Jani Tanskanen
Yle
Kun Liisa Enwald suomentaa runoa, hän ajattelee veistävänsä. Samalla hän kuuntelee, sanoo synnyttävänsä laulun. Ylipäätään Enwald vertaa runoutta toisiin taiteisiin. Ehkä ne oikeastaan ovatkin yhtä. Enwaldin Rainer Maria Rilke -suomennos palkittiin Ylen Kääntäjäkarhulla.
Kirjailija ja suomentaja Liisa Enwaldilla on piisannut haasteita. Hän on näet kääntänyt 1800- ja 1900-luvun taitteessa kirjoittanutta saksalaisrunoilijaa Rainer Maria Rilkeä (1875–1926). Rilke oli sekä runouden uudistaja että hyvinkin perinteinen riimittelijä ja mittaan sovittaja. Kuinka välittää sellainen yhdistelmä toisen kielialueen nyky-yleisölle aivan toisenlaisessa ajassa?
Enwaldin nyt Kääntäjäkarhulla palkittu suomennos on Rilken teos Uusia runoja vuodelta 1907. Siinä vilisee myyttistä ja uskonnollista kuvastoa, mutta myös hyvin aineellisia ja kouraantuntuvia esineitä. Runoista onkin käytetty saksalaisella kielialueella nimitystä Dinggedicht, ’esineruno’. Enwald puhuu siitä, kuinka ne vaikkapa suihkulähteen tai kasvin kautta sukeltavat johonkin paljon isompaan ja inhimillisesti perustavampaan.
Mikä uskomattominta, Enwald on pyrkinyt säilyttämään Rilken riimi- ja rytmiratkaisut. Saksankielisistä soneteista on taipunut suomenkielisiä sonetteja, noin esimerkiksi. Siksi ei ole mitenkään ihmeellistä, että Enwald sanoo käännöstyön vaativan kärsivällisyyttä, keskittymistä ja valtavasti aikaa.
– Ajan ehdosta tulee konkreettisin vaikeus: millä rahoittaa työ, erityisesti nykyaikana, kun lyriikan käännökset eivät ole ainakaan suurten kaupallisten kustantajien suosiossa, Enwald suree.
Arpa ratkaisi kiinnostuksen Rilkeä kohtaan.
Liisa Enwald on paitsi suomentaja myös kirjailija. Lisäksi hän on väitellyt kirjallisuudesta tohtoriksi, opettanut luovaa kirjoittamista ja kirjoittanut laajasti kirjallisuudesta. Enwaldin mielenkiinnon kohteita ovat olleet esimerkiksi Helvi Juvosen ja Mirkka Rekolan tuotannot.
Rainer Maria Rilkestä Enwald kiinnostui todellisen sattuman kautta – nimittäin arpa ratkaisi asian! Kun hän vielä opiskeli yleistä kirjallisuutta Helsingin yliopistossa, proseminaarissa jaettiin esitelmien aiheita syksyllä 1967. Enwaldin kohdalla arpa lankesi sellaiseen aiheeseen kuin "Adjektiivien käyttö Rainer Maria Rilken kokoelmassa Neue Gedichte". Ja se oli sitten menoa se!
– En tuntenut Rilkeä entuudestaan muuta kuin nimenä kirjallisuudenhistoriassa. Mutta kun jonkin saa tehtäväkseen, siihen paneutuu ja innostuu. Rilkeen menin ennen muuta hänen elämäkertansa ja kirjeittensä kautta. Vasta sitten pääsin sisälle runoihin, Enwald sanoo.
Yliopistossa sattumalta arvottu esitelmän aihe sai Rilken kulkemaan Enwaldin rinnalla vuosikymmenten ajaksi. Ja eittämättä on hauskaa, että nyt kun Yle on palkinnut Enwaldin Kääntäjäkarhulla, palkittu suomennos on nimenomaan tuo sama teos, jonka adjektiiveja Enwald komennettiin yliopistossa tarkastelemaan.
Mikä sitten Rilkessä innosti nuorta esitelmän laatijaa? Enwald muistelee erityisen lämpimästi paria seikkaa eräässä Rilkeä käsittelevässä elämäkertateoksessa:
– Silmiini osui valokuva pienestä Rilkestä. Hänellä oli tytön hame, nukke kainalossa, sukat liikuttavasti makkaralla ja katse sekä anova että pelokas. Vähän myöhemmin luin, että häntä kiusattiin sotilasakatemiassa. Isän tahto vei hänet sotilasakatemiaan, mutta orastava runoilijuus pelasti hänet sieltä. Olin jo myyty. Tästä pojasta ja tästä nuorukaisesta halusin lukea enemmän, Enwald sanoo.
Kääntäjää Enwaldista ei pitänyt tulla.
Enwald oli pitkään kiinnostunut Rilken runoudesta muttei sen suomentamisesta. Kääntäjää hänestä ei pitänyt tulla, niin huonosti Enwald oli kokenut menestyneensä kirjailija ja suomentaja Eila Pennasen vetämällä suomennoskurssilla. Siellä työn alla oli ollut Agatha Christie.
Suomentaminen astui lopulta kehiin, kun Enwaldilta tilattiin laulutekstien käännöksiä. Ensimmäisellä kerralla kyse ei ollut Rilkestä, mutta myöhemmin Enwald on suomentanut Rilkenkin tekstejä lauluiksi. Säveltäjä Seija Ahonen-Siivola on tarvinnut niitä, ja Enwald on yhdistänyt työssään mielellään musiikin ja Rilken.
– Rilken runot ovat musiikillisia myös ilman sävellettyä asua. Erästä säveltäjää siteeraten voi sanoa, että niissä odottaa laulu, Enwald sanoo.
Kielen, tekstin ja musiikin välinen keskustelu kiinnostaa Enwaldia ylipäätään. Hänelle kääntäminen on nimenomaan korvan ja kuuntelun asia. Olennaisinta hänelle on rytmi, ja hän sanookin kuulevansa tekstin rytmin ennen siihen soveltuvia sanoja. Sanat seuraavat rytmiä.
Käännöstyö vertautuu runon säveltämiseen ja sovittamiseen.
Enwald painottaa, ettei runo käänny koskaan mekaanisesti kielestä toiseen. Merkitykset eivät tuosta noin vain siirry sanoja toisen kielen sanoilla korvaamalla. Päinvastoin kyse on aina tulkinnasta ja yksittäisiä sanoja isomman kokonaisuuden välittämisestä. Siksi käännöstyö vertautuu Enwaldin mukaan runon säveltämiseen ja sovittamiseen. Kun runo sävelletään, syntyy laulu, ja se on samanaikaisesti sekä uusi taideteos että entinen runo. Samoin on kielestä toiseen kääntämisen laita.
– Uusi ja vanha eivät ole toistensa vastakohtia, eivät edes vaihtoehtoja, vaan saman asian kaksi puolta, Enwald täsmentää.
Aiemmin Enwald on suomentanut Rilken kirjeitä sekä runoteokset Sonetit Orfeukselle ja Marian elämä.
Sirpa Kyyrönen ja Liisa Enwald ovat Tämän runon haluaisin kuulla -ohjelman vieraina lauantaina 8.7. klo 19:03 (Yle Radio 1).
Lue lisää:
Tanssiva karhu Sirpa Kyyröselle, Kääntäjäkarhu Liisa Enwaldille
Sirpa Kyyrösen runokokoelma Ilmajuuret on palkittu Ylen Tanssiva karhu -runopalkinnolla, ja Liisa Enwald on saanut Kääntäjäkarhun Rainer Maria Rilken runoteoksen Uusia runoja suomennoksesta.
Lue lisää:
Kirjailijan tehtävä on olla ihminen, sanoo Tanssivan karhun voittanut Sirpa Kyyrönen
Sirpa Kyyrönen on saanut Ylen Tanssiva karhu -runopalkinnon teoksestaan Ilmajuuret. Hän on myös runouden edistäjä ja näin hän ajattelee runoudesta.
