Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Syötävä kaupunki pääkuva

Allergiatutkija: "Syömme tapettua ruokaa, juomme tapettua vettä, hengitämme tapettua ilmaa."

Puinen laatikko on täynnä vihanneksia. Taustalla on graffitiseinä.
Mitä lähempää vihanneksemme saamme, sitä terveellisempiä ne ovat. Puinen laatikko on täynnä vihanneksia. Taustalla on graffitiseinä. Kuva: DocArt, Antti Saario Petteri Saario,kaupunkiviljely,Kasvikset,asvalttiviidakot

Ostoskärryihin sujahtaa pussillinen suippopaprikoita, puolikas verkkomeloni, paketti sokeriherneitä ja avokadoja. Kuulostaa terveelliseltä, vai mitä? Allergiatutkija ja emeritusprofessori Tari Haahtela luokittelee nämä kaikki kuolleeksi ruoaksi.

Sen sijaan, että popsisimme multaporkkanoita suoraan omasta penkistä, ostamme muoviin pakattuja, kaukaa tuotuja hedelmiä ja vihanneksia. Tari Haahtelan mukaan teemme tässä itsellemme suuren karhunpalveluksen.

Emme kosketa luontoa samalla tavalla kuin ennen, emme hengitä samalla tavalla kuin ennen, emme juo emmekä syö samalla tavalla kuin ennen.― Tari Haahtela
Lähikuva kasvimaasta, josta rikkaruohoja kitkee ihminen. Ihmisestä etualalla käsi, jossa on puutarhahansikas.
Kasvimaalta saa monipuolisen mikrobialtistuksen vahvistamaan puolustuskykyä ja ennaltaehkäisemään allergioita. Sieltä saa myös hyvän mielen. Lähikuva kasvimaasta, josta rikkaruohoja kitkee ihminen. Ihmisestä etualalla käsi, jossa on puutarhahansikas. Kuva: DocArt, Petteri Saario Tampere,Pispala,palstaviljely,kaupunkiviljely,kurpitsatalo

Onnenbakteeria kaivamassa

Omaa satoa kannattaa kasvattaa paitsi sen takia, että kasvimaalta saa parasta terveyttä edistävää ravintoa, myös siitä syystä, että mullassa piilee onnenbakteeri. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, maaperän on todettu vaikuttavan mieleen samalla tavalla kuin masennuslääkkeet.

Syynä ovat maaperässä lymyävät mikrobit, kuten bakteeri nimeltään Mycobacterium vaccae ja ilmeisesti myös monet muut mikrobilajit. Multaa möyhentäessä ja puutarhatöitä tehdessä mikrobeja joutuu iholle ja pölähtää ilmaan ja sitä kautta hengitysteihin. Esimerkiksi Mycobacterium vaccae kiihdyttää serotoniinin tuotantoa, mikä rentouttaa ja lisää onnellisuutta.

Lisäksi puutarhanhoidon on todettu virkistävän, lievittävän stressiä ja ahdistuneisuutta. Se vähentää masennusriskiä ja univaikeuksia ja lisää aktiivisuutta. Tutkimukset osoittavat, että puutarhanhoito voi pienentää jopa dementian ja muistisairauksien riskiä.

Pihalla kuopsuttelu ja puutarhan hoitoon liittyvä vaivaton keskittyminen vievät tekijänsä helposti flow-tilaan. Puutarhassa kyykkiminen estää myös tuki- ja liikuntaelinvaivoja.

Lähikuva multaisista käsistä.
Sormien työntäminen multaan tekee hyvää. Lähikuva multaisista käsistä. Kuva: DocArt, Petteri Saario Petteri Saario,kaupunkiviljely,multa,asvalttiviidakot

Ihminen on rakentanut ympärilleen harmaan tilan

Tari Haahtela jos kuka tuntee mullan möyhimisen myönteiset vaikutukset mieleen ja terveyteen. Kosketus maahan ja oman puutarhan sadon popsiminen voivat ehkäistä allergiaa ja astmaa, kroonisia neurologisia sairauksia ja suolistosairauksia, jopa diabetestä.
- Tiedämme luonnon virkistys-, rentoutus- ja stressinpoistovaikutuksista kohtalaisen hyvin. Mutta se mikä on viimeisen vajaan kymmenen vuoden aikana räjäyttänyt keskustelun, on ymmärrys siitä, miten ihminen kytkeytyy luontoympäristöön biologisella, molekylaarisella ja geneettisellä tasolla.

Tari Haahtela kuvaa, että ihminen on peräisin vihreästä ja sinisestä luontoympäristöstä, mutta on kehittänyt ympärilleen harmaan kaupunkitilan. Harmaassa tilassa elintapamme ovat liian steriilejä.
- Ihmisen kytkentä luontoon on heikentynyt. Emme kosketa luontoa samalla tavalla kuin ennen, emme hengitä samalla tavalla kuin ennen, emme juo emmekä syö samalla tavalla kuin ennen. Tämä on muuttunut hyvin voimakkaasti Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. Juomme tapettua vettä, syömme tapettua ruokaa, hengitämme urbaania tapettua ilmaa, kosketamme tapettua asvalttia ja betonia.

Pääkaupunkiseudulla kymmenellä prosentilla väestöstä on lääkärin tekemä astmadiagnoosi. Onhan se nyt tolkuton prosentti!― Tari Haahtela
Lähikuva harmaahiuksisesta miehestä, jolla on vaaleansininen kauluspaita päällä ja aurinkolasit päässä. Taustalla siirtolapuutarhan vehreyttä.
Tari Haahtelan mielestä keskeinen kysymys on, miten saataisiin lande stadiin. Lähikuva harmaahiuksisesta miehestä, jolla on vaaleansininen kauluspaita päällä ja aurinkolasit päässä. Taustalla siirtolapuutarhan vehreyttä. Kuva: DocArt, Petteri Saario Petteri Saario,kaupunkiviljely,allergiat,Tari Haahtela

Lisääntyvät allergiat käyvät kalliiksi

Tari Haahtelan johtaman Pohjois-Karjalassa toteutetun allergiatutkimuksen tulokset ovat pysäyttäviä. Kun tutkimukseen osallistuneista joensuulaisista lapsista 20 prosenttia oli herkistynyt koivun siitepölylle, niin Venäjän Pitkärannassa luku oli kaksi prosenttia.
- Pitkärannassa eletään vielä ikään kuin samanlaista agraarikulttuuria kuin mikä Suomessa vallitsi 50-luvulla ja vielä vähän 60-luvulla. Sitten Suomessa alkoi vahva kehitys, josta on tietysti paljon hyvää sanottavaa, mutta siinä on myös haittansa, jotka nyt alamme nähdä.

Urbanisoituminen ja luontokosketuksen kadottaminen ovat lisänneet monia aiemmin marginaalissa olleita sairauksia. Liian steriili ravinto ja ympäristö köyhdyttävät ihomme ja limakalvojemme mikrobiomia. Siis sitä, joka sparraa vastustuskykyämme 24 tuntia vuorokaudessa ja opettaa immuunijärjestelmäämme erottamaan vaarallisen vaarattomasta ja oman vieraasta. Lopputuloksena saattaa olla se, että elimistömme alkaa pitää vieraana esimerkiksi koivun ja heinän siitepölyä ja kehittää allergian.
- Pääkaupunkiseudulla kymmenellä prosentilla väestöstä on lääkärin tekemä astmadiagnoosi. Onhan se nyt tolkuton prosentti! Kyse on hivuttavista, yleensä koko elämän kestävistä sairausprosesseista, joista seuraa iso toimintakyvyn haitta ja hintalappu, Tari Haahtela lataa.

Allergia ja astma aiheuttavat vuosittain 1,3-1,6 miljardin kustannukset.

Jos voimme edes vähimmissä määrin tuottaa kasviksia ja juureksia lähellä, niin se on aivan loistava asia.― Tari Haahtela
Loppukesän vehreä kasvimaa, jossa ihmisiä korjaamassa satoa. Taustalla vettä, veden yli kulkee silta. Takana siintää kaupungin siluettia.
Helsingin Mustikkamaan Syötävässä puistossa talkoolaiset pääsevät mylläämään mullalla ja saavat lähiruokaa. Loppukesän vehreä kasvimaa, jossa ihmisiä korjaamassa satoa. Taustalla vettä, veden yli kulkee silta. Takana siintää kaupungin siluettia. Kuva: DocArt, Petteri Saario Syötävä Puisto,Petteri Saario,kaupunkiviljely,Mustikkamaa,yhteisöviljelmä

Miten saataisiin lande takaisin stadiin?

Luontoyhteyden katoamisessa yksi keskeinen tekijä on liian pitkälle prosessoitu ruoka. Oman kasvimaan antimien sijaan haemme kaupasta muoviin pakattuja, kaukaa tuotuja kasviksia ja hedelmiä.
- Jos voimme edes vähimmissä määrin tuottaa kasviksia ja juureksia lähellä, niin se on aivan loistava asia, Haahtela sanoo.

Omasta penkistä otetuista ja tuoreena syödyistä vihanneksista, marjoista tai hedelmistä saamme parhaan mahdollisen annoksen vastustuskykyämme sparraavaa mikrobistoa.
- Kun puhutaan traditionaalisesta välimerellisestä tai itämerellisestä dieetistä, niin se tarkoittaa juuri sitä, että ruoka on lähellä tuotettua ja siinä on paljon tuoreita aineksia, Tari Haahtela painottaa.
Kun vastustuskykyarsenaaliin lisää vielä ulkoilua vihreässä luonnossa, uimista luonnonvesissä uima-altaan sijaan ja kosketusta eläinkuntaan, saa monipuolisen hyvien mikrobien kirjon elimistöön.

YK:n arvion mukaan vuonna 2050 maapallon väestöstä jopa kaksi kolmesta asuu kaupungeissa.
- Meidän pitää ruveta ihan uudelleen miettimään, miten saamme harmaan tilan muistuttamaan vihreätä ja sinistä tilaa, josta me biologisesti olemme peräisin. Keskeinen kysymys on, miten voisimme saada landen takaisin stadiin.

Onko sinulla kaupunkiviljelmä? Kerro siitä kuvin Instagramissa hashtägillä #syötäväkaupunki. Katso mitä Syötävään kaupunkiin kuuluu.

Kaupunkiviljelyyn ja luonnon terveysvaikutuksiin sukelletaan TV1:ssä 3.10.2017 alkavassa Petteri Saarion ohjaamassa Asvalttiviidakot-dokumenttisarjassa.

Kommentit

Luonto