Hyppää pääsisältöön

Vaakakapinan kesäjatkis, osa 4

Kuvassa on oranssilinssiset aurinkolasit rannalla. Kuvassa on teksti Vaakakapinan kesäjatkis.
Kuvassa on oranssilinssiset aurinkolasit rannalla. Kuvassa on teksti Vaakakapinan kesäjatkis. Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen / stocksnap.io vaakakapinan kesäjatkis

Vaakakapina julkaisee kahdeksanosaisen kesäjatkiksen, jonka kirjoittamiseen voi kuka tahansa osallistua Jenny ja Läskimyytinmurtajat -yhteisössä tai lähettämällä juonenkäänteitä osoitteeseen vaakakapina@yle.fi

Aiemmin tapahtunutta:
Seri viettää viimeistä työviikkoaan ennen kesälomaa, kun hänen pomonsa sukulainen Utu tulee työpaikalle lomittajaksi. Seri viehättyy Utun olemuksesta ja haluaisi tutustua tähän paremmin. Selviää, että Seri on viime kesänä tavannut Utun hääjuhlissa, joissa Seri nautti liikaa kuohuviiniä ja avautui Utulle surkeasta parisuhteestaan. Serin kollega Amia näyttää Utulle työpaikkaa tarkemmin, ja Amia menettää tajuntansa kahvihuoneessa. Serille paljastuu, että hänen exänsä on pelannut heidän yhteisiä vuokrarahojaan kolmen tuhannen euron edestä ja rahat olisi toimitettava vuokranantajalle ensi viikon tiistaihin mennessä.

OSA 4


Lasken puhelimen alas korvaltani ja tunnen kyynelten vierivän poskilleni. En välitä, vaikka exäni yrittää vielä huhuilla minua puhelinlinjalta, jota en ole saanut suljetuksi. Tunnen itkukouristuksen alkavan rintakehältäni ja nousevan hartioitteni kautta kasvoilleni, kun kuulen jonkun saapuvan selkäni taa.

“Ooksä kunnossa?” Utu kysyy hämmästyneenä ja laittaa kätensä hartioilleni. En saa heti vastattua, vaan annan itkun tulla vuolaasti ulos. Utu silittelee selkääni ja hyssyttelee, hän ei selvästi tiedä miten reagoida itkukohtaukseeni.

Sanat tulevat suustani kuin automaattisesti, ja huomaan kertovani Utulle exäni pelaamisesta ja kolmen tonnin vuokraveloista. Utu katsoo minua suurilla, sinisillä silmillään ja pyörittelee päätään.

“Käsittämätöntä!” Utu puuskahtaa. “Kolme tuhatta euroa, ensi tiistaihin mennessä? Sun exäs vaikuttaa todella vastuuttomalta tyypiltä.”

Nyökyttelen ja pyyhin kyyneleitä pois poskiltani. Saan taltutettua itkuni, joka kuitenkin jättää kasvoilleni merkiksi turvonneet luomet ja punertavat silmät. Peitän kasvoni suurilla aurinkolaseilla, koska en juuri nyt kestäisi yhtä ainoaa uteliasta kysymystä itkuisista silmistäni.

“Mä en tiedä mitä mä teen”, parahdan Utulle.

“Mulla on idea!” Utu huudahtaa. Hän ei kuitenkaan ehdi jatkaa ideastaan kertomista, kun keittiön suunnalta alkaa kuulua puheensorinaa ja hälinää. Kiiruhdamme katsomaan, mistä on kyse.

“Ainiin, Amia!” huudahdan kun näen keittiössä kaksi raamikasta ensihoitajaa, jotka ovat nostamassa kollegaani paareille. Tunnen suurta häpeää – miten pystyin näin lyhyessä ajassa unohtamaan, että Amia on saanut sairaskohtauksen? Minun ongelmistani selviää sentään rahalla, en ole menettänyt terveyttäni!

“Onko jollakulla tietoa, sairastiko hän jotain?” toinen ensihoitajista kysyy ja tutkii Amian pulssia. “Epilepsiaa tämä ei ole, koska potilas ei kouristele.”

Keittiön ulkopuolella alkaa käydä supina, kun kaikki alkavat spekuloida, mikä sairaus Amialla saattaisi olla. Lopulta kollegoistani introvertein rykäisee, astuu askeleen eteenpäin ja avaa pelokkaasti suunsa: “En ole varma Amian sairaudesta, mutta olen pannut merkille hänen laihtuneen viime aikoina huomattavasti”.

Kaikki hiljenevät ja kääntävät katseensa kohti paareilla makaavaa tajutonta Amiaa. Toden totta, hän ei ole ainoastaan hieman hoikistunut vaan suorastaan kuihtunut. Miten olen voinut olla huomaamatta hänen laihtumisensa?

“Selvä, kiitos tiedosta. Kirjataan ylös ja jatketaan selvittelyä sairaalassa”, toteaa toinen ensihoitajista kun Amiaa jo kannetaan paareilla kohti hissiä. “Häntä ei kannata ainakaan täksi viikoksi odottaa takaisin töihin”, ensihoitaja huikkaa juuri ennen kuin hissin ovet sulkeutuvat.

Toimistossa on hiirenhiljaista. Kukaan ei uskalla olla keskustelun aloittaja, vaan kaikki odottavat muiden ottavan puheeksi äsken tapahtuneen. Vilkaisen Utua ja huomaan hänen räpläävän kuumeisesti kännykkäänsä. Utu tuntee selvästi tuntee tuijotukseni ja katsahta minua kohti. “Pitäiskö mun mennä sen perään?” Utu sanoo hiljaisella äänellä. En ehdi reagoida, kun kaikki muut toimituksessa alkavat nyökytellä ja mumista myöntävästi. "Nähdään myöhemmin, kerron sitten sulle siitä mun ideasta. Sä selviät kyllä noista veloista!" Utu kuiskaa minulle.

Katson aurinkolasieni takaa, kun Utu kiiruhtaa hisseille ja lähtee ensihoitajien perään. En voi olla tuntematta mustasukkaisuuden pistoa sydämessäni - ainoa ihminen, joka voisi nyt tukea minua minun rahahuolissani ja ex-parisuhteen ongelmissa, juoksee pyörtyneen kollegani perässä.

Toisaalta, parempi että Utu selvästi pitää kollegaani tärkeämpänä kuin minua. Ehkä Utu on jopa tykästynyt Amiaan, vaikka salaa toivoisin hänen pyytävän minua kanssaan treffeille. Edes kahville! Noh, koska aikani ei selvästi kulu Utun seurassa, voisin keskittää kaikki liikenevät ajatukseni exäni vihaamiseen ja siihen, mistä saan kasaan kolme tonnia ensi tiistaihin mennessä.

Jos myisin uutuutta hohtavan järjestelmäkamerani, saisin ehkä kolmasosan rahoista kasaan. Minun piti toteuttaa kesällä unelmani ja harjoitella luontokuvaamista, minkä takia ostin alennuksesta laadukkaan kameran. Noh, ehdin varmasti toteuttaa haaveeni myöhemminkin, tärkeämpää on saada pitää katto pään päällä. Loput rahat saisin varmasti pyydettyä ennakkopalkkana ensi syksyksi suunnitellusta mittavasta projektista, johon minut on haluttu projektipäälliköksi.

“Seri! Seri! Minulla on tärkeää ja kiireellistä asiaa!” pomoni huutaa käytävän toisesta päästä ja keskeyttää laskutoimitukseni. “No mitä nyt?” tuhahdan turhautuneena, otan aurinkolasit vihdoin pois päästäni ja käännän toimistotuolini rintamasuunnan pomoni ääntä kohti.

“Sun työt tässä puljussa loppuu välittömästi!”


Miksi Serin työt loppuvat? Saako Seri vuokrarahat kasaan? Mikä Utun idea rahojen keräämiseksi on? Osallistu Vaakakapinan kesäjatkiksen luomiseen Jenny ja Läskimyytinmurtajat -yhteisössä tai lähettämällä juonenkäänteitä sähköpostitse osoitteeseen vaakakapina@yle.fi!
  • Vaakakapina - kansanliike, joka mursi pikadieettien vallan

    Kenenkään ihmisarvo ei ole kiinni kehon koosta

    Vaakakapina veti lääkärit, ministerit, kuntokeskukset ja ikilaihduttajat mukaan rintamaan. Kampanja mursi läskimyyttejä ja haastoi purkamaan kehovihan kulttuuria. Kun ihminen pitää itsestään, hän alkaa haluta itselleen hyviä asioita.

  • Sadun joulukirje: "Ajattelen edelleen, että ihminen on ihana!"

    Olkaamme kanssalaisia, ehdottaa Satu Lähteenkorva

    Millainen kulunut kapinavuosi on ollut Vaakakapinan psykologi Satu Lähteenkorvan näkökulmasta? Tässä Sadun joulukirje! Rakkaat vaakakapinalaiset ja sen rohkeat tukijat, En ole haikealla mielin, en, vaikka kohdallani päättyy yksi vaihe kapinassa, kun tehtäväni asiantuntijan roolissa päättyy. Olen saanut oppia paljon, enemmän kuin arvaatkaan.

Uusimmat sisällöt - Vaakakapina