Hyppää pääsisältöön

Toimittajalegenda Vesa Toijonen: "Some-aikakaudellakin on oltava läsnä – ja etsittävä totuutta"

Some-aikakaudellakin jonkun on mentävä sinne, missä tapahtuu. Oltava läsnä ja etsittävä totuutta. Näin kuvailee ulkomaanreportterin työtä toimittajalegenda Vesa Toijonen.
"Ulkomaanreportaaseja kannattaa katsoa, jotta ymmärtäisimme millaisessa maailmassa me elämme", sanoo toimittaja Vesa Toijonen. Some-aikakaudellakin jonkun on mentävä sinne, missä tapahtuu. Oltava läsnä ja etsittävä totuutta. Näin kuvailee ulkomaanreportterin työtä toimittajalegenda Vesa Toijonen. yle tv1

Some-aikakaudellakin jonkun on mentävä sinne, missä tapahtuu. Oltava läsnä ja etsittävä totuutta. Näin kuvailee ulkomaanreportterin työtä toimittajalegenda Vesa Toijonen.

Vesa Toijonen on työskennellyt Ulkolinja-reportaasien toimittajana, ohjaajana ja tuottajana. Uransa hän aloitti Yleisradiossa 1970-luvun puolivälissä ja nyt kesällä Toijonen jää eläkkeelle.

Mitä olet ulkomaanreportaaseillasi halunnut kertoa?

”Olen halunnut kertoa maailmasta, missä elämme. Ihmisillä on hyvin paljon väärinkäsityksiä maailmamme tilasta. Tämä heijastuu kaiken vieraan pelkona, jonka yksi, mutta vain yksi ilmenemismuoto on maahanmuuttajien torjuminen.”

”Toinen on rasismi, joka on käsittämättömän typerää. Eihän sillä ole merkitystä minkä väriset korvat ihmisellä on, vain sillä, mitä korvien välissä on. Vanhanaikaisesti uskon, että tieto lisää ymmärrystä ja poistaa turhia pelkoja.”

”Tieto auttaa ymmärtämään, että ihmiset todella oikeasti pakenevat henkensä edestä, eivät vain meidän kiusaksemme.”

Kuvaaja Ivar Heinmaa (vas.)  ja toimittaja VesaToijonen tapasivat vuonna 2015 sattumalta kuvajournalisti Niklas Meltion Calais'in kupeessa siirtolaisten leirissä.
Kuvaaja Ivar Heinmaa (oik.) ja toimittaja VesaToijonen tapasivat vuonna 2015 sattumalta kuvajournalisti Niklas Meltion Calais'in siirtolaisleirissä. Kuvaaja Ivar Heinmaa (vas.) ja toimittaja VesaToijonen tapasivat vuonna 2015 sattumalta kuvajournalisti Niklas Meltion Calais'in kupeessa siirtolaisten leirissä. yle tv1
Ohjaaja Vesa Toijonen haastattelee Helmut Schmidtiä vuonna 2015.
Toimittaja Vesa Toijonen haastatteli Helmut Schmidtiä vuonna 2015. Ohjaaja Vesa Toijonen haastattelee Helmut Schmidtiä vuonna 2015. yle tv1

Mikä sinua on vetänyt matkaan eri puolille maailmaa?

”Vuoristokiipeilijöiden vakiovastaus kysymykseen – miksi haluat kiivetä Mount Everestille kuulema on: Koska se on siellä. Minulla ei ole mitään yhtä romanttista syytä – työtä se vain on.”

”Joissakin tapauksissa tietysti matkaan on lähdetty siksi, että on syntynyt epäilys: ovatko asiat todella juuri sillä tavalla kuin media kertoo niiden olevan.”

”Joka tapauksessa halu ja perusteltu tarve päästä alkuperäisten lähteiden äärelle. Useimmissa tapauksissa tämä tarkoittaa ihmisiä, jotka elävät elämäänsä tilanteessa, josta meidän pitäisi tietää paljon enemmän.”

”Uskon siihen, että toimittajalla on jotakin annettavaa katsojille. Tai paremmin: vahva usko siihen, että myös suomalaisten pitäisi kuunnella näitä ihmisiä ja siihen, että ihmisillä on oikeus tulla kuulluiksi.”

Ulkomaankeikka, jota et unohda?

”Yksi vaikuttavimpia oli ensimmäisen Ulkolinjani kuvaus Namibiassa 1989 tai ensimmäinen matka Kolumbiaan 1988.”

”Kolumbiassa näki, miten ihmisen elämä ei ole minkään arvoista. Banaanityöläisiä haettiin kotoa ja surmattiin vain pelotteeksi muille, ei siinä ollut mitään henkilökohtaista. Ja sitten omaisten tuska kun he etsivät omaisiaan. Pikkukaupungin nimi ei unohdu: Apartadó. Lensimme sinne Bogotasta, Medellinin kautta.”

”Apartadóssa kuvaaja kysyi, minne mennään? Katsoin taivaalle ja sanoin – tuonne. Taivaalla oli kymmeniä korppikotkia, jotka lensivät samalla kohtaa laajaa ympyrää.”

Toimittaja Vesa Toijonen selvitti Espanjassa, kuinka valtio ei auta etsimään Francon aikana kadonneita.
Toimittaja Vesa Toijonen selvitti Espanjassa, kuinka valtio ei auta etsimään Francon aikana kadonneita. Toimittaja Vesa Toijonen selvitti Espanjassa, kuinka valtio ei auta etsimään Francon aikana kadonneita. yle tv1
Vesa Toijonen ja Ivar Heinmaa kuvaamassa Ulkolinjaa Aleppossa vuonna 2013.
Toimittaja Vesa Toijonen ja kuvaaja Ivar Heinmaa kuvaamassa Aleppossa vuonna 2013. Vesa Toijonen ja Ivar Heinmaa kuvaamassa Ulkolinjaa Aleppossa vuonna 2013. Kuva: Niklas Meltio yle tv1

Mikä on ulkomaanreportterin rooli ja tehtävä tänä päivänä – some-aikakaudella?

”Ihan sama kuin ennenkin: mennä paikan päälle ja kertoa totuus siitä mitä tapahtuu. Ei some sitä muuksi muuta."

"Jokainen joka on edes kerran pistäytynyt somessa tietää, ettei somen varassa voi olla. Lapsikin pystyy väärentämään tietoa somessa. Jonkun on aina mentävä paikan päälle ja kysyttävä: Onko totta?”

Kuvauskalusto on pienentynyt ja halventunut, ja se on tuonut kansalaisjournalistit tekemään ulkomaanohjelmia. Miten näet heidän roolinsa?

”Tässä vaiheessa – ja luulen että vielä pitkään – kansalaisjournalistit tuottavat materiaalia, josta työstetään dokumentteja. Tein näin itsekin aiemmin tänä vuonna.”

”Ulkolinjan dokumentissa Laukaus Hebronissa käytimme paikallisten ihmisten kuvaamaan materiaalia Israelin armeijan, poliisin ja juutalaisten siirtokuntalaisten paikallisiin ihmisiin kohdistamasta väkivallasta.”

”Materiaalia oli todella paljon ja se oli tasoltaan hyvin kirjavaa. Osa oli ihan käyttökelpoista, suurin osa ei.”

”Tässä on monta riskiä. Miten voimme todentaa, että materiaali on juuri sieltä ja siitä tapauksesta, mistä sen sanotaan olevan. Eivät ihmiset välttämättä tietoisesti valehtele materiaalin alkuperästä, mutta heillä ei ole sitä vastuuta kuin on toimittajalla, joka käyttää sitä ja laittaa sen televisioon. Hebronin tapauksessa pystyimme itse paikan päällä todentamaan, että materiaali oli kuvattu juuri siellä missä pitikin."

”Lähtökohtaisesti kansalaisjournalismi on arvokasta ja tärkeää, mutta tietyissä rajoissa.”

”Hebronin kaltaisissa paikoissa on riski myös kansalaisjournalisteilla. Kun verkkoon tai televisio-ohjelmiin ilmestyy materiaalia, joka on kiusallista tässä tapauksessa Israelin armeijalle tai siirtokuntalaisille, on mahdollista että kuvaajista tulee väkivallan kohde: heitä halutaan estää kuvaamasta tai heiltä takavarikoidaan materiaalia. Kaikkea tätä on jo tapahtunut.”

”Tässä on myös meillä eurooppalaisilla tv-yhtiöillä oma vastuumme: Miten käytämme materiaalia niin, ettemme samalla paljasta, kuka sen on kuvannut tai mistä paikasta se on kuvattu.”

Ivar Heinmaa ja Vesa Toijonen kuvaamassa Ulkolinjaa Jäätynyt sota Slovjanskissa Itä-Ukrainassa 2014.
Kuvaaja Ivar Heinmaa ja toimittaja Vesa Toijonen kuvasivat vuonna 2014 Ulkolinjaa Jäätynyt sota Slovjanskissa Itä-Ukrainassa. Ivar Heinmaa ja Vesa Toijonen kuvaamassa Ulkolinjaa Jäätynyt sota Slovjanskissa Itä-Ukrainassa 2014. yle tv1

Mikä on verkon ja somen rooli ulkomaanjournalismissa?

”Verkko on jakelukanava ja sellaisena yksi vaihtoehto ja mahdollisuus, mutta sillä on sitten rajoituksensa, esimerkiksi äänen suhteen. Mobiililaitteiden äänentoisto on vielä enimmäkseen kelvotonta, joten tuntuu pahalta äänisuunnittelijoiden puolesta, että heidän erinomainen osaamisensa pakotetaan johonkin suhisevaan rasiaan.”

”Toinen ongelma on ohjelmassa käytetyn materiaalin oikeudet: ulottuvatko ne myös verkkoon? Onko moraalisesti oikein käyttää materiaalia, joka hankittu tv-esityksiä varten ja ehkä aikana jolloin verkkoa ei edes ollut, myös verkkoversioihin?”

”Somen rooli on se sama mikä muutenkin. Teoriassa ja parhaimmillaan se avaa interaktiivisen ikkunan tekijöiden ja katsojien välillä, mutta käytännössä se on sitä samaa kuin somessa usein. Avaatpa keskustelun mistä aiheesta tahansa, niin jo viimeistään kolmannessa postissa alkaa paska lentää. Ja jo viidennessä postissa puhutaan jo aivan muusta asiasta ja kuudennessa postaajat haukkuvat toistensa henkilökohtaisia ominaisuuksia.”

”Ylessä pitäisi ehdottomasti edes yrittää käydä sivistynyttä verkkokeskustelua, ja sen ensimmäinen edellytys on, että ihmiset rekisteröityvät omilla nimillään. Eikä sekään tietysti ole aukotonta, tiedänhän minäkin vaikka kuinka monen ihmisen sähköpostitunnukset. Mutta kyllä se kaikkein tyhmimmät kommentit karsisi pois.”

Vuonna 2004 Vesa Toijonen ja muu työryhmä palkittiin Yleisradion Ulkolinja-ohjelmasarjasta tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla.
Vuonna 2004 Vesa Toijonen ja Ulkolinjan työryhmä Mikko Valtasaari, Pertti Pesonen, Sirpa Liponen ja Liisa Hämäläinen palkittiin tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla. Vuonna 2004 Vesa Toijonen ja muu työryhmä palkittiin Yleisradion Ulkolinja-ohjelmasarjasta tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla. yle tv1
Vesa Toijosen ja Ari Lehikoisen dokumentti Kasvot Syyrian sodalle voitti parhaan ajankohtaisdokumentin palkinnon Prix Europa -festivaaleilla Berliinissä 24.10.2014.
Vesa Toijosen ja Ari Lehikoisen dokumentti Kasvot Syyrian sodalle voitti parhaan ajankohtaisdokumentin palkinnon Prix Europa -festivaaleilla Berliinissä 24.10.2014. Vesa Toijosen ja Ari Lehikoisen dokumentti Kasvot Syyrian sodalle voitti parhaan ajankohtaisdokumentin palkinnon Prix Europa -festivaaleilla Berliinissä 24.10.2014. Ari Lehikoinen

Miksi ihmisten pitäisi katsoa ulkomaanreportaaseja, kun maailman uutisvirta saattaa ahdistaa muutenkin?

”Mietitäänkö ensin tätä: Kumpi ahdistaa enemmän, ulkomaanreportaasit ja uutisvirta vai poliisisarjoissa jo vuosikausia vallinnut trendi esitellä ruumiinavauksen tuotteita yksityiskohtaisesti?”

”Ulkomaanreportaaseja kannattaa katsoa, jotta ymmärtäisimme millaisessa maailmassa me elämme. Että ymmärtäisimme, millaisista olosuhteista tulevat ne irakilaiset ja afgaanit, joita maahanmuuttoviranomaiset palauttavat takaisin kotiin huomautuksella "ei kuvaa riittävän uskottavasti oletettuja turvallisuusriskejä kotimaassaan".”

”Ulkomaanreportaasien katsominen saattaa auttaa myös ymmärtämään, miksi veroeuroja käytetään "muukalaisten hyysäämiseen". Totta on myös se, että kaikki eivät kerta kaikkiaan halua tai tahdo ymmärtää.”

”Mutta on sellaisia ihmisiä, jotka ovat ottaneet yhteyttä juttujen jälkeen ja kysyneet, miten tätä tai tätä ohjelmassa esiintynyttä voisi auttaa? Silloin ohikiitävän hetken tuntuu siltä, että maailmassa on oikeamielisyyttä. Jopa Suomessa.”

Mikä on ollut parasta journalistin työssä? Entä pahinta?

”Parasta ovat olleet ihmiset ja pahinta ihmiset. Parasta on ollut sekin kun tiukassa tilanteessa kotinsa menettänyt ihminen tarjoaa janoiselle lasin vettä – vaikka pitäisikin kysyä, onko tämä varmasti suodatettu ja keitetty, ja onhan siihen lisätty hiilitabletteja, ettei tule pöpöjä.”

”Ja on siinä tekemistä kun haastattelee ihmistä, jonka tietää olleen vastuussa kymmenien ihmisten kiduttamisesta ja surmaamisesta, naisten raiskaamisesta ja silpomisesta.”

”Eikä se ole koskaan kuulunut työuran huippuhetkiin kun Bosniassa tai Ruandassa pyytää naisia vielä kerran toistamaan tarinansa siitä, miten valloittajat raiskasivat heidät.”

Minkälaista on hyvä journalismi?

”Rehellistä, totuudenmukaista, faktat kohdallaan, hyvin tehty. Sellaista, että kun sen laskee käsistään tietää, että se kelpaa vielä kauan.”

"Sellaista, että joku tuntematon ottaa hihasta kiinni rautakaupan tai marketin hyllyjen välissä ja sanoo, että se oli hyvä."

olmikko (vasemmalta) Erkki Saksa, Eero Ojanperä ja Vesa Toijonen herättivät ihastusta ja pahennusta kriittisillä politiikan analyyseillään 80-luvun alussa.
Kolmikko Vesa Toijonen (oik.), Eero Ojanperä ja Erkki Saksa herättivät ihastusta ja pahennusta kriittisillä politiikan analyyseillään 80-luvun alussa. olmikko (vasemmalta) Erkki Saksa, Eero Ojanperä ja Vesa Toijonen herättivät ihastusta ja pahennusta kriittisillä politiikan analyyseillään 80-luvun alussa. Erkki Saksa

Mikä on ulkomaanjournalismin paikka tässä ajassa?

”Lisätä tietoa, silläkin uhalla että se lisää tuskaa. Antaa puheenvuoro niille, jotka eivät ehdi saada suunvuoroa uutisohjelmissa.”

”On edelleen suomalaisen journalistin velvollisuus mennä paikan päälle ja nähdä omin silmin, että voi kertoa miten asiat oikeasti ovat. On Yleisradion ja muiden suomalaisten mediatalojen velvollisuus lähettää paikan päälle osaavia journalisteja, että he kertovat meille miten asiat ovat.”

”Kansainväliset ohjelmamarkkinat ovat täynnä amerikkalaisia, englantilaisia ja venäläisiä reportaaseja ties mistä aiheesta, mutta ne eivät ole suomalaisia. Ne voivat olla aivan laadukkaita, mutta niistä puuttuu se pieni yksityiskohta.”

Ulkolinja täyttää 40 vuotta. Mitä ohjelmasarjan perinteestä pitäisi Ylessä vaalia?

”Ohjelmasarjan alkuperäinen idea oli "dokumentteja maailmalta suomalaisin silmin" – se oli hyvä lähtökohta vuonna 1977, eikä se ole vanhentunut 40 vuodessa.”

”Olen käynyt läpi huomattavan monta Ulkolinjaa ensimmäisiltä vuosilta ja ihaillut miten hyvin tehtyjä ne ovat. Lisäisin alkuperäiseen ideaan vain sanat: "laadusta tinkimättä". Kaikkea sitä pitäisi vaalia Ylessä – vielä kauan.”

Katso Vesa Toijosen viimeinen ohjaustyö Ylellä:

Kultainen nymfi, tiedonjulkistamisen valtionpalkinto, Prix Europa

Toimittaja Vesa Toijonen on pitkän uransa aikana pokannut melkoisen määrän palkintoja ja tunnustuksia journalistisesta työstään.

Vuonna 1991 Monte Carlon kansainvälisillä festivaaleilla (Nymphe d’Or) Toijonen sai Kultainen nymfi -palkinnon jutustaan Irakilainen päiväkirja (Diccionaire Iraqienne).

Vesa Toijonen ja Ulkolinjan työryhmä Mikko Valtasaari, Pertti Pesonen, Sirpa Liponen ja Liisa Hämäläinen palkittiin palkittiin vuonna 2004 ohjelmasarjasta tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla.

Vuoden 2014 lokakuussa Toijosen ja Ari Lehikoisen ohjaama dokumenttielokuva Kasvot Syyrian sodalle voitti Berliinin Prix Europa -televisiofestivaaleilla parhaan ajankohtaisdokumentin palkinnon. Saman vuoden joulukuussa Toijonen sai joka neljäs vuosi jaettavan Sananvapauden kunniastipendin.

Koulutusrahasto Kouran palkintoja Vesa Toijonen on napannut useampana vuonna.

Kommentit