Hyppää pääsisältöön

Kirjailijan tehtävä on olla ihminen, sanoo Tanssivan karhun voittanut Sirpa Kyyrönen

Runoilija Sirpa Kyyrönen
Runoilija Sirpa Kyyrönen Kuva: Otava/Pekka Holmström Sirpa Kyyrönen,runoilijat,Tanssiva karhu

Sirpa Kyyrönen on saanut Ylen Tanssiva karhu -runopalkinnon teoksestaan Ilmajuuret. Hän on myös runouden edistäjä ja näin hän ajattelee runoudesta.

Helsinkiläinen Sirpa Kyyrönen on paitsi runoilija myös runouden sekatyöläinen ja runousaktiivi. Hän on toiminut esimerkiksi runoyhdistys Nihil Interitin puheenjohtajana ja yhteisöllisen kirjakustantamo Poesian tapahtumatuottajana. Hänelle on tärkeää olla kuulolla siellä missä runous elää ja tapahtuu.

Runouden kirjoittaminen ja harrastaminen ei siis ole vain yksinäistä eristäytymistä ja kammioon sulkeutumista. Runous on päinvastoin vuorovaikutusta ja ihmisten välisiä suhteita. Kyyrönen sanookin, että runous asuu sekä runoilijan että lukijan sydämessä ja on puhetta näiden välillä. Ilmaisu on ehkä itsessään runollinen, mutta Kyyrönen on jalkatyöllään myös elänyt ihannettaan todeksi. Ja jalkatyö todella tarkoittaa jalkautumista. Siellä, missä on runoutta, on usein Kyyrönenkin.

– Lukijoita tulee palvella miettimällä, miten tehdä runoutta lähestyttävämmäksi. On myös syytä yhyttää lukijoita, teoksia ja runoilijoita kohtaamaan. Se on tärkeää varsinkin tänä aikana, kun runous on siivottu aika tehokkaasti joistakin kirjakaupoista pois. Nyt runouden kentällä on hyvin erilaisia haasteita kuin kymmenen vuotta sitten, Kyyrönen sanoo.

Kirjallisuus tuo Kyyröselle lohtua.

Runoustapahtumien lisäksi Kyyrönen arvostaa runouslehtiä, sellaisia kuin Tuli & Savu, Jano ja Noesis. Ne edustavat Kyyröselle hidastumaa ajassa. Siksi hän vertaakin runouslehtiä maantiekirkkoihin, joissa matkalainen saa pysähtyä.

Ylipäätään runous kuuluu Kyyrösestä pyhän alueelle. Siksi se myös tuottaa arvaamatonta hyvää – sellaista, mihin muu media ei enää Kyyrösen mukaan kykene. Lukijan elämä ja arki voivat saada uusia merkityksiä. Runouden äärellä jokin pieni ja unohtunut yksityiskohta tulee usein ymmärretyksi uudella tavalla.

Lukijana Kyyrönen ajattelee runouden ja muunkin kirjallisuuden esittävän kysymyksiä ja haasteita, samalla myös vastauksia. Yksi kirjallisuuden voimista onkin Kyyröselle siinä, että se vastaa sellaisiin kysymyksiin, joita hän ei välttämättä ole tiennyt viljelevänsä. Kirjat aavistavat, mikä lukijaa askarruttaa. Samalla kirjallisuus tuo Kyyröselle lohtua.

Entä mikä on Kyyrösestä kirjailijan tehtävä? Kyyrönen vastaa ensin empien ja varoen, sillä hän sanoo inhoavansa kaikenlaisia kirjailijamyyttejä, sitkeitä ja tarkasti rajautuneita käsityksiä siitä, mitä kirjailijuuden tulisi olla. Lopulta Kyyrösellä kuitenkin on kirkas näkemys:

– Kirjailijan tehtävä on olla ihminen tässä ajassa. Ihan niin kuin kaikkien tehtävä on olla ihmisiä toisilleen, Kyyrönen sanoo.


Sirpa Kyyrönen ja Liisa Enwald ovat Tämän runon haluaisin kuulla -ohjelman vieraina lauantaina 8.7. klo 19:03 (Yle Radio 1).

Lue lisää:

Sirpa Kyyrönen ja Liisa Enwald

Tanssiva karhu Sirpa Kyyröselle, Kääntäjäkarhu Liisa Enwaldille

Sirpa Kyyrösen runokokoelma Ilmajuuret on palkittu Ylen Tanssiva karhu -runopalkinnolla, ja Liisa Enwald on saanut Kääntäjäkarhun Rainer Maria Rilken runoteoksen Uusia runoja suomennoksesta.

Lue lisää:

Kääntäjäkarhun voittaja 2017 Liisa Enwald

Arpaonni yhdisti minut klassikkorunoilijaan, kertoo Kääntäjakarhun voittaja Liisa Enwald

Kun Liisa Enwald suomentaa runoa, hän ajattelee veistävänsä. Samalla hän kuuntelee, sanoo synnyttävänsä laulun. Ylipäätään Enwald vertaa runoutta toisiin taiteisiin. Ehkä ne oikeastaan ovatkin yhtä. Enwaldin Rainer Maria Rilke -suomennos palkittiin Ylen Kääntäjäkarhulla.

Kommentit
  • Outoja ääniä jo vuodesta 1964!

    Avaruusromussa uutta suomalaista musiikkia monelta taholta.

    1960-luvun alussa Tukholmaan päätettiin rakentaa Ruotsin ensimmäinen elektronisen musiikin studio. Studion esikuvana oli legendaarinen Kölnin studio, jossa Karlheinz Stockhausen oli työskennellyt jo 1950-luvulla. Vuonna 1964 Tukholman Södermalmissa avattiin Elektronmusikstudion eli EMS. Siellä tapahtuu edelleen. Muiden muassa suomalainen Eero Pulkkinen on työskennellyt EMS-studiossa. Avaruusromussa uutta suomalaista musiikkia monelta taholta. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja ylisti runovuoden satoa

    Jukka Viikilän puhe Kajaanin Runoviikolla

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Jukka Viikilän puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2018. Mikä ylellisyys saada eteisen lattialle vuoden runous, kokoelma kerrallaan. Juuri minulle ojennettu pyrkimys kielellistää jotakin maailmasta, tai ehdotus kauneudeksi juuri tänään.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Miksi olemme niin väsyneitä?

    Yksi väsymyksemme aiheuttaja on krooninen varovaisuus.

    "Mä oon ihan vitun väsynyt!" "Haluaisin vain nukkua!" Kuulostaako tutulta? Olemme pisteessä, jossa työikäiset ihmiset haukottelevat enemmän kuin vanhukset. Väsymykselle on monta syytä, mutta esittelen nyt yhden lisää. Se on ilmiö nimeltään krooninen varovaisuus. Kun psykologisia koreografioita ja varovaisuuden askelmerkkejä joutuu tarkkailemaan päivittäin, ihmisestä tulee väsynyt.

  • Mihin sinä uskot? Testaa itsesi!

    Mihin uskot?

    Mihin uskot? Mikä sinulle on elämässä tärkeätä? Mitä arvostat? Testaa itsesi! Testi perustuu professori Tatjana Schnellin pitkäaikaiseen tutkimustyöhön Innsbruckin yliopistossa.

  • Aivotutkija: Nämä viisi asiaa kaipaavat kipeimmin muutosta suomalaisessa työelämässä

    Kiire, uni, tehokkuus, tilat ja verkostotyö.

    Kun aivotutkija päästetään katselemaan suomalaista työelämää, tulee mieleen pitkä lista asioita, jotka kannattaisi muuttaa. Aloitetaan tärkeimmistä, kirjoittaa aivotutkija Minna Huotilainen blogissaan. 1. Kiire ja hoppu pois! Lyhytjänteinen asioista toiseen hyppiminen ja jatkuvat keskeytykset eivät päästä aivoja vakaviin töihin, vaan pitävät meidät lillukanvarsien parissa.

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri