Hyppää pääsisältöön

Kirjailijan tehtävä on olla ihminen, sanoo Tanssivan karhun voittanut Sirpa Kyyrönen

Runoilija Sirpa Kyyrönen
Runoilija Sirpa Kyyrönen Kuva: Otava/Pekka Holmström Sirpa Kyyrönen,runoilijat,Tanssiva karhu

Sirpa Kyyrönen on saanut Ylen Tanssiva karhu -runopalkinnon teoksestaan Ilmajuuret. Hän on myös runouden edistäjä ja näin hän ajattelee runoudesta.

Helsinkiläinen Sirpa Kyyrönen on paitsi runoilija myös runouden sekatyöläinen ja runousaktiivi. Hän on toiminut esimerkiksi runoyhdistys Nihil Interitin puheenjohtajana ja yhteisöllisen kirjakustantamo Poesian tapahtumatuottajana. Hänelle on tärkeää olla kuulolla siellä missä runous elää ja tapahtuu.

Runouden kirjoittaminen ja harrastaminen ei siis ole vain yksinäistä eristäytymistä ja kammioon sulkeutumista. Runous on päinvastoin vuorovaikutusta ja ihmisten välisiä suhteita. Kyyrönen sanookin, että runous asuu sekä runoilijan että lukijan sydämessä ja on puhetta näiden välillä. Ilmaisu on ehkä itsessään runollinen, mutta Kyyrönen on jalkatyöllään myös elänyt ihannettaan todeksi. Ja jalkatyö todella tarkoittaa jalkautumista. Siellä, missä on runoutta, on usein Kyyrönenkin.

– Lukijoita tulee palvella miettimällä, miten tehdä runoutta lähestyttävämmäksi. On myös syytä yhyttää lukijoita, teoksia ja runoilijoita kohtaamaan. Se on tärkeää varsinkin tänä aikana, kun runous on siivottu aika tehokkaasti joistakin kirjakaupoista pois. Nyt runouden kentällä on hyvin erilaisia haasteita kuin kymmenen vuotta sitten, Kyyrönen sanoo.

Kirjallisuus tuo Kyyröselle lohtua.

Runoustapahtumien lisäksi Kyyrönen arvostaa runouslehtiä, sellaisia kuin Tuli & Savu, Jano ja Noesis. Ne edustavat Kyyröselle hidastumaa ajassa. Siksi hän vertaakin runouslehtiä maantiekirkkoihin, joissa matkalainen saa pysähtyä.

Ylipäätään runous kuuluu Kyyrösestä pyhän alueelle. Siksi se myös tuottaa arvaamatonta hyvää – sellaista, mihin muu media ei enää Kyyrösen mukaan kykene. Lukijan elämä ja arki voivat saada uusia merkityksiä. Runouden äärellä jokin pieni ja unohtunut yksityiskohta tulee usein ymmärretyksi uudella tavalla.

Lukijana Kyyrönen ajattelee runouden ja muunkin kirjallisuuden esittävän kysymyksiä ja haasteita, samalla myös vastauksia. Yksi kirjallisuuden voimista onkin Kyyröselle siinä, että se vastaa sellaisiin kysymyksiin, joita hän ei välttämättä ole tiennyt viljelevänsä. Kirjat aavistavat, mikä lukijaa askarruttaa. Samalla kirjallisuus tuo Kyyröselle lohtua.

Entä mikä on Kyyrösestä kirjailijan tehtävä? Kyyrönen vastaa ensin empien ja varoen, sillä hän sanoo inhoavansa kaikenlaisia kirjailijamyyttejä, sitkeitä ja tarkasti rajautuneita käsityksiä siitä, mitä kirjailijuuden tulisi olla. Lopulta Kyyrösellä kuitenkin on kirkas näkemys:

– Kirjailijan tehtävä on olla ihminen tässä ajassa. Ihan niin kuin kaikkien tehtävä on olla ihmisiä toisilleen, Kyyrönen sanoo.


Sirpa Kyyrönen ja Liisa Enwald ovat Tämän runon haluaisin kuulla -ohjelman vieraina lauantaina 8.7. klo 19:03 (Yle Radio 1).

Lue lisää:

Sirpa Kyyrönen ja Liisa Enwald

Tanssiva karhu Sirpa Kyyröselle, Kääntäjäkarhu Liisa Enwaldille

Sirpa Kyyrösen runokokoelma Ilmajuuret on palkittu Ylen Tanssiva karhu -runopalkinnolla, ja Liisa Enwald on saanut Kääntäjäkarhun Rainer Maria Rilken runoteoksen Uusia runoja suomennoksesta.

Lue lisää:

Kääntäjäkarhun voittaja 2017 Liisa Enwald

Arpaonni yhdisti minut klassikkorunoilijaan, kertoo Kääntäjakarhun voittaja Liisa Enwald

Kun Liisa Enwald suomentaa runoa, hän ajattelee veistävänsä. Samalla hän kuuntelee, sanoo synnyttävänsä laulun. Ylipäätään Enwald vertaa runoutta toisiin taiteisiin. Ehkä ne oikeastaan ovatkin yhtä. Enwaldin Rainer Maria Rilke -suomennos palkittiin Ylen Kääntäjäkarhulla.

  • Rakkaus on ruma sana, mutta kaunis asia

    Rakas äiti on suomen kaunein sanapari.

    Kun kysytään, mikä on suomen kielen kaunein sana, pitäisi ensin tarkentaa, tarkoitetaanko sillä ihanimman asian nimeä vai soinniltaan miellyttävintä sanaa. Moni pitää kauniina pehmeitä soljuvia äänteitä. Alavilla mailla hallanvaara on klassikko, vaikka sen merkitys uhkaa sadon paleltuvan.

  • Avaruusromua: Sumutorvia, tuhkaa, aaltoja ja aavekaupungin ääniä

    Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia.

    "Yhtäkkiä tajusin, että tein kaiken aivan väärin", toteaa amerikkalainen säveltäjä Steve Moore. "Pyrin aina luomaan jotakin, jolla ei ole alkua eikä loppua", sanoo amerikkalainen elektronimuusikko Taylor Deupree. "Tahdon kertoa äänillä samalla tavoin kuin elokuvaohjaajat kertovat kuvilla", selittää australialainen musiikintekijä Martin Kay. "Me emme tiedä luonnosta vielä juuri mitään", väittää japanilainen äänitaiteilija Yoshio Machida. Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia, kummallisia ajatuksia ja omalaatuista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oletko tosikko vai uppoaako ironia?

    Ironia on taitolaji.

    Törmääkö sarkasmiin, ironiaan ja ivaan nykyään yhä useammin, vai tuntuuko vain siltä? Poliitikot selittelevät sanomisiaan väärinymmärrettynä ironiana: “se oli vain läppä!”. Nuoriso muodostaa sarkastisen salakielen salaseuroja. Käänteistä kieltä ymmärtämätön joutuu naurunalaiseksi. Ironia on monesti hauskaa ja nokkelaa.

  • Arto Paasilinnan Ulvova mylläri Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 30.3. klo 19! Ulvova mylläri kysyy, missä menevät normaalin ja hyväksytyn rajat? Kuka lopulta on Ulvovassa myllärissä hullu? Paasilinnan romaani ilmestyi vuonna 1981 ja sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen. Onko kirjan sanoma edelleen ajankohtainen? Entä millaista on Ulvovan myllärin huumori? Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

  • Tanssiva karhu etsii vuoden 2019 runoteosta!

    Lähetä runoteoksesi raadin luettavaksi.

    Tanssiva karhu on Ylen oma runouspalkinto. Se jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 1994. Ensimmäinen palkittu teos oli Sirkka Turkan Sielun veli. Runous todella ansaitsee huomiota. Siksi Yle hoitaa kulttuuritehtäväänsä ja nostaa joka vuosi esiin joukon erityisen korkeatasoisia kotimaisia runoteoksia.

  • Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja ylisti runovuoden satoa

    Jukka Viikilän puhe Kajaanin Runoviikolla

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Jukka Viikilän puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2018. Mikä ylellisyys saada eteisen lattialle vuoden runous, kokoelma kerrallaan. Juuri minulle ojennettu pyrkimys kielellistää jotakin maailmasta, tai ehdotus kauneudeksi juuri tänään.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri