Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Syötävä kaupunki pääkuva

Allergiatutkija: "Syömme tapettua ruokaa, juomme tapettua vettä, hengitämme tapettua ilmaa."

Puinen laatikko on täynnä vihanneksia. Taustalla on graffitiseinä.
Mitä lähempää vihanneksemme saamme, sitä terveellisempiä ne ovat. Puinen laatikko on täynnä vihanneksia. Taustalla on graffitiseinä. Kuva: DocArt, Antti Saario Petteri Saario,kaupunkiviljely,Kasvikset,asvalttiviidakot

Ostoskärryihin sujahtaa pussillinen suippopaprikoita, puolikas verkkomeloni, paketti sokeriherneitä ja avokadoja. Kuulostaa terveelliseltä, vai mitä? Allergiatutkija ja emeritusprofessori Tari Haahtela luokittelee nämä kaikki kuolleeksi ruoaksi.

Sen sijaan, että popsisimme multaporkkanoita suoraan omasta penkistä, ostamme muoviin pakattuja, kaukaa tuotuja hedelmiä ja vihanneksia. Tari Haahtelan mukaan teemme tässä itsellemme suuren karhunpalveluksen.

Emme kosketa luontoa samalla tavalla kuin ennen, emme hengitä samalla tavalla kuin ennen, emme juo emmekä syö samalla tavalla kuin ennen.― Tari Haahtela
Lähikuva kasvimaasta, josta rikkaruohoja kitkee ihminen. Ihmisestä etualalla käsi, jossa on puutarhahansikas.
Kasvimaalta saa monipuolisen mikrobialtistuksen vahvistamaan puolustuskykyä ja ennaltaehkäisemään allergioita. Sieltä saa myös hyvän mielen. Lähikuva kasvimaasta, josta rikkaruohoja kitkee ihminen. Ihmisestä etualalla käsi, jossa on puutarhahansikas. Kuva: DocArt, Petteri Saario Tampere,Pispala,palstaviljely,kaupunkiviljely,kurpitsatalo

Onnenbakteeria kaivamassa

Omaa satoa kannattaa kasvattaa paitsi sen takia, että kasvimaalta saa parasta terveyttä edistävää ravintoa, myös siitä syystä, että mullassa piilee onnenbakteeri. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, maaperän on todettu vaikuttavan mieleen samalla tavalla kuin masennuslääkkeet.

Syynä ovat maaperässä lymyävät mikrobit, kuten bakteeri nimeltään Mycobacterium vaccae ja ilmeisesti myös monet muut mikrobilajit. Multaa möyhentäessä ja puutarhatöitä tehdessä mikrobeja joutuu iholle ja pölähtää ilmaan ja sitä kautta hengitysteihin. Esimerkiksi Mycobacterium vaccae kiihdyttää serotoniinin tuotantoa, mikä rentouttaa ja lisää onnellisuutta.

Lisäksi puutarhanhoidon on todettu virkistävän, lievittävän stressiä ja ahdistuneisuutta. Se vähentää masennusriskiä ja univaikeuksia ja lisää aktiivisuutta. Tutkimukset osoittavat, että puutarhanhoito voi pienentää jopa dementian ja muistisairauksien riskiä.

Pihalla kuopsuttelu ja puutarhan hoitoon liittyvä vaivaton keskittyminen vievät tekijänsä helposti flow-tilaan. Puutarhassa kyykkiminen estää myös tuki- ja liikuntaelinvaivoja.

Lähikuva multaisista käsistä.
Sormien työntäminen multaan tekee hyvää. Lähikuva multaisista käsistä. Kuva: DocArt, Petteri Saario Petteri Saario,kaupunkiviljely,multa,asvalttiviidakot

Ihminen on rakentanut ympärilleen harmaan tilan

Tari Haahtela jos kuka tuntee mullan möyhimisen myönteiset vaikutukset mieleen ja terveyteen. Kosketus maahan ja oman puutarhan sadon popsiminen voivat ehkäistä allergiaa ja astmaa, kroonisia neurologisia sairauksia ja suolistosairauksia, jopa diabetestä.
- Tiedämme luonnon virkistys-, rentoutus- ja stressinpoistovaikutuksista kohtalaisen hyvin. Mutta se mikä on viimeisen vajaan kymmenen vuoden aikana räjäyttänyt keskustelun, on ymmärrys siitä, miten ihminen kytkeytyy luontoympäristöön biologisella, molekylaarisella ja geneettisellä tasolla.

Tari Haahtela kuvaa, että ihminen on peräisin vihreästä ja sinisestä luontoympäristöstä, mutta on kehittänyt ympärilleen harmaan kaupunkitilan. Harmaassa tilassa elintapamme ovat liian steriilejä.
- Ihmisen kytkentä luontoon on heikentynyt. Emme kosketa luontoa samalla tavalla kuin ennen, emme hengitä samalla tavalla kuin ennen, emme juo emmekä syö samalla tavalla kuin ennen. Tämä on muuttunut hyvin voimakkaasti Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. Juomme tapettua vettä, syömme tapettua ruokaa, hengitämme urbaania tapettua ilmaa, kosketamme tapettua asvalttia ja betonia.

Pääkaupunkiseudulla kymmenellä prosentilla väestöstä on lääkärin tekemä astmadiagnoosi. Onhan se nyt tolkuton prosentti!― Tari Haahtela
Lähikuva harmaahiuksisesta miehestä, jolla on vaaleansininen kauluspaita päällä ja aurinkolasit päässä. Taustalla siirtolapuutarhan vehreyttä.
Tari Haahtelan mielestä keskeinen kysymys on, miten saataisiin lande stadiin. Lähikuva harmaahiuksisesta miehestä, jolla on vaaleansininen kauluspaita päällä ja aurinkolasit päässä. Taustalla siirtolapuutarhan vehreyttä. Kuva: DocArt, Petteri Saario Petteri Saario,kaupunkiviljely,allergiat,Tari Haahtela

Lisääntyvät allergiat käyvät kalliiksi

Tari Haahtelan johtaman Pohjois-Karjalassa toteutetun allergiatutkimuksen tulokset ovat pysäyttäviä. Kun tutkimukseen osallistuneista joensuulaisista lapsista 20 prosenttia oli herkistynyt koivun siitepölylle, niin Venäjän Pitkärannassa luku oli kaksi prosenttia.
- Pitkärannassa eletään vielä ikään kuin samanlaista agraarikulttuuria kuin mikä Suomessa vallitsi 50-luvulla ja vielä vähän 60-luvulla. Sitten Suomessa alkoi vahva kehitys, josta on tietysti paljon hyvää sanottavaa, mutta siinä on myös haittansa, jotka nyt alamme nähdä.

Urbanisoituminen ja luontokosketuksen kadottaminen ovat lisänneet monia aiemmin marginaalissa olleita sairauksia. Liian steriili ravinto ja ympäristö köyhdyttävät ihomme ja limakalvojemme mikrobiomia. Siis sitä, joka sparraa vastustuskykyämme 24 tuntia vuorokaudessa ja opettaa immuunijärjestelmäämme erottamaan vaarallisen vaarattomasta ja oman vieraasta. Lopputuloksena saattaa olla se, että elimistömme alkaa pitää vieraana esimerkiksi koivun ja heinän siitepölyä ja kehittää allergian.
- Pääkaupunkiseudulla kymmenellä prosentilla väestöstä on lääkärin tekemä astmadiagnoosi. Onhan se nyt tolkuton prosentti! Kyse on hivuttavista, yleensä koko elämän kestävistä sairausprosesseista, joista seuraa iso toimintakyvyn haitta ja hintalappu, Tari Haahtela lataa.

Allergia ja astma aiheuttavat vuosittain 1,3-1,6 miljardin kustannukset.

Jos voimme edes vähimmissä määrin tuottaa kasviksia ja juureksia lähellä, niin se on aivan loistava asia.― Tari Haahtela
Loppukesän vehreä kasvimaa, jossa ihmisiä korjaamassa satoa. Taustalla vettä, veden yli kulkee silta. Takana siintää kaupungin siluettia.
Helsingin Mustikkamaan Syötävässä puistossa talkoolaiset pääsevät mylläämään mullalla ja saavat lähiruokaa. Loppukesän vehreä kasvimaa, jossa ihmisiä korjaamassa satoa. Taustalla vettä, veden yli kulkee silta. Takana siintää kaupungin siluettia. Kuva: DocArt, Petteri Saario Syötävä Puisto,Petteri Saario,kaupunkiviljely,Mustikkamaa,yhteisöviljelmä

Miten saataisiin lande takaisin stadiin?

Luontoyhteyden katoamisessa yksi keskeinen tekijä on liian pitkälle prosessoitu ruoka. Oman kasvimaan antimien sijaan haemme kaupasta muoviin pakattuja, kaukaa tuotuja kasviksia ja hedelmiä.
- Jos voimme edes vähimmissä määrin tuottaa kasviksia ja juureksia lähellä, niin se on aivan loistava asia, Haahtela sanoo.

Omasta penkistä otetuista ja tuoreena syödyistä vihanneksista, marjoista tai hedelmistä saamme parhaan mahdollisen annoksen vastustuskykyämme sparraavaa mikrobistoa.
- Kun puhutaan traditionaalisesta välimerellisestä tai itämerellisestä dieetistä, niin se tarkoittaa juuri sitä, että ruoka on lähellä tuotettua ja siinä on paljon tuoreita aineksia, Tari Haahtela painottaa.
Kun vastustuskykyarsenaaliin lisää vielä ulkoilua vihreässä luonnossa, uimista luonnonvesissä uima-altaan sijaan ja kosketusta eläinkuntaan, saa monipuolisen hyvien mikrobien kirjon elimistöön.

YK:n arvion mukaan vuonna 2050 maapallon väestöstä jopa kaksi kolmesta asuu kaupungeissa.
- Meidän pitää ruveta ihan uudelleen miettimään, miten saamme harmaan tilan muistuttamaan vihreätä ja sinistä tilaa, josta me biologisesti olemme peräisin. Keskeinen kysymys on, miten voisimme saada landen takaisin stadiin.

Onko sinulla kaupunkiviljelmä? Kerro siitä kuvin Instagramissa hashtägillä #syötäväkaupunki. Katso mitä Syötävään kaupunkiin kuuluu.

Kaupunkiviljelyyn ja luonnon terveysvaikutuksiin sukelletaan TV1:ssä 3.10.2017 alkavassa Petteri Saarion ohjaamassa Asvalttiviidakot-dokumenttisarjassa.

  • Vihattu luonto – nyt saa harmittaa!

    Nämä asiat ärsyttävät suomalaisessa luonnossa.

    Hyttysiä, kakkaa, liian kylmä, liian kuuma ja mihin hirvikärpäsiä muka tarvitaan? Mikä suomalaisessa luonnossa ei miellytä? Luonto-Suomessa haluttiin kuulla siitä, mistä ihmiset eivät pidä luonnossa. Soittajia oli runsaasti ja sähköposti kävi kuumana.

Luonto

  • Hoida mieltäsi, lumoudu luonnosta!

    Luontokävely hoitaa sekä sielua että ruumista.

    Haluatko lisää elämäniloa, luovuutta, paremman muistin ja keskittymiskyvyn vai ainoastaan selvitä jotenkin seuraavaan päivään? Niin tai näin, aina kannattaa mennä luontoon.

  • Erikoinen kasvi kalliolla ja sieni puussa

    Luontoillassa pohdittiin kuulijoiden kysymyksiä

    Mikä kasvi? Mikä sieni? Yle Radio Suomen Luontoillassa pohdittiin jälleen kuulijoiden mielenkiintoisia kysymyksiä. Kuvalliset kysymykset tulivat tällä kertaa Saimaan Kukkassalosta ja Kangasalan Sahalahdelta.

  • Näin linnut selviävät talven yli

    Pikkulinnut tarvitsevat talvella ihmisen apua

    Pihapiirin ruokintapaikoille on tunkua, kun pakkaset paukkuvat ja maa sekä metsät ovat jäässä. Miten lintujen talvipäivä sujuu ja millaisella ohjelmalla se on täytetty?

  • Kalojen talvi – elämää jääkannen alla

    Luonto-Suomessa keskusteltiin kalojen talvioloista.

    Onko kaloilla kylmä? Näkeekö ahven pimeässä? Mitä kalat talvella syövät? Jäätynyt järvi tai lampi elää talvella hiljaiseloa. Jotain siellä kuitenkin tapahtuu, mutta vain harva pääsee kurkistamaan pinnan alle

  • Näin valitset sukset oikein

    Poimi tästä vinkit suksikaupoille.

    Kunnolliset hiihtovälineet lisäävät hiihtonautintoa tuntuvasti. Poimi tästä vinkit suksikaupoille.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Töyhtötiainen

    Töyhtötiainen on hyvin yleinen metsävaltaisilla seuduilla.

    Töyhtötiainen on sinitiaisen kokoinen, päältä harmaanruskea ja alta vaaleampi tiainen, jonka päälaella sojottaa mustavalkoraitainen, suippo töyhtö. Uteliaan ja pirteästi hyörivän töyhtötiaisen huomaa useimmiten iloisesti tirrittävästä äänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Hömötiainen

    Peloton hömötiainen elää havu- ja sekametsissä.

    Hieman talitiaista pienempi, isopäinen hömötiainen on päältä ruskeanharmaa, alta vaalea. Posket ovat valkoiset, päälaki ja niska mustat. Hömötiaisen huomaa useimmiten surumielisesti viheltävästä laulusta ”tjyy-tjyy-tiyy-tiyy” ja käheästi sähisevästä varoitusäänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Tikli

    Tikli on osittaismuuttaja.

    Talitiaista vähän pienempi tikli on korea ilmestys; siivellä on leveä keltainen juova ja päässä valkoista, punaista ja mustaa. Päältä lintu on kellanruskea, vatsasta valkoinen ja rinnasta oranssi. Nuoren rinta, kupeet ja selkä ovat viiruiset, pää harmaanvalkoinen. Laulu on särisevää visertelyä, johon sekoittuu näppäileviä ”did, diklit, dididlit…” -kutsuääniä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Räkättirastas

    Räkättirastas on äärimmäisen yleinen koko Suomessa.

    Räkättirastaan selkä on punaruskea, pää ja pyrstö harmaat, vatsa valkoinen. Rinta ja kupeet ovat täplikkään kellertävät. Äänet ovat erilaista räksytystä; räkättirastas on hyvin äänekäs.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Fasaani

    Fasaani syö siemeniä, kasvinversoja ja pikkuötököitä.

    Fasaanin ruumis on kesykyyhkyn kokoluokkaa, mutta pyrstö poikkeuksellisen pitkä; koiraalla 35–45 cm ja naaraalla 20–25 cm. Koiras on suureksi osaksi kuparinpunainen, mutta siivillä ja hartioilla on mustaa, valkoista ja harmaata kirjailua. Posket ja heltat ovat kirkkaanpunaiset. Naaras on kauttaaltaan kellanruskea mustin täplin

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuusitiainen

    Kuusitiainen on yleinen Etelä-Suomessa.

    Kuusitiainen on vieläkin pienempi ja vilkkaampi kuin sinitiainen. Sillä on sinertävänharmaa selkä- ja likaisenvaalea vatsapuoli. Päälaki on musta, posket ja niskalaikku valkoiset.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Talitiainen

    Talitiainen on utelias ja kekseliäs etsiessään ravintoa.

    Talitiainen on suurin tiaisemme, varpusen kokoinen. Sillä on keltainen vatsa, musta päälaki ja valkoiset posket, vihreä selkä ja siniharmaat siivet. Musta vatsajuova on koiraalla leveä, naaraalla kapea.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Varpuspöllö

    Varpuspöllö elää samoilla seuduilla kesät talvet.

    Varpuspöllö on vain punatulkun kokoinen, mustarastasta pienempi, lyhytpyrstöinen pöllö. Yläpuoli on valkopilkkuisen ruskea, alapuoli tummajuovaisen vaalea. Silmät ovat pistävänkeltaiset. Koiraan soidinääni on punatulkun ääntä muistuttava vihellys ”pyy, pyy…”.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Puukiipijä

    Puukiipijä liittyy syksyllä tiaisten talviparveen.

    Talitiaista vähän pienempi ja solakka puukiipijä on päältä valkopilkkuisen ruskea ja alta valkoinen. Sillä on pitkä ja ohut, kaareva nokka. Helpointa puukiipijä on tunnistaa liikkumistavasta: lintu kipuaa nykivästi puunrunkoa ylöspäin ja lennähtää kohta toisen puun tyvelle.

  • Peltsin Lappi: TOP 3 Lapin parhaat ruuat

    Lapin kolme varmaa ruokatärppiä.

    Puhdas pohjoinen hellii ruokapöytää! Mutta mistä löytää se lappilainen keittiö, joka osaa arvostaa raaka-aineen alkuperää, osaa valmistaa sen taidolla ja laittaa koko komeuden tarjolle niin, että siitä on pakko kertoa koko maailmalle?

  • Cityluonto: Kesäyö Korkeasaaressa

    Korkeasaari ei hiljene öisin.

    Sulkemisajan jälkeen Korkeasaareen laskeutuu raukea mekkala, kun eläimet innostuvat huutelemaan viereisiin aitauksiin. Pääsin heinäkuisena kesäyönä mukaan iltakierrokselle.

  • Cityluonto: Stadin rakkaimmat puut

    Helsinkiläiset rakastavat puita ja erityisesti puuvanhuksia.

    Helsinkiläiset rakastavat vanhoja puita. Niitä hoidetaan ja suojellaan vaikka ne sattuisivat kasvamaan ajokaistalla. Arboristin eli puunhoitajan tehtävänä on pitää puuvanhukset ja vetreät taimet hyvässä kunnossa. Merikadun ja Ehrensvärdinkadun kulmassa eteläisessä Helsingissä on lippusiimalla rajattu alue.

  • Cityluonto: Ovela kuin citykettu

    Kaupunkilaisketut asuvat jopa keskellä kaupunkia

    Joko bongasit cityketun? Repolaisen voi nähdä kesällä hämärän tullen jopa keskellä kaupunkia. Pesäkolonsa se pyrkii piilottamaan uteliailta, mutta joskus haju kavaltaa asuinpaikan. Helsingin Olympiastadionin kupeessa on vielä hiljaista kesäaamuna kello kuusi. Liikkeellä on harvakseltaan työmatkakävelijöitä ja pyöräilijöitä.

  • Cityluonto: Roskalintuja – onko niitä?

    Ovatko lokit, varikset ja pulut roskalintuja?

    Lokit, varikset ja pulut eivät ole suosituimpia kaupunkilintuja. Roskalinnuiksi haukuttua kolmikkoa yhdistää se, että ne viihtyvät ihmisen läheisyydessä. Ihmisten mielestä ne penkovat roskiksia, likaavat ympäristöä ulosteillaan ja meluavatkin vielä.

  • Cityluonto: Linnanmäen vesitornin villi metsä

    Linnanmäen vesitornissa kasvaa tiheä metsä.

    Tiesitkö, että Linnanmäen huvipuistossa on metsä, jossa kasvaa muun muassa mansikkaa? Pyöreä punatiilinen vesitorni on yksi Linnanmäen maamerkeistä. Sen huipulla on tiheä metsikkö, jossa linnut pesivät mielellään. Vesitornin vihreä katto hämäsi sota-aikana myös vihollista.

  • Cityluonto: Kaupunkilaisrotta viihtyy viemärissä

    Kaupunkilaisrotalle maistuu viemäreihin heitetty ruoka.

    Kaupunkilaisrotta on selviytyjä. Ravinnon perässä se on valmis kaivamaan, kiipeilemään ja uimaan. Puistojen lisäksi rotilla on maanalainen elämänsä vanhoissa viemäristöissä. Niinpä putkiasentaja voi toisinaan joutua nenäkkäin uteliaan rotan kanssa. Pääkaupunkiseudun rottakanta on suuri. Arviot rottien lukumäärästä vaihtelevat, mutta sadoissa tuhansissa liikutaan.

  • Cityluonto: Kakkaavat valkoposkihanhet

    Valkoposkihanhet ulostavat Helsingin puistot ja rannat.

    Valkoposkihanhi, tuo uljas arktisten alueiden lintu, ulostaa joka toinen minuutti. Lintuparvet käyskentelevät suurilla nurmialueilla ja jättävät ruohikkoon terveisensä. Miten hanhet saataisiin pysymään poissa ihmisten suosimilta virkistysalueilta? Aurinkoisella säällä Helsingin Arabianranta vilisee väkeä.

  • Cityluonto: Pieni ja pelottava punkki

    Punkki eli puutiainen on pieni ja pelottava eläin.

    Puutiainen eli punkki on monen mielestä Suomen pelottavin eläin. Suomessa elää 1 500 punkkilajia, joista kuitenkin vain pieni osa on kiinnostunut ihmisestä. Tutkijat kartoittavat parhaillaan, voiko punkkien esiintymistä ennustaa vuoden tai sääennusteiden mukaan. Vielä joku aika sitten lapsia peloteltiin, että rantalepikossa väijyy punkkeja.

  • Cityluonto: Petikaverina lutikka

    Lutikka on kutittava petikaveri ja ikävä matkatuliainen.

    Lutikka on kutittava petikaveri ja ikävä matkatuliainen. Lutikkalöydöt ovat lisääntyneet pääkaupunkiseudulla. Ihmisen verta ravinnokseen käyttävä tuholainen viihtyy erityisesti sängyssä, johon se jättää pieniä pilkkumaisia ulostejälkiä.

  • Cityluonto: Pistikö salakavala viemärihyttynen?

    Luonto tulee joskus liian lähelle kuten viemärihyttyset.

    Luonto tulee joskus liian lähelle eikä hyttysiltä välty pääkaupungin keskustassakaan. Salakavala viemärihyttynen on sitäpaitsi äänetön ja hyvä piiloutumaan.

  • Cityluonto: Kaupunkilainen, varo säätä!

    Kaupungeissa on varauduttava äkillisiin sääilmiöihin.

    Olitko paikalla, kun tulva peitti Kauppatorin? Muistatko ennätysison ketjukolarin Lahdentien lumimyräkässä? Näitkö uutiskuvat tuulen kaatamasta lentokoneesta Malmilla? Pääkaupungin on osattava varautua monenlaisiin äkillisiin sääilmiöihin.

  • Kuka pöntössäsi pesi?

    Vanha pesänpohja voi paljastaa pöntössä pesineen lajin.

    Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin. Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.

  • Miksi tarvitaan Miljoona linnunpönttöä?

    Miljoona linnunpönttöä -kampanja syntyi pesäkolopulasta.

    Suomen metsissä on kova pula koloista. Moni lintumme tarvitsee katettuja, suojattuja tiloja pesimiseen. Ilman pönttöä tai koloa lisääntyminen ei onnistu. Miljoona linnunpönttöä -kampanjalla lahjoitamme turvallisia pesäkoloja linnuille. Ja samalla lisää linnunlaulua ensi vuonna sata vuotta täyttävälle Suomellemme.

  • Tässäkö Suomen paras susiäänite?

    Luontomiehet tallensivat susilauman ulvonnan hyvin läheltä.

    Onni potkaisi Juha Laaksosta ja Riku Lumiaroa eräänä syyskuisena iltayönä Kuhmossa. Luontomiehet olivat äänistyspuuhissa, kun susilauma alkoi yhtäkkiä ulvoa aivan lähietäisyydellä. He saivat äänitettyä ulvonnan.