Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Syötävä kaupunki pääkuva

Allergiatutkija: "Syömme tapettua ruokaa, juomme tapettua vettä, hengitämme tapettua ilmaa."

Puinen laatikko on täynnä vihanneksia. Taustalla on graffitiseinä.
Mitä lähempää vihanneksemme saamme, sitä terveellisempiä ne ovat. Puinen laatikko on täynnä vihanneksia. Taustalla on graffitiseinä. Kuva: DocArt, Antti Saario Petteri Saario,kaupunkiviljely,Kasvikset,asvalttiviidakot

Ostoskärryihin sujahtaa pussillinen suippopaprikoita, puolikas verkkomeloni, paketti sokeriherneitä ja avokadoja. Kuulostaa terveelliseltä, vai mitä? Allergiatutkija ja emeritusprofessori Tari Haahtela luokittelee nämä kaikki kuolleeksi ruoaksi.

Sen sijaan, että popsisimme multaporkkanoita suoraan omasta penkistä, ostamme muoviin pakattuja, kaukaa tuotuja hedelmiä ja vihanneksia. Tari Haahtelan mukaan teemme tässä itsellemme suuren karhunpalveluksen.

Emme kosketa luontoa samalla tavalla kuin ennen, emme hengitä samalla tavalla kuin ennen, emme juo emmekä syö samalla tavalla kuin ennen.― Tari Haahtela
Lähikuva kasvimaasta, josta rikkaruohoja kitkee ihminen. Ihmisestä etualalla käsi, jossa on puutarhahansikas.
Kasvimaalta saa monipuolisen mikrobialtistuksen vahvistamaan puolustuskykyä ja ennaltaehkäisemään allergioita. Sieltä saa myös hyvän mielen. Lähikuva kasvimaasta, josta rikkaruohoja kitkee ihminen. Ihmisestä etualalla käsi, jossa on puutarhahansikas. Kuva: DocArt, Petteri Saario Tampere,Pispala,palstaviljely,kaupunkiviljely,kurpitsatalo

Onnenbakteeria kaivamassa

Omaa satoa kannattaa kasvattaa paitsi sen takia, että kasvimaalta saa parasta terveyttä edistävää ravintoa, myös siitä syystä, että mullassa piilee onnenbakteeri. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, maaperän on todettu vaikuttavan mieleen samalla tavalla kuin masennuslääkkeet.

Syynä ovat maaperässä lymyävät mikrobit, kuten bakteeri nimeltään Mycobacterium vaccae ja ilmeisesti myös monet muut mikrobilajit. Multaa möyhentäessä ja puutarhatöitä tehdessä mikrobeja joutuu iholle ja pölähtää ilmaan ja sitä kautta hengitysteihin. Esimerkiksi Mycobacterium vaccae kiihdyttää serotoniinin tuotantoa, mikä rentouttaa ja lisää onnellisuutta.

Lisäksi puutarhanhoidon on todettu virkistävän, lievittävän stressiä ja ahdistuneisuutta. Se vähentää masennusriskiä ja univaikeuksia ja lisää aktiivisuutta. Tutkimukset osoittavat, että puutarhanhoito voi pienentää jopa dementian ja muistisairauksien riskiä.

Pihalla kuopsuttelu ja puutarhan hoitoon liittyvä vaivaton keskittyminen vievät tekijänsä helposti flow-tilaan. Puutarhassa kyykkiminen estää myös tuki- ja liikuntaelinvaivoja.

Lähikuva multaisista käsistä.
Sormien työntäminen multaan tekee hyvää. Lähikuva multaisista käsistä. Kuva: DocArt, Petteri Saario Petteri Saario,kaupunkiviljely,multa,asvalttiviidakot

Ihminen on rakentanut ympärilleen harmaan tilan

Tari Haahtela jos kuka tuntee mullan möyhimisen myönteiset vaikutukset mieleen ja terveyteen. Kosketus maahan ja oman puutarhan sadon popsiminen voivat ehkäistä allergiaa ja astmaa, kroonisia neurologisia sairauksia ja suolistosairauksia, jopa diabetestä.
- Tiedämme luonnon virkistys-, rentoutus- ja stressinpoistovaikutuksista kohtalaisen hyvin. Mutta se mikä on viimeisen vajaan kymmenen vuoden aikana räjäyttänyt keskustelun, on ymmärrys siitä, miten ihminen kytkeytyy luontoympäristöön biologisella, molekylaarisella ja geneettisellä tasolla.

Tari Haahtela kuvaa, että ihminen on peräisin vihreästä ja sinisestä luontoympäristöstä, mutta on kehittänyt ympärilleen harmaan kaupunkitilan. Harmaassa tilassa elintapamme ovat liian steriilejä.
- Ihmisen kytkentä luontoon on heikentynyt. Emme kosketa luontoa samalla tavalla kuin ennen, emme hengitä samalla tavalla kuin ennen, emme juo emmekä syö samalla tavalla kuin ennen. Tämä on muuttunut hyvin voimakkaasti Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. Juomme tapettua vettä, syömme tapettua ruokaa, hengitämme urbaania tapettua ilmaa, kosketamme tapettua asvalttia ja betonia.

Pääkaupunkiseudulla kymmenellä prosentilla väestöstä on lääkärin tekemä astmadiagnoosi. Onhan se nyt tolkuton prosentti!― Tari Haahtela
Lähikuva harmaahiuksisesta miehestä, jolla on vaaleansininen kauluspaita päällä ja aurinkolasit päässä. Taustalla siirtolapuutarhan vehreyttä.
Tari Haahtelan mielestä keskeinen kysymys on, miten saataisiin lande stadiin. Lähikuva harmaahiuksisesta miehestä, jolla on vaaleansininen kauluspaita päällä ja aurinkolasit päässä. Taustalla siirtolapuutarhan vehreyttä. Kuva: DocArt, Petteri Saario Petteri Saario,kaupunkiviljely,allergiat,Tari Haahtela

Lisääntyvät allergiat käyvät kalliiksi

Tari Haahtelan johtaman Pohjois-Karjalassa toteutetun allergiatutkimuksen tulokset ovat pysäyttäviä. Kun tutkimukseen osallistuneista joensuulaisista lapsista 20 prosenttia oli herkistynyt koivun siitepölylle, niin Venäjän Pitkärannassa luku oli kaksi prosenttia.
- Pitkärannassa eletään vielä ikään kuin samanlaista agraarikulttuuria kuin mikä Suomessa vallitsi 50-luvulla ja vielä vähän 60-luvulla. Sitten Suomessa alkoi vahva kehitys, josta on tietysti paljon hyvää sanottavaa, mutta siinä on myös haittansa, jotka nyt alamme nähdä.

Urbanisoituminen ja luontokosketuksen kadottaminen ovat lisänneet monia aiemmin marginaalissa olleita sairauksia. Liian steriili ravinto ja ympäristö köyhdyttävät ihomme ja limakalvojemme mikrobiomia. Siis sitä, joka sparraa vastustuskykyämme 24 tuntia vuorokaudessa ja opettaa immuunijärjestelmäämme erottamaan vaarallisen vaarattomasta ja oman vieraasta. Lopputuloksena saattaa olla se, että elimistömme alkaa pitää vieraana esimerkiksi koivun ja heinän siitepölyä ja kehittää allergian.
- Pääkaupunkiseudulla kymmenellä prosentilla väestöstä on lääkärin tekemä astmadiagnoosi. Onhan se nyt tolkuton prosentti! Kyse on hivuttavista, yleensä koko elämän kestävistä sairausprosesseista, joista seuraa iso toimintakyvyn haitta ja hintalappu, Tari Haahtela lataa.

Allergia ja astma aiheuttavat vuosittain 1,3-1,6 miljardin kustannukset.

Jos voimme edes vähimmissä määrin tuottaa kasviksia ja juureksia lähellä, niin se on aivan loistava asia.― Tari Haahtela
Loppukesän vehreä kasvimaa, jossa ihmisiä korjaamassa satoa. Taustalla vettä, veden yli kulkee silta. Takana siintää kaupungin siluettia.
Helsingin Mustikkamaan Syötävässä puistossa talkoolaiset pääsevät mylläämään mullalla ja saavat lähiruokaa. Loppukesän vehreä kasvimaa, jossa ihmisiä korjaamassa satoa. Taustalla vettä, veden yli kulkee silta. Takana siintää kaupungin siluettia. Kuva: DocArt, Petteri Saario Syötävä Puisto,Petteri Saario,kaupunkiviljely,Mustikkamaa,yhteisöviljelmä

Miten saataisiin lande takaisin stadiin?

Luontoyhteyden katoamisessa yksi keskeinen tekijä on liian pitkälle prosessoitu ruoka. Oman kasvimaan antimien sijaan haemme kaupasta muoviin pakattuja, kaukaa tuotuja kasviksia ja hedelmiä.
- Jos voimme edes vähimmissä määrin tuottaa kasviksia ja juureksia lähellä, niin se on aivan loistava asia, Haahtela sanoo.

Omasta penkistä otetuista ja tuoreena syödyistä vihanneksista, marjoista tai hedelmistä saamme parhaan mahdollisen annoksen vastustuskykyämme sparraavaa mikrobistoa.
- Kun puhutaan traditionaalisesta välimerellisestä tai itämerellisestä dieetistä, niin se tarkoittaa juuri sitä, että ruoka on lähellä tuotettua ja siinä on paljon tuoreita aineksia, Tari Haahtela painottaa.
Kun vastustuskykyarsenaaliin lisää vielä ulkoilua vihreässä luonnossa, uimista luonnonvesissä uima-altaan sijaan ja kosketusta eläinkuntaan, saa monipuolisen hyvien mikrobien kirjon elimistöön.

YK:n arvion mukaan vuonna 2050 maapallon väestöstä jopa kaksi kolmesta asuu kaupungeissa.
- Meidän pitää ruveta ihan uudelleen miettimään, miten saamme harmaan tilan muistuttamaan vihreätä ja sinistä tilaa, josta me biologisesti olemme peräisin. Keskeinen kysymys on, miten voisimme saada landen takaisin stadiin.

Onko sinulla kaupunkiviljelmä? Kerro siitä kuvin Instagramissa hashtägillä #syötäväkaupunki. Katso mitä Syötävään kaupunkiin kuuluu.

Kaupunkiviljelyyn ja luonnon terveysvaikutuksiin sukelletaan TV1:ssä 3.10.2017 alkavassa Petteri Saarion ohjaamassa Asvalttiviidakot-dokumenttisarjassa.

Kommentit
  • Kuivan kesän sienivinkit

    Sieniä kannattaa etsiä nyt vesistöjen reunoilta.

    Sieniä kannattaa etsiä nyt vesistöjen reunoilta ja lähdekosteikoista - siellä missä vettä on tarjolla. Viimeistään nyt kannattaa opetella tunnistamaan myös lahottajasieniä, sillä ne ovat joustavampia kuin puiden kumppanisienet.

  • Avara luonto syksyllä 2018

    Avaran luonnon uusia luontodokumentteja lauantaisin TV1:ssä.

    Avaran luonnon dokumentteja syksyllä 2018. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Kaksiväriset koivunlehdet ja rantakäärmeen rimpuileva saalis

    Luontoillassa pohdittiin kuulijoiden kysymyksiä.

    Miksi koivussa on kaksiväriset lehdet? Voittaako käärme sammakon kaksintaistelussa? Entä onko kahden kukan kakkara hyvinkin yleinen ilmiö? Yle Radio Suomen Luontoillassa pohdittiin jälleen kuulijoiden mielenkiintoisia kysymyksiä.

Luonto

  • Kuivan kesän sienivinkit

    Sieniä kannattaa etsiä nyt vesistöjen reunoilta.

    Sieniä kannattaa etsiä nyt vesistöjen reunoilta ja lähdekosteikoista - siellä missä vettä on tarjolla. Viimeistään nyt kannattaa opetella tunnistamaan myös lahottajasieniä, sillä ne ovat joustavampia kuin puiden kumppanisienet.

  • Avara luonto syksyllä 2018

    Avaran luonnon uusia luontodokumentteja lauantaisin TV1:ssä.

    Avaran luonnon dokumentteja syksyllä 2018. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Kaksiväriset koivunlehdet ja rantakäärmeen rimpuileva saalis

    Luontoillassa pohdittiin kuulijoiden kysymyksiä.

    Miksi koivussa on kaksiväriset lehdet? Voittaako käärme sammakon kaksintaistelussa? Entä onko kahden kukan kakkara hyvinkin yleinen ilmiö? Yle Radio Suomen Luontoillassa pohdittiin jälleen kuulijoiden mielenkiintoisia kysymyksiä.

  • Mikä on Mennään metsään -kampanja?

    Suojellaan jokamiehenoikeuksia menemällä metsään.

    Suojellaan jokamiehenoikeuksia menemällä metsään! Yle juhlii metsää ja jokamiehenoikeuksia Mennään metsään -kampanjalla Suomen luonnon päivästä 25.8.2018 alkaen. Tule mukaan viemään jokamiehenoikeuksia Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle.

  • Merisää - Kotka Rankki: "Ohutta yläpilveä" on nyt historiaa

    Untuvapilvet olivat tuttuja saaren varusmiehille.

    Radion rannikkoasemien merisäätiedotus aloitetaan idästä. Listan toinen sääasema on Kotkan edustalla sijaitseva Rankin saari. Saarelta on tehty havaintoja muun muassa uhanalaista ja vaarantuneista lintulajeista. Linnakesaari avautui yleisölle vasta hiljattain.

  • Tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa? Tee Yle Luonnon testi

    Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää.

    Suomi on ollut vuosimiljoonien aikana useita kertoja paksun mannerjäätikön peitossa. Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää, siirsivät ja siloittivat kiviä sekä kallioita. Paljasta sisäinen geologisi ja testaa, tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa.

  • Tunnetko muurahaiset ja niiden tavat? Tee Yle Luonnon muurahaistesti!

    Testaa tietosi muurahaisten ihmeellisestä maailmasta

    Kuka keossa pomottaa? Pistääkö keltiäinen? Kuseeko viholainen? Muurahaisten maailma on kiehtova ja ihmeellinen. Ne ovat järjestelmällisen ahkeria uurastajia, jotka lypsävät ravintoa ja huolehtivat jälkeläisistään, mutta myös ryöstävät, tappavat ja taistelevat.

  • Oletko luolaihminen – tunnetko Suomen rotkot ja onkalot? Testaa tietosi!

    Suomi on tuhansien luolien maa

    Sinäkö Suomen Indiana Jones vai kenties vasta Junior? Suomi ei ole ainoastaan tuhansien järvien, vaan myös tuhansien luolien maa. Valtaosaan niistä liittyy jokin kiehtova tarina – salakuljetusta, piilopaikkoja, piruja ja pontikan keittoa. Luola on tarjonnut ihmiselle suojan mitä erilaisimmista syistä. Testaa tietosi Suomen luolien historiasta, arkeologiasta ja geologiasta.

  • Ti-ti-tyy... Mitä linnut viestivät laulullaan ja miten niiden laulu syntyy?

    Linnunlaululla on monta eri merkitystä.

    Linnunlaulun tärkein tehtävä on ilmoittaa reviiristä. Pienestäkin linnusta saattaa lähteä niin kova ääni, että se voi kuulua jopa kilometrien päähän. Hyvä lauluääni kertoo myös koiraan hyvästä kunnosta ja naaras valitseekin usein parikseen parhaan laulajan.

  • Näin voit itse vähentää merien roskaantumista

    Kun ei jätä roskia maahan, ne eivät päädy mereen.

    Meriin päätyy huolestuttavia määriä muoviroskaa. Rantojen tavallisin roska on tupakantumppi ja sekin sisältää muovia. Tuulen ja sateen mukana roskat voivat päätyä mereen kalojen ravinnoksi ja lopulta myrkyksi omalle ruokalautaselle. Asialle voi todellakin tehdä jotain.

  • Kyyn hyödyllisyys yllättää

    Kyy hidastaa välillisesti puutiaisia levittämästä tauteja.

    Kyystä on ihmiselle yllättävää hyötyä. Se hidastaa välillisesti puutiaisten, eli punkkien, kantaman borrelioosin ja puutiasaivokuumeen leviämistä.

  • Kaakkuri on Suomen toiseksi erilaisin lintu

    Kaakkurin perimä poikkeaa muista linnuista

    Kaakkuri kulkee omia polkujaan lintujen evoluutiossa. Se on perimältään hyvin erilainen kuin muut siivekkäät. Suomalaisista linnuista vain kalasääski poikkeaa dna:ltaan siitä enemmän.

  • Sukeltavia vesilintuja: Haahka

    Koiraan soidinääni on matala ja kumea.

    Haahka on suurin sorsamme, sinisorsaakin isompi ja rotevampi. Koiras on päältä valkoinen, ja alapuoli, peräpää ja päälaki ovat mustat, niska vihreä. Naaras on mustaraitaisen tummanruskea. Luisun otsan vuoksi pään sivuprofiili on kolmiomainen. Koiraan soidinääni on matala ja kumea ”auu, au-huuo”. Naaraan ääni on karheaa rotkotusta ”rok-rok-rok”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Alli

    Alli on pohjoisimman Lapin harvinainen pesimälintu.

    Alli on liki telkän kokoinen, mutta hennompi ja palleromaisempi. Kesällä selkäpuoli on tummanruskea, vatsa valkoinen, naama vaalea eroten tummemmasta rinnasta ja päästä. Koiraan keskimmäiset pyrstösulat ovat jouhimaiset. Naaras on himmeämpi. Syksystä kevääseen koiraan selkäpuoli on vaaleanharmaa, kaula ja pää valkoiset. Talvipukuisen naaraan valkeahkossa päässä on tumma päälaki ja kaulansivu. Allin kutsuääni on nenäsointinen ”a-al-li, aa-al-li…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Kuikka

    Kuikat lähtevät Mustallemerelle elo–lokakuussa.

    Kuikka on sinisorsaa selvästi isompi ja pitkänomainen. Sillä on paksu kaula ja jykevä tikarimainen nokka. Keskellä mustaa selkää on valkoista ruutukuviota. Kurkku on musta ja kaulan sivut valkojuovaiset. Soidinääni on kantava, kuulas ”kuuik-ko-kuik-ko-kuik-ko…”, josta laji on saanut nimensäkin.

  • Sukeltavia vesilintuja: Mustalintu

    Mustalintukoiras on musta, nokassa keltaista.

    Lähes sinisorsan kokoisella, tanakalla mustalinnulla on melko lyhyt ja ohut kaula. Koiras on kokonaan musta, vain nokan päällä on keltaista. Läheltä nokan tyvellä näkyy musta kyhmy. Naaras on tummanruskea päälakea myöten, mutta poski ja kaulansivu ovat vaaleat ja nokka harmaa. Koiraan soidin- ja lentoääni on pehmeä vihellys ”hjy, hji-hjy”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Uivelo

    Uivelokoiraan pää ja eturuumis on valkoinen.

    Uivelo on selvästi sinisorsaa ja jonkin verran telkkääkin pienempi, typäkkä ja lyhytnokkainen sorsalaji. Koiraan pää ja eturuumis on vitivalkoinen, kyljet harmaat ja selkä mustajuovainen. Päässä on musta täplä silmän ympärillä ja musta juova niskassa. Ruskeanharmaan naaraan päälaki on punaruskea, kurkku laajalti valkoinen. Koiraan soidinääni on vaimeaa narinaa ”gurrr-ik”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Tukkakoskelo

    Tukkakoskelo on yleinen koko Suomessa.

    Tukkakoskelo on sinisorsan kokoinen mutta pitkänomaisempi. Pää on melko pieni ja kaula lyhyehkö ja ohut. Koiraan selkä ja pää ovat mustat, kupeet ja peräpää harmaat, rinta punertavanruskea. Niskassa harottaa siirottava töyhtö. Naaras on harmaa, ja ruskeanpunaisen pään ja vaalean kaulan välinen väriraja ei ole jyrkkä toisin kuin isokoskelolla. Ääni on pehmeästi narskuttava ”bra-bra…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Isokoskelo

    Isokoskelon tavallisin ääni on karhea ”prra-prra…”

    Isokoskelo on sinisorsaa suurempi ja pitkänomaisempi ja sillä on ohut ja pitkä punainen nokka. Koiraan alapuoli on valkoinen, yläpuoli ja pää mustat. Vaaleanharmaalla naaraalla on punaruskea pää ja valkoinen kaularengas.

  • Sukeltavia vesilintuja: Mustakurkku-uikku

    Mustakurkku-uikku on vain tavin kokoinen.

    Vain tavin kokoisen, palleromaisen mustakurkku-uikun kaula on melko pitkä ja nokka hyvin lyhyt. Pää ja selkä ovat mustat, kaula ja kupeet ruosteenpunaiset. Ohimoilla on kirkkaanoranssit töyhdöt. Nuoren alapuoli on vaalea, kaula ja pää tummin juovin. Soidinääni on värisevää liverrystä ”hvi-äärrh, hy-äärrh”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Härkälintu

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi.

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi, ja sillä on lyhyempi ja paksumpi, ruosteenpunainen kaula. Siitä erottuvat selvästi vaaleat posket ja musta päälaki, eikä päässä ole töyhtöjä. Ruumis on tummanruskea. Nuoren yksilön päässä on mustia juovia. Soidinääni on härkämäistä mylvintää ja ulvahtelua, joka vaihtuu välillä porsasmaiseksi kiljunnaksi.

  • Sukeltavia vesilintuja: Silkkiuikku

    Soidinäänenä mm. koriseva ”korr, krra-aahr”.

    Silkkiuikun ruskea ruumis on pienempi kuin sinisorsan mutta valkoinen kaula pitempi. Leuassa ja päälaella on ruskeita höyhenröyhelöitä. Ne puuttuvat syksyisiltä nuorilta yksilöiltä, joiden vaaleassa päässä on tummia pitkittäisjuovia. Äänekkään silkkiuikun soidinääniä ovat koriseva ”korr, krra-aahr”, nenäsointinen ”gang gang” ja terävä ”vrek-vräk…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Tukkasotka

    Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

    Tukkasotka on telkän kokoinen, ja sillä on lyhyt ruumis ja iso pää. Mustalla koiraalla on valkoiset kyljet. Niskatöyhtö näkyy läheltä (kun pää kuiva, ei sukeltelun jälkeen). Naaras on tummanruskea, ja sillä on koiraan lailla kirkkaankeltainen silmä. Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Telkkä

    Telkkäkoiraat lähtevät etelään jo kesäkuussa.

    Sinisorsaa pienemmällä telkällä on pyöreähkö ruumis ja kolmikulmainen pää korkean otsan vuoksi. Koiraan rinta ja kylki ovat valkoiset, pää, selkä ja takapää mustat. Poskessa on valkoinen täplä. Harmaalla naaraalla on ruskea pää ja valkoinen juova kyljessä

  • Sukeltavia vesilintuja: Punasotka

    Punasotka on sinisorsaa pienempi.

    Sinisorsaa vähän pienempi punasotka on pyöreähkö, paksukaulainen ja lyhytpyrstöinen. Sillä on melko iso nokka ja luisu otsa. Koiraan ruumis on valtaosaksi vaaleanharmaa, rinta ja peräpää mustat. Pää on tumman ruskeanpunainen. Naaras on harmahtavan vaaleanruskea, mutta poski on muuta ruumista vaaleampi. Lennossa paljastuu leveä vaalea siipijuova. Koiraan soidinääni on vingahtava ”vi-vivih…”, naaraan kutsuääni koriseva ”krrah-krah…”.

  • Kesämökillä kannattaa pönttöillä

    Tällaisia pönttöjä kannattaa ripustaa kesämökille

    Loma on mitä parasta linnunpönttöjen rakennusaikaa. Tässä vinkit siihen millaisia pönttöjä kesämökille kannattaa ripustaa.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.