Jukka Lindfors
Yle
Vuonna 1958 syntyi Suomen ensimmäinen sähkömusiikkiteos, kun Martti Vuorenjuuri toteutti kuunnelmasovituksensa Aldous Huxleyn antiutooppisesta romaanista Uljas uusi maailma.
Huxleyn pessimistinen romaani (1932, suom. 1944) on klassinen kuvaus tulevaisuuden totalitaarisesta yhteiskunnasta, johon ihmiset on sopeutettu jo lapsesta pitäen. Keskeinen sopeutuksen väline on "somaksi" kutsuttu onnellisuushuume. Kaikki muutokset uhkaavat järjestelmän tasapainoa ja ovat siksi pahasta.
Radioteatterin päällikkö Olavi Paavolainen halusi Uljaan uuden maailman ohjelmistoon vuodeksi 1958, jolloin teatteriosasto viettäisi 10-vuotisjuhliaan. Marja Rankkalan dramatisoimaan kuunnelmaan tilattiin elektronimusiikkia Vuorenjuurelta, joka musiikkitoimittajana oli perehtynyt genreen läheisesti matkoillaan mm. Darmstadtissa ja Kölnissä.
Elektronisesti synnytetyn musiikin tekeminen oli kuitenkin niin vaivalloista ja aikaa vievää, että Vuorenjuuri valitsi "akustiseen kompositioonsa" toisen tien. Kuunnelman kaikki tehosteäänet – helikopteria ja ambulanssia myöten – muokattiin näyttelijöiden puheesta nopeuksia muuttamalla, kaiu'uttamalla, nauhalenkeillä, päällekkäisellä kopioinnilla ja muilla konkreettisen musiikin menetelmillä.
Tuhkakupit ja tuolinjalat äänitaiteen apuna
"Tieteissarjakuvaksi" kutsuttua Uljasta uutta maailmaa työstettiin Ylen uudessa kuunnelmastudiossa Iirossa yhteensä 2,5 kuukautta, mutta kooste voitiin lopulta esittää vain studioon kootuille kutsuvieraille.
Tekijänoikeusongelmien tähden ohjelman radiointi viivästyi aina maaliskuuhun 1966, jolloin lähetettiin myös Vuorenjuuren esittely työstään. "Laitteet oli improvisoitava niistä, mitä radiossa saatavilla oli", hän kertoo urakastaan.
"Useinkin tuhkakupit, kynät, tuolinjalat ja levysoittimet joutuivat magnetofonipatteriston lisälaitteiksi aiheuttaen suuria, vähintäänkin liikenteellisiä vaikeuksia minulle ja avustaville teknikoille."
"Uraauurtava merkkipaalu"
Aikanaan esitys sai paljon huomiota, joskin kritiikit olivat ristiriitaisia. Esimerkiksi säveltäjä ja kriitikko Seppo Nummi arveli, ettei lähinnä efektien varaan rakentunut kompositio kestäisi aikaa. Ilpo Saunio sen sijaan uskoi vuoden 1966 ensilähetystä arvioidessaan teoksen olevan "eräs niistä asioista, jotka 50-luvusta jäävät henkiin". Hän vertasi Uljasta uutta maailmaa Karlheinz Stockhausenin kuuluisaan sävellykseen Gesang der Jünglinge, joka myös käytti materiaalinaan muokattua ihmisääntä.
Äänitaiteilija ja musiikkihistorioitsija Petri Kuljuntausta luonnehti kuunnelmaa kirjassaan On/Off (2002) uraauurtavaksi merkkipaaluksi. "Se on ainutlaatuinen ja omintakeinen teos, joka täyttää Stockhausenin esittämän vaatimuksen uniikista nykymusiikkiteoksesta."
Uljas uusi maailma uusittiin vuoden 1966 huhtikuussa ja seuraavan kerran vuonna 1978. Teosta hyödynnettiin myös Ylen äänitarkkailijoiden koulutuksessa esimerkkinä äänenmuokkauksen ulottuvuuksista. Lars Svedberg ohjasi Rankkalan dramatisoinnista Radioteatterille uuden version vuonna 1988.
Artikkelin lähteenä on käytetty Petri Kuljuntaustan teosta On/Off. Eetteriäänistä sähkömusiikkiin (Like 2002).
