Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Syötävä kaupunki pääkuva

Allergiatutkija: "Syömme tapettua ruokaa, juomme tapettua vettä, hengitämme tapettua ilmaa."

Puinen laatikko on täynnä vihanneksia. Taustalla on graffitiseinä.
Mitä lähempää vihanneksemme saamme, sitä terveellisempiä ne ovat. Puinen laatikko on täynnä vihanneksia. Taustalla on graffitiseinä. Kuva: DocArt, Antti Saario Petteri Saario,kaupunkiviljely,Kasvikset,asvalttiviidakot

Ostoskärryihin sujahtaa pussillinen suippopaprikoita, puolikas verkkomeloni, paketti sokeriherneitä ja avokadoja. Kuulostaa terveelliseltä, vai mitä? Allergiatutkija ja emeritusprofessori Tari Haahtela luokittelee nämä kaikki kuolleeksi ruoaksi.

Sen sijaan, että popsisimme multaporkkanoita suoraan omasta penkistä, ostamme muoviin pakattuja, kaukaa tuotuja hedelmiä ja vihanneksia. Tari Haahtelan mukaan teemme tässä itsellemme suuren karhunpalveluksen.

Emme kosketa luontoa samalla tavalla kuin ennen, emme hengitä samalla tavalla kuin ennen, emme juo emmekä syö samalla tavalla kuin ennen.― Tari Haahtela
Lähikuva kasvimaasta, josta rikkaruohoja kitkee ihminen. Ihmisestä etualalla käsi, jossa on puutarhahansikas.
Kasvimaalta saa monipuolisen mikrobialtistuksen vahvistamaan puolustuskykyä ja ennaltaehkäisemään allergioita. Sieltä saa myös hyvän mielen. Lähikuva kasvimaasta, josta rikkaruohoja kitkee ihminen. Ihmisestä etualalla käsi, jossa on puutarhahansikas. Kuva: DocArt, Petteri Saario Tampere,Pispala,palstaviljely,kaupunkiviljely,kurpitsatalo

Onnenbakteeria kaivamassa

Omaa satoa kannattaa kasvattaa paitsi sen takia, että kasvimaalta saa parasta terveyttä edistävää ravintoa, myös siitä syystä, että mullassa piilee onnenbakteeri. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, maaperän on todettu vaikuttavan mieleen samalla tavalla kuin masennuslääkkeet.

Syynä ovat maaperässä lymyävät mikrobit, kuten bakteeri nimeltään Mycobacterium vaccae ja ilmeisesti myös monet muut mikrobilajit. Multaa möyhentäessä ja puutarhatöitä tehdessä mikrobeja joutuu iholle ja pölähtää ilmaan ja sitä kautta hengitysteihin. Esimerkiksi Mycobacterium vaccae kiihdyttää serotoniinin tuotantoa, mikä rentouttaa ja lisää onnellisuutta.

Lisäksi puutarhanhoidon on todettu virkistävän, lievittävän stressiä ja ahdistuneisuutta. Se vähentää masennusriskiä ja univaikeuksia ja lisää aktiivisuutta. Tutkimukset osoittavat, että puutarhanhoito voi pienentää jopa dementian ja muistisairauksien riskiä.

Pihalla kuopsuttelu ja puutarhan hoitoon liittyvä vaivaton keskittyminen vievät tekijänsä helposti flow-tilaan. Puutarhassa kyykkiminen estää myös tuki- ja liikuntaelinvaivoja.

Lähikuva multaisista käsistä.
Sormien työntäminen multaan tekee hyvää. Lähikuva multaisista käsistä. Kuva: DocArt, Petteri Saario Petteri Saario,kaupunkiviljely,multa,asvalttiviidakot

Ihminen on rakentanut ympärilleen harmaan tilan

Tari Haahtela jos kuka tuntee mullan möyhimisen myönteiset vaikutukset mieleen ja terveyteen. Kosketus maahan ja oman puutarhan sadon popsiminen voivat ehkäistä allergiaa ja astmaa, kroonisia neurologisia sairauksia ja suolistosairauksia, jopa diabetestä.
- Tiedämme luonnon virkistys-, rentoutus- ja stressinpoistovaikutuksista kohtalaisen hyvin. Mutta se mikä on viimeisen vajaan kymmenen vuoden aikana räjäyttänyt keskustelun, on ymmärrys siitä, miten ihminen kytkeytyy luontoympäristöön biologisella, molekylaarisella ja geneettisellä tasolla.

Tari Haahtela kuvaa, että ihminen on peräisin vihreästä ja sinisestä luontoympäristöstä, mutta on kehittänyt ympärilleen harmaan kaupunkitilan. Harmaassa tilassa elintapamme ovat liian steriilejä.
- Ihmisen kytkentä luontoon on heikentynyt. Emme kosketa luontoa samalla tavalla kuin ennen, emme hengitä samalla tavalla kuin ennen, emme juo emmekä syö samalla tavalla kuin ennen. Tämä on muuttunut hyvin voimakkaasti Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. Juomme tapettua vettä, syömme tapettua ruokaa, hengitämme urbaania tapettua ilmaa, kosketamme tapettua asvalttia ja betonia.

Pääkaupunkiseudulla kymmenellä prosentilla väestöstä on lääkärin tekemä astmadiagnoosi. Onhan se nyt tolkuton prosentti!― Tari Haahtela
Lähikuva harmaahiuksisesta miehestä, jolla on vaaleansininen kauluspaita päällä ja aurinkolasit päässä. Taustalla siirtolapuutarhan vehreyttä.
Tari Haahtelan mielestä keskeinen kysymys on, miten saataisiin lande stadiin. Lähikuva harmaahiuksisesta miehestä, jolla on vaaleansininen kauluspaita päällä ja aurinkolasit päässä. Taustalla siirtolapuutarhan vehreyttä. Kuva: DocArt, Petteri Saario Petteri Saario,kaupunkiviljely,allergiat,Tari Haahtela

Lisääntyvät allergiat käyvät kalliiksi

Tari Haahtelan johtaman Pohjois-Karjalassa toteutetun allergiatutkimuksen tulokset ovat pysäyttäviä. Kun tutkimukseen osallistuneista joensuulaisista lapsista 20 prosenttia oli herkistynyt koivun siitepölylle, niin Venäjän Pitkärannassa luku oli kaksi prosenttia.
- Pitkärannassa eletään vielä ikään kuin samanlaista agraarikulttuuria kuin mikä Suomessa vallitsi 50-luvulla ja vielä vähän 60-luvulla. Sitten Suomessa alkoi vahva kehitys, josta on tietysti paljon hyvää sanottavaa, mutta siinä on myös haittansa, jotka nyt alamme nähdä.

Urbanisoituminen ja luontokosketuksen kadottaminen ovat lisänneet monia aiemmin marginaalissa olleita sairauksia. Liian steriili ravinto ja ympäristö köyhdyttävät ihomme ja limakalvojemme mikrobiomia. Siis sitä, joka sparraa vastustuskykyämme 24 tuntia vuorokaudessa ja opettaa immuunijärjestelmäämme erottamaan vaarallisen vaarattomasta ja oman vieraasta. Lopputuloksena saattaa olla se, että elimistömme alkaa pitää vieraana esimerkiksi koivun ja heinän siitepölyä ja kehittää allergian.
- Pääkaupunkiseudulla kymmenellä prosentilla väestöstä on lääkärin tekemä astmadiagnoosi. Onhan se nyt tolkuton prosentti! Kyse on hivuttavista, yleensä koko elämän kestävistä sairausprosesseista, joista seuraa iso toimintakyvyn haitta ja hintalappu, Tari Haahtela lataa.

Allergia ja astma aiheuttavat vuosittain 1,3-1,6 miljardin kustannukset.

Jos voimme edes vähimmissä määrin tuottaa kasviksia ja juureksia lähellä, niin se on aivan loistava asia.― Tari Haahtela
Loppukesän vehreä kasvimaa, jossa ihmisiä korjaamassa satoa. Taustalla vettä, veden yli kulkee silta. Takana siintää kaupungin siluettia.
Helsingin Mustikkamaan Syötävässä puistossa talkoolaiset pääsevät mylläämään mullalla ja saavat lähiruokaa. Loppukesän vehreä kasvimaa, jossa ihmisiä korjaamassa satoa. Taustalla vettä, veden yli kulkee silta. Takana siintää kaupungin siluettia. Kuva: DocArt, Petteri Saario Syötävä Puisto,Petteri Saario,kaupunkiviljely,Mustikkamaa,yhteisöviljelmä

Miten saataisiin lande takaisin stadiin?

Luontoyhteyden katoamisessa yksi keskeinen tekijä on liian pitkälle prosessoitu ruoka. Oman kasvimaan antimien sijaan haemme kaupasta muoviin pakattuja, kaukaa tuotuja kasviksia ja hedelmiä.
- Jos voimme edes vähimmissä määrin tuottaa kasviksia ja juureksia lähellä, niin se on aivan loistava asia, Haahtela sanoo.

Omasta penkistä otetuista ja tuoreena syödyistä vihanneksista, marjoista tai hedelmistä saamme parhaan mahdollisen annoksen vastustuskykyämme sparraavaa mikrobistoa.
- Kun puhutaan traditionaalisesta välimerellisestä tai itämerellisestä dieetistä, niin se tarkoittaa juuri sitä, että ruoka on lähellä tuotettua ja siinä on paljon tuoreita aineksia, Tari Haahtela painottaa.
Kun vastustuskykyarsenaaliin lisää vielä ulkoilua vihreässä luonnossa, uimista luonnonvesissä uima-altaan sijaan ja kosketusta eläinkuntaan, saa monipuolisen hyvien mikrobien kirjon elimistöön.

YK:n arvion mukaan vuonna 2050 maapallon väestöstä jopa kaksi kolmesta asuu kaupungeissa.
- Meidän pitää ruveta ihan uudelleen miettimään, miten saamme harmaan tilan muistuttamaan vihreätä ja sinistä tilaa, josta me biologisesti olemme peräisin. Keskeinen kysymys on, miten voisimme saada landen takaisin stadiin.

Onko sinulla kaupunkiviljelmä? Kerro siitä kuvin Instagramissa hashtägillä #syötäväkaupunki. Katso mitä Syötävään kaupunkiin kuuluu.

Kaupunkiviljelyyn ja luonnon terveysvaikutuksiin sukelletaan TV1:ssä 3.10.2017 alkavassa Petteri Saarion ohjaamassa Asvalttiviidakot-dokumenttisarjassa.

Kommentit

Luonto

  • Ti-ti-tyy... Mitä linnut viestivät laulullaan ja miten niiden laulu syntyy?

    Linnunlaululla on monta eri merkitystä.

    Linnunlaulun tärkein tehtävä on ilmoittaa reviiristä. Pienestäkin linnusta saattaa lähteä niin kova ääni, että se voi kuulua jopa kilometrien päähän. Hyvä lauluääni kertoo myös koiraan hyvästä kunnosta ja naaras valitseekin usein parikseen parhaan laulajan.

  • Näin voit itse vähentää merien roskaantumista

    Kun ei jätä roskia maahan, ne eivät päädy mereen.

    Meriin päätyy huolestuttavia määriä muoviroskaa. Rantojen tavallisin roska on tupakantumppi ja sekin sisältää muovia. Tuulen ja sateen mukana roskat voivat päätyä mereen kalojen ravinnoksi ja lopulta myrkyksi omalle ruokalautaselle. Asialle voi todellakin tehdä jotain.

  • Tunnetko muurahaiset ja niiden tavat? Tee Yle Luonnon muurahaistesti!

    Testaa tietosi muurahaisten ihmeellisestä maailmasta

    Kuka keossa pomottaa? Pistääkö keltiäinen? Kuseeko viholainen? Muurahaisten maailma on kiehtova ja ihmeellinen. Ne ovat järjestelmällisen ahkeria uurastajia, jotka lypsävät ravintoa ja huolehtivat jälkeläisistään, mutta myös ryöstävät, tappavat ja taistelevat.

  • Tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa? Tee Yle Luonnon testi

    Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää.

    Suomi on ollut vuosimiljoonien aikana useita kertoja paksun mannerjäätikön peitossa. Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää, siirsivät ja siloittivat kiviä sekä kallioita. Paljasta sisäinen geologisi ja testaa, tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa.

  • Kevätaamun laulajia: Kiuru

    Kiurun kutsuääni on hyrähtävä ”drliu”.

    Kiuru on hieman kookkaampi kuin punatulkku mutta pitkänomaisempi. Höyhenpuku on päältä mustankirjavan harmaanruskea ja alta valkoinen. Kellertävässä rinnassa on mustia viiruja ja silmäkulmassa valkoinen juova. Laulu on kiihkeää, minuutista toiseen ryöpsähtelevää liverrystä. Kutsuääni on hyrähtävä ”drliu”.

  • Kevätaamun laulajia: Peippo

    Peippo syö pääosaksi siemeniä ja silmuja.

    Talitiaisen kokoinen peippo on päältä harmaanruskea. Tummalla siivellä on kaksi valkoista juovaa. Koiraan alapuoli ja pääsivut ovat ruskeanpunaiset, naaraan vaaleanharmaat. Ponteva, lopuksi nouseva laulunsäe kestää 2–3 s.

  • Kevätaamun laulajia: Punarinta

    Punarinta on äärimmäisen yleinen Lapin eteläosia myöten.

    Talitiaisen kokoinen ja palleromainen punarinta on selkäpuolelta ruskea ja alta likaisenvalkoinen. Aikuisen rinta ja naama ovat ruosteenpunaiset. Nuoren yksilön rinta on poikkijuovaisen kellanruskea ja selkä keltapilkkuisen ruskea. Laulu on korkeaa, haurasta visertelyä, jossa on lyhyitä taukoja 10–15 sekunnin välein.

  • Kevätaamun laulajia: Tiltaltti

    Tiltaltti muistuttaa erehdyttävästi pajulintua.

    Tiltaltti muistuttaa erehdyttävästi pajulintua. Selkeimpiä eroja ovat tummat jalat ja melko tumma nokka sekä heikko ja silmän eteen rajoittuva silmäkulmanjuova. Selkä on harmahtavamman ruskea, ja likaisenvalkoisella alapuolella on kupeilla ruskehtavaa sävyä. Poski on lähes yhtä tumma kuin päälaki ja tummempi kuin kurkku. Laulu on rytmikkäästi helkkyvä ”tsil tsyl tsil tsylp tsilp tsyl tsyl tsil tsyl…”, varoitusääni ponteva ”hviit”.

  • Kevätaamun laulajia: Kaulushaikara

    Kaulushaikaran soidinääni muistuttaa laivan sumutorvea.

    Lennossa ison pöllön mieleen tuova kaulushaikara on varista huomattavasti isompi mutta harmaahaikaraa pienempi. Sillä on suhteellisen lyhyet jalat ja tikarimainen nokka. Kaula näyttää normaalisti lyhyeltä, mutta vaaraa epäilevä lintu ojentaa sen pystysuoraksi ja jähmettyy paikalleen. Höyhenpuku on kauttaaltaan mustankirjavan kellanruskea. Soidinääni on laivan sumutorven ääntä muistuttava puhallus ”buuh, buuh…” (läheltä kuultuna ”uh-buuh”), joka kantaa kilometrejä.

  • Kevätaamun laulajia: Luhtahuitti

    Luhtahuitin soidinääni on kuin piiskansivallus.

    Räkättirastasta hieman pienemmällä, tanakalla luhtahuitilla on paksu kaula ja lyhyt ja vaalea, punatyvinen nokka. Yläpuoli on mustatäpläisen vihertävänruskea, alapuoli lyijynharmaa. Höyhenpuvussa on valkoisia täpliä ja kupeilla voimakkaita ruskeita poikkijuovia. Vajaan sekunnin välein toistuva viheltävä soidinääni ”hvit, hvit, hvit…” tuo mieleen piiskansivalluksen.

  • Kevätaamun laulajia: Hippiäinen

    Hippiäinen on koko Euroopan pienin lintu, palleromainen.

    Hippiäinen on koko Euroopan pienin lintu, palleromainen ja suuripäinen. Sillä on lyhyt pyrstö ja hento piikkimäinen nokka. Yläpuoli on sammalenvihreä, alapuoli vaaleamman harmahtava. Päälaella on keltainen pitkittäisjuova. Hippiäisen laulu on reippaan rytmikästä, surahtavaa tiititystä, varoitusääni hyvin ohut ”tiit tiit…”.

  • Kevätaamun laulajia: Pajusirkku

    Kutsuääni on sameasti viheltävä ”tsiyy, tsiih”.

    Pajusirkku on talitiaisen kokoinen mutta solakampi, päältä mustajuovaisen punertavanruskea, alta vaalea. Koiraalla on musta pää ja valkoinen kaularengas. Naaraan silmän päällä on vaalea juova ja kurkun sivuilla tummat pystyjuovat. Pari sekuntia kestävä laulunsäe nopeutuu loppua kohti: ”tsri tsri tsryi tsrisi”. Kutsuääni on sameasti viheltävä ”tsiyy, tsiih”.

  • Kevätaamun laulajia: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat. Pyrstötiaisen huomaa yleensä jatkuvasta ääntelystä, jossa ”tsert-tsrreet-tsät…” -särinät ja hätäiset ”tii-tii-tii…” -tiititykset vuorottelevat.

  • Kevätaamun laulajia: Sinitiainen

    Sinitiainen on erittäin yleinen asutuksen tuntumassa.

    Sinitiainen on talitiaista pienempi. Keltaisessa vatsassa ei ole mustaa juovaa toisin kuin talitiaisella, ja päälaki, siivet ja pyrstö ovat kirkkaansiniset. Sinitiainen laulaa helisevästi ”tii-tii-tililililili” ja varoittelee käheästi rähistellen.

  • Kevätaamun laulajia: Talitiainen

    Talitiainen on utelias ja kekseliäs etsiessään ravintoa.

    Talitiainen on suurin tiaisemme, varpusen kokoinen. Sillä on keltainen vatsa, musta päälaki ja valkoiset posket, vihreä selkä ja siniharmaat siivet. Musta vatsajuova on koiraalla leveä, naaraalla kapea.

  • Kevätaamun laulajia: Sepelkyyhky

    Sepelkyyhky on melkein variksen kokoinen.

    Melkein variksen kokoisen sepelkyyhkyn pyrstö ja kaula ovat melko pitkät ja pää pienehkö. Selkä on ruskeanharmaa, vatsa vaaleampi ja rinta viininpunertava. Kaulan sivuilla on valkoinen laikku (puuttuu nuorelta), ja lennossa siivellä näkyy valkoinen poikkijuova. Soidinääni on pöllömäistä, nousevaa ja laskevaa huhuilua ”huuh-huu hu-huu huu huu hu-huu…”.

  • Kevätaamun laulajia: Rautiainen

    Rautiaisella on ohut piikkimäinen nokka.

    Talitiaisen kokoisella rautiaisella on ohut piikkimäinen nokka. Yläpuoli on mustajuovaisen ruosteenruskea, alapuoli vaaleampi. Pää ja rinta ovat siniharmaat, ja kupeilla on punaruskeita juovia. Laulu on 2–3-sekuntinen, tasaisella sävelkorkeudella polveileva helinä, lentoääni korkea ”hi-hi, ti-hi-hi”.

  • Kevätaamun laulajia: Peukaloinen

    Peukaloinen on tuskin hippiäistä isompi.

    Peukaloinen on tuskin hippiäistä isompi, palleromainen kääpiö, jolla on pysty pyrstöntynkä ja paksu kaula. Hento nokka ja ohuet koivet ovat pitkät. Höyhenpuku on poikkiraitainen, päältä tumman punaruskea, alta vaaleanrusehtava. Laulu on hämmästyttävän voimakas, pontevan rytmikäs säe, joka kestää 5–6 sekuntia. Varoitusääni on kova, rätisevä ”trrrrrt”.

  • Kevätaamun laulajia: Mustavaris

    Mustavaris on variksen kokoinen mutta kokonaan musta.

    Mustavaris on variksen kokoinen ja oloinen mutta kokonaan musta (yhtä mustaa korppia selvästi pienempi ja hontelompi). Nokka vaikuttaa pitkältä, koska sen vaalealla tyvellä ei ole höyheniä (nuorella mustia höyheniä). Vatsa vaikuttaa pullealta löysästi roikkuvien höyhenten vuoksi. Lennossa paljastuu, että siiven tyvi on keskiosaa kapeampi, ja pyrstön kärki on pyöristynyt. Lentoääni on käheästi raakkuva ”graah-graah…” tai ”grääh-grääh…”.

  • Kevätaamun laulajia: Ruokokerttunen

    Laulu on kiihkeää ja vuolasta lavertelua.

    Sinitiaisen kokoinen ruokokerttunen on päältä tummaviiruisen kellanruskea, alta vaalea. Silmän päällä on leveä vaalea juova. Laulu on kiihkeää ja vuolasta lavertelua, jossa toistuu pitkiä aikoja säriseviä ja säksättäviä ääniä ja niiden lomassa lyhyitä viheltelyjä.

  • Kevätaamun laulajia: Puukiipijä

    Laulu ”tii-tii-tii-tyitititititi-tii-tyi-tyit”.

    Talitiaista vähän pienempi ja solakka puukiipijä on päältä valkopilkkuisen ruskea ja alta valkoinen. Sillä on pitkä ja ohut, kaareva nokka. Puukiipijän tunnistaa liikkumistavasta: lintu kipuaa nykivästi puunrunkoa ylöspäin ja lennähtää kohta toisen puun tyvelle. Ponteva laulu muistuttaa pajulinnun laskevaa viheltelyä ”tii-tii-tii-tyitititititi-tii-tyi-tyit”.

  • Kevätaamun laulajia: Laulurastas

    Laulurastason päältä ruskea ja alta valkoinen.

    Pyöreähkö ja mustarastasta vähän pienempi laulurastas on päältä ruskea ja alta valkoinen. Kupeet ja rinta ovat yleensä kellertäviä. Alapuolella on mustia ja kapeita, osittain nuolenpään muotoisia täpliä. Päänsivut ovat tummat. Laulu on verkkaista ja rytmikästä: koiras ikään kuin juttelee toistelemalla samoja visertelyjä, maiskahduksia tai kirskuvia aiheita. Lentoääni on terävä ”tsik”.

  • Kevätaamun laulajia: Pajulintu

    Siro pajulintu on päältä vihertävänruskea ja alta valkoinen

    Sinitiaisen kokoinen ja siro pajulintu on päältä vihertävänruskea ja alta valkoinen, rinnasta hiukan kellertävä. Samankesäinen nuori on alta vaaleankeltainen. Jalat ovat vaaleat (hyvin samannäköisellä tiltaltilla tummat). Surumielinen, viheltävä laulunsäe laskee loppua kohti.

  • Kesämökillä kannattaa pönttöillä

    Tällaisia pönttöjä kannattaa ripustaa kesämökille

    Loma on mitä parasta linnunpönttöjen rakennusaikaa. Tässä vinkit siihen millaisia pönttöjä kesämökille kannattaa ripustaa.

  • Kuka pöntössäsi pesi?

    Vanha pesänpohja voi paljastaa pöntössä pesineen lajin.

    Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin. Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.