Hyppää pääsisältöön

Arpaonni yhdisti minut klassikkorunoilijaan, kertoo Kääntäjakarhun voittaja Liisa Enwald

Kääntäjäkarhun voittaja 2017 Liisa Enwald
Kääntäjäkarhun voittaja 2017 Liisa Enwald Kuva: Yle / Sari Siekkinen Liisa Enwald,Tanssiva karhu,Kääntäjäkarhu 2017

Kun Liisa Enwald suomentaa runoa, hän ajattelee veistävänsä. Samalla hän kuuntelee, sanoo synnyttävänsä laulun. Ylipäätään Enwald vertaa runoutta toisiin taiteisiin. Ehkä ne oikeastaan ovatkin yhtä. Enwaldin Rainer Maria Rilke -suomennos palkittiin Ylen Kääntäjäkarhulla.

Kirjailija ja suomentaja Liisa Enwaldilla on piisannut haasteita. Hän on näet kääntänyt 1800- ja 1900-luvun taitteessa kirjoittanutta saksalaisrunoilijaa Rainer Maria Rilkeä (1875–1926). Rilke oli sekä runouden uudistaja että hyvinkin perinteinen riimittelijä ja mittaan sovittaja. Kuinka välittää sellainen yhdistelmä toisen kielialueen nyky-yleisölle aivan toisenlaisessa ajassa?

Enwaldin nyt Kääntäjäkarhulla palkittu suomennos on Rilken teos Uusia runoja vuodelta 1907. Siinä vilisee myyttistä ja uskonnollista kuvastoa, mutta myös hyvin aineellisia ja kouraantuntuvia esineitä. Runoista onkin käytetty saksalaisella kielialueella nimitystä Dinggedicht, ’esineruno’. Enwald puhuu siitä, kuinka ne vaikkapa suihkulähteen tai kasvin kautta sukeltavat johonkin paljon isompaan ja inhimillisesti perustavampaan.

Mikä uskomattominta, Enwald on pyrkinyt säilyttämään Rilken riimi- ja rytmiratkaisut. Saksankielisistä soneteista on taipunut suomenkielisiä sonetteja, noin esimerkiksi. Siksi ei ole mitenkään ihmeellistä, että Enwald sanoo käännöstyön vaativan kärsivällisyyttä, keskittymistä ja valtavasti aikaa.

– Ajan ehdosta tulee konkreettisin vaikeus: millä rahoittaa työ, erityisesti nykyaikana, kun lyriikan käännökset eivät ole ainakaan suurten kaupallisten kustantajien suosiossa, Enwald suree.

Arpa ratkaisi kiinnostuksen Rilkeä kohtaan.

Liisa Enwald on paitsi suomentaja myös kirjailija. Lisäksi hän on väitellyt kirjallisuudesta tohtoriksi, opettanut luovaa kirjoittamista ja kirjoittanut laajasti kirjallisuudesta. Enwaldin mielenkiinnon kohteita ovat olleet esimerkiksi Helvi Juvosen ja Mirkka Rekolan tuotannot.

Rainer Maria Rilkestä Enwald kiinnostui todellisen sattuman kautta – nimittäin arpa ratkaisi asian! Kun hän vielä opiskeli yleistä kirjallisuutta Helsingin yliopistossa, proseminaarissa jaettiin esitelmien aiheita syksyllä 1967. Enwaldin kohdalla arpa lankesi sellaiseen aiheeseen kuin "Adjektiivien käyttö Rainer Maria Rilken kokoelmassa Neue Gedichte". Ja se oli sitten menoa se!

– En tuntenut Rilkeä entuudestaan muuta kuin nimenä kirjallisuudenhistoriassa. Mutta kun jonkin saa tehtäväkseen, siihen paneutuu ja innostuu. Rilkeen menin ennen muuta hänen elämäkertansa ja kirjeittensä kautta. Vasta sitten pääsin sisälle runoihin, Enwald sanoo.

Yliopistossa sattumalta arvottu esitelmän aihe sai Rilken kulkemaan Enwaldin rinnalla vuosikymmenten ajaksi. Ja eittämättä on hauskaa, että nyt kun Yle on palkinnut Enwaldin Kääntäjäkarhulla, palkittu suomennos on nimenomaan tuo sama teos, jonka adjektiiveja Enwald komennettiin yliopistossa tarkastelemaan.

Mikä sitten Rilkessä innosti nuorta esitelmän laatijaa? Enwald muistelee erityisen lämpimästi paria seikkaa eräässä Rilkeä käsittelevässä elämäkertateoksessa:

– Silmiini osui valokuva pienestä Rilkestä. Hänellä oli tytön hame, nukke kainalossa, sukat liikuttavasti makkaralla ja katse sekä anova että pelokas. Vähän myöhemmin luin, että häntä kiusattiin sotilasakatemiassa. Isän tahto vei hänet sotilasakatemiaan, mutta orastava runoilijuus pelasti hänet sieltä. Olin jo myyty. Tästä pojasta ja tästä nuorukaisesta halusin lukea enemmän, Enwald sanoo.

Kääntäjää Enwaldista ei pitänyt tulla.

Enwald oli pitkään kiinnostunut Rilken runoudesta muttei sen suomentamisesta. Kääntäjää hänestä ei pitänyt tulla, niin huonosti Enwald oli kokenut menestyneensä kirjailija ja suomentaja Eila Pennasen vetämällä suomennoskurssilla. Siellä työn alla oli ollut Agatha Christie.

Suomentaminen astui lopulta kehiin, kun Enwaldilta tilattiin laulutekstien käännöksiä. Ensimmäisellä kerralla kyse ei ollut Rilkestä, mutta myöhemmin Enwald on suomentanut Rilkenkin tekstejä lauluiksi. Säveltäjä Seija Ahonen-Siivola on tarvinnut niitä, ja Enwald on yhdistänyt työssään mielellään musiikin ja Rilken.

– Rilken runot ovat musiikillisia myös ilman sävellettyä asua. Erästä säveltäjää siteeraten voi sanoa, että niissä odottaa laulu, Enwald sanoo.

Kielen, tekstin ja musiikin välinen keskustelu kiinnostaa Enwaldia ylipäätään. Hänelle kääntäminen on nimenomaan korvan ja kuuntelun asia. Olennaisinta hänelle on rytmi, ja hän sanookin kuulevansa tekstin rytmin ennen siihen soveltuvia sanoja. Sanat seuraavat rytmiä.

Käännöstyö vertautuu runon säveltämiseen ja sovittamiseen.

Enwald painottaa, ettei runo käänny koskaan mekaanisesti kielestä toiseen. Merkitykset eivät tuosta noin vain siirry sanoja toisen kielen sanoilla korvaamalla. Päinvastoin kyse on aina tulkinnasta ja yksittäisiä sanoja isomman kokonaisuuden välittämisestä. Siksi käännöstyö vertautuu Enwaldin mukaan runon säveltämiseen ja sovittamiseen. Kun runo sävelletään, syntyy laulu, ja se on samanaikaisesti sekä uusi taideteos että entinen runo. Samoin on kielestä toiseen kääntämisen laita.

– Uusi ja vanha eivät ole toistensa vastakohtia, eivät edes vaihtoehtoja, vaan saman asian kaksi puolta, Enwald täsmentää.

Aiemmin Enwald on suomentanut Rilken kirjeitä sekä runoteokset Sonetit Orfeukselle ja Marian elämä.

Sirpa Kyyrönen ja Liisa Enwald ovat Tämän runon haluaisin kuulla -ohjelman vieraina lauantaina 8.7. klo 19:03 (Yle Radio 1).

Lue lisää:

Sirpa Kyyrönen ja Liisa Enwald

Tanssiva karhu Sirpa Kyyröselle, Kääntäjäkarhu Liisa Enwaldille

Sirpa Kyyrösen runokokoelma Ilmajuuret on palkittu Ylen Tanssiva karhu -runopalkinnolla, ja Liisa Enwald on saanut Kääntäjäkarhun Rainer Maria Rilken runoteoksen Uusia runoja suomennoksesta.

Lue lisää:

Runoilija Sirpa Kyyrönen

Kirjailijan tehtävä on olla ihminen, sanoo Tanssivan karhun voittanut Sirpa Kyyrönen

Sirpa Kyyrönen on saanut Ylen Tanssiva karhu -runopalkinnon teoksestaan Ilmajuuret. Hän on myös runouden edistäjä ja näin hän ajattelee runoudesta.

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.