Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Pietari K. kävi täällä pääkuva

Siittä sitten, kirjailija sanoi ja loi taivaan ja maan ja insinööri-Suomen

Sini-punainen kuva esseen toimittajasta Pietari Kylmälästä
Sini-punainen kuva esseen toimittajasta Pietari Kylmälästä Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen Kirjojen Suomi,pietari k

Juha Sipilä on paras pääministeri Suomelle, sillä jokaisessa suomalaisessa asuu pieni insinööri ja lestadiolainen. Tyyppisuomalaisen oikealla hartialla insinööri paasaa tehokkuutta ja vasemmalla maallikkosaarnaaja mumisee ikuisesta elämästä. Tästä vuoropuhelusta syntyy käsitys siitä, miten yhteisiä asioita pitää hoitaa.

Herätysliikkeistä lähtee suora historiallinen linja nykyiseen yrittäjyyttä arvostavaan kansantalousideaaliin. Jostain Nokia-mission ja Antti Hyryn välimaastosta ponnistaa Juha Sipilän yrittäjyyteen tukeutuva poliittinen ihanne.

1800-luvulla kehittyvä kansallisuusaate tarvitsi esimerkkejä henkisestä yhtenäisyydestä, ja niitä löydettiin helposti herätysliikkeistä. Ne muodostavat voimakkaan akanvirran Suomen verkkaisessa maallistumiskehityksessä. Jumala on läsnä.

Lukua helpottaja vinjetti
Lukua helpottaja vinjetti Kirjojen Suomi,pietari k

Vielä 1800-luvun puolivälissä suomalainen eliitti epäili herätysliikkeitä. Vähitellen asenteet näitä oman aikansa protestiliikkeitä kohtaan alkoivat pehmetä, ja herätysliikkeet sulautuivat kirkkoon.

Fennomaaninen liike huomasi, että herätysliikkeet itse asiassa tarjosivat aivan toisenlaisen kansalaisuuden mallin, kuin mihin eliitti oli tottunut. Seurojen pitäminen, nöyryys ja jumalanpelko olivat juuri sitä, minkä varaan kansalaisyhteiskuntaa haluttiin rakentaa.

Herätysliikkeiden piirissä alkoi syntyä omia lehtiä ja kirjoja, jotka oli mahdollista ottaa osaksi fennomaanista valistusprojektia. Tästä prosessista kertoo hienosti muun muassa Ilkka Huhdan väitöskirja Täällä on oikea Suomenkansa – körttiläisyyden julkisuuskuva 1880–1918 (2007).

Juhani Ahon kirjoituskokoelmassa Heränneitä (1894) hengellinen herääminen yhdistyy kansalliseen heräämiseen. Juhani Aholle herännäisyys eli körttiläisyys edusti aitoa suomalaisuutta.

Kokoelman kertomukset kertovat tyypillisesti yläluokkaisesta henkilöstä, papista, ylioppilaasta tai taiteilijasta, joka löytää jumalan ja samalla sovittaa suhteensa vanhempiinsa ja “kansaan”.

Viimeistään vuoden 1918 sisällissota tarkoitti herännäisyyden hyväksymistä osaksi suomalaisuutta.

Herännäisyys koettiin alkujaan uhaksi kirkon asemalle ja sen vaalimalle uskon tulkinnalle. Konventikkeliplakaatti oli laki, joka kielsi heränneiden seurojen pitämisen 1700-luvulla. Konventikkeliplakaatin kaikuja kuului pitkälle 1800-luvulle, jolloin herännäisyys leimattiin varsinkin eliitin piirissä hihhuloinniksi ja jopa kumoukselliseksi toiminnaksi.

Juhani Ahon Heränneitä oli monen muun 1800-luvun lopun kirjoituksen ohella merkki siitä, että herännäisyyttä oli lakattu hyljeksimästä. Uskonnollinen sovitus on Heränneissä kauttaaltaan kansallinen ja poliittinen hengellinen tapahtuma, joka sitoo kyräilevää, eriarvoista ja takapajuista Suomen väestöä yhteen.

Viimeistään vuoden 1918 sisällissota tarkoitti herännäisyyden hyväksymistä osaksi suomalaisuutta. Valkoisen Suomen propagandassa sotaa oli käyty venäläisiä valloittajia vastaan kristinuskon puolesta. Herännäiden yhtenäiset körttipuvut sointuivat hyvin sotaisaan uskonkäsitykseen.

Ensimmäisiä esimerkkejä herännäisyyden valkopesusta ovat V. A. Koskenniemen Nuori Anssi, Runoelma Suomen sodasta 1918 sekä Kyösti Wilkunan Kun kansa nousee. Herännäisyydestä oli tullut osa suomalaisuutta.

Lukua helpottaja vinjetti
Lukua helpottaja vinjetti Kirjojen Suomi,pietari k

Kahdeksankymmentä vuotta sisällissodan jälkeen Suomessa oli Nokia ja Nokia-missio. Oulun ja Espoon lähiöissä hurskaat miehet ja naiset työskentelivät vauraamman Suomen hyväksi tietotekniikkayhtiöissä ja rukoilivat välillä jumalaa.

Hannu Raittililan romaani Ei minulta mitään puutu kertoo yhdestä päivästä Suomen suurimmilla suviseuroilla. Se on kuvaus niin lestadiolaisesta kesätapahtumasta kuin analyysi suomalaisen hengellisyyden "teknisestä" luonteesta.

Kirjan yhteiskuntafilosofia tiivistyy lukuun, jossa kerrotaan teoksen päähenkilön isoisän, Leinosen papan, toimista sähköinsinöörinä 1920-luvun Pohjanmaalla.

Papan kertomuksessa sähkö saa teologisen luonteen. Sähköä ei voi nähdä, vaikka se saa aikaan suuria asioita. Sitä ei myöskään saa tuhlata. Romaanin päähenkilö pohtii, että hänen isoisässään kiteytyy protestantismin ja teollisen vallankumouksen suhde.

Sama suhde jatkuu suviseuroilla, joka on ennen kaikkea valtava tekninen ponnistus. Raittila selostaa lestadiolaisleirin rakentamista, jättitelttojen fysiikkaa ja sähkögeneraattoreiden ongelmia niin tarkasti, että lukijan on helppo alkaa uskoa tekniikkaan.

Kun hurskaus ja insinöörijärki paiskasivat kättä, syntyi ainutlaatuinen Suomen malli.

Raittilan romaanissa tekninen järki ja kristinusko yhdistyvät nimenomaan lestadiolaisessa mielessä, mutta kirjailija analysoi myös suomalaisen edistyksen luonteenlaatua. Näin Raittila asettuu samaan linjaan Juhani Ahon ja muiden herätysliikkeiden ja suomalaisen kansanluonteen yhdistäjien kanssa.

Hannu Raittilaa on usein kuvattu insinöörikirjailijaksi, koska hän on kiinnostunut tekniikasta ja rakentamisesta. Tosiasiassa Raittilan teokset parodioivat varsinaista insinööriproosaa, kuten Antti Hyryn rakentamisesta viehättynyttä, mutta lestadiolaisen harrasta kirjoitusta.

Ei minulta mitään puutu -romaanin suviseurakuvaus pitää sisällään sosiologisen analyysin protestanttisen etiikan ja insinööritaidon hyveiden yhdistymisestä lestadiolaisessa mielessä. Kun hurskaus ja insinöörijärki paiskasivat kättä, syntyi ainutlaatuinen Suomen malli.

Lukua helpottaja vinjetti
Lukua helpottaja vinjetti Kirjojen Suomi,pietari k

Ilkka Huhta kirjoittaa, että samalla, kun herätysliikkeitä on tulkittu kansallisen kehyksen läpi, niiden julkikuvasta on siivottu pois sopimattomia aineksia.

Esimerkiksi naisten hurmoksellisuus on koettu epäsopivaksi edustamaan kansallista uskonnollisuutta siitä huolimatta, että Suomessa on ollut kristillis-hengellisiä naisjohtajia ainakin 1700-luvun puolivälistä alkaen. 1800–1900-lukujen nationalismi vaikeni naisten historiasta.

Riikka Pelon romaanissa Taivaankantaja (2006) kiinnitetään huomio naisten marginalisoituun herännäisyyteen. Nuori Vendla-tyttö asuu isoäitinsä kanssa syrjäisellä kylällä äärimmäisessä köyhyydessä. Vendla ei puhu muille kuin isoäidilleen ja talon ainoalle lehmälle.

Hiljaisuudesta nousee kuitenkin näkyjä, jotka teoksen edetessä kasvavat kollektiivisiksi kokemuksiksi. Vendlasta kasvaa eräänlainen noita, joka kävelee vetten päällä ja ennustaa kuolemaa.

Vendlan voima kumpuaa ulkopuolisuudesta ja hylkimisestä. Hän on ulkopuolinen modernisoituvassa ja teknistyvässä yhteiskunnassa. Köyhyys, uskonto, koulutuksen puute ja pienen paikkakunnan sosiaaliset paineet kokoontuvat Vendlan ympärille eräänlaiseksi verkoksi, jossa nuori tyttö pyristelee parhaansa mukaan. Vendlan rikas sisäinen maailmaa pintautuu ajoittain näkyinä ja ihmetekoina.

Naisten hurmoksellisuus on koettu epäsopivaksi edustamaan kansallista uskonnollisuutta.

Myös Pauliina Rauhalan paljon keskustelua herättänyt romaani Taivaslaulu (2013) nostaa esiin naisten kokemuksia uskonnollisessa yhteisössä, tällä kertaa lestadiolaisten piirissä.

Journalistisestikin tehokas Taivaslaulu kertoo lestadiolaisesta perheestä, jonka äiti masentuu alituisten raskauksien ja vanhemmuuteen liittyvien yhteisöllisten paineiden alla. Romaani on kuvaus siitä kuinka lestadiolainen herännäisyys marginalisoi naiset ehkäisykiellon avulla.

Naisten aseman käsittely kietoutuu Taivaslaulussa kysymykseen sananvapaudesta uskonnollisessa yhteisössä: kenellä on oikeus puhua seurakunnan edessä, ja miten vaietut asiat tulevat silti esille.

Perheen isä purkaa vaikeita kokemuksiaan anonyymien blogikirjoitusten kautta. Blogi toimii eräänlaisena venttiilinä kaikelle sille tukahtuneelle ahdistukselle, jota yhteisön tiukat normit herättää.

Siinä missä Riikka Pelon näkyjä näkevä Vendla jää teknistyvän yhteiskunnan ulkopuolelle, Taivaslaulussa lestadiolaisen naisen kokemukset pääsevät esiin nimenomaan tietotekniikan avustuksella. Enää ei tarvitse houria, vaan internetistä tulee foorumi myös kaikkein yksityisimmille kokemuksille.

Ei ehkä ole mitään sattumaa, että kaikki tämä tapahtuu Pohjois-Pohjanmaalla, joka on sekä tietoteknisen osaamisen että lestadiolaisuuden keskus.

Jumala lymyää julkisen keskustelun hiljaisessa keskipisteessä.

Tässä niitä aineksia hyvään suomalaisuuteen sitten on: uskonnollisuus, insinöörimieli, tasa-arvo…

Jos kuuntelee viime vuosina eduskunnassa käytyä moraalikeskustelua homojen asemasta, avioliitosta tai vaikka kauppojen aukioloajoista, siellä vedotaan juuri näihin, eli tehokkuuteen, ihmisoikeuksiin ja – maallistumisen olosuhteissa ehkä hieman yllättäen – jumalaan.

Suomalaisten maallistuminen on johtanut siihen, että herätysliikkeillä ei enää pitkään aikaan ole ollut roolia kansallisen kertomuksen rakentajina, mutta kristillinen jumala lymyää silti julkisen keskustelun hiljaisessa keskipisteessä.

Suomalaisen pietismin perinne on arvostanut ahkeruutta, rehellisyyttä ja vaatimattomuutta. Suomalaisen tietotekniikkayrittäjyyden vahva asema Pohjois-Pohjanmaalla on ymmärrettävää juuri siksi.

Juha Sipilä on pitkälle maallistuneen mutta samalla salaa uskonnollisen insinööri-Suomen oma messias. Hän on hieman hajuton ja mauton, luo politiikkaa prosessikaavioiden kautta eikä mielellään mainosta omaa syvää uskoaan. Sipilä on hypännyt keskuuteemme kuin vielä kirjoittamattoman Hannu Raittilan romaanin sivuilta.

Lukua helpottaja vinjetti
Lukua helpottaja vinjetti Kirjojen Suomi,pietari k

Lue e-kirjoja!

  • Eläköön ikuisesti #Suomi100 - pakkopullaan tukehtuu mielellään

    Poimi Pietari K. kävi täällä -essee ja podcast täältä

    Olen nyt tarkastellut Suomen satavuotisjuhlia tietyllä tavalla aitiopaikalta viimeisen vuoden ajan toimittajana Ylen Kirjojen Suomi -hankkeessa ja oloni on toiveikas. Tämä Suomi100-juhlinta tuntuu nimittäin sopivan keveältä ja ilahduttavan tyhjältä, aivan kuten nationalismin jälkeiseen maailmaan kuuluukin. Lue essee tai kuuntele podcast täältä!

  • Maalle mars! Suomalaisen maaseudun epäromanttinen historia

    Poimi Pietari K. kävi täällä -essee ja podcast täältä

    Kaupunkilaisille on luonteenomaista, että he haluaisivat olla maalaisia - ainakin silloin tällöin. Yleensä tämä halu tulee silloin kun ahdistaa, on kiire tai sää on huono. Näinä hetkinä kaupunkilaiset ajattelevat lapsuuden pitkiä kesiä mummolassa ja miettivät, että olisiko meistäkin maalaisiksi. Ajatus kuitenkin haihtuu nopeasti, kun kaupunkilaiset tajuavat, että sama ahdistus, kiire ja huono sää jatkuvat myös maalla. Lue essee tai kuuntele podcast täältä!

  • Ikkunat auki pohjoiseen! Saamelainen kirjallisuus on modernimpaa kuin suomalainen

    Pietari K. kävi täällä -essee ja podcast

    Suomessa on vieläkin vallalla sellainen ennakkoluulo, että saamelaisuus on jotenkin perinteistä ja alkuperäistä. Tosiasiassa koko saamelainen kulttuurielämä ja taide on modernia, sanoi kirjailija, muusikko ja kuvataiteilija Nils-Aslak Valkeapää haastattelussa jo vuonna 1999. Onko se mahdollista – ja miten? Kuuntele podcast tai lue essee täältä!

  • Viekää vaikka munat, mutta kulutusta en lopeta! Kolmen dystopian totuus kapitalismista

    Poimi Pietari K. kävi täällä -essee ja podcast täältä

    Margaret Atwoodin romaaniin perustuva hittisarja The Handmaid’s Tale -sarja on dystopia naisten orjuuttamisesta, mutta se kertoo ennen kaikkea ilmastonmuutoksesta. Ehkä dystopiakirjallisuuden suosio johtuu siitä, että muutokset tuntuvat mahdottomilta toteuttaa demokraattisesti. Selviämmekö planetaarisista haasteista ilman toisten orjuuttamista ja väkivaltaa? Lue essee tai kuuntele podcast täältä!

Kirjojen Suomi

Seuraa somessa

  • Radion Lukupiirissä lauantaina: Ennen kaikkea toivon, etten kadota Ronjaa itsestäni!

    Osallistu Ronja-lukupiiriin lauantaina 9.9. klo 19.03

    Tule mukaan radion Lukupiiriin lauantaina 9.9. klo 19.03 osoitteessa yle.fi/kirjojensuomi sekä Yle Radio 1:ssä. Aiheena on Astrid Lindgrenin Ronja, ryövärintytär, joka saa toimittaja Kaisa Pulakan itkemään. Studiossa keskustelemassa myös kirjailijat Salla Simukka ja Juha Hurme. Puhelinnumero studioon on 09 144 800.

  • Ronja taistelee jaetun ihmisyyden puolesta, huomioi Lukupiirin soittaja

    Lukupiirissä keskusteltiin Lindgrenin kirjasta

    Nainen voi periä ryövärijoukon johtajuuden. Ihminenkin on osa luontoa. Tällaisiakin ajatuksia välittää Astrid Lindgrenin klassikkokirja Ronja, ryövärintytär. Tässä helmiä Yle Radio 1:n Lukupiirin keskustelusta. Entä mitä itse ajattelet Ronjasta?

  • Viekää vaikka munat, mutta kulutusta en lopeta! Kolmen dystopian totuus kapitalismista

    Poimi Pietari K. kävi täällä -essee ja podcast täältä

    Margaret Atwoodin romaaniin perustuva hittisarja The Handmaid’s Tale -sarja on dystopia naisten orjuuttamisesta, mutta se kertoo ennen kaikkea ilmastonmuutoksesta. Ehkä dystopiakirjallisuuden suosio johtuu siitä, että muutokset tuntuvat mahdottomilta toteuttaa demokraattisesti. Selviämmekö planetaarisista haasteista ilman toisten orjuuttamista ja väkivaltaa? Lue essee tai kuuntele podcast täältä!

  • Putoanko minä? Olen lukenut 1920-luvun tyttökirjoja ahdistukseen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Keskiluokkaa ahdistaa, sillä nykyään edes koulutus ei takaa hyvää työpaikkaa ja palkkaa. Luen 1920-luvun tyttökirjoja, joissa on jotain tuttua. Niistä näkyy, että yhteiskunnallisilla luokka-asemilla leikittely on mahdollista ainoastaan rikkaille. Downshiftaaminen oli tuttu ilmiö jo viime vuosisadan alussa. Lue kirjaessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Kirjoitan päälauseita. Timo Soini kirjoittaa päälauseita. Uskottavat miehet kirjoittavat niin.

    Pietari K. kävi täällä -podcast ja essee lukeville

    Pietari K. kävi täällä -podcast ja esseesarja lukeville ihmisille. Jos Suomen historiasta haluaa sanoa jotain painavaa, kirkasta ja samalla moniselitteistä, on käytettävä koivuklapeja: kovia ja lämpöarvoltaan suuria lauseita. Se lisää kirjoittajan uskottavuutta, mutta on riittävän moniselitteistä. Samalla kommentoija saa sytykettä omalle itserakkaudelleen.

  • Laura Gustafsson: Ihmiseläin teki massiivisen virhearvioinnin

    Ihminen selviäisi, vaikka eläimet saisivat oikeuden elää.

    Jos eläimille annettaisiin yksinkertaisin perusoikeus, oikeus elämään, talous ja ehkä koko yhteiskunta ajautuisivat hetkelliseen kaaokseen. Järjestelmät kuitenkin muuttuvat, ja ihminen on sopeutuva laji, kirjailija Laura Gustafsson kirjoittaa kolumnissaan.

  • Katja Kettu: Lällällää, helvettiäpä ei ole

    Kirsi-mummon kuolema sai Katja Ketun ajattelemaan jumalaa.

    Minulta kuoli hiljattain mummo. Kirsti Inkeri Heikkinen. Sinänsä Kirsti Inkerin kuolemaan ei liittynyt mitään tavatonta, mutta kuolema pistää miettimään mahdollisuutta kuolemanjälkeisestä olotilasta. Elo ilman jumaluutta on kolkkoa ja ankaraa, kun tulee kysymys kuolemasta ja olemisen rajallisuudesta, Katja Kettu kirjoittaa kolumnissaan.

  • Johannes Ekholm: Ratkaisu ahdistukseen on kollektiivinen tai sitä ei ole

    Opittu kuva työn sankarista on vahingollinen ja vaarallinen.

    Emme tarvitse enempää työtä ja pitempiä ansioluetteloita, vaan enemmän ajan haaskausta, tehottomuutta, huolettomuutta ja huolimattomuutta! Enemmän kiusallisia hiljaisuuksia, katkoksia flowhun, jumitusta ja yhteistyöstä kieltäytymistä, kirjoittaa Johannes Ekholm kolumnissaan.

  • Lukemista vailla? Anna Kirjakoneen auttaa!

    Pääset lukemaan sinulle sopivan teoksen suoraan täältä.

    Ylen Kirjakone auttaa löytämään luettavaa melkein sadan kotimaisen kirjan joukosta. Kirja on luettavana suoraan sivuilta.

  • Ahneus ja pahuus hiipivät kirjoihin – näihin teoksiin kiteytyy 1980-luku

    Seppo Puttosen suositukset luettavissa e-kirjoina

    John Lennonin murha löi karmaisevalla tavalla leiman alkaneelle vuosikymmenelle. Mies, joka oli 1960-luvulta alkaen laulanut ja puhunut rakkauden puolesta ja sotaa vastaan, surmattiin kadulle New Yorkissa. Usko maailman ja ihmisten hyvyyteen oli murentunut. Ahneus ja pahuus olivat hiipineet ihmisten sisään. Tutustu 1980-lukuun ja lue nämä kymmenen teosta e-kirjana suoraan Kirjojen Suomen verkkosivuilta.

  • Poimi e-hömppäkirja luettavaksesi täältä

    Jaa kesän parhaat kirjat hashtagilla #hömppäkirjalista

    Ei syytä paniikkiin, vaikka olisit nalkissa mökillä ilman luettavaa. Voit lukea Kirjojen Suomen e-kirjoja! Nämä kirjat viihdyttävät ja saavat suupielet kohoamaan, vaikka viikonloppu ei hellisikään helteillä. Kirjojen Suomella on käynnissä pro hömppä -liike.

  • Pentti Saarikoski, Paul Auster ja tahto nähdä tulevaan

    Paul Auster, Pentti Saarikoski ja maailman tila

    Amerikkalaiskirjailija Paul Auster vieraili Suomessa syyskuun alussa. Samana viikonloppuna muistettiin runoilija Pentti Saarikoskea, joka olisi täyttänyt 80 vuotta. Sekä Austerin että Saarikosken tekstit osuvat poliittisiin murroskohtiin, joissa voi nähdä paljon samankaltaisuutta.

  • Kuinka sitä ollaan hyvä mies, Juha Itkonen?

    Opiskelijan ja kirjailija kirjeenvaihto miesten kesken

    Kirjoitin intiimin kirjeen, jonka pääsisältö on seksi, ja lähetin sen kirjailija Juha Itkoselle. Sitten odotin. Pelkäsin kasvojen menetystä monta pitkää päivää. Sitten Juha vastasi. Onneksi hän osoittautui hyväksi mieheksi.

  • Mikä on Kirjojen Suomi?

    Mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme?

    Kirjojen Suomi on Ylen monikanavainen kirjallisuuskokonaisuus, joka tutkii mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme ennen ja nyt, ja miten asiat ovat muuttuneet aikojen saatossa. Kirjojen Suomi on osa Suomi 100-hanketta, ja kestää koko juhlavuoden 2017.

  • Kirjojen Suomen kumppanit

    Yle ja parikymmentä muuta tahoa ovat lukemisen asialla.

    Kirjojen Suomi on Ylen suursatsaus kotimaiseen kirjallisuuteen vuonna 2017, ja sen toteutumiseen on tarvittu laajaa yhteistyötä. Kiitos kaikille kumppaneille!