Hyppää pääsisältöön

Hyggeiletkö kirjan kanssa? Lukemalla saa toteuttaa fetissiään yksityisyydestä

Pietari K. kävi täällä -esseesarjan  kuva, osa 16
Pietari K. kävi täällä -esseesarjan kuva, osa 16 Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen Kirjojen Suomi,pietari k

Nykyihmisen mediankäyttö on paranoidia. Yhtäältä nykykulttuuri kannustaa yksityisyyteen lukemisessa, kuuntelemisessa ja katselussa, mutta toisaalta kaikesta pitäisi kertoa ja kaikkea valvotaan. Ei ole paikkaa mihin paeta.

Mediankäyttäjänä olo alkoi olla paranoidi varsinkin sen jälkeen, kun Edward Snowden neljä vuotta sitten paljasti Yhdysvaltain tiedusteluorganisaatioiden massavalvonnan laajuuden. Yhtäkkiä myös oma yksityinen älypuhelin alkoi ahdistaa taskussa. Älypuhelin, jonka avulla puhun ystävieni kanssa, käytän sosiaalista mediaa, luen kirjoja ja kuuntelen radiota, alkoi tuntua vieraalta ja tunkeilevalta.

Valvotuksi tulemisen tunne ulottui myös kaikkein yksityisimmille mediankäytön alueille, nimittäin radion kuuntelemiseen ja kirjojen lukemiseen. Yksityinen ei enää ollutkaan niin yksityistä, ja kirjallisuutta käsittelevälle radiotoimittajalle muutos oli ennen kaikkea järkyttävä.

Kuuntele podcast

Radio ja kirjallisuus kuuluvat kummalla tavalla yhteen: kumpaakin kulutetaan yleensä yksin. Siinä missä Jane Austenin kuvaamassa 1700–1800-lukujen vaihteen Euroopassa toisille ääneen lukeminen oli vielä yleistä, nykyään kirjallinen julkisuus mehustelee lukuromaaneilla, joiden kanssa on ihana käpertyä sohvan nurkkaan olemaan aivan omissa oloissa ja antautumaan tarinan vietäväksi. Fetisistinen yksityisyyden korostaminen on kirjallisen kulttuurimme suurin käyttövoima – kaupallisessakin mielessä.

Myös radion kuuntelemisesta on tullut modernin maailman kypsyessä jotenkin intiimiä. Radiota kuunnellaan enimmäkseen yksinäisyydessä, autoillessa, hajamielisesti tavaratalon käytävillä, kuulokkeilla. Harvoin enää kokoonnutaan radion ääreen joukolla kuuntelemaan uutisia tai radioteatteria kuten aikoinaan oli tapana. Aivan kuin radion kuuntelemista pitäisi jotenkin hävetä, tehdä sitä pimeässä!

Voi sanoa, että uusi yksityisyys on pelastanut kirjan ja radion vanhanaikaiset käyttöliittymät. Nykyihmisen elämässä erilaiset mediat kilpailevat käyttäjiensä ajasta.

Kirja ja radio ovatkin joutuneet keksimään itsensä uudelleen yksityisenä alueena modernissa maailmassa, jossa ihmisten omaa aikaa pilkkovat viihde ja velvollisuudet. Monille ihmisille kirjoista ja radion kuuntelemisesta on tullut pakopaikka kiireisen ja hallinnoidun arjen keskellä.

Pietari K. kävi täällä -esseesarjan  vinjetti, osa 16
Pietari K. kävi täällä -esseesarjan vinjetti, osa 16 Kirjojen Suomi,pietari k

Radiota ja kirjallisuutta yhdistää intiimiys. Radion aamu-show’t ovat malliesimerkki siitä, miten tuttuutta ja lähestyttävyyttä pyritään tuotteistamaan nykyajan radioteollisuudessa. Mutta myös kokeellinen radiofoninen äänitaideteos voi olla äärimmäisen intiimi kokemus. Tämä johtuu siitä, että radiota kuunnellessa kuulija joutuu itse luomaan ja visualisoimaan kuulemansa maailman.

Tämä on tuttua myös kirjojen lukijoille. Lukiessa sanat muotoutuvat visuaalisiksi muodoiksi, maisemiksi, kasvoiksi ja tapahtumiksi. Mielikuvitus tuottaa kaiken sen, minkä kirjoitus jättää auki.

Jos aamu-show’t pyrkivät parhaansa mukaan imitoimaan tuttavallisuutta, radion yöohjelmat ovat perinteisesti olleet kaikkein intiimein radiokerronnan muoto. Yön pimeät tunnit mahdollistavat kaikkein salaisimpien asioiden kertomisen ja yöradion kuulija ottaa ihmiselämän kevyet ja raskaat asiat pehmeästi vastaan. Psykiatri-poliitikko Pekka Saurin 1980–90-lukujen Yölinja-ohjelmat ovat legendaarisia, koska niissä kuulijat voivat kertoa melkein mitä tahansa ja kaikki otettiin todesta.

Kun Esko Mörkö lukee vanhoja Jalluja Radio Yömyöhän lähetyksessä, intiimi radioilmaisu pääsee oikeuksiinsa.

Vaikka radio ja kirjallisuus tuntuvat intiimiytensä puolesta läheisiltä sukulaisilta, on hämmästyttävää kuinka vähän radion kuuntelemisen tai tekemisen kuvauksia suomalaisesta kirjallisuudesta löytyy.

Sen sijaan Kummeli-sketsissä (tästä on hyvä aloittaa), jossa Esko Mörkö lukee vanhoja Jalluja Radio Yömyöhän lähetyksessä, intiimi radioilmaisu pääsee paremmin oikeuksiinsa. Sketsissä kirjallisuuden ja radion intiimi yhteys paljastuu bassotaajuuksia eroottisesti värisyttävällä tavalla.

Esko Mörön eroottis-kirjallinen radiohöngintä on pitkän historiallisen kehityksen tulosta. Kun radio tuli ensi kerran ihmisten koteihin 1900-luvun alkuvuosina, se oli ihme. Se oli juhlallinen asia, josta riitti ihmeteltävää vaikka koko kylälle ja sitä kokoonnuttiin kuuntelemaan yhdessä.

Pietari K. kävi täällä -esseesarjan  vinjetti, osa 16
Pietari K. kävi täällä -esseesarjan vinjetti, osa 16 Kirjojen Suomi,pietari k

Pentti Haanpään novellissa Radioihme (1953) kuvataan kun Iisakki Vähäpuheinen lähtee tarkastamaan kirkonkylälle lähitienoon ensimmäistä radiota. Reissussa menee useampi päivä, ja Iisakin päästyä kotiin talon naiset alkavat kärttää ensivaikutelmia ihmevekottimesta. Iisakki alkaa lasketella, että nuppia kääntämällä hän pystyi matkan päästä kuulemaan oman tupansa akkojen juorut. Iisakki kertoo yksityiskohtaisesti mitä naiset ovat hänen selkänsä takana puhuneet ja kuinka paljon kahvia tuvassa on kulunut.

Haanpään novelli kuvaa tilannetta, jossa radio ei vielä ole intiimin yhteyden asia, vaan enemmänkin perheen sisäisen vallankäytön ja valvonnan väline. Iisakki Vähäpuheisen luikuri menee talon naisille täydestä, ja monta viikkoa he kävelevät hiljaksiin ja peläten tulevansa taas radion salakuuntelemiksi.

Edward Snowdenin jälkeisenä aikana olemme itse asiassa palanneet Haanpään kuvaamaan maailmaan, jossa radiovastaanotin (ainakin älypuhelimen muodossa) toimii myös salakuuntelun välineenä.

Radion intiimiyteen sekoittuu aavemaisia piirteitä.

Samankaltainen paranoiaa aiheuttava asetelma löytyy Ville Hytösen runoelmasta Helvetinjumalankone (2015). Runoteos on hieno kuvaus Berliinistä, jota hallitsee suuri Funkturm. Televisio- ja radiotorni on salaista signaalia lähettävä rätisevä kone, joka soi kaupungin elävissä raunioissa. Se on kuva 1900-luvun skitsofreenisestä historiasta, jossa joukkoviestintään on liittynyt massojen hallinnan ja yksityisten elämien valvonnan piirre.

Helvetinjumalankone henkii jonkinlaista rappioromanttista nostalgiaa vanhoja radiolaitteita kohtaan. Yössä kuuluu räjähtävää kolinaa ja runoelman puhuja jää miettimään, toimiiko vanha saksalainen putkiradio ylipäätään vielä, vai toimiiko se ehkä tavallista paremmin tuottaessaan vain rätinää. Jotenkin Helvetinjumalankoneen radioon liittyvät runokuvat kykenevät kertomaan 1900-luvun historiasta juuri siksi, että on vaikea sanoa onko radio rikki.

Haanpään novellia ja Hytösen runoelmaa voi yhdessä lukea analyysina moderniin teknologiaan liittyvästä yksityisyyden menetyksestä tai ainakin sen pelosta. Haanpään novellissa radio valvoo kaikkea, Hytösen runoelmassa se muistaa kaiken. Radion intiimiyteen sekoittuu aavemaisia piirteitä.

Pietari K. kävi täällä -esseesarjan  vinjetti, osa 16
Pietari K. kävi täällä -esseesarjan vinjetti, osa 16 Kirjojen Suomi,pietari k

Latinan sanaa intimus tarkoittaa paitsi sisintä, se viittaa myös läheiseen ystävään. Radio on Haanpään novellissa ja Hytösen runokokoelmassa kummallinen läheinen ystävä, joka suoltaa samaan aikaan puhetta ja tungettelevasti salakuuntelee.

Paras kirjallinen kuvaus radion intiimiydestä löytyy kuitenkin Jukka Parkkisen kirjasta Korppi ja Korven veikot. Vuonna 1979 ilmestyneessä Kalevi Korpin seikkailuista kertovassa lastenkirjassa armeija on ottanut korppien korven ammuntaharjoitusten alueeksi. Kalevi Korppi löytää armeijan komentoteltasta radion, ihastuu sen moniääniseen luritukseen ja alkaa heilastella sen kanssa. Muut korpit ovat kevään aikana jo pariutuneet ja Kalevi saa radiolaitteesta laastarin romantiikan kaipuuseensa.

Kalevin veli Kristian rohkenee epäillä korpin ja koneen välisten tunteiden syvyyttä. Korpit eivät oikeastaan ymmärrä, mitä radio sanoo. Kalevi puolustelee tunteitaan ja sanoo veljelleen ymmärtävänsä radiosta ainakin sen, että joku on lähellä. Tämä on hyvin täsmällinen ilmaisu nykyisestä mediakulttuurista, jossa viestin olemassaolo on tärkeämpi asia kuin sen sisältö.

Rakastuessaan radion surinaan ja sekaviin lauseisiin, Kalevi Korppi heittäytyy radion intiimiyden vietäväksi. Viesti ei merkitse mitään, kunhan surina jatkuu.

Tiedustelupartion radiosignaalin vaikeneminen merkitsee kuolemaa.

Kaikkein radikaalein ja järkyttävin intiimiyden taso saavutetaan silloin, kun signaali loppuu ja jäljelle jää pelkkä valkoinen kohina. Irja Virtasen teos Kenttäharmaita naisia (1956) kertoo radisteina toimivista lotista jatkosodassa. Naiset välittävät viestejä rintamalohkojen välillä ja taistelutilanteet välittyvät sotaa pienen matkan päästä seuraaville naisille sähköttimen piippauksena. Kuolema pysyy pienen matkan päässä lottien todellisuudesta.

Suomalaisten tiedustelupartion ollessa Neuvostoliiton maaperällä radistien rooli korostuu ja sähköttäjien huoneen tunnelma tihentyy. Tiedustelupartion radiosignaalin vaikeneminen merkitsee kuolemaa. Yhtäkkiä etäältä ja kuulokkeiden piipityksen kautta seurattu sota tulee iholle. Radiosignaali ei yllä kuoleman tuolle puolen, mutta sen hiljentyminen jää kaikumaan radistien korviin.

Hiljaisuuden pauhu on osa radiosignaalin aavemaisuutta.

Kirjallisuudessa kokemusten jakaminen on aivan yhtä tärkeää kuin niiden saaminen.

Perinteisten kirja- ja radiokäyttöliittymien sinnikkyys on jotenkin hellyyttävää maailmassa, joka on jo tottunut digitaalisuuteen. Ainakin kirjojen markkinoijat ovat tajunneet tämän, sillä mainoksissa kirja on liittoutunut kotona tapahtuvan hyggeilyn kanssa. Myös podcastin kaltaisten radiolähetysten uusi suosio liittyy pitkälti henkilökohtaisuuteen ja valinnanvapauteen: digitaalisen radion kuuntelija ei enää ole riippuvainen analogisesta kanavasta, vaan voi itse valita digitaalisten signaalien paljon suuremmasta joukosta.

Samalla internetin sosiaaliset mediat ovat luoneet uusia radion kuuntelemisen ja kirjojen lukemisen yhteisiä muotoja. Yhtäkkiä digitaalinen radiolähetys saattaa muistuttaa Haanpään novellin radioihmettä, jonka ympärille keräännytään ja josta keskustellaan yhdessä. Ja vaikka lukeminen tapahtuu nykyäänkin yleensä yksinäisyydessä, kirjabloggarit ja verkkolukupiirit ovat lisänneet kirjan ympärillä tapahtuvaa keskinäistä puhetta ja kanssakäymistä.

Yksityisyys ei olekaan nykyisessä mediamaailmassa enää yksinäistä, vaan sosiaalisuuden, keskinäisen kuuntelemisen ja myös salakuuntelemisen aluetta. Pako omaan itseensä alkaa olla yhä vaikeampaa.

Joskus käy toki niinkin, että tietokone menee kertakaikkisen jumiin ja on käännyttävä pelkkien paperisten kirjojen puoleen. Entä jos kirjasta ei voisikaan enää kertoa kenellekään? Jos kirjasta tulisi niin yksinäinen ja intiimi kokemus? Sitten kyse ei varmaankaan olisi enää kirjallisuudesta, sillä kokemusten jakaminen on aivan yhtä tärkeää kuin niiden saaminen.

Pietari K. kävi täällä -esseesarjan  vinjetti, osa 16
Pietari K. kävi täällä -esseesarjan vinjetti, osa 16 Kirjojen Suomi,pietari k

Lue Irja Virtasen Kenttäharmaita naisia e-kirjana täältä

  • Pentti Saarikoski, Paul Auster ja tahto nähdä tulevaan

    Paul Auster, Pentti Saarikoski ja maailman tila

    Amerikkalaiskirjailija Paul Auster vieraili Suomessa syyskuun alussa. Samana viikonloppuna muistettiin runoilija Pentti Saarikoskea, joka olisi täyttänyt 80 vuotta. Sekä Austerin että Saarikosken tekstit osuvat poliittisiin murroskohtiin, joissa voi nähdä paljon samankaltaisuutta.

  • Ronja taistelee jaetun ihmisyyden puolesta, huomioi Lukupiirin soittaja

    Lukupiirissä keskusteltiin Lindgrenin kirjasta

    Nainen voi periä ryövärijoukon johtajuuden. Ihminenkin on osa luontoa. Tällaisiakin ajatuksia välittää Astrid Lindgrenin klassikkokirja Ronja, ryövärintytär. Tässä helmiä Yle Radio 1:n Lukupiirin keskustelusta. Entä mitä itse ajattelet Ronjasta?

  • Radion Lukupiirissä lauantaina: Ennen kaikkea toivon, etten kadota Ronjaa itsestäni!

    Osallistu Ronja-lukupiiriin lauantaina 9.9. klo 19.03

    Tule mukaan radion Lukupiiriin lauantaina 9.9. klo 19.03 osoitteessa yle.fi/kirjojensuomi sekä Yle Radio 1:ssä. Aiheena on Astrid Lindgrenin Ronja, ryövärintytär, joka saa toimittaja Kaisa Pulakan itkemään. Studiossa keskustelemassa myös kirjailijat Salla Simukka ja Juha Hurme. Puhelinnumero studioon on 09 144 800.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Kirjojen Suomi

Seuraa somessa

  • Radion Lukupiirissä lauantaina: Ennen kaikkea toivon, etten kadota Ronjaa itsestäni!

    Osallistu Ronja-lukupiiriin lauantaina 9.9. klo 19.03

    Tule mukaan radion Lukupiiriin lauantaina 9.9. klo 19.03 osoitteessa yle.fi/kirjojensuomi sekä Yle Radio 1:ssä. Aiheena on Astrid Lindgrenin Ronja, ryövärintytär, joka saa toimittaja Kaisa Pulakan itkemään. Studiossa keskustelemassa myös kirjailijat Salla Simukka ja Juha Hurme. Puhelinnumero studioon on 09 144 800.

  • Ronja taistelee jaetun ihmisyyden puolesta, huomioi Lukupiirin soittaja

    Lukupiirissä keskusteltiin Lindgrenin kirjasta

    Nainen voi periä ryövärijoukon johtajuuden. Ihminenkin on osa luontoa. Tällaisiakin ajatuksia välittää Astrid Lindgrenin klassikkokirja Ronja, ryövärintytär. Tässä helmiä Yle Radio 1:n Lukupiirin keskustelusta. Entä mitä itse ajattelet Ronjasta?

  • Viekää vaikka munat, mutta kulutusta en lopeta! Kolmen dystopian totuus kapitalismista

    Poimi Pietari K. kävi täällä -essee ja podcast täältä

    Margaret Atwoodin romaaniin perustuva hittisarja The Handmaid’s Tale -sarja on dystopia naisten orjuuttamisesta, mutta se kertoo ennen kaikkea ilmastonmuutoksesta. Ehkä dystopiakirjallisuuden suosio johtuu siitä, että muutokset tuntuvat mahdottomilta toteuttaa demokraattisesti. Selviämmekö planetaarisista haasteista ilman toisten orjuuttamista ja väkivaltaa? Lue essee tai kuuntele podcast täältä!

  • Putoanko minä? Olen lukenut 1920-luvun tyttökirjoja ahdistukseen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Keskiluokkaa ahdistaa, sillä nykyään edes koulutus ei takaa hyvää työpaikkaa ja palkkaa. Luen 1920-luvun tyttökirjoja, joissa on jotain tuttua. Niistä näkyy, että yhteiskunnallisilla luokka-asemilla leikittely on mahdollista ainoastaan rikkaille. Downshiftaaminen oli tuttu ilmiö jo viime vuosisadan alussa. Lue kirjaessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Kirjoitan päälauseita. Timo Soini kirjoittaa päälauseita. Uskottavat miehet kirjoittavat niin.

    Pietari K. kävi täällä -podcast ja essee lukeville

    Pietari K. kävi täällä -podcast ja esseesarja lukeville ihmisille. Jos Suomen historiasta haluaa sanoa jotain painavaa, kirkasta ja samalla moniselitteistä, on käytettävä koivuklapeja: kovia ja lämpöarvoltaan suuria lauseita. Se lisää kirjoittajan uskottavuutta, mutta on riittävän moniselitteistä. Samalla kommentoija saa sytykettä omalle itserakkaudelleen.

  • Laura Gustafsson: Ihmiseläin teki massiivisen virhearvioinnin

    Ihminen selviäisi, vaikka eläimet saisivat oikeuden elää.

    Jos eläimille annettaisiin yksinkertaisin perusoikeus, oikeus elämään, talous ja ehkä koko yhteiskunta ajautuisivat hetkelliseen kaaokseen. Järjestelmät kuitenkin muuttuvat, ja ihminen on sopeutuva laji, kirjailija Laura Gustafsson kirjoittaa kolumnissaan.

  • Katja Kettu: Lällällää, helvettiäpä ei ole

    Kirsi-mummon kuolema sai Katja Ketun ajattelemaan jumalaa.

    Minulta kuoli hiljattain mummo. Kirsti Inkeri Heikkinen. Sinänsä Kirsti Inkerin kuolemaan ei liittynyt mitään tavatonta, mutta kuolema pistää miettimään mahdollisuutta kuolemanjälkeisestä olotilasta. Elo ilman jumaluutta on kolkkoa ja ankaraa, kun tulee kysymys kuolemasta ja olemisen rajallisuudesta, Katja Kettu kirjoittaa kolumnissaan.

  • Johannes Ekholm: Ratkaisu ahdistukseen on kollektiivinen tai sitä ei ole

    Opittu kuva työn sankarista on vahingollinen ja vaarallinen.

    Emme tarvitse enempää työtä ja pitempiä ansioluetteloita, vaan enemmän ajan haaskausta, tehottomuutta, huolettomuutta ja huolimattomuutta! Enemmän kiusallisia hiljaisuuksia, katkoksia flowhun, jumitusta ja yhteistyöstä kieltäytymistä, kirjoittaa Johannes Ekholm kolumnissaan.

  • Lukemista vailla? Anna Kirjakoneen auttaa!

    Pääset lukemaan sinulle sopivan teoksen suoraan täältä.

    Ylen Kirjakone auttaa löytämään luettavaa melkein sadan kotimaisen kirjan joukosta. Kirja on luettavana suoraan sivuilta.

  • Ahneus ja pahuus hiipivät kirjoihin – näihin teoksiin kiteytyy 1980-luku

    Seppo Puttosen suositukset luettavissa e-kirjoina

    John Lennonin murha löi karmaisevalla tavalla leiman alkaneelle vuosikymmenelle. Mies, joka oli 1960-luvulta alkaen laulanut ja puhunut rakkauden puolesta ja sotaa vastaan, surmattiin kadulle New Yorkissa. Usko maailman ja ihmisten hyvyyteen oli murentunut. Ahneus ja pahuus olivat hiipineet ihmisten sisään. Tutustu 1980-lukuun ja lue nämä kymmenen teosta e-kirjana suoraan Kirjojen Suomen verkkosivuilta.

  • Poimi e-hömppäkirja luettavaksesi täältä

    Jaa kesän parhaat kirjat hashtagilla #hömppäkirjalista

    Ei syytä paniikkiin, vaikka olisit nalkissa mökillä ilman luettavaa. Voit lukea Kirjojen Suomen e-kirjoja! Nämä kirjat viihdyttävät ja saavat suupielet kohoamaan, vaikka viikonloppu ei hellisikään helteillä. Kirjojen Suomella on käynnissä pro hömppä -liike.

  • Pentti Saarikoski, Paul Auster ja tahto nähdä tulevaan

    Paul Auster, Pentti Saarikoski ja maailman tila

    Amerikkalaiskirjailija Paul Auster vieraili Suomessa syyskuun alussa. Samana viikonloppuna muistettiin runoilija Pentti Saarikoskea, joka olisi täyttänyt 80 vuotta. Sekä Austerin että Saarikosken tekstit osuvat poliittisiin murroskohtiin, joissa voi nähdä paljon samankaltaisuutta.

  • Kuinka sitä ollaan hyvä mies, Juha Itkonen?

    Opiskelijan ja kirjailija kirjeenvaihto miesten kesken

    Kirjoitin intiimin kirjeen, jonka pääsisältö on seksi, ja lähetin sen kirjailija Juha Itkoselle. Sitten odotin. Pelkäsin kasvojen menetystä monta pitkää päivää. Sitten Juha vastasi. Onneksi hän osoittautui hyväksi mieheksi.

  • Mikä on Kirjojen Suomi?

    Mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme?

    Kirjojen Suomi on Ylen monikanavainen kirjallisuuskokonaisuus, joka tutkii mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme ennen ja nyt, ja miten asiat ovat muuttuneet aikojen saatossa. Kirjojen Suomi on osa Suomi 100-hanketta, ja kestää koko juhlavuoden 2017.

  • Kirjojen Suomen kumppanit

    Yle ja parikymmentä muuta tahoa ovat lukemisen asialla.

    Kirjojen Suomi on Ylen suursatsaus kotimaiseen kirjallisuuteen vuonna 2017, ja sen toteutumiseen on tarvittu laajaa yhteistyötä. Kiitos kaikille kumppaneille!