Hyppää pääsisältöön

Suomen ainoa Miss Maailma Marita Lindahl on kuollut – lue puolison koskettava kirje

marita lindahl
marita lindahl Kuva: Yle Kuvapalvelu KulttuuriCocktail

Vuoden 1957 Miss Maailma, Marita Lindahl, on kuollut. Lindahl kuoli 21.3.2017. Hänen kuolemastaan ei ole tätä ennen kerrottu julkisuudessa lähiomaisten toiveesta, myöskään kuolinilmoitusta ei julkaistu. Muutama viikko sitten kävi ilmi, että Lindahlin puoliso Martti Kirsitie oli kirjoittanut kirjeen kuolleelle puolisolleen. KulttuuriCocktail sai kirjeen luettavakseen ja luvan julkaista sen.

Marita Lindahl syntyi 17.10.1938 Helsingissä. Hän voitti Miss Maailma -kisan 18-vuotiaana. Voiton jälkeen Lindahl teki mallin töitä ja oli lehtien kansikuvissa, mutta alkoi hiljalleen poistua julkisuudesta. Federico Fellini ja Luchino Visconti yrittivät houkutella häntä näyttelemään elokuviinsa, mutta Lindahl kieltäytyi tarjouksista. Yksityisyys ja perhe-elämä olivat hänelle kaikki kaikessa.

Alla olevassa kirjeessä Martti Kirsitie kirjoittaa menetyksestään, rakkaudestaan ja siitä, millaisen ihmisen kanssa hän oli yhdessä 50 vuoden ajan. Jäähyväiskirjeen kirjoittaminen tuntui Kirsitielle luontevalta, koska kirjeen avulla he olivat alun perin tutustuneet: nuori Kirsitie rohkaistui kirjoittamaan itsestään esittelykirjeen ihailemalleen naiselle, jonka oli oppinut tuntemaan julkisuudesta.

Kirje kuolleelle rakastetulleni

Parvekkeen kaiteella kyhjöttää mustarastas, yksi Sinun lempilinnuistasi. Se pysyttelee pelottomasti paikallaan, vaikka kävelen suoraan kohti, mennäkseni sisään parvekkeen alapuolisesta ovesta. Oven takaa löytyy hautaustoimisto. Olen menossa sopimaan Sinun hautajaisiisi liittyvistä järjestelyistä.

En voi ymmärtää. En voi ymmärtää, en voi käsittää, en voi hyväksyä, että on tapahtunut mitä on tapahtunut. Että Sinä, rakastettuni, olet kuollut.

Olit hienoin, hienotunteisin, hienovaraisin, hyväätahtovin ihmisolento, jonka olen koskaan missään tavannut. Sinä olit kaunis, puhtaankaunis myös sisältä.

Useimmat varttuneempien polvien ihmiset tunsivat Sinut tyttönimelläsi Marita Lindahl. Tammikuun lopulla 1957 Sinut valittiin Miss Suomeksi, hieman myöhemmin sijoituit toiseksi Miss Eurooppa -kilpailussa Baden-Badenissa. Sanottiin, että olisit voittanut senkin kilpailun, jos olisit hymyillyt edes hiukan enemmän.

Hieman syksymmällä Sinut valittiin lokakuussa 1957 Lontoossa Miss Maailmaksi.

marita lindahl
marita lindahl Kuva: Yle Kuvapalvelu KulttuuriCocktail

Kaikki suuren maailman ovet olivat Sinulle auki. Ja maailmaa kiersitkin, läpi Euroopan, kautta koko Etelä- ja Väli-Amerikan, Yhdysvaltain ja Kanadan.

Mutta Eurooppa oli Sinun henkinen kotisi – niin kuin se on aina ollut minunkin henkinen kotini. Suomi oli Sinulle aina rakas, mutta viihdyit hyvin myös Saksassa, Ranskassa ja Italiassa. Britannia, kaikkine eri sävyineen, Englanti, Wales, Skotlanti, Pohjois-Irlanti ovat oma lukunsa. Englannissa saimme viettää yhteisen elämänvaelluksemme koskettavimmat vuodet. Lontoon Kensingtonista löytyi meidän Englannin-aikamme ensimmäinen koti, ja Sinä taioit asuinsijaamme sellaisen lumon, että sen muisto seuraa minua missä ikinä olenkin.

marita lindahl
marita lindahl Kuva: Yle Kuvapalvelu KulttuuriCocktail
marita lindahl
marita lindahl Kuva: Yle Kuvapalvelu KulttuuriCocktail

Myöhemmät vuodet veivät meidät maaseudulle, läntisiin kreivikuntiin, jotka ovat kuin yhtä suurta puistoa ja puutarhaa. Kun kävelit vierelläni kukkamekossasi, unikkoniittyjen keskellä, pitkin lammaslaidunten reunaa, olin pakahtua onnesta.

Tunsin olevani onnellinen, koska tajusin että Sinäkin olit onnellinen. Sanoja ei tarvittu, kaunis katseesi ja omaan käteeni etsiytyvä lämmin kätesi eivät unohdu ikinä.

Kaikki oli Sinun kanssasi unenomaisen helppoa. Raskausajankin kuukaudet sujuivat täysin ilman dramatiikkaa. Poikamme syntymää edeltävänä iltana istuimme puistonpenkillä, meren äärellä Eirassa, muutaman sadan metrin päässä silloisesta kodistamme. Mietimme olevia ja tulevia, montakaan sanaa ei vaihdettu.

Seuraavana aamuna tuli lapsivesi. Vein Sinut oikopäätä Naistenklinikalle. Siellä todettiin, että kaikki hyvin, mutta isä voi kyllä mennä vielä muutamaksi tunniksi kaupungille ja tulla sitten alkuiltapäivästä takaisin.

Niin kuin olen Sinulle monet kerrat kertonutkin, menin oman lapsuuteni maisemiin Töölöntorille ja jatkoin sieltä edelleen Uimastadionille. Uin pitkiä kiireettömiä, ajatuksentäyteisiä vetoja, miettien alkamassa ollutta isyyttäni.

Oloni oli täynnä ihmetystä. Kun palasin klinikalle puoli kahdelta, sain ylleni valkoisen takin, ja minut ohjattiin Sinun vuoteesi viereen.

En ollut saanut tilanteeseen minkäänlaista valmennusta. Parasta mitä saatoin tehdä oli pitää Sinua kädestä. Ja Sinä hymyilit, huoli tulevasta häivähti silmissäsi, mutta et valittanut. Kipujen yltyessä kätesi puristi minun kättäni kovemmalla otteella. Sitten, ilman mitään parahduksia, ilman elokuvien synnytyskohtausten draamaa sain omakohtaisesti todistaa, että Sinusta oli tullut äiti ja minusta isä.

Ja aivan käsittämättömän hieno Emokin Sinä olit. Aina valmis venymään ja tekemään, kertaakaan en nähnyt Sinun otsaasi vähimmässäkään kurtussa.

Helppoa oli myös matkalle lähteminen kanssasi. Teimme harvoin mitään varauksia, päätös saattoi syntyä tunnissa parissa. Rakastin Sinussa tätä piirrettä. Hyppäsimme vain autoon, ajoimme lentokentälle tai satamaan, ja seuraavassa hetkessä olimme jo menossa. Laiva oli aina Sinulle, niin kuin minullekin, se kaikkein rakkain tapa matkustaa. Erityisen mieluisia olivat meille matkat rahtilaivoilla. Vain muutama muu matkustaja, joskus ei ketään.

Uraa Sinä et etsinyt. Virka-asemien, titteleiden, mitaleiden ja muiden julkisten tunnustusten hohde ei Sinua hämännyt. Tämäkin teki minut onnelliseksi, sillä se varmisti yksityisyytemme, sen, että saimme elää, olla ja mennä niin kuin hyvältä tuntui, ei niin kuin joku muu sanoo tai vaatii.

Olit viehkeän ujo, et viihtynyt suurissa seurapiireissä etkä kaivannut niihin. Olit yksityinen persoona.

Osasit kyllä korottaa äänesi, kun oli kyse lapsista tai vanhuksista, heidän asioistaan, heidän hyvinvoinnistaan, heidän turvallisuudestaan, heidän hymynsä säilymisestä. Ei niin itkuntuhruista lasta ruokamarketin käytävällä, etteikö Sinun lähelletulosi ja lämmin hymysi olisi nostanut hymyä myös ventovieraan vekaran kasvoille.

Federico Fellini olisi halunnut Sinut filmiinsä. Luchino Visconti päätti tulla käymään Suomessa asti Sinua tapaamassa, saadakseen Sinut elokuvaansa Kuolema Venetsiassa. Sinun roolisi olisi ollut esiintyä kauniina ja arvoituksellisena rouva von Aschenbachina, Dirk Bogarden esittämän säveltäjän vaimona. Sinussa oli unenomaista etäisyyttä, tavoittamattomuutta. Olit kuin kaunis uni, jota katsoessaan pelkää unen haihtuvan.

Niin kuin nyt on tapahtunut. Minun kaunein uneni, minun kaunein toteni, on jättänyt minut, kaikonnut läheltäni.

Sinä et halunnut elokuvaan. Koit sen maailman itsellesi vieraaksi. Sinussa oli särmää sanoa ei. Et ollut imarreltavissa. Kaikkinainen hurahtaminen oli Sinulle täysin vierasta. Tämäkin teki minut hyvin onnelliseksi.

Sinä olisit todennäköisesti suuntautunutkin juuri taiteiden, estetiikan ja ammattimaisen suunnittelun pariin, ellet olisi saanut osaksesi jonkun lähipiiriläisen tölväisyä: "Kaikki sellainenhan on humpuukia, ei niistä kunnon töiksi ole!" Isoäitisi hoivissa, "kiltin tytön" kasvatuksen saaneena – ja juuri kaikkein herkimmässä kasvuvaiheessa – sait tästä pahan kolhun.

Sinun uskosi omiin kykyihisi, omiin mahdollisuuksiisi, alkoi horjua. Ammatiksi valikoitui jalkojenhoitajuus, ensimmäiseksi työpaikaksesi Stockmannin tavaratalon kauneussalonki.

marita lindahl
marita lindahl Kuva: Yle Kuvapalvelu KulttuuriCocktail

Näin Sinut ensimmäisen kerran Stockmannin käytävillä. Muutaman vuoden Sinua nuorempana näin vain harvinaisen viehättävän nuoren naisen. Siitä, että saisin elää Sinun kanssasi 18 000 elämän päivää, en osannut tuolloin edes haaveksia.

Minulle Sinä olit ja olet kaikki. Rakastettuni, puolisoni, kartanlukijani, ymmärtäjäni, lohduttajani, rohkaisijani, kannustajani, innostajani, ilontuojani, paras kaverini.

Lähes viisi vuosikymmentä saimme taivaltaa yhdessä. Teimme kaikkea yhdessä. Kuuntelimme musiikkia yhdessä. Luimme toisillemme kirjoja ääneen yhdessä. Kävimme yhdessä kaupoissa, toreilla, taidenäyttelyissä, kävelyretkillä, piknikeillä.

Koskaan Sinä et murjottanut mistään, et edes silloin kun kohtasimme suuria vaikeuksia, suuria taloudellisia menetyksiä. Mykkäkoulu oli meille täysin tuntematon olotila. Koskaan Sinä et kiroillut, et edes sadatellut.
Vaikka olisin etsimällä etsinyt Sinusta virheitä, puutteita tai epäkohtia, en olisi sellaisia löytänyt, en ensimmäistäkään. Minulle Sinä olit täydellinen.


Kaikki välillämme alkoi Sinulle kirjoittamastani kirjeestä 50 vuotta sitten. Tämä on puolestaan minun jäähyväiskirjeeni Sinulle. Jos tämä kirje joskus avautuu laajempaan julkisuuteen, joku voi sanoa, ettei kuvaamani yhteiselämämme voi olla totta. Ettei tällainen voi olla kenenkään arkea. Että minä kaunistelen ja kultaan omia muistojani suurimman menetykseni hetkellä.

marita lindahl
marita lindahl Kuva: Martti Kirsitie KulttuuriCocktail

Mutta kaikki on totta. Sinä, rakastettuni, et ollut minulle koskaan arki. Sinä olit Sunnuntai, elämänmittainen Sunnuntai. Kyynelteni läpi olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että elämä salli minun löytää Sinut.

Olisin voinut sanoa kaiken tämän jo Sinun eläessäsi. Onneksi teinkin niin. Oloni on Sinun katoamisesi jäljiltä perimmäisen lohduton. Mutta yksi vähäinen lohtu minulla on: mitään ei jäänyt välillämme sanomatta. Kaikki sanottiin joka päivä. Sinä tiesit, että minä rakastin Sinua. Ja että minä rakastan Sinua niin kauan kuin elän. Sinä tiesit, että kaikki jotka olivat lähelläsi, rakastivat Sinua. Ehdoitta, varauksitta.

Kaikki tapahtui silmänräpäyksessä. Katsoimme vaaliohjelmaa televisiosta, pidimme toisiamme kädestä. Pääministeri Juha Sipilä oli juuri pitänyt puheensa. Puolta tuntia myöhemmin, heti uutisten jälkeen, oli luvassa varsinainen puheenjohtajatentti. Päätimme käväistä iltasuihkussa, Sinä halusit pestä kauniit hiuksesi. Annostelin käteesi kahdesti shampoota. Hetkeä myöhemmin kuulin Sinun sanovan: "Nyt minä pyörryn."

Valahdit hervottomana lattialle, syliini. Ymmärsin, että tilasi oli äärivakava. Mutta en halunnut uskoa sitä, sillä Sinä olit ja olet minulle kuolematon. Sain apua paikalle vain parissa minuutissa, mutta yli tunnin jatkuneet elvytysyritykset eivät tuoneet Sinua enää takaisin. Ovi, josta vain pari tuntia aikaisemmin olimme tulleet yhdessä sisälle, varhaiskeväisen iltakävelyn jäljiltä, sulkeutui Sinun perässäsi. Ruumisautomiehet kantoivat Sinut pois. Alastomana tulit tähän maailmaan, alastomana lähdit.

Elämä petti minut. Se harhautti minut ajattelemaan, että saamme vielä kulkea yhdessä vuosikymmenen, kenties parikin, jos vain pidämme hyvää huolta toisistamme.

Olisin rakastanut saada nähdä iän tuomia ryppyjä kasvoillasi, olisin halunnut silitellä niitä. Olisin halunnut kulkea kanssasi vihreillä niityillä niin kauan kuin jalat kantavat. Olisin halunnut herätä Sinun ylittämättömään hymyysi vielä tuhansina uusina aamuina. Minulla on valtavan ikävä Sinua.

Niin kuin hyvin muistat, Sebastian Flyte, sen rikkaan ylhäisöperheen onneton nuorukainen, meidän kummankin rakastamassa brittiläisessä tv-draamassa Brideshead Revisited, sanoi yhdessä filmin kohtauksista: "Haluaisin kätkeä kulta-aarteen jokaiseen paikkaan, missä olen ollut onnellinen."

Niin minäkin haluaisin tehdä. Mutta hetkiä ja paikkoja, missä minä olen saanut olla onnellinen Sinun kanssasi, on vain niin paljon, että maailman kulta ei riittäisi.

Martti

marita lindahl
marita lindahl Kuva: Max Kirsitie KulttuuriCocktail
  • Rakkaus ja kyynisyys – miksi Martti Kirsitien kirje kuolleelle rakastetulleen teki niin suuren vaikutuksen

    Martti Kirsitien kirjeen herättämiä ajatuksia rakkaudesta

    KulttuuriCocktail julkaisi taannoin poikkeuksellisen artikkelin. Siinä kerrottiin Marita Lindahlin, Suomen ainoan Miss Maailman, kuolemasta. Kuolinuutinen ei tehnyt siitä poikkeuksellista, vaan mukana ollut Lindahlin puolison kirje kuolleelle rakastetulleen. Martti Kirsitien sanat ovat vaikuttaneet moneen lukijaan – artikkelia on tätä kirjoittaessani luettu yli 50000 kertaa ja Kirsitien lauseita on siteerattu taajaan. Miksi kirje on vaikuttanut lukijoihin niin paljon?

  • Riina Katajavuori: Vihervaaran Anna

    Tyttökirjallisuus oli tärkeä, avartava puheenaihe.

    Olen rypenyt Emiliasta kertovissa Runotyttö-kirjoissa 8-vuotiaasta alkaen, kirjoittaa Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Riina Katajavuori.

  • Suomen ainoa Miss Maailma Marita Lindahl on kuollut – lue puolison koskettava kirje

    Vuoden 1957 Miss Maailma, Marita Lindahl, on kuollut.

    Vuoden 1957 Miss Maailma, Marita Lindahl, on kuollut. Lindahl kuoli 21.3.2017. Hänen kuolemastaan ei ole tätä ennen kerrottu julkisuudessa lähiomaisten toiveesta, myöskään kuolinilmoitusta ei julkaistu. Muutama viikko sitten kävi ilmi, että Lindahlin puoliso Martti Kirsitie oli kirjoittanut kirjeen kuolleelle puolisolleen. KulttuuriCocktail sai kirjeen luettavakseen ja luvan julkaista sen.