Hyppää pääsisältöön

Yle Tieteen kesäkalenteri

Yle Tieteen kesäkalenterin kuvituskuva.
Kuva: Public Domain / Pixabay Yle Tieteen kesäkalenterin kuvituskuva. jäätelö

Miksi leppäkertulla on pilkut? Voiko ikkunan läpi ruskettua? Miten hattara syntyy ja miksi jääpalat naksuvat lasissa? Yle Tieteen kesäkalenteri etsii vastauksia kesän kuumimpiin pähkäilyihin heinäkuun jokaisena päivänä.

Kuvituskuva: sateenvarjo, jossa sateenkaaren värit.
Kuva: Public Domain / Pixabay Kuvituskuva: sateenvarjo, jossa sateenkaaren värit. sateenkaari
Kuvituskuva: Peittoja ja tyynyjä.
Kuva: Public Domain / Pixabay Kuvituskuva: Peittoja ja tyynyjä. unihäiriöt,unettomuus,kesäkalenteri
#kesäkysymys: MIKSI SATEENKAAREN VÄRIT OVAT AINA SAMASSA JÄRJESTYKSESSÄ?

Auringon valo on yhtä kuin haitari erimittaisia sähkömagneettisia aallonpituuksia. Ne eivät tee itsestään numeroa, vaan valo näyttäytyy meille arkisen värittömänä. Paitsi... Kun sataa ja paistaa yhtä aikaa, valoa osuu sadepisaroihin. Pisara heijastaa siitä osan takaisin, mutta ei lähtösuuntaansa aurinkoon päin, vaan alaviistoon maata ja sen matosia kohti. 

Aallonpituuksien notkeuksissa on kuitenkin eroja. Näitä taipumiskulmien vaihteluita silmämme tulkitsevat eri väreinä. Vähiten taipuu pisin, punaiselta näyttävä pituus ja eniten lyhyin eli violetti. Siksi punainen nakottaa sateenkaaressa ylimpänä, sitten tiivistyvin aallonpituuksin oranssi, keltainen, vihreä, sininen, indigo ja alimpana violetti. Paitsi että, pääkaaren päällä joskus näkyvässä sivusateenkaaressa värit ovat juuri päinvastoin. Kuperkeikan syy on pisarassa kahteen kertaan taittunut valo. 

Usein sateenkaaren värejä luetellaan kuusi tai Newtonin nimeämät seitsemän. Oikeasti värejä on tolkuton määrä, sillä selkeiden väriraitojen sijaan sävyt liukuvat aallonpituudesta toiseen. Ihmisen silmänkin sanotaan erottavan miljoona, toisten mukaan jopa 10 miljoonaa eri väriä. Mutta ehkäpä näiden nykyisten muistamisessa on tarpeeksi pinnisteltävää.

#kesäkysymys: MIKSI VALOISASSA ON VAIKEAMPI NUKKUA?

Mökin ikkunaa koristaa ohut pitsiverho ja kärpäsenraato. Kello on ties mitä, ja valkeassa kammarissa tyynyä taitellaan taas uuteen asentoon. Sinä tiedät, että on yö, mutta kroppasi ei ole niinkään varma. 

Vaikka silmäluomet puristaisi miten umpeen, niiden läpi pääsee valoa silmänpohjan verkkokalvolle. Sieltä tieto raportoidaan aivoihin, sisäisenä kellonamme tikittävälle hermosolujoukolle. Aivonauris ei puhetta kuuntele, vaan päättelee nukkumaanmenoajan valon määrästä. Jos on pimeää, on yö ja unihormonin vuoro. Melatoniini laskee ruumiinlämpöä ja sitä myöten vireyttä Höyhensaarille sopivaksi. Hormonin tuotantoa jarruttaa etenkin sininen valo, jota auringon säteilyssä on voimakkaasti. 

Valkeisiin öihin on totuteltu pohjoisessa jo tuhansia vuosia, mutta perimä muistelee yhä päiväntasaajan yhtämittaisia päiviä ja öitä. Joidenkin uni on myös valolle herkempää kuin toisten. Sisäinen kello ei onneksi vilpistä pahastu, vaan kelpuuttaa kaikenlaiset yön pimeyden lavastukset. Tuo isäntäväen ryijyhän on kyllä juuri akkunan kokoinen...

Kuvituskuva: Mansikoita.
Kuva: Public Domain / Pixabay Kuvituskuva: Mansikoita. mansikat,kesäkalenteri
Kuvituskuva: lokki.
Kuva: Public Domain / Pixabay Kuvituskuva: lokki. linnunkakka
#kesäkysymys: MIKSI MANSIKAN SIEMENET OVAT SEN PINNASSA?

Mansikanmolluska ei ole kuin muut marjat, sillä kasvitieteellisesti se ei ole marja ensinkään. Mansikka ei synny hedelmöittyneestä emistä eikä sen sisällä ole siemeniä. Kenen tyttöjä se sitten on?

Varhaisessa vaiheessaan mansikka on pieni pohjusnysty, johon kukan heteet, emit ja terälehdet ovat kiinnittyneet. Palvelusväen tehtävät hoidettuaan mansikka turpoaa, makeutuu ja punertuu sydänten pohjushedelmäksi, kesäjuhlien kuningattareksi. No entä ne ulkopinnan siemenet?

Niin, mansikka hämää tässäkin kohtaa. Nuo parisataa pientä nypylää ovat itse asiassa minikokoisia, kuivia hedelmiä, tieteellisemmältä nimeltään pähkylöitä. Jokaisen sisällä on pikkuruinen siemen. Niiden lisäksi tämä ruusukasvien heimon jäsen voi jatkaa perhettä rönsyillä. ...Mutta eiköhän jo lopetella tämä oppitunti ja huuhdella detaljit alas isolla, mehukkaalla mantsikalla.

#kesäkysymys: MIKSI LINNUNKAKKA ON VALKOISTA?

Tuon taivaallisen pläjäytyksen väritys, jossa on valkoisen lisäksi usein mustaa, selittyy linnun aineenvaihdunnalla ja rakenteella.

Valkoinen osuus on siivekkään virtsaa. Linnun munuaiset muodostavat heikosti liukenevaa virtsahappoa, joka tulee ulos tahnamaisessa muodossa. Kiinteämpi muoto säästää vettä - lentäminen on kevyempää ilman pissintään tarvittavaa nestettä, ja lintu pärjää paremmin kuivissa oloissa.

Valkoinen väri tulee virtsahapon typestä, joka meillä nisäkkäillä värjää lirun keltaiseksi. Ulosteen tumma osuus on sitä itseään, siis Kakkaa. Molemmat lopputuotteet tulevat ulos samasta aukosta, viemärisuolesta eli kloaakista.

Kuvituskuva: Meren aalto.
Kuva: Public Domain / Pixabay Kuvituskuva: Meren aalto. merivesi
Kuvituskuva: Hyttynen pistää.
Kuva: Public Domain / Pixabay Kuvituskuva: Hyttynen pistää. hyttynen,kesäkalenteri
#kesäkysymys: MIKSI MERIVESI ON SUOLAISTA?

Vettä se on, mutta ei sillä jano lähde. Meriveden suolapitoisuus on keskimäärin 3,5 prosenttia, ja lähes 97 % maapallon vesivaroista on tätä ätäkämpää laatua.

Suurimmaksi osaksi merivesiä maustaa meille tuttu ruokasuola, natriumkloridi. Muitakin suoloja eli ioniyhdisteitä siellä on. Veden kiertokulku on liuottanut suolaa maa- ja kallioperästä satojen miljoonien vuosien ajan. Sade, purot ja joet irrottavat aineksia ja vievät niitä kohti isoa allasta eli merta. Sieltä vesi ei pääse enää pois muuten kuin haihtumalla. Haihtuva vesi on aina makeaa, mutta kun se sataa alas, käynnistyy taas uusi suolanhuuhdontakierros merta päin.

Suolausta tapahtuu myös alakautta. Vedenalaiset tulivuorenpurkaukset ja kuumat lähteet irrottavat mukanaan merenalaisen kuorikerroksen mineraaleja. Mutta vaikka meriin tuleekin tv-fakiiri Kronblomin sanoin jatkuvasti "suolaa, suolaa, enemmän suolaa", sitä myös vastavuoroisesti varastoituu merenpohjaan.

#kesäkysymys: MIKSI HYTTYSENPISTO KUTIAA?

Meikäläisissä baareissa piikki on auki koko kesän, ja asiakaskunta koostuu pelkästään naaraista. Ne tulevat nauttimaan verta hedelmöittyneiden muniensa proteiinilähteeksi.

Hyttysen taipuisassa imukärsässä on kaksi putkea. Verisuonen löydyttyä alkaa molemmissa tapahtua. Ensimmäinen imee verta, ja toinen ruiskuttaa pistokohtaan sylkeä. Syljen tehtävä on estää veren hyytymistä, jotta imurointi pysyy joutuisana naapuripillissä.

Puolustusjärjestelmämme reagoi sylkeen vasta-aineilla. Niiden kohtaaminen taas vapauttaa kehossa histamiinia, joka tuottaa allergisen reaktion eli kutiavan paukaman. Oireet ovat äkäisimpiä alkukesästä, mutta sietokyky kasvaa pisto pistolta. Siihen vaikuttaa myös yksilöllinen herkkyys. Talven jälkeen kisakunto täytyy valitettavasti rakentaa taas alusta.

Kuvituskuva: jalkapallokenttä
Kuva: Public Domain / Pixabay Kuvituskuva: jalkapallokenttä jalkapallokenttä
Kuvituskuva: neliapila.
Kuva: Public Domain / Pixabay Kuvituskuva: neliapila. Neliapila,kesäkalenteri
#kesäkysymys: MITEN JALKAPALLOKENTTÄÄN SAADAAN RAIDAT?

Kentän rantuprintti loihditaan kelaleikkurilla, jota ajetaan vuorotellen vastakkaisiin suuntiin. Katsojasta poispäin taipuneet korret näyttävät vaaleilta, koska aurinko heijastuu niistä laajemmalta pinnalta. Havainnoitsijan suuntaan törröttävistä kaistaleista taas näkyy enemmän ruohonkärkiä ja varjoalueita, joten se vaikuttaa tummemmalta.

Tällä kikalla on tietysti se seuraus, että sinua vastapäätä istuva kannattaja näkee raitojen tummuuserot toisin päin. Raitojen kontrastiin vaikuttavat muun muassa auringon asento, nurmilajikkeen taipuvuus ja se, miten lyhyeksi ruoho leikataan. Taidokkaat kenttämestarit käyttävät tekniikkaa myös paljon monimutkaisempien kuvioiden luomiseen.

#kesäkysymys: MITEN LÖYTÄÄ NELIAPILAN?

Jos onnesi on neliapilasta kiinni, olet varsin hyvissä asemissa. On arvioitu, että joka 10 000:s apila on nelilehtinen. Sellaisen määrän taas on laskettu kasvavan reilun neliömetrin pinta-alalla. Ei siis mahdoton tehtävä!

Apiloita ei kuitenkaan kannata syynätä yksi kerrallaan. Ihmisellä on kyky havaita visuaalisia poikkeamia hyvinkin nopeilla silmäyksillä, joten kuljeta katsetta vapaasti. Neljäs lehti on usein muita pienempi, mikä helpottaa sen erottumista.

Neliapiloita esiintyy runsaammin lämpimissä paikoissa. Syynä voi olla Georgian yliopiston tutkimuksessa havaittu geeni, joka vaikuttaa lehtien lukumäärään. Yleensä tuloksena on kolme lehteä, mutta tietyissä kasvuolosuhteissa sen vaikutus heikkenee, ja puhkeamaan pääsee vielä neljäs lehti.
Todellinen Hannu Hanhi -kandidaatti ryhtyy etsimään 57-lehtistä apilaa. Sillä saa rikottua Guinnessin tämänhetkisen ennätyksen, joka on 56.

Kuvituskuva: vaaleat hiukset.
Kuva: Public Domain / Pixabay Kuvituskuva: vaaleat hiukset. hiukset
Kuvituskuva: mehiläisiä.
Kuva: Public Domain / Pixabay Kuvituskuva: mehiläisiä. mehiläiset,hunaja,kesäkalenteri
#kesäkysymys: MIKSI HIUKSET VAALENEVAT AURINGOSSA?

Päällisin puolin auringonvalon vaikutukset eivät ole johdonmukaisia. Iho tummuu, mutta tukka vaalenee. Ero johtuu siitä, että ensin mainittu on elävää solukkoa, jälkimmäinen kuollutta.

Hius saa luontaisen värinsä ihon alla karvatupessa. Siellä on melaniini-nimistä väriainetta tuottavia soluja. Ihon ulkopuolelle kasvettuaan hius on värjäävien solujen tavoittamattomissa. Auringonvalo hajottaa melaniinimolekyylejä värittömiksi osasiksi. Siksi hius näyttää vaalenneen.

Korvaavaa väriä ei pääse kulkeutumaan karvatupesta, joten oma väri palaa päähän vasta, kun tukkaa kasvaa lisää.

#kesäkysymys: MIKSI MEHILÄISET TEKEVÄT HUNAJAA?

Valuvan kullan tuotantoa ohjaa pesän vuosisuunnittelu. Mehiläiset pysyvät talven hereillä, joten kesä käytetään tukevan ja hyvin säilyvän muonareservin valmistukseen.

Hunajan lähtöaineet ovat kukkien mesi ja kirvojen mesikaste. Naaraspuoliset mehiläiset imuroivat niitä erilliseen mesimahaan, jossa satsiin sekoittuu rauhaseritettä, sylkeä ja entsyymejä. Pesässä keräyssaalis oksennetaan ja niellään monta kertaa, jotta siitä haihtuisi vettä. Lopuksi mehiläinen pukeltaa tavaran kennoon, jossa sen kuivatus vielä jatkuu siipien havisuttamisella. Kun nektari on tarpeeksi paksua talvisäilytykseen, eli saatu hunajaksi, lokero suljetaan ilmatiiviillä vahakannella.

Siivo mehiläinen ei sonni pesäänsä talven aikana. Koska sisäkausi on pitkä, tarhamehiläisiä ruokitaan hunajan sijaan sokerilla. Se kerää niiden suolistoon vähemmän kuonaa ennen kevään Isoa Helpotusta eli tyhjennyslentoa. Tarhaaja myös estää mehiläisparven jakautumisen kesän aikana kahteen tai useampaan yhdyskuntaan. Näin hunajaa syntyy reilusti yli tarpeen, keskimäärin 40 kiloa, myös homo sapiensin käyttöön.

Kuvituskuva: koivu.
Kuva: Public Domain / Pixabay Kuvituskuva: koivu. koivu,kesäkalenteri
Kuvituskuva: hämähäkinverkko.
Kuva: Public Domain / Pixabay Kuvituskuva: hämähäkinverkko. Hämähäkinverkko,hämähäkinseitti
‪#‎kesäkysymys‬: MIKSI KOIVUN RUNKO ON MUSTAVALKOINEN?

Kun juhannuksena ulko-oven edustalla töröttivät koivut, tiesi puolen vuotta kuluneen siitä, kun sisään kannettiin kuusi.

Keskeinen elementti koivun brändissä on sen helposti tunnistettava runko. Valkoisen värin antaa koivuhartsi eli betuliini. Aine tappaa tehokkaasti mikrobeja, ja sen hyödyntämistä tutkitaankin monilla tahoilla. Tummat viirut ja laikut ovat lentiselleiksi kutsuttuja huokoisia solukohtia. Muutoin sitkeässä ja tiiviissä tuohessa ne ovat venttiilejä, joista kaasut pääsevät läpi.

Onko valkeasta verhoilusta sitten sinällään jotain hyötyä? Ainakin väritys heijastaa pois valoa ja sen lämpöä. Talvella, kirkkaiden päivien ja purevien öiden vuorotellessa, auringonporotusta torjuvalla pinnalla voi olla ratkaiseva merkitys. Kun rungon lämpötilojen heittely pysyy maltillisena, kuorenalainen, ohut kasvusolukko on paremmassa turvassa kevättä kohti.

#‎kesäkysymys‬: MIKSI HÄMÄHÄKKI EI SOTKEUDU SEITTEIHINSÄ?

Hämis kutoo pyydyksensä takaruumiin kehruurauhasista erittyvällä seittiaineksella. Pahaa-aavistamattomille hyönteisille neuletyö on seikkailujen päätepiste, mutta tekijä itse liikkuu siinä sujuvasti.

Hämähäkin kehosta verkkoon koskevat vain sen tarkkaavaisesti etenevät, kynsimäiset jalat, joissa on suojaavia karvoja. Niinpä tarttumapintaa seittiin on vähän.

Kaikki kudelmat eivät myöskään ole kauttaaltaan tahmeita. Esimerkiksi verkon kehälangat voivat olla liimaisia, mutta suorat sädelangat ja maestron tarkkailupiste seitin keskellä sileitä suojateitä. Ainakin joillain hämähäkeillä apuna on vielä niiden tuottamat, takertumista estävät kemikaaliset pinnoitteet.

Mutta mikään supersankari ei hämykään ole. Jos se paiskautuu verkkoon kuten ateriansa, voi hanskat heittää tiskiin.

Kuvituskuva: kimalainen.
Kuva: Public Domain / Pixabay Kuvituskuva: kimalainen. kimalainen
Kuvituskuva: vanha radio.
Kuva: Public Domain / Pixabay Kuvituskuva: vanha radio. Korvamato,kesäkalenteri
#kesäkysymys: MIKSI KIMALAINEN ON KARVAINEN?

Pullea kimalainen on pistiäisistä lutuisimpia, mutta pörhöisestä palttoosta on muutakin hyötyä.

Kimalainen painaa pitkää päivää myös silloin, kun muut piikkipeput pysyttelevät sisätiloissa suojassa tuulelta, sateelta ja kylmältä. Voidakseen lentää se lämmittelee lihaksiaan väristelemällä, ja turkki auttaa syntyneen lämmön eristämisessä. Pohjoisilla leveysasteilla vaihtelevia kelejä riittää, ja esimerkiksi mustikoiden pölytyksestä voimmekin kiittää lähes tyystin kimalaisia.

Eristyskykynsä lisäksi paksu karvapeite on oivallinen pölytysväline. Se kerää siitepölyä kimalaisen möyriessä kukassa, ja tarttumista tehostaa karvojen haaroittunut, höyhenmäinen muoto sekä lentämisen aikana syntynyt staattinen varaus.

#kesäkysymys: MITEN KORVAMADOSTA PÄÄSEE EROON?

Päässä pyörivä musiikkiluuppi ei lupia kysele. Tämän sesongin uhkia ovat kesähitit ja loma-ajan mainosrenkutukset, sillä taajaan soivat, tarttuvat kappaleet ovat tyypillisiä korvamatoja.

Kognitiiviseksi kutinaksikin kutsutulle ilmiölle ei ole löydetty selitystä, vaikka se on tuttu lähes jokaiselle. Vaivan voi laukaista melkein mikä tahansa, esimerkiksi tietty tuoksu, ja erityisen alttiina tiloina pidetään stressiä, väsymystä ja joutilaisuutta.

Korvamatojen nitistämiseen löytyy monenlaisia vinkkejä. Aivoille voi antaa uutta tekemistä esimerkiksi ratkomalla sopivan haastavia sudokuja. Myös purukumin jauhaminen vie resursseja luupin pyörittämiseltä. Rytmikäs voi yrittää kävellä eri tahdissa kuin rikkinäinen levy, ja jotkut vannovat kanelin maistelun tehoon.

Jos jumitat yhdessä pätkässä, koska et muista jatkoa tai kappaleen kuuntelu jäi kesken, apu voi löytyä soittamalla se alusta loppuun. Mielellä on nimittäin tapana takertua keskeneräisiin asioihin. Kaksiteräinen miekka on Unhearit-sivusto, joka lupaa korvata nykyisen korvamadon toisella tarttuvalla kipaleella. Sydämettömimmät voivat kokeilla, pääseekö rallatuksesta eroon tartuttamalla sen eteenpäin.

Kuvituskuva: tyttö syö hattaraa.
Kuva: Public Domain / Pixabay Kuvituskuva: tyttö syö hattaraa. hattara,kesäkalenteri
Kuvituskuva: auringonsäteitä metsässä.
Kuva: Public Domain / Pixabay Kuvituskuva: auringonsäteitä metsässä. aivastus
#kesäkysymys: MITEN HATTARA SYNTYY?

On lähes yhtä kiehtovaa seurata hattaran valmistumista, kuin etsiä sujuvaa tapaa ahtaa kitaansa pään kokoinen, ilman (n. 98 %) ja sokerin (n. 2 %) sommitelma.

Hattarakoneen perusidea ei ole muuttunut sitten 1900-luvun alun. Tärkeimmät tehtävät hoitaa keskellä oleva säiliö, jonne sokeri kaadetaan mahdollisine väri- ja makuaineineen. Sisältöä kuumennetaan, jolloin ruokosokeri eli sakkaroosi alkaa hajota yksinkertaisiksi sokerimolekyyleiksi, glukoosiksi ja fruktoosiksi. Tuloksena on sokerisiirappia.

Kun säiliö kieppuu akselinsa ympäri kovaa vauhtia, keskeisvoima painaa sulan sokerimassan sen reunaa vasten. Seinämän pienten reikien kohdalla ei ole sokeria pyörimisliikkeessä pitävää tukivoimaa, joten jatkavuuden lain mukaisesti kuuma liemi lentää liruina astiasta ulos.

Heti raittiimpaan ilmaan päästyään se jäähtyy ja kiteytyy ohuenohuiksi säikeiksi laitteen ulomman astian laidoille. Hattaramestari kerää rihmat paperikartion ympärille, tuhansin kappalein per annos. Muistoksi yhdestä, kahdesta ruokalusikallisesta sokeria jäävät tahmea nassu ja liimanäpit.

#kesäkysymys: MIKSI AURINGONVALO AIVASTUTTAA?

Ilmiötä kutsutaan foottiseksi eli valoon liittyväksi refleksiksi. Toinen, vekkulimpi nimitys on ACHOO (Autosomal Dominant Compelling Helio-ophthalmic Outburst). Taipumus on perinnöllinen, ja tutkimusten mukaan se on jopa 17-34 %:lla väestöstä. Reaktioon kelpaa mikä tahansa yhtäkkinen valonlähde, vaikkapa taskulamppu. Jo Aristoteles pisti ilmiön merkille, mutta varmaa selitystä ei ole löydetty vieläkään.

Yhtenä mahdollisuutena pidetään näköhermon ja sen lähellä olevan, muun muassa nenän tuntemuksista raportoivan kolmoishermon välistä signaalisählinkiä. Näköhermon kautta tulvivan valon aiheuttama impulssi, jonka tarkoitus on saada silmät reagoimaan, toimitetaankin jakeluvirheen vuoksi nenän limakalvolle.

Toisen teorian mukaan tahdosta riippumattomassa parasympaattisessa hermostossa yhden alueen stimulointi voisi aktivoida myös toista sen vaikutuspiirissä olevaa osaa. Tässä tapauksessa siis silmän saama ärsyke tuntuisi myös nenässä.

Epäiltyjen joukossa ovat myös parasympaattisen hermoston ylireagointi ja kolmoishermon erityisherkkyys silmäkuoppien seudulla. Kaikki nämä voisivat johtaa siihen, että äkkiä jo painellaankin aivastusnappulaa.

Kuvituskuva: kukko.
Kuva: Public Domain / Pixabay Kuvituskuva: kukko. kukot2
Kuvituskuva: voikukan haivenia.
Kuva: Public Domain / Pixabay Kuvituskuva: voikukan haivenia. voikukka
#kesäkysymys: MIKSI KUKKO KIEKUU AAMUISIN?

Kukko reagoi, kommunikoi ja tiedottaa itsestään kiekumalla. Erityisen tärkeitä ja kertaamisen arvoisia asioita ovat sen reviiri ja status. Punapäinen punkkari kiekuu milloin haluaa, vuorokauden ajasta riippumatta.

Kajautusten säännöllisyys aamuhämärässä ei silti ole vain uupuneiden kanalanpitäjien kuvitelmaa. Kukko ei lähde arvailemaan, milloin uusi päivä on tuloillaan. Ajan ilmoittaa sen tarkka sisäinen aamuvekkari. Kokeet kertovat, että kun kello on kerran vedetty päivän merkkien mukaan, se pitää kutinsa pitkään vaikka ympärivuorokautisessa hämärässä.

Aamun avaa johtoportaan korkein kukko, mielellään näköalapaikalta, josta muut näkevät ja kuulevat sen parhaiten. Levollisen yön jälkeen olemassaolostaan on taas hyvä muistuttaa selkein nuotein.

#kesäkysymys: MONTAKO HÖYTYVÄÄ VOIKUKASSA ON?

Puuf, puuf. Kukapa meistä ei olisi edesauttanut voikukan hahtuvaisten matkaa maailmalle? Siemenet leviävät pienten laskuvarjojen varassa jopa kilometrien päähän.

Uudessa kotiosoitteessa siemen kasvattaa ensin lehtiruusukkeen ja tukevan paalujuuren. Ruusukkeesta kasvaa yksi tai useampi kukka, joskin kunkin kohdalla kyseessä on itse asiassa monikko – yhden kukan näköisessä mykerössä on keskimäärin parisataa erillistä kukkaa.

Aikansa auringon alla helotettuaan mykerö sulkeutuu ja valmistautuu muodonmuutokseen. Jokaisesta kukasta kehittyy yksi pähkylähedelmä, jonka sisällä on siemen. Niinpä yhdessä pörröpäässä värisee höytyviä kahdensadan molemmin puolin.

Ja lennätettäväähän riittää: voikukka on monivuotinen, joten yksi kasvi voi tuottaa yhteensä tuhansia siemeniä.

Kuvituskuva: koira vedessä.
Kuva: Public Domain / Pixabay Kuvituskuva: koira vedessä. koira,haju,kesäkalenteri
Kuvituskuva: auringonottajia rannalla.
Kuva: Public Domain / Pixabay Kuvituskuva: auringonottajia rannalla. iho,Rusketus,kesäkalenteri
#kesäkysymys: MIKSI MÄRKÄ KOIRA HAISEE?

Koira voi olla ihmisen paras ystävä, mutta kastuneen heiluhännän haju ei suosikkilistoja hätyyttele. Miten puhdas, raikas vesi voi olla siihen syypää?

Koiran turkissa elää hiivoja, bakteereja ja muita mikro-organismeja, jotka tuottavat orgaanisia yhdisteitä. Kuivassa karvassa ne ovat hajuttomia.

Vesi hajottaa kemialliset sidokset ja vapauttaa ei-niin-raikkaina-koetut molekyylit ilmaan veden haihtuessa. Koiran ympärillä olevasta, kosteasta ilmasta ne matkaavat koiranystävän nenäontelon hajureseptorisoluihin ja voilà - Eau de Märkä Murre on havaittu!

#kesäkysymys: MIKSI IHO PALAA AURINGOSSA?

Niin napakalta kuin Suomen kesä tuntuukin, auringonpolttamaan riittävää UV-säteilyä on tarjolla maaliskuusta elokuuhun asti.

Ihoa varjelee luontaisesti sen paksuus, pigmentti ja aurinkoaltistuksen puolustusreaktiona kehittyvä rusketus. Lisäksi iho osaa paikata UV-säteilyn aiheuttamia solumuutoksia. Suojauksen takuuaika on kuitenkin rajallinen – kaikkein hailakoimmilla vain joitakin minuutteja. Jos auringossa oleskelu jatkuu ilman lisäsuojausta, pintamme sietokyky UV-säteilyn vaurioille ylittyy.

Suojauksen pettämistä seuraa tulehdusreaktio. Aristus ja punoitus ilmestyvät muutamien tuntien kuluessa, ja seuraavina päivinä nahka alkaa kuoriutua. Se johtuu ohjatusta solukuolemasta: jos solujen DNA:ta ei saada korjattua, ne halutaan päästää päiviltä enempien vahinkojen välttämiseksi. Ihon pelastusjoukot kuitenkin heikkenevät toistuvasta ruskettumisesta ja palamisesta. Mikäli mutatoituneen DNA:n huolto tai hävitys ei niiltä enää onnistu, vaan vahingoittuneet solut alkavat jakautua, tuloksena on ihosyöpä.

Ei keltaista palloa sentään pakoilla tarvitse. Sen hyviin puoliin kuuluu muun muassa D-vitamiinin tuotanto iholla. Voiton puolella pysyminen vaatii kuitenkin riskien minimointia.

Kuvituskuva: tummia pilviä.
Kuva: Public Domain / Pixabay Kuvituskuva: tummia pilviä. sadepilvet
Kuvituskuva: jääpaloja lasissa.
Kuva: Public Domain / Pixabay Kuvituskuva: jääpaloja lasissa. jääpalat
#kesäkysymys: MIKSI SADEPILVET OVAT TUMMIA?

Pilviä syntyy, kun ilmakehässä oleva vesihöyry kohoaa ylöspäin ja tiivistyy pieniksi vesipisaroiksi ja jääkiteiksi.

Pisarat ja kiteet hajottavat auringonsäteitä eri väreihin. Kun kaikki värit ovat läsnä yhtä aikaa, se havaitaan valkoisena valona. Ohut harso- tai pumpulikerros päästää läpi paljon valoa, ja se näyttää siksi kirkkaan valkoiselta. Pilvi paksuuntuu kuitenkin sitä mukaa kun siihen kertyy vettä ja jäätä. Silloin yhä isompi osa valosta hajoaa pilvessä, eikä pääse sen lävitse. Tämän me havaitsemme harmaana värinä.

Kituliaimmin valoa on jäljellä pilven alaosassa, jonne myös suurimmat, valoa itseensä imevät sadepisarat painuvat. Siksi juuri sadepilvien alaosat näyttävät usein erityisen synkiltä.

Auringon painuttua mailleen valo ei riitä kirkastamaan enää hennoimpiakaan hattaroita. Silloin kaikki pilvet tummuvat.

#kesäkysymys: MIKSI JÄÄPALAT NAKSUVAT LASISSA?

Onko virkistävämpää ääntä kuultu, kuin suoraan pakkasesta otettujen jääpalojen rasahtelu juomassa? Saattavatpa jotkut kuutiot jopa haljeta innosta.

Ilmiö johtuu jääpalan sisäisistä ristiriidoista. Juoma lämmittää jääpalan ulkopintaa, joka sen seurauksena laajenee. Kylmempi sisäosa ei vielä ole valmis moiseen. Tämän köydenvedon tuloksena syntyy naksahtelevia halkeamia.

Äänet voi välttää, jos jääpalojen antaa oleutua huoneenlämmössä ennen lasiin laittoa. Mutta kuka nyt sellaista haluaisi?

Kuvituskuva: muurahainen.
Kuva: Public Domain / Pixabay Kuvituskuva: muurahainen. muurahaiset,kesäkalenteri
Kuvituskuva: pisamaiset kasvot.
Kuva: Public Domain / Pixabay Kuvituskuva: pisamaiset kasvot. pisamat
#kesäkysymys: MITEN MUURAHAINEN LÖYTÄÄ KOTIIN?

Kun Maire Muurahainen lähtee jokapäiväisen leivän perään, sen ei tarvitse viskellä eilisen rievän murusia paluureitiksi. Repussa on nippu tehokkaampia navigointikonsteja.

Muurahaisen näkö ei ole tarkka, mutta silläkin saa tehtyä ympäristöstä paljon havaintoja. Murkku painaa mieleensä maamerkkejä ja muita muistikuvia, joista se pystyy sitten palauttamaan kulloinkin tarvitsemansa erilaisilla mekanismeilla.

Metsästysreissujen eturintamassa kulkevat kokeneet tiedustelijamuurahaiset. Ne tutkivat paikkoja tuntosarvet maata viistäen. Touhu voi näyttää umpimähkäiseltä poukkoilulta, mutta vain ruoan löytymiseen saakka. Ripeä paluumatka viitoitetaan feromoneilla, ja perässätulijat ryhtyvät oikomaan polkua mahdollisimman kustannustehokkaaksi. Jokainen palloperä myös vahvistaa osaltaan tuoksuvanaa.

Sitten on sellaisia toimintaympäristöjä kuin Sahara, jossa maamerkkejä ei ole ja hajutkin haihtuvat nopeasti. Silloin suunnistuksessa auttavat aurinko ja sisäinen, etäisyyksiä arvioiva askelmittari. Keosta kantautuvat hiilidioksidituprut toimivat myös opasteina. Vinkkiin tartutaan kuitenkin vain, jos muurahainen on paikkatietonsa mukaan lähellä oma kotitölliä - tai no, sitä jopa yli miljoonan asukkaan metropolia.

#kesäkysymys: OVATKO PISAMAT JA KESAKOT SAMA ASIA?

Ihon väripilkkusilla, olivatpa ne rakkaita tai eivät, on monta nimeä. Niitä myös syntyy eri tavoin. Ei ihme, että taviksella puurot, pisamat ja kesakot menevät herkästi sekaisin.

Pisama eli teerenpilkku, jota myös efelidinä esitellään, on pieni vaaleanruskea pigmenttipiste. Syvemmän sävyn se saa auringon alla, kun iho annostelee ekstrasti melaniinia suojautuakseen uv-säteilyltä. Pisamat pilkuttavat etenkin punapigmenttisten ja herkästi auringossa palavien liinatukkien ihoa. Heidän pintojensa suojaaminen onkin erityisen tärkeää.

Kun pisamassa ihon solut tuottavat enemmän väriainetta, kesakossa eli lentigo simplexissä väriainetta tuottavien solujen määrä on lisääntynyt. Kesakot eivät tarvitse vetoapua auringolta, vaan pitävät värinsä ympäri vuoden. Niitä voi löytyä limakalvoiltakin.

Joukon seniori, aurinkokesakko eli solaari tai seniili lentigo, on pysyvä merkki ihon valovauriosta. Niitä näkyy varsinkin auringonpalvojien ja iäkkäiden ihmisten kasvoilla, kämmenselissä ja olkapäillä. Aurinkokesakoiden resepti on pisaman ja kesakon yhdistelmä: sekä pigmentin että pigmenttisolujen määrä on päässyt valloilleen.

Kuvituskuva: etana.
Kuva: Public Domain / Pixabay Kuvituskuva: etana. etanat
Kuvituskuva: jäätelötötterö.
Kuva: Public Domain / Pixabay Kuvituskuva: jäätelötötterö. päänsärky
#kesäkysymys: MIKSI ETANA ON LIMAINEN?

Limaisuus on vallan monipuolinen ominaisuus - suorastaan kahdehdittava. Pinnoitusta ylläpitävät kotiloiden, ja niiden kuorettomien jäsenten, etanoiden, tehtävään erikoistuneet rauhaset.

Tasamaalla nilja ei ole etenemisen kannalta välttämätöntä, sillä matkanteosta vastaa jalan aaltomainen lihassupistelu. Epätasaisilla alustoilla ja ylös- sekä ylösalaspäin liikuttaessa se on kuitenkin ratkaiseva liima-aine. Tämä sääennustajien kaveri kipuaa vaivatta vaikka veitsenterän yli. Levossa lima on kiinteää ja tahmaista, mutta kun on aika jatkaa matkaa, kotilo pusertaa siitä lihasvoimalla vetistä liukastetta.

Eikä siinä vielä kaikki. Limakerros suojaa kuivumiselta, kolhuilta, infektioilta ja uv-säteiltä. Limavanan tuoksut auttavat oman tai toisen jättämän reitin seuraamisessa, esimerkiksi parinhaun merkeissä, ja itse aktiin se antaa oman lisäelementtinsä. Vaaran uhatessa rauhaset puskevat limaa niin, että useimmat jättävät liukkaan suupalansa syömättä.

#kesäkysymys: MIKSI JÄÄTELÖSTÄ TULEE PÄÄNSÄRKY?

Tuliko taas luiskautettua jäätelö tai muu viileä virkiste pikavauhtia sisuksiin? Niinpä. Ja nyt aivot ovat jäässä? No, ainakin kuvaannollisesti.

Sinänsä harmiton jäätelöpäänsärky saa alkunsa, kun kylmä aines osuu kitalakeen ja kurkun takaosaan. Näillä alueilla on runsas verisuonitus. Kylmyys saa suonet supistelemaan, ja aivot käynnistävät lämpöhuollon lähettämällä paikalle lisää verta. Se taas laajentaa suonia nopeasti.

Tieto tästä äkkinäisestä härdellistä kulkeutuu kipusignaaleina aivoihin pitkän kolmoishermon kautta. Kyseinen “päänsärkyhermo” toimittaa informaatiota useilta alueilta, ja aivot saattavatkin paikantaa kivun suun sijaan esimerkiksi otsaan tai ohimoihin.

Heijastekipuna syntyneen päänsäryn kaikkoamista voi jouduttaa juomalla lämmintä vettä tai painamalla kieltä kitalakea vasten. Paitsi ei tietenkään silloin, kun suu on taas lapattu täyteen jäätelöä.

Kuvituskuva: kaksi leppäkerttua.
Kuva: Public Domain / Pixabay Kuvituskuva: kaksi leppäkerttua. Leppäkertut,kesäkalenteri
Kuvituskuva: aurinko paistaa ikkunasta.
Kuva: Public Domain / Pixabay Kuvituskuva: aurinko paistaa ikkunasta. ikkuna
#kesäkysymys: MIKSI LEPPÄKERTULLA ON PILKUT?

Piskuisimmatkin luonnontieteilijät oppivat tunnistamaan leppäkertun nopeasti sympaattisesta pilkkukuosista. Saalistajille se toimii kuitenkin varoitusmerkkinä.

Luontoäidin ruokalistalla tiettyjen värien yhdistelmät enteilevät usein pettymystä, elleivät jopa vaaraa. Havainnointia edesauttaa selkeä kuviointi. Näin toimii myös ampiainen. Kun pistepirkkoa uhkaa vaara, se erittää kitkeränmakuista nestettä. Niinpä saalistaja oppii kerrasta, minkä näköistä evästä kannattaa välttää.

Pilkkujen määrä pysyy samana läpi koko aikuisiän, mutta vaihtelee eri lajien välillä. Joillakin on punaiset pilkut mustalla pohjalla, tai täpliä ei ole ensinkään. Väreissäkin löytyy beigestä pinkkiin.

#kesäkysymys: VOIKO IKKUNAN LÄPI RUSKETTUA?

Auringosta matkaa ilmakehäämme kahta erilaista ultraviolettisäteilyä. Suurin osa on UVA:ta, joka tuottaa välitöntä päivetystä tummentamalla jo olemassa olevaa ihon väripigmenttiä. UVB-säteet taas aktivoivat tehtailemaan lisää väriainetta, mikä näkyy nahassa joidenkin päivien kuluessa.

Lasi katkaisee lyhytaaltoisen UVB:n matkan, mutta näkyvän valon ohella tavallisesta ikkunasta sujahtaa sisätiloihin jonkin verran UVA-säteitä. Ruskettumisen kannalta määrä on kuitenkin niin pieni, että se edellyttäisi herkästi päivettyvän ihon ja perusteellisen oleskelun ikkunantakaisessa aurinkopaikassa.

Laminoinnit, värikalvot ja muut käsittelyt antavat lasille parhaimmillaan sataprosenttisen UVA-jarrun. Esimerkiksi autojen tuulilasit käännyttävät lähes kaiken UVA-säteilyn.

Kuvituskuva: heinäsirkka.
Kuva: Public Domain / Pixabay Kuvituskuva: heinäsirkka. heinäsirkat,kesäkalenteri
Kuvituskuva: uimari vedessä.
Kuva: Public Domain / Pixabay Kuvituskuva: uimari vedessä. uiminen
#kesäkysymys: MIKSI HEINÄSIRKKA SIRITTÄÄ?

Siritys syntyy, kun heinäsirkka hankaa takajalkoja siipien reunoihin. Tarkemmin ottaen pitkien, voimakkaiden takareisien sisäpinnassa on nystyrivi, josta syntyy korkea ääni, kun se hankautuu etusiiven paksuja suonia vasten.

Sirittämällä heinäsirkka kertoo olevansa valmis panemaan alulle uusia viuluniekkoja. Monilla heinäsirkkalajeilla käynnissä on sekahaku: aikeistaan ilmoittelevat sekä koiraat että naaraat.

Heinäsirkkojen ohella Suomessa soittelevat myös hepokatit. Hepokattiheikkien kosiskelu tulee kovempaa ja korkeammalta kuin heinäsirkkojen – niin korkealta, että meistä herkkäkorvaisimmatkin kuulevat deitti-ilmoituksista vain matalimmat taajuudet.

#kesäkysymys: MIKSI UIDESSA ALKAA PISSATTAA?

Ei ole sattumaa, että luonnon kutsu osuu tyypillisesti pulikoinnin yhteyteen. Hädän alullepanijoita ovat veden paine ja lämpötila.

Niin kutsuttu hydrostaattinen paine työntää verta raajoista sisäelimiin päin. Liikenteen suuntaa tehostaa vielä veden viileys. Kun uimari alkaa jäähtyä, keho ryhtyy toimiin, jotta lämpöä karkaisi mahdollisimman vähän. Pintaverisuonet supistuvat ja verta hakeutuu keskikehoon entistä enemmän.

Tässä kohtaa menee ns. puhelin rikki. Veren tulvehdinta sisäelimissä laittaa sydämen venymään. Siitä pumppu vetää johtopäätöksen, että kropassa on nestettä liiankin kanssa. Viesti lähtee muulle keholle hormonien välityksellä: tehkää jotain! Helpoimmin ja nopeimmin homma hoituu virtsaamalla. Niinpä kehon vesitaloutta säätelevän hormonin eritys laskee, munuaiset ottavat tuottavuusloikan ja rakko täyttyy joutuisasti.

Pissan piisaaminen johtuu siis väärinkäsityksestä, ei siitä, että nesteytys olisi ollut erityisen ansiokasta. Parhaiten vahinkoa voi paikata kivennäisainepitoisella vedellä. Eli hus ryystämään, jos uimaan aiot.

Kuvituskuva: sadepisaroita lehdellä.
Kuva: Public Domain / Pixabay Kuvituskuva: sadepisaroita lehdellä. tuoksu
#kesäkysymys: MIKSI SATEEN JÄLKEEN TUOKSUU VOIMAKKAASTI?

Luonnon pesulapalvelun jälkeen ilma tuntuu olevan tiheänään tuoksua. Ilmiölle on johdettu kreikan kielestä nimi petrichor, kiveä ja antiikin jumalten suonissa virrannutta nestettä merkitsevistä sanoista.

Tuoksu on vahvimmillaan pitkän sateettoman kauden jälkeen. Kuivuuden aikana maasta irtoaa hajonnutta, eloperäistä ainesta, jota kulkeutuu multaisille ja kivisille pinnoille. Siellä seokseen yhdistyy mineraaleja. Sateella tämä molekyylien kombinaatio vapautuu ilmaan. Joukkoon liittyy myös maaperän bakteerien tuottamia yhdisteitä sekä sateen irrottamia kasvien aromaattisia aineita.

Suihkun lakattua ilmavirta kuljettaa luoksemme kosteassa ilmassa leijailevia, tuoksuja sisältäviä nanokokoisia vesipisaroita. Nuuhkaise syvään - sateen jälkeinen aistielämys on paikallisista molekyyleistä sekoitettu uniikki tuoksusinfonia.

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tiede

Uusimmat sisällöt - Tiede