Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Syötävä kaupunki pääkuva

Allergiatutkija: "Syömme tapettua ruokaa, juomme tapettua vettä, hengitämme tapettua ilmaa."

Puinen laatikko on täynnä vihanneksia. Taustalla on graffitiseinä.
Mitä lähempää vihanneksemme saamme, sitä terveellisempiä ne ovat. Puinen laatikko on täynnä vihanneksia. Taustalla on graffitiseinä. Kuva: DocArt, Antti Saario Petteri Saario,kaupunkiviljely,Kasvikset,asvalttiviidakot

Ostoskärryihin sujahtaa pussillinen suippopaprikoita, puolikas verkkomeloni, paketti sokeriherneitä ja avokadoja. Kuulostaa terveelliseltä, vai mitä? Allergiatutkija ja emeritusprofessori Tari Haahtela luokittelee nämä kaikki kuolleeksi ruoaksi.

Sen sijaan, että popsisimme multaporkkanoita suoraan omasta penkistä, ostamme muoviin pakattuja, kaukaa tuotuja hedelmiä ja vihanneksia. Tari Haahtelan mukaan teemme tässä itsellemme suuren karhunpalveluksen.

Emme kosketa luontoa samalla tavalla kuin ennen, emme hengitä samalla tavalla kuin ennen, emme juo emmekä syö samalla tavalla kuin ennen.― Tari Haahtela
Lähikuva kasvimaasta, josta rikkaruohoja kitkee ihminen. Ihmisestä etualalla käsi, jossa on puutarhahansikas.
Kasvimaalta saa monipuolisen mikrobialtistuksen vahvistamaan puolustuskykyä ja ennaltaehkäisemään allergioita. Sieltä saa myös hyvän mielen. Lähikuva kasvimaasta, josta rikkaruohoja kitkee ihminen. Ihmisestä etualalla käsi, jossa on puutarhahansikas. Kuva: DocArt, Petteri Saario Tampere,Pispala,palstaviljely,kaupunkiviljely,kurpitsatalo

Onnenbakteeria kaivamassa

Omaa satoa kannattaa kasvattaa paitsi sen takia, että kasvimaalta saa parasta terveyttä edistävää ravintoa, myös siitä syystä, että mullassa piilee onnenbakteeri. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, maaperän on todettu vaikuttavan mieleen samalla tavalla kuin masennuslääkkeet.

Syynä ovat maaperässä lymyävät mikrobit, kuten bakteeri nimeltään Mycobacterium vaccae ja ilmeisesti myös monet muut mikrobilajit. Multaa möyhentäessä ja puutarhatöitä tehdessä mikrobeja joutuu iholle ja pölähtää ilmaan ja sitä kautta hengitysteihin. Esimerkiksi Mycobacterium vaccae kiihdyttää serotoniinin tuotantoa, mikä rentouttaa ja lisää onnellisuutta.

Lisäksi puutarhanhoidon on todettu virkistävän, lievittävän stressiä ja ahdistuneisuutta. Se vähentää masennusriskiä ja univaikeuksia ja lisää aktiivisuutta. Tutkimukset osoittavat, että puutarhanhoito voi pienentää jopa dementian ja muistisairauksien riskiä.

Pihalla kuopsuttelu ja puutarhan hoitoon liittyvä vaivaton keskittyminen vievät tekijänsä helposti flow-tilaan. Puutarhassa kyykkiminen estää myös tuki- ja liikuntaelinvaivoja.

Lähikuva multaisista käsistä.
Sormien työntäminen multaan tekee hyvää. Lähikuva multaisista käsistä. Kuva: DocArt, Petteri Saario Petteri Saario,kaupunkiviljely,multa,asvalttiviidakot

Ihminen on rakentanut ympärilleen harmaan tilan

Tari Haahtela jos kuka tuntee mullan möyhimisen myönteiset vaikutukset mieleen ja terveyteen. Kosketus maahan ja oman puutarhan sadon popsiminen voivat ehkäistä allergiaa ja astmaa, kroonisia neurologisia sairauksia ja suolistosairauksia, jopa diabetestä.
- Tiedämme luonnon virkistys-, rentoutus- ja stressinpoistovaikutuksista kohtalaisen hyvin. Mutta se mikä on viimeisen vajaan kymmenen vuoden aikana räjäyttänyt keskustelun, on ymmärrys siitä, miten ihminen kytkeytyy luontoympäristöön biologisella, molekylaarisella ja geneettisellä tasolla.

Tari Haahtela kuvaa, että ihminen on peräisin vihreästä ja sinisestä luontoympäristöstä, mutta on kehittänyt ympärilleen harmaan kaupunkitilan. Harmaassa tilassa elintapamme ovat liian steriilejä.
- Ihmisen kytkentä luontoon on heikentynyt. Emme kosketa luontoa samalla tavalla kuin ennen, emme hengitä samalla tavalla kuin ennen, emme juo emmekä syö samalla tavalla kuin ennen. Tämä on muuttunut hyvin voimakkaasti Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. Juomme tapettua vettä, syömme tapettua ruokaa, hengitämme urbaania tapettua ilmaa, kosketamme tapettua asvalttia ja betonia.

Pääkaupunkiseudulla kymmenellä prosentilla väestöstä on lääkärin tekemä astmadiagnoosi. Onhan se nyt tolkuton prosentti!― Tari Haahtela
Lähikuva harmaahiuksisesta miehestä, jolla on vaaleansininen kauluspaita päällä ja aurinkolasit päässä. Taustalla siirtolapuutarhan vehreyttä.
Tari Haahtelan mielestä keskeinen kysymys on, miten saataisiin lande stadiin. Lähikuva harmaahiuksisesta miehestä, jolla on vaaleansininen kauluspaita päällä ja aurinkolasit päässä. Taustalla siirtolapuutarhan vehreyttä. Kuva: DocArt, Petteri Saario Petteri Saario,kaupunkiviljely,allergiat,Tari Haahtela

Lisääntyvät allergiat käyvät kalliiksi

Tari Haahtelan johtaman Pohjois-Karjalassa toteutetun allergiatutkimuksen tulokset ovat pysäyttäviä. Kun tutkimukseen osallistuneista joensuulaisista lapsista 20 prosenttia oli herkistynyt koivun siitepölylle, niin Venäjän Pitkärannassa luku oli kaksi prosenttia.
- Pitkärannassa eletään vielä ikään kuin samanlaista agraarikulttuuria kuin mikä Suomessa vallitsi 50-luvulla ja vielä vähän 60-luvulla. Sitten Suomessa alkoi vahva kehitys, josta on tietysti paljon hyvää sanottavaa, mutta siinä on myös haittansa, jotka nyt alamme nähdä.

Urbanisoituminen ja luontokosketuksen kadottaminen ovat lisänneet monia aiemmin marginaalissa olleita sairauksia. Liian steriili ravinto ja ympäristö köyhdyttävät ihomme ja limakalvojemme mikrobiomia. Siis sitä, joka sparraa vastustuskykyämme 24 tuntia vuorokaudessa ja opettaa immuunijärjestelmäämme erottamaan vaarallisen vaarattomasta ja oman vieraasta. Lopputuloksena saattaa olla se, että elimistömme alkaa pitää vieraana esimerkiksi koivun ja heinän siitepölyä ja kehittää allergian.
- Pääkaupunkiseudulla kymmenellä prosentilla väestöstä on lääkärin tekemä astmadiagnoosi. Onhan se nyt tolkuton prosentti! Kyse on hivuttavista, yleensä koko elämän kestävistä sairausprosesseista, joista seuraa iso toimintakyvyn haitta ja hintalappu, Tari Haahtela lataa.

Allergia ja astma aiheuttavat vuosittain 1,3-1,6 miljardin kustannukset.

Jos voimme edes vähimmissä määrin tuottaa kasviksia ja juureksia lähellä, niin se on aivan loistava asia.― Tari Haahtela
Loppukesän vehreä kasvimaa, jossa ihmisiä korjaamassa satoa. Taustalla vettä, veden yli kulkee silta. Takana siintää kaupungin siluettia.
Helsingin Mustikkamaan Syötävässä puistossa talkoolaiset pääsevät mylläämään mullalla ja saavat lähiruokaa. Loppukesän vehreä kasvimaa, jossa ihmisiä korjaamassa satoa. Taustalla vettä, veden yli kulkee silta. Takana siintää kaupungin siluettia. Kuva: DocArt, Petteri Saario Syötävä Puisto,Petteri Saario,kaupunkiviljely,Mustikkamaa,yhteisöviljelmä

Miten saataisiin lande takaisin stadiin?

Luontoyhteyden katoamisessa yksi keskeinen tekijä on liian pitkälle prosessoitu ruoka. Oman kasvimaan antimien sijaan haemme kaupasta muoviin pakattuja, kaukaa tuotuja kasviksia ja hedelmiä.
- Jos voimme edes vähimmissä määrin tuottaa kasviksia ja juureksia lähellä, niin se on aivan loistava asia, Haahtela sanoo.

Omasta penkistä otetuista ja tuoreena syödyistä vihanneksista, marjoista tai hedelmistä saamme parhaan mahdollisen annoksen vastustuskykyämme sparraavaa mikrobistoa.
- Kun puhutaan traditionaalisesta välimerellisestä tai itämerellisestä dieetistä, niin se tarkoittaa juuri sitä, että ruoka on lähellä tuotettua ja siinä on paljon tuoreita aineksia, Tari Haahtela painottaa.
Kun vastustuskykyarsenaaliin lisää vielä ulkoilua vihreässä luonnossa, uimista luonnonvesissä uima-altaan sijaan ja kosketusta eläinkuntaan, saa monipuolisen hyvien mikrobien kirjon elimistöön.

YK:n arvion mukaan vuonna 2050 maapallon väestöstä jopa kaksi kolmesta asuu kaupungeissa.
- Meidän pitää ruveta ihan uudelleen miettimään, miten saamme harmaan tilan muistuttamaan vihreätä ja sinistä tilaa, josta me biologisesti olemme peräisin. Keskeinen kysymys on, miten voisimme saada landen takaisin stadiin.

Onko sinulla kaupunkiviljelmä? Kerro siitä kuvin Instagramissa hashtägillä #syötäväkaupunki. Katso mitä Syötävään kaupunkiin kuuluu.

Kaupunkiviljelyyn ja luonnon terveysvaikutuksiin sukelletaan TV1:ssä 3.10.2017 alkavassa Petteri Saarion ohjaamassa Asvalttiviidakot-dokumenttisarjassa.

Kommentit
  • Luonto on koti, ei lomailukohde

    Eränkävijöille luonto on koti, ei lomakohde tai harrastus.

    Eränkävijät-sarjan päähenkilöille luonnossa kulkeminen on yhtä jokapäiväistä ja tärkeää kuin hengittäminen. Luonto on koti, ei lomailukohde tai harrastus. Se on välttämätön sekä henkiselle että fyysiselle hyvinvoinnille.

  • Pystykorva haukkuu saaliin pystyyn

    Pikinokat ovat suomalaisten vanhimpia metsästyskumppaneita.

    Pystykorvaiset koirat ovat kulkeneet suomalaisten rinnalla jo kivikaudella. Ne ovat olleet paitsi korvaamattomana apuna ravinnon ja turkisten hankkimisessa, myös seurana metsässä kulkeneelle kansallemme.

Luonto

  • Luonto on koti, ei lomailukohde

    Eränkävijöille luonto on koti, ei lomakohde tai harrastus.

    Eränkävijät-sarjan päähenkilöille luonnossa kulkeminen on yhtä jokapäiväistä ja tärkeää kuin hengittäminen. Luonto on koti, ei lomailukohde tai harrastus. Se on välttämätön sekä henkiselle että fyysiselle hyvinvoinnille.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Punatulkku

    Punatulkuille maistuvat ruokintapaikkojen siemenet.

    Punatulkku on talitiaista isompi ja pulleampi, kuin vailla kaulaa. Nokka on kolmiomainen ja pyrstö pitkähkö. Selkä on vaalean siniharmaa, siipisulat ja päälaki mustat. Koiras on alta helakanpunainen, naaras punertavanharmaa.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Vihervarpunen

    Vihervarpuset ovat oppineet käymään ruokintapaikoilla.

    Lyhytpyrstöinen vihervarpunen on päältä kellanvihreä. Koiraan rinta on sitruunankeltainen ja vatsa valkoinen, päälaki ja kurkkutäplä ovat mustat. Naaras on himmeämpi, eikä päässä ole mustaa. Nuori on voimakkaasti viiruinen. Siivellä on keltainen juova

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Urpiainen ja tundraurpiainen

    Talvisin urpiainen on yleinen etelässäkin.

    Urpiainen on hieman talitiaista pienempi, ja sillä on pieni nokka. Se on päältä tummaviiruisen harmaanruskea ja alta viirukkaan likaisenvalkoinen. Selän takaosa on vaalea ja viiruinen. Otsa on punainen, ja koiraalla rintakin. Tundraurpiaista on hyvin vaikea erottaa lähisukulaisestaan urpiaisesta.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Töyhtötiainen

    Töyhtötiainen on hyvin yleinen metsävaltaisilla seuduilla.

    Töyhtötiainen on sinitiaisen kokoinen, päältä harmaanruskea ja alta vaaleampi tiainen, jonka päälaella sojottaa mustavalkoraitainen, suippo töyhtö. Uteliaan ja pirteästi hyörivän töyhtötiaisen huomaa useimmiten iloisesti tirrittävästä äänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuukkeli

    Kuukkeli vierailee syksyllä metsäseutujen pihapiireissä.

    Mustarastasta isompi kuukkeli muistuttaa olemukseltaan ja lento- ja liikkumistavoiltaan närheä. Sillä on pitkä pyrstö ja pienehkö nokka. Yläpuoli on harmaanruskea, alapuoli, siiventaive ja pyrstönsivut oranssit. Yhteysäänet ovat naukuvia, viheltäviä ja rääkyviä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Hömötiainen

    Peloton hömötiainen elää havu- ja sekametsissä.

    Hieman talitiaista pienempi, isopäinen hömötiainen on päältä ruskeanharmaa, alta vaalea. Posket ovat valkoiset, päälaki ja niska mustat. Hömötiaisen huomaa useimmiten surumielisesti viheltävästä laulusta ”tjyy-tjyy-tiyy-tiyy” ja käheästi sähisevästä varoitusäänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Tikli

    Tikli on osittaismuuttaja.

    Talitiaista vähän pienempi tikli on korea ilmestys; siivellä on leveä keltainen juova ja päässä valkoista, punaista ja mustaa. Päältä lintu on kellanruskea, vatsasta valkoinen ja rinnasta oranssi. Nuoren rinta, kupeet ja selkä ovat viiruiset, pää harmaanvalkoinen. Laulu on särisevää visertelyä, johon sekoittuu näppäileviä ”did, diklit, dididlit…” -kutsuääniä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Räkättirastas

    Räkättirastas on äärimmäisen yleinen koko Suomessa.

    Räkättirastaan selkä on punaruskea, pää ja pyrstö harmaat, vatsa valkoinen. Rinta ja kupeet ovat täplikkään kellertävät. Äänet ovat erilaista räksytystä; räkättirastas on hyvin äänekäs.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Fasaani

    Fasaani syö siemeniä, kasvinversoja ja pikkuötököitä.

    Fasaanin ruumis on kesykyyhkyn kokoluokkaa, mutta pyrstö poikkeuksellisen pitkä; koiraalla 35–45 cm ja naaraalla 20–25 cm. Koiras on suureksi osaksi kuparinpunainen, mutta siivillä ja hartioilla on mustaa, valkoista ja harmaata kirjailua. Posket ja heltat ovat kirkkaanpunaiset. Naaras on kauttaaltaan kellanruskea mustin täplin

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuusitiainen

    Kuusitiainen on yleinen Etelä-Suomessa.

    Kuusitiainen on vieläkin pienempi ja vilkkaampi kuin sinitiainen. Sillä on sinertävänharmaa selkä- ja likaisenvaalea vatsapuoli. Päälaki on musta, posket ja niskalaikku valkoiset.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Talitiainen

    Talitiainen on utelias ja kekseliäs etsiessään ravintoa.

    Talitiainen on suurin tiaisemme, varpusen kokoinen. Sillä on keltainen vatsa, musta päälaki ja valkoiset posket, vihreä selkä ja siniharmaat siivet. Musta vatsajuova on koiraalla leveä, naaraalla kapea.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Varpuspöllö

    Varpuspöllö elää samoilla seuduilla kesät talvet.

    Varpuspöllö on vain punatulkun kokoinen, mustarastasta pienempi, lyhytpyrstöinen pöllö. Yläpuoli on valkopilkkuisen ruskea, alapuoli tummajuovaisen vaalea. Silmät ovat pistävänkeltaiset. Koiraan soidinääni on punatulkun ääntä muistuttava vihellys ”pyy, pyy…”.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Puukiipijä

    Puukiipijä liittyy syksyllä tiaisten talviparveen.

    Talitiaista vähän pienempi ja solakka puukiipijä on päältä valkopilkkuisen ruskea ja alta valkoinen. Sillä on pitkä ja ohut, kaareva nokka. Helpointa puukiipijä on tunnistaa liikkumistavasta: lintu kipuaa nykivästi puunrunkoa ylöspäin ja lennähtää kohta toisen puun tyvelle.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee?

    Lintulaudoilla on talvella tungosta

    Talvi on Suomessa eläville linnuille vaikein vuodenaika lyhyen päivänvalon, pakkasten ja lumipeitteen vuoksi. Jos ruokaa on riittävästi, useimmat linnut kyllä selviävät pakkasista. Ruokinnan tinkimätön ykkössääntö on, että loppusyksyllä aloitettua ruokintaa ei saa talven kuluessa lopettaa.

  • Avara luonto syksyllä 2018

    Avaran luonnon uusia luontodokumentteja lauantaisin TV1:ssä.

    Avaran luonnon dokumentteja syksyllä 2018. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Mennään metsään -kolumni: Kuvataiteilija Jaakko Kahilaniemi pitää yksilöiden ja valtion suhtautumista luontoon kaksinaismoralistisina

    "Myös oma metsäsuhteeni on ristiriitainen."

    "Luonnon omistaminen on absudri ajatus 29-vuotiaalle taiteen maisterille." Kuvataiteilija Jaakko Kahilaniemi kirjoittaa kolumnissaan luonnosta ja sen omistamisen aiheuttamista ristiriidoista. Ristiriidoista sai alkunsa palkittu 100 Hectares of Understanding -taidekuvasarja, jossa Kahilaniemi on kuvannut perinnöksi saamansa metsän ominaisuuksia.

  • Oletko luolaihminen – tunnetko Suomen rotkot ja onkalot? Testaa tietosi!

    Suomi on tuhansien luolien maa

    Sinäkö Suomen Indiana Jones vai kenties vasta Junior? Suomi ei ole ainoastaan tuhansien järvien, vaan myös tuhansien luolien maa. Valtaosaan niistä liittyy jokin kiehtova tarina – salakuljetusta, piilopaikkoja, piruja ja pontikan keittoa. Luola on tarjonnut ihmiselle suojan mitä erilaisimmista syistä. Testaa tietosi Suomen luolien historiasta, arkeologiasta ja geologiasta.

  • Tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa? Tee Yle Luonnon testi

    Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää.

    Suomi on ollut vuosimiljoonien aikana useita kertoja paksun mannerjäätikön peitossa. Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää, siirsivät ja siloittivat kiviä sekä kallioita. Paljasta sisäinen geologisi ja testaa, tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa.