Hyppää pääsisältöön

Riimit takaisin runouteen – tilaa on!

Jani Tanskanen
Jani Tanskanen. Jani Tanskanen Kuva: Milka Räisänen Jani Tanskanen,toimittaja jani tanskanen

Kaipaatko riimittelevää runoutta? Se on aivan ok, ja riimejä on varmasti luvassa. Nykyrunous taipuu moneksi, kunhan se ei jähmety nurkkakuntaiseksi.

Kaikki lukijat eivät syty nykyrunoudesta. Ja heillä on siihen nähdäkseni oikeus. Samalla tavalla heillä on oikeus innostua sellaisesta runoudesta, jota runouden sisäpiirit pitävät vanhanaikaisena. Aina en ole ajatellut näin, vaan päinvastoin olen sortunut ylenkatsomisiin ja paimentamisiin.

Annan esimerkin. Olin vuonna 2012 erään runoraadin tuomarina. Järjestäjät tituleerasivat "kulttuurivaikuttajaksi", millä lie ansioilla mukamas. Tuomaristoon kuului myös fyysikko. Muuten kirjallisuuden asiantuntijoista koostuvassa raadissa hän selvästi edusti niin sanottua maallikon ääntä, sellaista ihmistä, jolle runous ei ole erityisen tuttu asia. Tuomarina hän ihmetteli Henriikka Tavin runoa, joka luettelee perhosten nimiä ja herkuttelee kielellä. Hänelle Tavin teksti ei ollut runo lainkaan.

Runoraadin fyysikon reaktiot saivat minut suunniltani

Nykyrunouden sijaan raadin fyysikko oli innoissaan Ilmari Kiannon hyvin perinteikkäästä ja poljennollisesta Nälkämaan laulusta. Minulle se oli ikävystyttävä isänmaallinen rallatus vuodelta 1911. Fyysikko puolestaan hihkui, että tässä nyt on sitä kotimaista runoutta, sellaista jota voisi esitellä vaikka Suomessa vieraileville ulkomaalaisille. Kuulkaa korpeimme kuiskintaa, jylhien järvien loiskintaa!

Runoraadin fyysikon reaktiot saivat minut suunniltani. Ilmari Kiannon Nälkämaan laulu ei ollut edustanut kotimaisen runouden tilaa yli sataan vuoteen. Sitä ei maassa vieraileville luettaisi kotimaisen runouden taidonnäytteenä! Paheksuin ja pöyristyin ja ojensin omassa puheenvuorossani, ja kadun sitä jälkikäteen. Mikä oikeus minulla muka kirjallisen maailman edustajana on sanella, millaista kirjallisuutta muiden tulisi digata ja millaista dissata?

Jos ihmiset kaipaavat oikein perinteistä riimittelyä ja mitallisuutta, niin tarjottakoon sitä heille!

Sinänsä toivon edelleen, että runoraadin fyysikko olisi edes yrittänyt antaa tilaa nykyrunoudelle. Mutta ainakaan paheksuntani ei varmaan kannustanut häntä avartamaan käsityksiään runoudesta. Pahimmillaan sain ehkä koko runouden kentän näyttämään nurkkakuntaisten mielensäpahoittajien joukolta. Mitä runouspiirit eivät todellakaan ole! Minä olin mäntti, toivoakseni muut eivät ole.

Ehkä tuolta runoraadin fyysikolta voisi oppia jotain? Ehkä hänen kokemukselleen voisi herkistyä? Jos ihmiset kaipaavat oikein perinteistä riimittelyä ja mitallisuutta, niin tarjottakoon sitä heille! Heidän kaipuunsa pitäisi olla aivan fine ja ok. Tietenkään runouden ei tarvitse vastata massojen tahtoon, runouden ei tarvitse heittäytyä viihteeksi, mutta entä jos runous voisi olla niin elinvoimaista ja niin monipuolista, että tilaa olisi sillekin runoudelle, jota runouden sisäpiirit pitävät vanhanaikaisena?

Ja toivoa muuten on. Vaikka moderni runous 1900-luvulla hylkäsi riimit ja mitat, uusi nykyrunous on entistäkin monipuolisempaa. Riimejä ja perinteisiä säekuvioita ei toki kovin yleisesti esiinny, mutta virkistäviä poikkeuksia on olemassa. Ainakin Teemu Manninen ja Olli Heikkonen ovat kirjoittaneet säemuodossa, ja he tekevät sen huolella ja taiten. Äärimmäisen harvinaista meidän ajassamme ja siksi erityisen kiinnostavaa!

Eli riimit takaisin runouteen – ei runouden hallitsevaksi ominaisuudeksi mutta kaiken muun runouden oheen! Ei joko–tai vaan sekä–että.

Kommentit
  • Nelli Ruotsalainen puhuu runoissaan suunsa puhtaaksi patriarkaatista

    Nelli Ruotsalaisen teos kisaa Tanssivasta karhusta.

    Nelli Ruotsalaisen esikoisteos on suorapuheinen kuvaus sukupuolirooleista ja niistä vapautumisesta. Omaelämäkerrallisissa runoissa henkilökohtaisesta kasvaa poliittista. Täällä en pyydä enää anteeksi on ehdolla tämänvuotisen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri