Hyppää pääsisältöön

Käy vieraissa oikein - sadan vuoden takaiset ohjeet onnistuneeseen vierailukäyntiin

Ada Boxberg ystävättärineen juomassa kahvia Boxbergien salissa.
Ada Boxberg ystävättärineen juomassa kahvia Boxbergien salissa. Ada Boxberg ystävättärineen juomassa kahvia Boxbergien salissa. Kuva: Rosenbröijer A. E./ Helsingin kaupunginmuseo. CC-BY-4.0 vierailu

Jörömäinen on Suomen kansa. Se ei paljoakaan välitä henkevämmästä seurustelusta. Oli aika, jolloin jörömäisyyttä sellaisenaan siedettiin ja kunnioitettiin. Oltiin näkevinään, että siinä suomalainen gentlemanni. Nyttemmin tuo aika on ohi - tässä siis 1800-luvun lopun ohjeet onnistuneeseen vieraissa käymiseen.

Varsinainen kansan sivistyksemme on nuori, eipä siis kummastelemista jos syvät rivit eivät ole seurustelutapoihinsa painaa yleismaailmallista leimaa. Lyhyesti, maailma on muuttunut ja meidän on muututtava sen mukana. Siksi tässä muutama neuvo kohteliaisuussäännöistä niille, jotka tässä asiassa ovat jääneet vaille sivistävää kodin ohjausta.

1. Nuoremman tai paikkakunnalle viimeksi saapuneen oma asia on katsoa, kenelle osoittaa huomaavaisuuttaan.

2. Tuollaiseen vierailuun on sitten vastattava, mitä pikemmin, sitä kohteliaampaa. Kahden viikon kuluessa kuitenkin.

3. Ensi vierailulle mentäessa on otettava selkoa sopivasta vierailuajasta. Tavallinen aamupäivävierailu on klo 12-2 ja iltapäivävierailu klo 6.

Ote vanhasta oppaasta
Ote opaskirjasta Hieno käytös eli Seurusteluopas (1800-1900-l vaihde) Ote vanhasta oppaasta ylehistoria

4. Vierailulle mentäessä eteisen ovikelloa on soitettava tai naputettava ovelle, vaikka ovi ei olisikaan lukossa.

5. Jos vierailija otetaan vastaan, eteisessä jätetään käyntikortti palvelijalle. Jos vastassa on perheenjäsen, vierailijan on ilmoitettava nimensä, arvonsa ja ketä haluaa tavata.

6. Vierailevan on jäätävä ovensuuhun, josta tekee yleiskumarruksen kaikille huoneessa olijoille ja vasta sen jälkeen tervehdittävä isäntää ja emäntää kädestä.

7. Henkilön, jota vierailu koskee, on välittömästi noustava tervehtimään vierastaan.

8. Ensimmäinen sananvuoro kuuluu emännälle tai isännälle, joitten on lausuttava jokin tervetuliaissana vieraalle. Sen jälkeen sopii vieraankin ryhtyä keskusteluun.

Kun vieras poislähtöä varten noussut, emännän asia on kohteliaasti kehottaa jäämään, mutta se on vaan käsitettävä kohteliaisuudeksi.

9. Vierailua ei ole hyvä jatkaa kovin pitkälle ja siten väsyttää talonväkeä. Puolta tuntia pidempään ei vierailu saisi kestää. Kun vieras poislähtöä varten noussut, emännän asia on kohteliaasti kehottaa jäämään, mutta se on vaan käsitettävä kohteliaisuudeksi.

10. Isäntä saattaa vierasta eteiseen asti, arvokkaampia portille tai ajoneuvoille saakka.

Tämä esitys saattaa olla tietysti vaillinainen, mutta voi näistäkin esimerkeistä olla hyötyä aloitteleville kansalaisillemme.

Kasvatusta hyviin tapoihin

!800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa suomalaisille "tervaskannoille" - kuten silloin sanottiin - opetettiin erilaisten kirjasten ja lehtisten avulla sivistyneitä, kansainvälisiä käytöstapoja.

1800-luvun alkupuolella sääty-yhteiskunta oli Suomessa vielä voimissaan. Erot säätyjen välillä pienenivät vähitellen ja 1906 lopulta säätyvaltiopäivät lakkautettiin, mutta pitkälle sen jälkeenkin rahvaan ja herrasväen erot pysyivät suurina. Ero näkyi suurena myös käytöstavoissa. Vuosisadan vaihteen molemmin puolin julkaistuissa lukuisissa käytösoppaissa pyrittiin opastamaan kansan syviä rivejä kohteliaisuuden taitoon.

"Hieno käytös eli Seurusteluopas"on yksi tällainen pieni kirjanen. Sen kirjoittajaa ei tiedetä, mutta kysymys on ulkomaisesta oppaasta, joka on suomalaisille sopivaksi "mukaeltu suomennos". Julkaisuvuosikin on tuntematon, mutta kirjanen on peräisin 1800-luvun lopulta tai 1900-luvun alkuvuosilta. Siinä annetaan neuvoja, miten jäyhä suomalainen oppii tutustumaan toisiin ihmisiin. Erityisesti korostetaan ryhdin merkitystä, neuvotaan tervehtimään kumartaen ja kehotetaan harjoittelemaan näitä asioita peilin edessä. Jopa ujouskin poistuu ruumiinasentoja harjoittelemalla. Myös kohteliaisuutta korostetaan, mutta minkäänlaista modernia "small talk"-ohjeistusta ei anneta. Kohtelias kummarrus on paras menetelmä tutustumiseen.

Näiden asioiden opettelemisen tärkeyttä korostetaan siksi, että jokaisella ihmisellä on oma seurustelupiirinsä, jonka laatu "kuvastaa jotenkin tarkalleen asianomaisen yhteiskunnallista asemaa ja myöskin henkistä tasoa".

Mikä näiden käytösoppaiden käytännön vaikutus oli, sitä on vaikea tietää. Sääty-yhteiskunta murtui kyllä, mutta se tapahtui enemmän "luonnonmenetelmällä" eli puoliso löytyi yhä useammin toisesta säädystä ja samalla tapakulttuurikin vähitellen jonkin verran yhtenäistyi.

Kommentit
  • Hakoisten kartanon perintö – juurevasti moderni maatalousyrittäjyys

    Hakoisten kartanon perintö on vastuullinen.

    Hakoisten kartanon historia Janakkalassa juontuu jo 1200-luvulta. Linnavuorella sijaitsi ilmeisimmin Birger-jaarlin toisen ristiretken aikainen puulinna, jota novgorodilaiset piirittivät. Nykyinen kartanon päärakennus on 1700-luvun lopusta. Rosenbergien suku on omistanut Hakoisten kartanon vuodesta 1935. Nuori isäntä Max Rosenberg saattoi kartanon toiminnan eettiseen luomuun vuonna 2015. Hereford-lihakarjaa pidetään hyvin ja vastuullisesti. Kartano on aina ollut yritteliäs maatalouskartano, joka on myös vaikuttanut paikallisesti alueen kehitykseen. Suomen kartanot ovat toimineet paikallisina vaikuttajina, mutta myös kansainvälisten vaikutteiden tuojina maahamme. Tapaamme Hakoisissa sekä vanhemman isännän Björn Rosenbergin että nuoren isännän Max Rosenbergin ja edustavan otoksen Hereford-karjan rouvapuolisista edustajista.

  • Ranskan pieni Compiègne teki suurta historiaa

    Ranskan pieni Compiègne on suurhistorian näyttämö.

    Ranskalainen pikkukaupunki Compiègne sijaitsee noin 70 kilometriä Pariisista koilliseen, lähellä Belgian rajaa. Kaupunkia ympäröi valtava metsä, jota Ranskan kuninkaat jo vuosisatoja sitten alkoivat hyödyntää metsästysmaina ja hovin virkistyskäyttöön. Kaupunki on aina ollut puolustuksellisesti strateginen. Siellä taisteli ja vangittiin Jeanne d'Arc v.1430. Compiègnen mahtipontiset linnat, keskiaikainen Pierrefonds ja Napoleón III:n ja keisarinna Eugénien omaan empire-tyyliinsä ehostama Palais impérial, sekä 1500-luvun alun koristeellinen kaupungintalo tekevät kaupungista helmen. Compiègnen metsä on ollut maailmanhistorian näyttämönä kahdesti: salaisessa paikassa solmittiin v.1918 aselepo ympärysvaltojen ja hävinneen Saksan välillä ja täysin vastakkaisessa tilanteessa v.1940 natsi-Saksan ja nöyryytetyn Ranskan välillä. Metsäinen aselepoaukio, la Clairière de l'Armistice museoineen, on 1. aseleposopimuksen juhlavuoden myötä (2018) noussut huomattavaksi matkailukohteeksi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua