Lumihiutaleita -kuunnelmassa Heidi palaa talviseen Suomeen, edesmenneen isoäitinsä taloon ja aloittaa kuntotarkastuksen talon myymistä varten. Tutkiessaan taloa Heidi löytää lapsena äänittämiään c-kasetteja. Kasetit ovat täynnä tuntemattoman ääntä, joka muuttuu sitä uhkaavammaksi, mitä pidemmälle kuntotarkastus etenee. Kun Heidi kaivautuu läpi menneiden kokemusten kauhun, hän joutuu kysymään, kuinka pitkälle pelon juuret pystyvät ulottumaan. Montako uhria menneisyyden tapahtumat vaativat? Kuunnelman tekijät Anna Berg ja Mirkka Kallio kertovat, mistä idea aiheeseen syntyi.
Anna Berg, käsikirjoittaja:
Tarinan alkuidea syntyi siitä, kun kuuntelin lapsuudessa äänittämiäni c-kasetteja ja mietin, että niiden analoginen äänimaailma voisi olla kiinnostava ja tuore elementti kuunnelmassa. Aloin pohtia, mitä salaisuuksia nauhojen kautta voisi paljastua. Mietin sukupolvien ketjua ja sitä, kuinka vanhempien ja isovanhempien kokemukset voivat vaikuttaa omaan elämään. Syntyi tarina perintötaloon palaavasta naisesta, joka löytää talosta lapsuutensa äänityksiä ja palaa niiden kautta menneeseen. Minua kiinnosti rakentaa vanhan talon äänimaiseman ja c-kasettinauhojen pohjalta mystinen ja pelottava maailma. Elementteinä oli tuttua ja turvallista, mutta toisaalta unohdettua ja torjuttua. Ensimmäinen synopsis oli mysteeri itsellekin: tiesin vasta alkuasetelman, mutten sitä, mitä tematiikkaa tarinassa käsiteltäisiin. Mysteeri kiehtoi. Olimme keskustelleet Mirkan kanssa yhteisistä projekteista ja esittelin idean hänelle ja pian kehittelimme tarinaa yhdessä.
Mirkka Kallio, käsikirjoittaja-ohjaaja:
Jo kuunnelman ensimmäisessä käsikirjoitusversiossa pyörittelimme mahdollisuutta sotatraumojen mukaan tuomisesta. Aihe tuntui tuoreelta. Sodasta oli kirjoitettu lukemattomia teoksia, mutta sodan vaikutuksessa vanhempiemme ja isovanhempiemme kautta meidän ikäpolveemme ei oltu voitu vielä juurikaan tutkia. Pikkuhiljaa sotatraumasta alkoi kirjoittaessamme muodostua yhä määrittelevämpi aihe, kunnes se loppuvuodesta 2016 asettui kuunnelmamme pääaiheeksi. Olin löytänyt Topias Haikalan Helsingin yliopistolle tekemän, sosiaalipsykologian pro gradu -tutkielman Karjalan evakkolapsista jo kirjoitusprojektimme alkuvaiheessa. Studio55:n verkkosivulla julkaistu Piia Turusen “Suomalaisissa edelleen sodan arpia” -artikkeli, käsittelee sotatraumojen siirtymistä sukupolvelta toiselle. Turunen käsittelee kirjoituksessaan juurikin niitä eri muotoja, joilla sotatraumat seuraavissa sukupolvissa ilmenevät. “On esitetty, että kolmannessa sukupolvessa vaietut asiat saavat tavallaan uuden muodon eli ne haamuistuvat. Käytännössä näin kävisi sodan varjossa kasvaneiden lastenlasten kohdalla.” (Turunen 2013.) Haikalan tutkielman johdosta halusimme kuvata kuunnelmassamme henkilön, joka oli lapsena kokenut traumaattisen kokemuksen, sekä jäänyt sen tapahduttua ilman vanhempiensa tukea.
Anna ja Mirkka:
Kauhukuunnelmaa on Suomessa tehty vielä verrattaen vähän. Uskomme, että kauhu on tehokas väline myös yhteiskunnallisten asioiden käsittelyyn, koska se virittää kokijan automaattisesti sellaiseen herkkyystilaan, että esitetyt asiat porautuvat syvälle ja voivat tätä kautta muuttaa kokijan mielipidettä asioista primitiivisen pelon ansiosta. Emme halunneet kuunnelmaan kertojanääntä tai sisäistä monologia, vaan halusimme pysyä autenttisessa, dokumentaarisessa kerronnassa. Tämä loi haasteita kerrontaan, koska päähenkilömme oli kuunnelmassa pääosin yksin. Kirjoitusvaiheessa meillä oli jo auditiivinen mielikuvitus kovassa käytössä: kirjoitimme tarkasti äänellisiä yksityiskohtia talon tutkimiseen. Haluttiin, että talo paikkana aukeaa äänimaiseman kautta ja muodostuu kuulijan päässä visuaalisena paikkana. Kuunnelmassamme kauhugenre ohjailee kuulijan empatiaa ja samaistumista. Kauhun avulla pystymme tuottamaan kuulijalle päähenkilön sisäiseen maailmaan verrattavia tuntemuksia. Kuunnelmassa liikutaan arkipäiväisessä, suomalaisessa puutalossa ja päähenkilö suorittaa arkista, rakennustarkastajan työtä. Kun tutun äänimaiseman ympärille luodaan ei-realistinen kuulokuva sotatraumoista, kuunnelmaan muodostuu Freudin unheimlich -ilmiö.
Mirkka:
Itse ymmärrän ilmiön milteinpä hypnoottisena. Ikään kuin kuulisi jotain, joka pelottaa, mutta siltikään ei voi lakata kuuntelemasta. Mielen päällä liikkuu ajatus: olen kokenut tämän ennenkin, mutta missä? Jos vain pinnistelen tarpeeksi pitkään, muistan, eikä minua enää pelota.
Lumihiutaleita
Käsikirjoitus: Anna Berg ja Mirkka Kallio. Ohjaus: Mirkka Kallio. Äänisuunnittelija: Niklas Nybom. Rooleissa: Essi Hellén, Mona Kortelampi, Eedit Patrakka, Jarkko Lahti. Tuottaja: Pekka Savolainen, Radioteatteri 2017
Yle Radio 1:ssä 26.6.2017 klo 19.03
Toinen lähetys 17.7. klo19.03 sekä Yle Areenassa 30 päivän ajan ensilähetyksestä.
