Hyppää pääsisältöön

Matkailua, retroilua, outoja mutkia ja kummallinen vaskinen esine

kesäinen niitty, käsitelty kuva
kesäinen niitty, käsitelty kuva Kuva: Yle kesäinen niitty, käsitelty kuva

Avaruusromun heinäkuun toiveuusinnat tarjoavat matkailua, retroilua ja omituisella tavalla viihdyttävää kesämusiikkia. Trumpetisti Jon Hassell kutsuu elektronis-inhimillistä musiikkiaan futuristis-primitiiviseksi. Thomas Köner matkusti ympäri maapallon ja äänitti koko matkan. Ramp-yhtyeen miehet olivat mukana tuomassa Berliinin 1970-luvun kosmista musiikkia takaisin 2000-luvulle. Alan veteraani Steve Roach ihastui Roger Arrickin suunnittelemaan ja rakentamaan analogiseen syntesoijaan ja palasi sen myötä omaan menneisyyteensä. Toimittajana Jukka Mikkola.

Ei nimeä, aikaa eikä paikkaa

Trumpetisti Jon Hassell kertoi eräässä haastattelussa, kuinka hän kerran kuunteli intialaisen opettajansa laulua ja tajusi hyvin pitkän ajan kuluttua, että opettaja ei ollut laulaessaan käyttänyt kuin kolmea nuottia. Opettaja oli saanut nuo nuotit kuulostamaan paljon enemmältä. Johonkin samankaltaiseen Jon Hassell halusi pyrkiä, mutta omalla tavallaan. ”Halusin kerätä musiikkiini oman ympäristöni ääniä”, sanoo Jon Hassell. ”Oman kulttuurini ääniä, pohjoisen pallopuoliskon teknologisia ääniä, käyttää elektroniikkaa, ja ajaa musiikkini tuon suodattimen läpi”.

Trumpetisti Jon Hassell on erikoislaatuinen ilmiö. Vuonna 1937 Yhdysvalloissa, Memphisissä syntynyt muusikko ja säveltäjä on itse kutsunut musiikkiaan futuristis-primitiiviseksi. Nuoruudessaan hän opiskeli Karlheinz Stockhausenin johdolla, sen jälkeen intialaisen mestarilaulajan Pandit Pran Nathin oppilaana ja on myöhemmin työskennellyt muiden muassa Terry Rileyn, La Monte Youngin, David Sylvianin ja Brian Enon kanssa.

Jon Hassellin trumpetti on kulkenut pitkän matkan. Se on kulkenut amerikkalaisen jazzin, intialaisten raagojen, jaavalaisen gamelanin, afrikkalaisen rummutuksen ja elektronisen studiotekniikan kautta. Se on trumpetti, joka ei ole se tuttu jazzmusiikin, sinfoniaorkesterin tai torvisoittokunnan trumpetti. Jon Hassell tekee musiikkia, jolle ei ole nimeä, aikaa tai paikkaa. Musiikki tuntuu tulevan monesta paikasta yhtaikaa tai ainakin hyvin kaukaa. Avaruusromussa 2.7.2017 kuunnellaan Jon Hassellin utuista trumpettia.

Aurinkolaivalla maapallon ympäri

Saksalainen Thomas Köner matkasi vuosina 2008 ja 2009 ympäri maapalloa, äänitti ja kuvasi. Ja tuo ilmaisu ympäri maapalloa ei ole paljoakaan liioiteltu: ääniä ja kuvaa tallentui 22 paikasta: Tokiosta Buenos Airesiin, Kairosta Brisbaneen, Shanghaista Roomaan, noin esimerkiksi. Suomessa mies ei ikävä kyllä käynyt.

Thomas Könerin äänimatkailuprojekti on nimeltään La Barca, joka viittaa Egyptin mytologian Aurinkolaivaan. Siihen jolla auringonjumala Ra ja muut jumalolennot seilaavat päivästä ja yöstä toiseen, taivaalta tuonpuoleiseen ja takaisin. Päiväsaikaan Aurinkolaiva purjehtii sinisen taivaan halki. Yön tullessa laiva kulkee läpi tuonpuoleisen, jossa laivan matkustajat joutuvat taistelemaan pimeyden voimia vastaan.

Jos Aurinkolaivan matkustajat selviävät yöllisestä matkastaan läpi tuonpuoleisen, kaikki on hyvin, aurinko nousee. Mikäli taistelu pimeyden voimia vastaan kestää tavallista pitempään, tietää se pilvistä päivää tai auringonpimennystä, mutta ennen pitkää jumalat voittavat pimeyden voimat ja Aurinkolaiva pääsee jatkamaan matkaansa. Aurinko nousee ja elämä jatkuu.

Thomas Köner kertoo saaneensa ajatuksen Aurinkolaiva-vertaukseensa Tokiosta, jossa juna liikkui hitaasti kuin laiva ja junan kuulutukset kuulostivat kuin säännöllisesti toistuvilta rukouksilta. Sunnuntaina 9.7.2017 Avaruusromussa matkaillaan.

Vanhoilla soittimilla pitää tehdä uutta musiikkia

”Ei vanhojen soittimien keräilyssä ole mitään mieltä, jollei niillä soittimilla tehdä uutta musiikkia”. Näin sanoo saksalainen Stephen Parsick, joka yhdessä Frank Makowskin kanssa oli vuosituhannen vaihteessa retromusiikin aallonharjalla. Yhdessä he tekivät musiikkia nimellä Ramp ja yhdessä he olivat mukana tuomassa Berliinin 1970-luvun kosmista musiikkia takaisin 2000-luvulle.

Sunnuntaina 16.7.2017 Avaruusromussa palataan hieman ajassa taaksepäin, aikaan ennen vuosituhannen vaihdetta ja kuunnellaan retroa eli Rampin musiikkia 1990-luvun loppupuolelta. Ajalta, jolloin elektroninen retroilmiö oli voimakkaimmillaan ja elinvoimaisimmillaan. Eli luvassa on analogisen elektroniikan kauneutta, vuosikertasoittimia, mellotroneja, hieman digitaalitekniikkaa ja nostalgista avaruusleijuntaa.

Yleisavain retromusiikkiin

“Minä tykkään touhuta kaikenlaisen elektroniikan parissa, rakentaa laitteita ja ohjelmoida tietokoneita”, kirjoittaa amerikkalainen Roger Arrick. Hän kertoo kuulleensa kahdeksan vuoden herkässä iässä Wendy Carlosin albumin Switched-On Bach ja ihastuneensa siltä istumalta elektroniseen musiikkiin ja syntesoijiin. ”Bob Moogista tuli minun sankarini”, hän kirjoittaa.

Hän kertoo, kuinka hän lapsena kulutti vapaa-aikansa purkamalla kaikkia mahdollisia koneita, keräämällä niiden osia talteen ja rakentamalla uusia laitteita. Hän luki yhä uudelleen ja uudelleen elektroniikkaa käsitteleviä kirjoja ja oli erityisen ihastunut kaikenlaisiin moottoreilla toimiviin mekaanisiin leluihin.

Onko siis mikään ihme, että aikuisiällään Roger päätti suunnitella ja rakentaa modulaarisen analogisen syntesoijan. Ja sellaisen hän teki, ja sen jälkeen toisen ja sen jälkeen kolmannen ja niin edelleen. Yhtäkkiä hänellä oli modulaarisia analogisia syntesoijia suunnitteleva ja rakentava firma.

“Minä haluan tehdä asioita eri tavalla kuin muut”, kirjoittaa Roger Arrick, ja niinpä hänen laitteensa ovat erilaisia. Niissä on poikkeavia ratkaisuja tai kuten hän itse sanoo, ”outoja mutkia”. ”Ne pitävät asian kiinnostavana ja hauskana”, hän sanoo. Ja samaa mieltä on alan veteraani Steve Roach, joka otti Roger Arrickin suunnitteleman ja rakentaman modulaarisen analogisen syntesoijan tutkittavakseen ja teki sillä musiikkia.

Steve Roach ihastui Roger Arrickin suunnittelemaan ja rakentamaan laitteeseen, ja palasi sen myötä omaan menneisyyteensä. Avaruusromussa 23.7. 2017analogisia ja modulaarisia retrotunnelmia tarjoavat Steve Roach, Bertrand Loreau, Robert Schroeder ja Arc.

  • Viisutähden yllätyspaluu ilahdutti Levylautakunnassa

    Petri Somer ja Teemu Roivainen Levylautakunnassa

    Uutuuslevyjä arvioimassa Vuoden musiikintekijä -palkinnon Teostolta saanut säveltäjä, sovittaja ja pianisti Petri Somer sekä laulaja, vuoden 2014 Tangokuningas Teemu Roivainen ja musiikkitoimittaja Josper Knutas Pisteet ja kommentteja 1.Pilven Piirtäjät: Talviunta 27 pistettä (Axel Ehnström - Kaisa Korhonen) Petri: Raikasta, mukavaa, ilmavaa ja leppoisaa.

  • Sami Yaffa: Mitä musiikki minulle merkitsee?

    Musiikin parantava skaala kapenee massakuuntelun vallitessa.

    Musiikki on yhä terapiaa, mutta sen parantava skaala kapenee massakuuntelun vallitessa. Aivan kuin kohta olisi vain yksi vitamiini. Sielullinen aneemisuus alkaa ottaa yhteiskunnassamme vallan, kirjoittaa Sami Yaffa kolumnissaan.

  • Musiikki on elokuvan runollinen elementti. Avaruusromua 25.2.2018

    Avaruusromussa kuvallista musiikkia, elokuvasta ja muualta.

    Jos minä en olisi elokuvaohjaaja, minä tahtoisin olla elokuvamusiikin säveltäjä. Näin kerrotaan Steven Spielbergin sanoneen. Elokuvaohjaajat ymmärtävät, mikä on musiikin merkitys elokuvassa. Andrei Tarkovski puhui musiikista elokuvan runollisena elementtinä. Avaruusromussa kuvallista musiikkia, elokuvasta ja muualta. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Narinaa, pauketta ja mahtavia laulajia Levylautakunnassa

    Kasmir ja Maija Kauhanen Levylautakunnassa

    Viikon levyuutuudet tarjoiltiin arvioitaviksi raadille, jonka muodostivat pop-prinssi Kasmir ja etnotähti Maija Kauhanen sekä Radio Suomesta Jyrki Koskenseppä. Pisteet ja kommentteja 1. Liz Brasher: Body of mine 25 pistettä (Liz Brasher) Kasmir: Tuli ihan automainoksen fiilis, niissä on tällaisia makeita biisejä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua