Hyppää pääsisältöön

Riimit takaisin runouteen – tilaa on!

Jani Tanskanen
Jani Tanskanen. Jani Tanskanen Kuva: Milka Räisänen Jani Tanskanen,toimittaja jani tanskanen

Kaipaatko riimittelevää runoutta? Se on aivan ok, ja riimejä on varmasti luvassa. Nykyrunous taipuu moneksi, kunhan se ei jähmety nurkkakuntaiseksi.

Kaikki lukijat eivät syty nykyrunoudesta. Ja heillä on siihen nähdäkseni oikeus. Samalla tavalla heillä on oikeus innostua sellaisesta runoudesta, jota runouden sisäpiirit pitävät vanhanaikaisena. Aina en ole ajatellut näin, vaan päinvastoin olen sortunut ylenkatsomisiin ja paimentamisiin.

Annan esimerkin. Olin vuonna 2012 erään runoraadin tuomarina. Järjestäjät tituleerasivat "kulttuurivaikuttajaksi", millä lie ansioilla mukamas. Tuomaristoon kuului myös fyysikko. Muuten kirjallisuuden asiantuntijoista koostuvassa raadissa hän selvästi edusti niin sanottua maallikon ääntä, sellaista ihmistä, jolle runous ei ole erityisen tuttu asia. Tuomarina hän ihmetteli Henriikka Tavin runoa, joka luettelee perhosten nimiä ja herkuttelee kielellä. Hänelle Tavin teksti ei ollut runo lainkaan.

Runoraadin fyysikon reaktiot saivat minut suunniltani

Nykyrunouden sijaan raadin fyysikko oli innoissaan Ilmari Kiannon hyvin perinteikkäästä ja poljennollisesta Nälkämaan laulusta. Minulle se oli ikävystyttävä isänmaallinen rallatus vuodelta 1911. Fyysikko puolestaan hihkui, että tässä nyt on sitä kotimaista runoutta, sellaista jota voisi esitellä vaikka Suomessa vieraileville ulkomaalaisille. Kuulkaa korpeimme kuiskintaa, jylhien järvien loiskintaa!

Runoraadin fyysikon reaktiot saivat minut suunniltani. Ilmari Kiannon Nälkämaan laulu ei ollut edustanut kotimaisen runouden tilaa yli sataan vuoteen. Sitä ei maassa vieraileville luettaisi kotimaisen runouden taidonnäytteenä! Paheksuin ja pöyristyin ja ojensin omassa puheenvuorossani, ja kadun sitä jälkikäteen. Mikä oikeus minulla muka kirjallisen maailman edustajana on sanella, millaista kirjallisuutta muiden tulisi digata ja millaista dissata?

Jos ihmiset kaipaavat oikein perinteistä riimittelyä ja mitallisuutta, niin tarjottakoon sitä heille!

Sinänsä toivon edelleen, että runoraadin fyysikko olisi edes yrittänyt antaa tilaa nykyrunoudelle. Mutta ainakaan paheksuntani ei varmaan kannustanut häntä avartamaan käsityksiään runoudesta. Pahimmillaan sain ehkä koko runouden kentän näyttämään nurkkakuntaisten mielensäpahoittajien joukolta. Mitä runouspiirit eivät todellakaan ole! Minä olin mäntti, toivoakseni muut eivät ole.

Ehkä tuolta runoraadin fyysikolta voisi oppia jotain? Ehkä hänen kokemukselleen voisi herkistyä? Jos ihmiset kaipaavat oikein perinteistä riimittelyä ja mitallisuutta, niin tarjottakoon sitä heille! Heidän kaipuunsa pitäisi olla aivan fine ja ok. Tietenkään runouden ei tarvitse vastata massojen tahtoon, runouden ei tarvitse heittäytyä viihteeksi, mutta entä jos runous voisi olla niin elinvoimaista ja niin monipuolista, että tilaa olisi sillekin runoudelle, jota runouden sisäpiirit pitävät vanhanaikaisena?

Ja toivoa muuten on. Vaikka moderni runous 1900-luvulla hylkäsi riimit ja mitat, uusi nykyrunous on entistäkin monipuolisempaa. Riimejä ja perinteisiä säekuvioita ei toki kovin yleisesti esiinny, mutta virkistäviä poikkeuksia on olemassa. Ainakin Teemu Manninen ja Olli Heikkonen ovat kirjoittaneet säemuodossa, ja he tekevät sen huolella ja taiten. Äärimmäisen harvinaista meidän ajassamme ja siksi erityisen kiinnostavaa!

Eli riimit takaisin runouteen – ei runouden hallitsevaksi ominaisuudeksi mutta kaiken muun runouden oheen! Ei joko–tai vaan sekä–että.

Kommentit
  • Avaruusromua 28 vuotta: Betonisen aikakauden muistomerkit

    Avaruusromua 28 vuotta: uutta suomalaista musiikkia!

    Sammaleen peittämä autonromu, ruosteinen laiva, autio talo ja hylätty huoltoasema ovat kauniita ja pelottavia. Ne muistuttavat ihmisen katoavaisuudesta. Ne hajoavat hitaasti osaksi luontoa. Miksi hylättyihin paikkoihin ja esineisiin liittyy niin paljon kiinnostavaa? Mitä ne kertovat meille? Avaruusromun 28-vuotisjuhlan syntymäpäivälähetyksessä kuunnellaan ennenkuulumatonta suomalaista musiikkia. Areenassa on tarjolla myös VJ Indigon toteuttama ainutkertainen visuaalinen versio tästä lähetyksestä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Mitä kieltä me puhuisimme, jos emme suomea?

    Suomen kielen menestystarinassa on ollut vaaran paikkoja

    Asiantuntijoiden mukaan 90% maailman kielistä saattaa kadota seuraavan sadan vuoden aikana. Onko suomi 600 eloon jäävän kielen juokossa? Keitä olisimme, jos emme puhuisi suomea? Mietittekö koskaan mikä on kielen vaikutus kulttuuriin? Kulttuuri synnyttää kielen, mutta kieli vastavuoroisesti vaikuttaa ajatteluumme. Historia näyttää aina etenevän johdonmukaisesti kun sitä tarkastelee taaksepäin.

  • Avaruusromua: Laboratoriossa tapahtuu!

    Voiko laboratorion laitteilla saada aikaan musiikkia?

    Oli elokuun loppupuoli vuonna 1973. Kaksi innokasta musiikkia harrastavaa diplomi-insinööriä linnoittautui viikonlopuksi elektroniikan laboratorioon. He toivat mukanaan kaksi kelanauhuria, mikrofoneja ja soittimia. He olivat päättäneet kokeilla, mitä elektroniikan laitoksen laboratorion laitteista irtoaa. Voiko laitteilla saada aikaan musiikkia? Musiikkia syntyi, mutta muutakin tapahtui. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua 28 vuotta: Betonisen aikakauden muistomerkit

    Avaruusromua 28 vuotta: uutta suomalaista musiikkia!

    Sammaleen peittämä autonromu, ruosteinen laiva, autio talo ja hylätty huoltoasema ovat kauniita ja pelottavia. Ne muistuttavat ihmisen katoavaisuudesta. Ne hajoavat hitaasti osaksi luontoa. Miksi hylättyihin paikkoihin ja esineisiin liittyy niin paljon kiinnostavaa? Mitä ne kertovat meille? Avaruusromun 28-vuotisjuhlan syntymäpäivälähetyksessä kuunnellaan ennenkuulumatonta suomalaista musiikkia. Areenassa on tarjolla myös VJ Indigon toteuttama ainutkertainen visuaalinen versio tästä lähetyksestä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Scifi-eepos Läskimooses - tulevaisuuden klassikko?

    Läskimooses on jo noteerattu Art Review -lehdessä

    Sen piti olla alunperin kevyt Mars-höpöhöpöseikkailu, mutta siitä tulikin yli tuhatsivuinen -scifieepos. Matti Hagelbergin jatkosarjakuva Läskimooses kertoo ihmiskunnan ja universumin kehityksestä ja avaruudessa vaikuttavista sivilisaatioista. Läskimooses on saavuttanut sarjakuvapiireissä jo kulttimaineen, ja arvostettu Art Review -lehti seuraa hanketta.

  • Mitä kieltä me puhuisimme, jos emme suomea?

    Suomen kielen menestystarinassa on ollut vaaran paikkoja

    Asiantuntijoiden mukaan 90% maailman kielistä saattaa kadota seuraavan sadan vuoden aikana. Onko suomi 600 eloon jäävän kielen juokossa? Keitä olisimme, jos emme puhuisi suomea? Mietittekö koskaan mikä on kielen vaikutus kulttuuriin? Kulttuuri synnyttää kielen, mutta kieli vastavuoroisesti vaikuttaa ajatteluumme. Historia näyttää aina etenevän johdonmukaisesti kun sitä tarkastelee taaksepäin.

  • Avaruusromua: Laboratoriossa tapahtuu!

    Voiko laboratorion laitteilla saada aikaan musiikkia?

    Oli elokuun loppupuoli vuonna 1973. Kaksi innokasta musiikkia harrastavaa diplomi-insinööriä linnoittautui viikonlopuksi elektroniikan laboratorioon. He toivat mukanaan kaksi kelanauhuria, mikrofoneja ja soittimia. He olivat päättäneet kokeilla, mitä elektroniikan laitoksen laboratorion laitteista irtoaa. Voiko laitteilla saada aikaan musiikkia? Musiikkia syntyi, mutta muutakin tapahtui. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Sodan kauhut ilman sankaritarinoita

    Kokijoina evakkotyttö, tärähtänyt sotilas ja lehmä

    Hanneriina Moisseisen Kannas-sarjakuva kuvaa jatkosodan kaaoottista evakkovaihetta uudenlaisesta näkökulmasta. Kokevia henkilöitä ovat karjakkotyttö, järkensä menettänyt sotilas sekä eräällä tavalla myös lehmä. Moisseinen on tietoisesti hakenut vastakohtaa sankaritarinoille, jotka ovat leimanneet sodan käsittelyä.

  • Suvi Valli ryhtyi runoilijaksi, koska juoksulenkeillä oli tylsää

    Teos Spiraali on Tanssiva karhu -palkintoehdokas

    Juokseminen pakotti Suvi Vallin kirjoittamaan runoteoksen. Säkeet vain tulivat mieleen, kun yksitoikkoinen rytmi ohjasi kokemaan maailmaa liikkeen kautta. Nimenomaan liike, kulkeminen ja matkanteko inspiroivat runoilijaa, joka liputtaa kävelevän elämäntavan puolesta. Jalat kiinnostavat runoilija Suvi Vallia.

  • Avaruusromua: Sitä ei voi tietää eikä ennustaa

    Retron, analogian ja improvisoinnin hengessä

    Musiikkia improvisoidessa se muuttuu kaiken aikaa. Asiat eivät milloinkaan palaa lähtöpisteeseensä, eivätkä ne milloinkaan toistu täysin samanlaisina. Musiikki elää ja muuttuu, ja mikä parasta, useimmiten tavalla, jota ei voi etukäteen tietää eikä ennustaa. Siitä tulee jotakin ainutkertaista. Retron, analogian ja improvisoinnin hengessä musisoivat Node, Vanderson & Lambert sekä Erik Wøllo. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Piispa Teemu Laajasalo: Itsestään ei kannata luulla liikaa, mutta ei liian vähääkään

    Piispaa Teemu Laajasaloa kiinnostavat teologia ja ihmiset.

    Kuusi kuukautta Helsingin hiippakunnan piispan virkaa hoitanut Teemu Laajasalo löysi aikoinaan eettisten kysymysten ja uskonnonopettajan innostamana tien teologian pariin ja kirkon töihin. Nokkelana älyniekkana ja huumorin rakastajana hän aikoinaan päätyi myös koko kansan tuntemaksi vitsiniekaksi televisiosarja YleLeaksiin. Vaativien tehtävien ja viimeaikaisten julkisuuspaineiden keskellä piispa Teemu Laajasalo rentoutuu parhaiten perheen parissa.

  • Tuutii tu töötituu – onko suomalainen ääntäminen noloa?

    Vieraan kielen äänteet oppii kuuntelmalla

    Ennen oli tapana yleisesti hävetä suomalaisten heikkoa vieraiden kielten ääntämystä. Hidas ja kankea lausuminen antoi sivistymättömän ja osaamattoman kuvan puhujasta. Nykyään, kun pohjoismaista osaamista arvostetaan monella alalla ja erottuvuus on tärkeää, skandinaavista alkuperää kannattaa ehkä jopa korostaa. "Joskus uskoin itsekin tuohon, että suomiaksentti on kauhea.