Hyppää pääsisältöön

Cityluonto: Stadin rakkaimmat puut

Puistonpenkillä kaksi rakastavaista
Puistonpenkillä kaksi rakastavaista Kuva: Yle / Sara Vertanen Rakastavaiset puistonpenkillä

Helsinkiläiset rakastavat vanhoja puita. Niitä hoidetaan ja suojellaan vaikka ne sattuisivat kasvamaan ajokaistalla. Arboristin eli puunhoitajan tehtävänä on pitää puuvanhukset ja vetreät taimet hyvässä kunnossa.

Merikadun ja Ehrensvärdinkadun kulmassa eteläisessä Helsingissä on lippusiimalla rajattu alue. Satavuotiaisiin lehmuksiin on viritetty köysiä, puista kuuluu sahausta, ja vähän väliä oksia putoaa alas.

– Leikkaamme vanhoja katupuita. Poistamme kuivat oksat, teemme tilaa liikennemerkeille ja valotolpille, jotta valo pääsee maahan asti. Muuten pyrimme rauhoittamaan puut mahdollisilta leikkauksilta, selittää Helsingin kaupungin arboristi Saija Asikainen.

Arboristi Saija Asikainen kiipeää lehmukseen
Arboristi Saija Asikainen työmaallaan. Arboristi Saija Asikainen kiipeää lehmukseen Kuva: Yle / Hilkka Nevala Arboristi Saija Asikainen

Puunhoitajilla on Asikaisen tapaan valjaat, kypärä ja käsisaha roikkuu valjaiden vyöstä. Arboristit kiipeävät jopa latvassa asti.

– Ensin hoidetaan sivuoksat, sen jälkeen lähdetään vaeltamaan oksalinjoja pitkin ja tiputellaan kuivat alas. Sen mukana työ etenee kohti latvaa. Nämä puut ovat yllättävän hyvässä kunnossa, kertoo Saija Asikainen.

Lehmukset ovat suosittuja puita katualueilla. Ne kestävät yllättävän hyvin saasteita, juuristoalueiden vaurioita ja runkovaurioita.

– Kasvupaikka- ja alusta ovat tosi rankkoja systeemejä kaupunkialueilla. Pyrimme kuitenkin hoitamaan puuvanhuksia arvokkaasti, sanoo Asikainen.

Puistot ovat helsinkiläisten yhteisiä olohuoneita

Erikoisissa paikoissa kasvavat puut ovat tulleet monelle hyvin tärkeiksi, ovathan pääkaupungin puistot helsinkiläisten yhteisiä olohuoneita. Mechelininkadulla kasvaa ajoradan tuntumassa lehmus, jonka runko on suojattu korkein laudoin, jottei puuvanhus vahingoittuisi ympärillä olevien rakennustöiden aikana.

Mechelininkadun ajoradalla kasvava lehmus on suojattu rakennustöiden ajaksi.
Mechelininkadun lehmusvanhus on hyvin suojattu. Mechelininkadun ajoradalla kasvava lehmus on suojattu rakennustöiden ajaksi. Kuva: Yle / Anna-Kaisa Brenner mechelininkadun lehmus

Toinen näkyvästi suojattu puu sijaitsee Lasipalatsin kulmalla ydinkeskustassa. Edellinen puu, 173-vuotiaaksi elänyt kaupunkilaisten rakastama salava, kaatui myrskyssä. Sen kohtalo suretti kaupunkilaisia niin paljon, että samaan paikkaan istutettiin uusi salava - vanhan puun pistokkaista kasvatettu.

Lasipalatsin salava
Lasipalatsin salava Lasipalatsin salava Kuva: Yle / Sara Vertanen Lasipalatsin salava

Mechelininkadulla kaadettiin kesällä 2017 pitkältä matkalta vanha puukuja kokonaan, ja se suututti ja suretti kaupunkilaisia, jotka toivat kantojen juureen jopa hautakynttilöitä. Jäljellä olevia puita hyvästeltiin värikkäin huivein.

– On tietysti aina harmillista, että kerralla häviää kokonainen bulevardi, mutta puut eivät olisi kestäneet tulevia rakennustöitä. Niistä olisi tullut supervaarallisia tai ne olisivat ränsistyneet ja kuolleet seuraavan kymmenen vuoden aikana. Jos ei kerta kaikkiaan pystytä tekemään tekniikkaa maan alle muuten kuin poistamalla puut, niin poistetaan ja istutetaan saman tien uudet, niin saadaan kerralla siisti koko alueesta, sanoo Saija Asikainen, jonka työhön kuuluu mm. Töölön alueen puiden kunnossapito.

Mechelininkadun lehmuksiin on sidottu huiveja hyvästelemään pian kaadettavat puut.
Mechelininkadun kaadettavat lehmukset hyvästeltiin värikkäin huivein. Mechelininkadun lehmuksiin on sidottu huiveja hyvästelemään pian kaadettavat puut. Kuva: Yle / Anna-Kaisa Brenner huivit mechelininkadun lehmuksissa
Poppeleista kasvaa valtavia

Lehmus on ollut kadunvarsien suosikkipuu jo yli sata vuotta. Aiemmin kaupunkikuvassa on näkynyt enemmän myös poppeleita. Itse asiassa arvellaan, että Pohjoismaista juuri Helsingissä on eniten poppeleita.

Nopeasti kasvavat puut ovat aiheuttaneet sittemmin harmia, koska niillä on voimakas juuristo.

– Poppeleista kasvaa valtavia, siksi ne sopivat parhaiten puistoihin, ei katualueille, selvittää Saija Asikainen.

Helsingissä kokeillaan myös uusia kaupunkeihin soveltuvia puulajeja, tällaisia koekatualueita on mm. Viikissä.

Puussa pystyy keskittymään

Mikään puu ei kestä mitä tahansa. Rungon kolhut altistavat lahottajasienelle, ja esimerkiksi sydänten tai nimikirjainten kaivertaminen puuhun heikentää ravinteiden liikkumista, jos puunkuorta näin vaurioitetaan. Jotkut puut pärjäävät kuitenkin kaupunkioloissa muita paremmin.

Puun runkoon on kaiverrettu nimikirjaimet ja sydän
Puun runkoon on kaiverrettu nimikirjaimet ja sydän Kuva: Yle / Sara Vertanen Kaiverrus puunrungossa

– Lehmukset ovat kaupunkipuiden selviytyjiä. Ne ovat myös omia suosikkejani, paljastaa arboristi Saija Asikainen.

Luulisi, että fyysisesti rankka työ vilkkaan kaupungin keskustassa väsyttää, mutta Asikainen viihtyy kaupungin vilinässä - puunlatvassa.

– Puussa pystyy keskittymään. Tämä on terapeuttista vähän kuin mustikoita keräisi metsässä itsekseen. On itsensä kanssa puussa, mutta saa samalla tehdä työtä, josta tykkää ihan hirveästi. Onhan se tosi mahtavaa, sanoo Asikainen.

Kuuntele juttu arboristin työstä.

Kommentit
  • Kyy pöntöllä ja oudosti savuava kääpä

    Luontoillassa pohdittiin kuulijoiden kysymyksiä.

    Onko kyy kirjosiepon pöntöllä hyvinkin yleinen ilmiö? Savuaako kääpä? Entä kuinka usein näkee närhen pesivän hirven sarvissa? Yle Radio Suomen Luontoillassa pohdittiin jälleen kuulijoiden mielenkiintoisia kysymyksiä ja näin asiantuntijat vastasivat.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Miksi olemme niin väsyneitä?

    Yksi väsymyksemme aiheuttaja on krooninen varovaisuus.

    "Mä oon ihan vitun väsynyt!" "Haluaisin vain nukkua!" Kuulostaako tutulta? Olemme pisteessä, jossa työikäiset ihmiset haukottelevat enemmän kuin vanhukset. Väsymykselle on monta syytä, mutta esittelen nyt yhden lisää. Se on ilmiö nimeltään krooninen varovaisuus. Kun psykologisia koreografioita ja varovaisuuden askelmerkkejä joutuu tarkkailemaan päivittäin, ihmisestä tulee väsynyt.

  • Mihin sinä uskot? Testaa itsesi!

    Mihin uskot?

    Mihin uskot? Mikä sinulle on elämässä tärkeätä? Mitä arvostat? Testaa itsesi! Testi perustuu professori Tatjana Schnellin pitkäaikaiseen tutkimustyöhön Innsbruckin yliopistossa.

  • Aivotutkija: Nämä viisi asiaa kaipaavat kipeimmin muutosta suomalaisessa työelämässä

    Kiire, uni, tehokkuus, tilat ja verkostotyö.

    Kun aivotutkija päästetään katselemaan suomalaista työelämää, tulee mieleen pitkä lista asioita, jotka kannattaisi muuttaa. Aloitetaan tärkeimmistä, kirjoittaa aivotutkija Minna Huotilainen blogissaan. 1. Kiire ja hoppu pois! Lyhytjänteinen asioista toiseen hyppiminen ja jatkuvat keskeytykset eivät päästä aivoja vakaviin töihin, vaan pitävät meidät lillukanvarsien parissa.

Luonto

  • Yle Luonto seuraa majavaperheen kesää

    Seuraa majavaperheen kesää Yle Luonnon livekamerasta.

    Yle Luonnon livekamera seuraa majavaperheen kesää eteläsuomalaisella erämaalammella. Onnistuimme taltioimaan harvinaista kuvaa majavista pesäkammion sisältä, mukana vipeltää myös ihan pieni poikanen!

  • Tarvitseeko luonto ihmistä? Perinnemaisemat matkivat muinaisia mammuttiaroja

    Perinteiset niityt lajeineen ovat katoamassa

    Perinteisesti hoidettu niitty on perhosten ja pölyttäjien paratiisi. Myös ihmissilmä nauttii perinteisestä maalaismaisemasta laiduntavine lehmineen. Nämä näkymät ovat katoamassa Suomen kartalta, niiden osuus on kutistunut alle prosenttiin sadan vuoden takaisesta. Perinnemaisemien kadotessa katoaa myös niistä riippuvaiset kasvit ja hyönteiset. Niittyjen metsittymistä vastaan taistellaan lehmien ja lampaiden avulla.

  • Auta luontoa, lähde talkoisiin!

    Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan tänä vuonna luontoa.

    Tänä keväänä Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan luontoa. Listalla ovat ainakin vesilinnun pesälautan rakennus, rannan siivoaminen ja kevätniityn kunnostus. Sinäkin voit auttaa luontoa osallistumalla talkoisiin!

  • Presidentti Sauli Niinistö: Kiipeilin lapsena puissa ja rakensin majoja

    Metsä kuului lapsena presidentin jokapäiväiseen elämään.

    17. toukokuuta vietettiin Suomen lasten metsäretkipäivää. Yli 20 000 lasta lähti metsäretkelle. Espoolaisen Keinumäen koulun oppilaiden mukana retkeili tasavallan presidentti Sauli Niinistö, joka toimi tapahtuman suojelijana.

  • Suomen pienin jyrsijä vaivaishiiri on söpö kuin mikä

    Vaivaishiiri on vilkas siimahäntä.

    Vaivaishiiret Justiina ja Jesper asuvat Korkeasaaren eläintarhassa. Yle Luonto on seurannut niiden elämää keväästä lähtien. Nyt kaksi hiiriparin jälkeläistä on muuttamassa Ruotsiin, Skansenin eläintarhaan Tukholmaan.

  • Ti-ti-tyy... Mitä linnut viestivät laulullaan ja miten niiden laulu syntyy?

    Linnunlaululla on monta eri merkitystä.

    Linnunlaulun tärkein tehtävä on ilmoittaa reviiristä. Pienestäkin linnusta saattaa lähteä niin kova ääni, että se voi kuulua jopa kilometrien päähän. Hyvä lauluääni kertoo myös koiraan hyvästä kunnosta ja naaras valitseekin usein parikseen parhaan laulajan.

  • Tunnetko muurahaiset ja niiden tavat? Tee Yle Luonnon muurahaistesti!

    Testaa tietosi muurahaisten ihmeellisestä maailmasta

    Kuka keossa pomottaa? Pistääkö keltiäinen? Kuseeko viholainen? Muurahaisten maailma on kiehtova ja ihmeellinen. Ne ovat järjestelmällisen ahkeria uurastajia, jotka lypsävät ravintoa ja huolehtivat jälkeläisistään, mutta myös ryöstävät, tappavat ja taistelevat.

  • Sukeltavia vesilintuja: Haahka

    Koiraan soidinääni on matala ja kumea.

    Haahka on suurin sorsamme, sinisorsaakin isompi ja rotevampi. Koiras on päältä valkoinen, ja alapuoli, peräpää ja päälaki ovat mustat, niska vihreä. Naaras on mustaraitaisen tummanruskea. Luisun otsan vuoksi pään sivuprofiili on kolmiomainen. Koiraan soidinääni on matala ja kumea ”auu, au-huuo”. Naaraan ääni on karheaa rotkotusta ”rok-rok-rok”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Alli

    Alli on pohjoisimman Lapin harvinainen pesimälintu.

    Alli on liki telkän kokoinen, mutta hennompi ja palleromaisempi. Kesällä selkäpuoli on tummanruskea, vatsa valkoinen, naama vaalea eroten tummemmasta rinnasta ja päästä. Koiraan keskimmäiset pyrstösulat ovat jouhimaiset. Naaras on himmeämpi. Syksystä kevääseen koiraan selkäpuoli on vaaleanharmaa, kaula ja pää valkoiset. Talvipukuisen naaraan valkeahkossa päässä on tumma päälaki ja kaulansivu. Allin kutsuääni on nenäsointinen ”a-al-li, aa-al-li…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Kuikka

    Kuikat lähtevät Mustallemerelle elo–lokakuussa.

    Kuikka on sinisorsaa selvästi isompi ja pitkänomainen. Sillä on paksu kaula ja jykevä tikarimainen nokka. Keskellä mustaa selkää on valkoista ruutukuviota. Kurkku on musta ja kaulan sivut valkojuovaiset. Soidinääni on kantava, kuulas ”kuuik-ko-kuik-ko-kuik-ko…”, josta laji on saanut nimensäkin.

  • Sukeltavia vesilintuja: Mustalintu

    Mustalintukoiras on musta, nokassa keltaista.

    Lähes sinisorsan kokoisella, tanakalla mustalinnulla on melko lyhyt ja ohut kaula. Koiras on kokonaan musta, vain nokan päällä on keltaista. Läheltä nokan tyvellä näkyy musta kyhmy. Naaras on tummanruskea päälakea myöten, mutta poski ja kaulansivu ovat vaaleat ja nokka harmaa. Koiraan soidin- ja lentoääni on pehmeä vihellys ”hjy, hji-hjy”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Uivelo

    Uivelokoiraan pää ja eturuumis on valkoinen.

    Uivelo on selvästi sinisorsaa ja jonkin verran telkkääkin pienempi, typäkkä ja lyhytnokkainen sorsalaji. Koiraan pää ja eturuumis on vitivalkoinen, kyljet harmaat ja selkä mustajuovainen. Päässä on musta täplä silmän ympärillä ja musta juova niskassa. Ruskeanharmaan naaraan päälaki on punaruskea, kurkku laajalti valkoinen. Koiraan soidinääni on vaimeaa narinaa ”gurrr-ik”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Tukkakoskelo

    Tukkakoskelo on yleinen koko Suomessa.

    Tukkakoskelo on sinisorsan kokoinen mutta pitkänomaisempi. Pää on melko pieni ja kaula lyhyehkö ja ohut. Koiraan selkä ja pää ovat mustat, kupeet ja peräpää harmaat, rinta punertavanruskea. Niskassa harottaa siirottava töyhtö. Naaras on harmaa, ja ruskeanpunaisen pään ja vaalean kaulan välinen väriraja ei ole jyrkkä toisin kuin isokoskelolla. Ääni on pehmeästi narskuttava ”bra-bra…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Isokoskelo

    Isokoskelon tavallisin ääni on karhea ”prra-prra…”

    Isokoskelo on sinisorsaa suurempi ja pitkänomaisempi ja sillä on ohut ja pitkä punainen nokka. Koiraan alapuoli on valkoinen, yläpuoli ja pää mustat. Vaaleanharmaalla naaraalla on punaruskea pää ja valkoinen kaularengas.

  • Sukeltavia vesilintuja: Mustakurkku-uikku

    Mustakurkku-uikku on vain tavin kokoinen.

    Vain tavin kokoisen, palleromaisen mustakurkku-uikun kaula on melko pitkä ja nokka hyvin lyhyt. Pää ja selkä ovat mustat, kaula ja kupeet ruosteenpunaiset. Ohimoilla on kirkkaanoranssit töyhdöt. Nuoren alapuoli on vaalea, kaula ja pää tummin juovin. Soidinääni on värisevää liverrystä ”hvi-äärrh, hy-äärrh”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Härkälintu

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi.

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi, ja sillä on lyhyempi ja paksumpi, ruosteenpunainen kaula. Siitä erottuvat selvästi vaaleat posket ja musta päälaki, eikä päässä ole töyhtöjä. Ruumis on tummanruskea. Nuoren yksilön päässä on mustia juovia. Soidinääni on härkämäistä mylvintää ja ulvahtelua, joka vaihtuu välillä porsasmaiseksi kiljunnaksi.

  • Sukeltavia vesilintuja: Silkkiuikku

    Soidinäänenä mm. koriseva ”korr, krra-aahr”.

    Silkkiuikun ruskea ruumis on pienempi kuin sinisorsan mutta valkoinen kaula pitempi. Leuassa ja päälaella on ruskeita höyhenröyhelöitä. Ne puuttuvat syksyisiltä nuorilta yksilöiltä, joiden vaaleassa päässä on tummia pitkittäisjuovia. Äänekkään silkkiuikun soidinääniä ovat koriseva ”korr, krra-aahr”, nenäsointinen ”gang gang” ja terävä ”vrek-vräk…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Tukkasotka

    Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

    Tukkasotka on telkän kokoinen, ja sillä on lyhyt ruumis ja iso pää. Mustalla koiraalla on valkoiset kyljet. Niskatöyhtö näkyy läheltä (kun pää kuiva, ei sukeltelun jälkeen). Naaras on tummanruskea, ja sillä on koiraan lailla kirkkaankeltainen silmä. Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Telkkä

    Telkkäkoiraat lähtevät etelään jo kesäkuussa.

    Sinisorsaa pienemmällä telkällä on pyöreähkö ruumis ja kolmikulmainen pää korkean otsan vuoksi. Koiraan rinta ja kylki ovat valkoiset, pää, selkä ja takapää mustat. Poskessa on valkoinen täplä. Harmaalla naaraalla on ruskea pää ja valkoinen juova kyljessä

  • Sukeltavia vesilintuja: Punasotka

    Punasotka on sinisorsaa pienempi.

    Sinisorsaa vähän pienempi punasotka on pyöreähkö, paksukaulainen ja lyhytpyrstöinen. Sillä on melko iso nokka ja luisu otsa. Koiraan ruumis on valtaosaksi vaaleanharmaa, rinta ja peräpää mustat. Pää on tumman ruskeanpunainen. Naaras on harmahtavan vaaleanruskea, mutta poski on muuta ruumista vaaleampi. Lennossa paljastuu leveä vaalea siipijuova. Koiraan soidinääni on vingahtava ”vi-vivih…”, naaraan kutsuääni koriseva ”krrah-krah…”.

  • Kesämökillä kannattaa pönttöillä

    Tällaisia pönttöjä kannattaa ripustaa kesämökille

    Loma on mitä parasta linnunpönttöjen rakennusaikaa. Tässä vinkit siihen millaisia pönttöjä kesämökille kannattaa ripustaa.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.