Hyppää pääsisältöön

Hömppää vai jormaproosaa – näillä kirjoilla saat aivot narikkaan

Kaisa Alenius
Kaisa Alenius Kuva: Yle / Jyrki Valkama ja Mika Hokkanen Kaisa Alenius,Kirjojen Suomi

Tähän lauseeseen en halua törmätä enää koskaan: “Minä luen vain tällaista hömppää.” Nyt on aika aloittaa pro hömppä -liike. Kerro meille mitä luet, kun luet hömppää, ja jaa omat lukuvinkit hashtagilla #hömppäkirjalista.

Kirjojen Suomen pienen otannan käyttäjätutkimuksessa pisti silmään, kuinka naiset kuvailivat lukevansa hömppää. Mietimme työkavereiden kanssa, mitä hömppä on ja selvisi, että se riippuu aivan ihmisestä.

Itse luen hömppää lomalla. Se tarkoittaa englanninkielistä chick litiä tai Tammen keltaisen kirjaston hyviä lukuromaaneja. Naispuolinen työkaverini lukee dekkareita. Miespuolinen työkaverini ei lue hömppää, mutta ei toisaalta kehtaa sanoa mitä lukee, kun haluaa laittaa aivot narikkaan.

Selvää on, että hömppä on juonivetoista, pintatasoltaan helppoa kirjallisuutta. Mutta mitä muuta? Haastoin muutaman kirjabloggarin miettimään hömppäkirjan määritelmää.

Aina joku kesken -blogin Tanja Brummer vertaa hömppää mäkkäriruokaan. Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogin Tuija Takala sanoo, että hömpässä on tavallista tietty tarinaan liittyvä turvatakuu: henkilöille toivoo hyvää ja voi melkein luottaa, että hyvin käy. Lumiomena-blogin Katja Jalkanen taas vastaa, että hömppä on helppolukuista ajanvietettä, mutta teemat voivat olla myös painavia.

Kirjabloggari Katja Jalkanen ja #hömppäkirjasuositukset
Kirjabloggari Katja Jalkanen ja #hömppäkirjasuositukset Kuva: Yle Kirjojen Suomi,Katja Jalkanen
Kirjabloggari Tuija Takala ja hänen #hömppäkirjalistansa
Kirjabloggari Tuija Takala ja hänen #hömppäkirjalistansa Kirjojen Suomi,hömppäkirjalista

Entäs dekkarit, ovatko ne hömppää? Bloggarit ajattelevat, että eivät aina, mutta voivat olla. Ylipäätään genre ei vaikuta ratkaisevan, onko kirja hömppää vai ei. Mites historialliset romaanit? Fantasia? Tai elämäntaito-oppaat – hömppää vai ei?

Yksi mielenkiintoinen näkökulma on sukupuoli: Miehet lukevat varmasti hömppää, vaikka eivät sanaa käytäkään. Kulttuuri kukoistaa -blogin Arja Korhonen esitteli minulle uuden termin: jormaproosa. Sillä tarkoitetaan miesten viihdekirjallisuutta, ja nyt en viittaa aikuisviihteeseen (pelkästään) vaan esimerkiksi Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjoihin.

Ensimmäinen mies, joka lähti mukaan Kirjojen Suomen hömppäkirja-haasteeseen on kirjailija Antti Tuuri. Hänen #hömppäkirjalista ei sisällä Juha Vuorista, mutta ne ovat varmasti hyviä kirjoja rentoutumiseen.

Antti Tuuri ja hänen #hömppäkirjalista
Antti Tuuri ja hänen #hömppäkirjalista Kuva: Yle Antti Tuuri,Kirjojen Suomi,#hömppäkirjalista

Ajattelen, että hömppä onkin sidoksissa lukuhetkeen: merkitystä ei ole sillä, mitä luetaan vaan kyse on lukutilanteesta. Mihin kirjaan tarttuu, kun hakee maksimaalista rentoutusta ja viihtymistä? Tämä on tietysti täysin makuasia.

Miksi sitten miehet voivat imuroida sieluunsa mitä tahansa, ja kertoa lukevansa vain kirjaa? Miksi naiset kuvailevat lukevansa hömppää? Kyse on siitä, kuinka vapaa-aikaan suhtaudutaan. Jos on yhtään huono omatunto siitä, että loikoilee kirja kädessä sen sijaan, että tekisi jotain hyödyllistä ja järkevää, saattaa suusta lipsahtaa vähättelevä hömppä-termi.

Mutta naiset, mikä elämässä on tärkeää? Sitä minäkin.

Mitä sinä luet, kun laitat aivot narikkaan? Vastaa alle, ja jaa listasi somessa #hömppäkirjalista

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Kirjojen Suomi