Hyppää pääsisältöön

Riimit takaisin runouteen – tilaa on!

Jani Tanskanen
Jani Tanskanen. Jani Tanskanen Kuva: Milka Räisänen Jani Tanskanen,toimittaja jani tanskanen

Kaipaatko riimittelevää runoutta? Se on aivan ok, ja riimejä on varmasti luvassa. Nykyrunous taipuu moneksi, kunhan se ei jähmety nurkkakuntaiseksi.

Kaikki lukijat eivät syty nykyrunoudesta. Ja heillä on siihen nähdäkseni oikeus. Samalla tavalla heillä on oikeus innostua sellaisesta runoudesta, jota runouden sisäpiirit pitävät vanhanaikaisena. Aina en ole ajatellut näin, vaan päinvastoin olen sortunut ylenkatsomisiin ja paimentamisiin.

Annan esimerkin. Olin vuonna 2012 erään runoraadin tuomarina. Järjestäjät tituleerasivat "kulttuurivaikuttajaksi", millä lie ansioilla mukamas. Tuomaristoon kuului myös fyysikko. Muuten kirjallisuuden asiantuntijoista koostuvassa raadissa hän selvästi edusti niin sanottua maallikon ääntä, sellaista ihmistä, jolle runous ei ole erityisen tuttu asia. Tuomarina hän ihmetteli Henriikka Tavin runoa, joka luettelee perhosten nimiä ja herkuttelee kielellä. Hänelle Tavin teksti ei ollut runo lainkaan.

Runoraadin fyysikon reaktiot saivat minut suunniltani

Nykyrunouden sijaan raadin fyysikko oli innoissaan Ilmari Kiannon hyvin perinteikkäästä ja poljennollisesta Nälkämaan laulusta. Minulle se oli ikävystyttävä isänmaallinen rallatus vuodelta 1911. Fyysikko puolestaan hihkui, että tässä nyt on sitä kotimaista runoutta, sellaista jota voisi esitellä vaikka Suomessa vieraileville ulkomaalaisille. Kuulkaa korpeimme kuiskintaa, jylhien järvien loiskintaa!

Runoraadin fyysikon reaktiot saivat minut suunniltani. Ilmari Kiannon Nälkämaan laulu ei ollut edustanut kotimaisen runouden tilaa yli sataan vuoteen. Sitä ei maassa vieraileville luettaisi kotimaisen runouden taidonnäytteenä! Paheksuin ja pöyristyin ja ojensin omassa puheenvuorossani, ja kadun sitä jälkikäteen. Mikä oikeus minulla muka kirjallisen maailman edustajana on sanella, millaista kirjallisuutta muiden tulisi digata ja millaista dissata?

Jos ihmiset kaipaavat oikein perinteistä riimittelyä ja mitallisuutta, niin tarjottakoon sitä heille!

Sinänsä toivon edelleen, että runoraadin fyysikko olisi edes yrittänyt antaa tilaa nykyrunoudelle. Mutta ainakaan paheksuntani ei varmaan kannustanut häntä avartamaan käsityksiään runoudesta. Pahimmillaan sain ehkä koko runouden kentän näyttämään nurkkakuntaisten mielensäpahoittajien joukolta. Mitä runouspiirit eivät todellakaan ole! Minä olin mäntti, toivoakseni muut eivät ole.

Ehkä tuolta runoraadin fyysikolta voisi oppia jotain? Ehkä hänen kokemukselleen voisi herkistyä? Jos ihmiset kaipaavat oikein perinteistä riimittelyä ja mitallisuutta, niin tarjottakoon sitä heille! Heidän kaipuunsa pitäisi olla aivan fine ja ok. Tietenkään runouden ei tarvitse vastata massojen tahtoon, runouden ei tarvitse heittäytyä viihteeksi, mutta entä jos runous voisi olla niin elinvoimaista ja niin monipuolista, että tilaa olisi sillekin runoudelle, jota runouden sisäpiirit pitävät vanhanaikaisena?

Ja toivoa muuten on. Vaikka moderni runous 1900-luvulla hylkäsi riimit ja mitat, uusi nykyrunous on entistäkin monipuolisempaa. Riimejä ja perinteisiä säekuvioita ei toki kovin yleisesti esiinny, mutta virkistäviä poikkeuksia on olemassa. Ainakin Teemu Manninen ja Olli Heikkonen ovat kirjoittaneet säemuodossa, ja he tekevät sen huolella ja taiten. Äärimmäisen harvinaista meidän ajassamme ja siksi erityisen kiinnostavaa!

Eli riimit takaisin runouteen – ei runouden hallitsevaksi ominaisuudeksi mutta kaiken muun runouden oheen! Ei joko–tai vaan sekä–että.

Kommentit
  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.