, miksi musiikin tekijät ovat halunneet kuvata suhdettaan luontoon. Suhdettaan siihen suureen virtaan, jonka mukana me ajelehdimme ajassa eteenpäin, tässä loputtomassa maailmankaikkeudessa. Luonto voi olla mukana musiikissa sekä symbolisesti että konkreettisesti. Avaruusromussa lähdetään liikkeelle luonnosta ja matkataan kohti sisäistyneitä visioita. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Tommi Läntinen: Rauhasta pitää laulaa aina!

    Tommi Läntinen arvosteli uutuuskappaleet Levylautakunnassa

    Raadissa istuivat Tommi Läntinen, toimittaja Minna Joenniemi ja musiikkituottaja Juha-Pekka Sillanpää. Tulos ja kommentteja 1. Lohkare: Rauhaa 25 pistettä (Kartsa Huovinen - Pauli Hanhiniemi) Tommi: Kovasti tykkäsin. Tumma ja luomuinen soundi. Hienoja kuvia tekstissä. Puhuttiin isoista asioista, siitä millaisia ristiriitoja kannamme mukanamme.

  • Myös se, mitä siinä ei ole… Avaruusromua 19.11.2017

    Musiikissa on tärkeää myös se, mitä siinä ei ole.

    ”Musiikissa on tärkeää myös se, mitä siinä ei ole”. Näin sanoi edesmennyt elektronimuusikko Mika Vainio. Hän sanoi musiikkinsa muodostuvan siten, että mukaan otetaan vain tarvittavat äänet ja kaikki muu jätetään pois. ”Musiikki, oleminen ja soittaminen ovat etsimistä, johon sisältyy toivo uuden löytämisestä”, sanoo rumpali ja säveltäjä Teppo Mäkynen. Näillä ajatuksilla Avaruusromussa lähdetään liikkeelle. Matkan aloittaa Mika Vainiolle omistettu tuore sävellys. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Miljoonasade ja Sam Smith kuuntelussa Levylautakunnassa

    Mikki Kauste arvioi uutuuslevyjä

    Viikon leyuutuuksista löytyy pop-musiikin perusasioita - tunteellisia tarinoita, ajattomia soundeja ja lauluharmonioita. Soppaan heitetään myös etnisiä rytmejä ja kamarimusiikkia. Oman arvioinsa näistä antoivat Mikki Kauste Egotripistä sekä musiikkitoimittajat Tuuli Saksala ja Pekka Laine. Tulokset ja kommentteja 1. The Staves feat.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua