Hyppää pääsisältöön

Riimit takaisin runouteen – tilaa on!

Jani Tanskanen
Jani Tanskanen. Jani Tanskanen Kuva: Milka Räisänen Jani Tanskanen,toimittaja jani tanskanen

Kaipaatko riimittelevää runoutta? Se on aivan ok, ja riimejä on varmasti luvassa. Nykyrunous taipuu moneksi, kunhan se ei jähmety nurkkakuntaiseksi.

Kaikki lukijat eivät syty nykyrunoudesta. Ja heillä on siihen nähdäkseni oikeus. Samalla tavalla heillä on oikeus innostua sellaisesta runoudesta, jota runouden sisäpiirit pitävät vanhanaikaisena. Aina en ole ajatellut näin, vaan päinvastoin olen sortunut ylenkatsomisiin ja paimentamisiin.

Annan esimerkin. Olin vuonna 2012 erään runoraadin tuomarina. Järjestäjät tituleerasivat "kulttuurivaikuttajaksi", millä lie ansioilla mukamas. Tuomaristoon kuului myös fyysikko. Muuten kirjallisuuden asiantuntijoista koostuvassa raadissa hän selvästi edusti niin sanottua maallikon ääntä, sellaista ihmistä, jolle runous ei ole erityisen tuttu asia. Tuomarina hän ihmetteli Henriikka Tavin runoa, joka luettelee perhosten nimiä ja herkuttelee kielellä. Hänelle Tavin teksti ei ollut runo lainkaan.

Runoraadin fyysikon reaktiot saivat minut suunniltani

Nykyrunouden sijaan raadin fyysikko oli innoissaan Ilmari Kiannon hyvin perinteikkäästä ja poljennollisesta Nälkämaan laulusta. Minulle se oli ikävystyttävä isänmaallinen rallatus vuodelta 1911. Fyysikko puolestaan hihkui, että tässä nyt on sitä kotimaista runoutta, sellaista jota voisi esitellä vaikka Suomessa vieraileville ulkomaalaisille. Kuulkaa korpeimme kuiskintaa, jylhien järvien loiskintaa!

Runoraadin fyysikon reaktiot saivat minut suunniltani. Ilmari Kiannon Nälkämaan laulu ei ollut edustanut kotimaisen runouden tilaa yli sataan vuoteen. Sitä ei maassa vieraileville luettaisi kotimaisen runouden taidonnäytteenä! Paheksuin ja pöyristyin ja ojensin omassa puheenvuorossani, ja kadun sitä jälkikäteen. Mikä oikeus minulla muka kirjallisen maailman edustajana on sanella, millaista kirjallisuutta muiden tulisi digata ja millaista dissata?

Jos ihmiset kaipaavat oikein perinteistä riimittelyä ja mitallisuutta, niin tarjottakoon sitä heille!

Sinänsä toivon edelleen, että runoraadin fyysikko olisi edes yrittänyt antaa tilaa nykyrunoudelle. Mutta ainakaan paheksuntani ei varmaan kannustanut häntä avartamaan käsityksiään runoudesta. Pahimmillaan sain ehkä koko runouden kentän näyttämään nurkkakuntaisten mielensäpahoittajien joukolta. Mitä runouspiirit eivät todellakaan ole! Minä olin mäntti, toivoakseni muut eivät ole.

Ehkä tuolta runoraadin fyysikolta voisi oppia jotain? Ehkä hänen kokemukselleen voisi herkistyä? Jos ihmiset kaipaavat oikein perinteistä riimittelyä ja mitallisuutta, niin tarjottakoon sitä heille! Heidän kaipuunsa pitäisi olla aivan fine ja ok. Tietenkään runouden ei tarvitse vastata massojen tahtoon, runouden ei tarvitse heittäytyä viihteeksi, mutta entä jos runous voisi olla niin elinvoimaista ja niin monipuolista, että tilaa olisi sillekin runoudelle, jota runouden sisäpiirit pitävät vanhanaikaisena?

Ja toivoa muuten on. Vaikka moderni runous 1900-luvulla hylkäsi riimit ja mitat, uusi nykyrunous on entistäkin monipuolisempaa. Riimejä ja perinteisiä säekuvioita ei toki kovin yleisesti esiinny, mutta virkistäviä poikkeuksia on olemassa. Ainakin Teemu Manninen ja Olli Heikkonen ovat kirjoittaneet säemuodossa, ja he tekevät sen huolella ja taiten. Äärimmäisen harvinaista meidän ajassamme ja siksi erityisen kiinnostavaa!

Eli riimit takaisin runouteen – ei runouden hallitsevaksi ominaisuudeksi mutta kaiken muun runouden oheen! Ei joko–tai vaan sekä–että.

Kommentit
  • Onko videopelaaminen Suomen seuraava menestystarina?

    Kilpapelaaja harjoittelee kuin kuka tahansa urheilija.

    Ilouutinen viikonlopputurnauksiin kyllästyneille futismammoille ja jääkiekkovarustekassien alle rusentuville lätkäfaijoille: myös videopelien räiskiminen on urheilua, jossa voi edetä ammattilaisuralle asti.

  • Tanssiva karhu etsii vuoden 2019 runoteosta!

    Lähetä runoteoksesi raadin luettavaksi.

    Tanssiva karhu on Ylen oma runouspalkinto. Se jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 1994. Ensimmäinen palkittu teos oli Sirkka Turkan Sielun veli. Runous todella ansaitsee huomiota. Siksi Yle hoitaa kulttuuritehtäväänsä ja nostaa joka vuosi esiin joukon erityisen korkeatasoisia kotimaisia runoteoksia.

  • Avaruusromua: Musiikkia kokemuksista ja muistoista

    Millaista musiikkia syntyy toisen ihmisen muistoista?

    Millaista on elää maailmassa, joka aiheuttaa voimattomuuden tunnetta ja huolta? Millaista on elää vaaran ja uhan keskellä? Millaista musiikkia syntyy toisen ihmisen muistoista? Entä jos nuo muistot ovat surullisia ja traagisia, tai eivät ainakaan yksinomaan aurinkoisia? Juha-Matti Rautiainen sanoo albuminsa olevan kunnianosoitus yksilön persoonan ikuiselle koskemattomuudelle ympäröivän yhteiskunnan vainoista huolimatta. Musiikki on yhteinen ja vapaa tila kaikille tunteille. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

  • Tanssiva karhu etsii vuoden 2019 runoteosta!

    Lähetä runoteoksesi raadin luettavaksi.

    Tanssiva karhu on Ylen oma runouspalkinto. Se jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 1994. Ensimmäinen palkittu teos oli Sirkka Turkan Sielun veli. Runous todella ansaitsee huomiota. Siksi Yle hoitaa kulttuuritehtäväänsä ja nostaa joka vuosi esiin joukon erityisen korkeatasoisia kotimaisia runoteoksia.

  • Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja ylisti runovuoden satoa

    Jukka Viikilän puhe Kajaanin Runoviikolla

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Jukka Viikilän puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2018. Mikä ylellisyys saada eteisen lattialle vuoden runous, kokoelma kerrallaan. Juuri minulle ojennettu pyrkimys kielellistää jotakin maailmasta, tai ehdotus kauneudeksi juuri tänään.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri