Hyppää pääsisältöön

Maija Vilkkumaan kepeät kirjavinkit kaupunkilomaan – jaa omasi #hömppäkirjalista

Maija Vilkkumaan hömppäkirjalista kesän lukuvinkeiksi.
Maija Vilkkumaan hömppäkirjalista kesän lukuvinkeiksi. Kuva: Yle / Mika Hokkanen Kirjojen Suomi,Maija Vilkkumaa,hömppäkirjalista

Pyysimme muusikko ja kirjailija Maija Vilkkumaalta hömppäkirjalistaa, ja listalle päätyi chick litin klassikot. Tutustu Vilkkumaan lukuvinkkeihin ja jaa omasi, hashtagilla #hömppäkirjalista!

– Mun aivot vaativat molempia, välillä populaaristettua kvanttifysiikkaa ja välillä jotain, mikä on pintatasolla tunnistettavaa, Maija Vilkkumaa sanoo.

Ensimmäinen chick lit -kirja, jonka Vilkkumaa luki, oli Helen Fieldingin Elämäni sinkkuna (1998). Oli vuosituhannen vaihde. Vilkkumaa vietti aikaansa Yhdysvalloissa, ja ihaili anglosaksisen perinteen kirjoja. Hyviä lukuromaaneja, joissa on hienoja tarinoita.

Vilkkumaa onkin juoniromaanien ystävä, ja suosikkeihin kuuluvat esimerkiksi Leo Tolstoi, Jonathan Franzen ja Haruki Murakami.

– Täällä Suomessa on ollut enemmän sellaista ikkunaan tuijottelua. Minä en jaksa sitä, että ollaan maaseudulla – ja varsinkin sota-aikana, Vilkkumaa sanoo.

Suomalaisiakin suosikkeja löytyy: Pirkko Saisio, Anna-Leena Härkönen, Jaakko Yli-Juonikas, Miina Supinen, Monika Fagerholm ja Sirpa Kähkönen esimerkiksi.

Chick litissä maailma on lähellä

Mutta palataan hömppäkirjoihin. Kaupunkilaisuus on siis hyvästä, ja lisäksi Vilkkumaa pitää tuoreista viittauksista populaarikulttuuriin. Kyllä, jo mainittu Bridget Jones viittasi Jane Austenin romaaniin Ylpeys ja ennakkoluulo, mutta tärkeämpää on olla kaupunkilainen tässä ajassa.

Toisin sanoen Vilkkumaa pitää chick litistä, koska sen maailma on lähellä. Nauru on myös hyvästä, sillä se vapauttaa. Vilkkumaa haluaa olla kepeissä tunnelmissa silloin, kun hän tarttuu viihderomaaniin:

– En jaksa mitään kovin synkkää. Patricia Cornwellia en lue sen takia, että aina joku vaanii jossain pimeässä.

Huono kirja turhauttaa

Kun Vilkkumaa löysi chick litin, hän luki jonkun aikaa vain sitä. Sophie Kinsellan Himoshoppaajat ovat hauskoja, Helen Fielding on kaikkien chick litien äiti, Sue Townsed ja Nick Hornby nousevat kaikki Vilkkumaan listalle.

– Ja Marian Keyes on kirjoittanut tosi hyviä kirjoja, mutta jossain vaiheessa sekin muuttui.

Vilkkumaa ajattelee, että alussa chick lit -kirjat olivat rääväsuisia, mutta pian ne muuttuivat 50-lukulaisiksi.

– Tai 1800-lukulaisiksi! Vilkkumaa täydentää, ja jatkaa:

– Kaipaan hömppää, mutta sen pitäisi olla tosi hyvä. Chick litissä on se ongelma, että osa kirjoista on hirveän huonoja. On niin turhauttavaa tarttua huonoon kirjaan.

Viihde ei ole pelkkää eskapismia

Vilkkumaan tuorein projekti on hänen kirjoittamansa musikaali Mä halusin olla suffragetti. Onko odotettavissa hömppää vai vakavaa otetta?

– Musikaalit ovat kyllä viihdettä, mutta kyllä niissä voi olla syvempääkin sanomaa. Ajattelen, että biisit ovat sukelluksia syvyyteen.

Vilkkumaa sanoo, että hän myös pitää siitä, että viihteessä rakenne on tunnistettava ja koukuttava. Parasta on, kun viihde ei ole pelkkää eskapismia:

– Tarinat auttavat asioiden läpikäymistä ja kokemista. Jos jutun vastaanottamisessa ei ole mitään vaikeaa, tunne tulee salakavalasti. Vaikutukset ovat silloin isommat.

Maija Vilkkumaan musikaali Mä halusin olla suffragetti 3.7. alkaen Areenassa ja joka arkipäivä Yle Radio Suomessa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Kirjojen Suomi