Hyppää pääsisältöön

Tietokirjailija Petteri J. Järvisen somemoka on hänen uransa paras ja tärkein postaus!

Saaran suusta, kuva: Saara Sarvas
Saaran suusta, kuva: Saara Sarvas Kuva: Yle Saara Sarvas,vaakakapina

Vaakakapinan toimittaja Saara Sarvas kertoo, miksi Petteri J. Järvisen julkaisema somekuva on loukkaava.

Tämä teksti on pitkä, mutta lupaan ottaa vastuun jokaisesta sanasta ja keskustella sen nostattamista tunteista, varsinkin jos se loukkaa yhtäkin lukijaansa.

Yritän laihduttamista vastaan faktojen kanssa taistelevan Vaakakapinan toimittajana aktiivisesti tarkkailla ja kyseenalaistaa käsityksiäni lihavuudesta ja meidän lihavien ihmisten oletetusta asemasta yhteiskunnassa. Yhteiskunnassa, jossa joka kuudes nainen olisi mieluummin sokea kuin lihava. Kyseisen tutkimuksen kysymys on alun perinkin kummallinen! Jokaisella meistä on omat voimamme ja vahvuutemme, eikä yhtäkään fyysistä ominaisuutta tai jonkun toisen meille määrittämää "heikkoutta" pitäisi tahallaan asettaa johonkin paremmuus- tai pahemmuusjärjestykseen.

Tämän karmivan lihavuuteni kanssa kamppailun ohella teen kaikkeni opetellakseni vuosien syömishäiriöiden jälkeen terveellisen ja tasapainoisen rutiinin jokapäiväiseen elämääni, en vain laihdutuskuurin ajaksi.

Olet siitä varmasti iloinen. Parhaassa tapauksessahan minä – kehoni ja mieleni tervehtyessä – laihdun omalle vartalolleni optimaaliseen tilaan. Se ei välttämättä ole anorektisena teininä saavuttamani 53,7 kg, mutta vien varmasti vähemmän paitsi näennäisesti arvokkaita verorahojasi, myös käsinojatilaa lomalennolla!

Suurimmaksi ongelmaksi ja hidasteeksi hyvin sujuneen toipumiseni tiellä on nyt muodostunut väsyneen negatiivinen ja jäykillä rakenteilla kyllästetty elinympäristöni. IT-guru Petteri J. Järvisen 6.7.2017 julkaisema kuva kommentteineen sattui tällä kertaa olemaan viimeinen niitti ja kimmoke selittää, miksi minä monen muun tavoin en enää jaksa alituisesti todistella olevani oikeutettu elämääni tällaisena.

Miten voisin todistaa, etten ole pelkästään loukkaantunut, ihmisiin sekä itseeni pettynyt lihava feministi, joka ei ymmärrä tai viitsi edes omaksi parhaakseen kuluttaa enempää kuin syö?

Yhtäkkiä en enää koe tarvetta miettiä, onko minulla oikeutta puuttua asiaan, vaan kokeilenkin sanoa aiheesta aivan kaiken. Käy lämmittämässä popparit ja istu mukavasti alas, sillä selitän pitkän kaavan kautta, miksi Järvisen hauskasti rajaama “selfie” oli ja on niin monen mielestä loukkaava. Aivan sama, vaikka tietokirjailijan alkuperäisenä tarkoituksena olisikin ollut tehdä pieni sosiologinen koe, hauska parodia tai vaikka esimerkkitapaus sometöppäyksestä. Viimeisin tästä onkin jo tullut!

Moni “kohuselfien” kommentoija on valmis ymmärtämään, tulkitsemaan ja selittämään Järvisen ja tämän kuvaan liittämän tekstin kaikkena muuna paitsi viereisen, kuvan keskiössä paistattelevan henkilön kehoon kohdistuvana pilkkana. Puolustelu jatkuu senkin jälkeen, kun joku huomautti, että Järvisen julkisista someprofiileista on löydettävissä useampia lihavuutta vähintään kyseenalaisella kulmalla kommentoivia julkaisuja.

Kiinnostavinta olisi nyt saada Järviseltä twiittiä pidempi vastaus siihen, miksi hän päätti julkaista monien muiden lihavuuteen kantaa ottavien kuviensa jatkoksi juuri tämän monitulkintaisen otoksen. Päätös vaikuttaa vähän tarkoituksenhakuiselta aikana, jolloin saamme kiihtyvällä tahdilla lukea vastaavista Internet-kohuista, jotka eivät tuppaa päättymään kuvan julkaisijan somekuninkaaksi kruunaamiseen.

Kuinka monta esimerkkiä Internetissä sopivista tai sopimattomista kuvista ja videoista pitää vielä kuohuttaa läpi, ennen kuin ihmiset oppivat kunnioittamaan toisten koskemattomuutta ja kehoa? Varsinkin jos kohteena on ihminen, joka tekee jo parhaansa häiritäkseen vierustoveriaan mahdollisimman vähän olosuhteissa, joita ei voi parantaa sormia napsauttamalla.

Nopeaa hyväksyntää ei voi tavoitella edes pukemalla jalkaan hoikaksi taikovia korkokenkiä, kuten uudessa “hauskassa” Lumikki-sadusta tehdyssä animaatiossa visioidaan. Samassa hengessä haaveilin itse jo 12-vuotiaana saksista, joilla voisin leikata mahastani ylimääräisen rasvan pois. Siitä vasta saisikin elokuvan!

Jos Petteri ja kuvaa rajusti puolustavat kommentoijat eivät vieläkään aavista miten nämä tapaukset useimmiten päättyvät, tässä muutama esimerkkitapaus, joista jokainen saa itse päätellä, onko toisen ihmisen ja hänen ulkonäkönsä tavalla tai toisella julkisesti pilkkaaminen nykyään hyväksyttävää tai kannattavaa.

Malli Dani Mathers sai maaliskuussa kolmen vuoden ehdollisen tuomion jaettuaan Snapchatissa kuvan tuntemattomasta vanhemmasta naisesta kuntosalin suihkussa. Tuomio sisältää muun muassa rajoituksen sosiaalisen median käyttöön ja kuvien lataamiseen. Tiloissa, joissa voi olla alastomia ihmisiä, hänellä ei saa edes olla kameraa.

Kehonrakentaja Diana Andrews jakoi keväällä samassa palvelussa kuvan tuntemattomasta naisesta juoksumatolla tuhansille seuraajilleen ja kiinnitti huomionsa kuntoilijan paljaaseen alaselkään ja “jenkkakahvoihin”. Seuraavaksi Andrews arveli juoksumatolla treenaavan tilaavan noutoruokaa hampurilaishymiöillä koristellussa snapissa. Somekohun turvottua kehonrakentaja selitti tarkoittaneensa viestin vain positiivisena kannustuksena.

Viime viikolla malli Natalie Hage istui lentokoneessa tuntemattoman miehen viereen ja huomasi tämän naureskelevan ystävänsä kanssa viestien välityksellä toivoen, ettei lihava nainen ole syönyt meksikolaista ruokaa. Lennon laskeuduttua Hage avasi keskustelun vaatien selitystä ja anteeksipyyntöä, joiden päätteeksi mies vielä kutsuu mallin illalliselle. Kohtaamisen videokuvannut Hage kieltäytyi kunniasta, ja jää elämään legendana.

Brittitubettaja Christian Burns joutui vain muutama päivä sitten sulkemaan sometilinsä, haukuttuaan VidCon-tapahtuman vartijaa rumaksi ja kehotettuaan tätä tappamaan itsensä.

Alkaako jo hahmottua?

Muistellaan vielä esimerkkieni lopuksi Teri Niitin lentoa Atlantin yli tammikuussa 2016. Viereisellä rivillä lastaan imettänyt nainen joutui stylistin hetken mielijohteesta Facebookiin lataaman kuvapostauksen kohteeksi, ja tapausta käsiteltiin iltapäivälehdissä parin viikon ajan.

Lihavuus, kuten vaikka äsken mainittu imettäminenkin, on silti globaalisti ihmisiä yhdistävä asia ja kokemus, joka on demonisoitu niin pitkälle, että meille sopivat hauskat mustat viittavaatteet ja kukkakuvioidut kaavut piilotetaan edelleen vaatekaupan hämärään takanurkkaan – josta löytyvät siis sekä lihavien että imettäjien vaatteet!

Surullisinta on, että suurelta osin pelkoja lietsotaan lihavuuden ympärillä turhaan ja jopa sillä seurauksella, että tämä “epidemia” koskettaa suoraan tai välillisesti useampaa ihmistä kuin koskaan aiemmin, eikä tälle lihomiselle näy vielä loppua.

Siksi olen ikuisesti kiitollinen, kun ammattilaiset kuten ravitsemusasiantuntija ja Suomen Lihavuustutkijat ry:n puheenjohtaja Patrik Borg, naisten lihavuutta yhteiskunnallisena ilmiönä tutkinut Hannele Harjunen ja lihavuuteen erikoistunut lääkäri Kirsi Pietiläinen todistavat kerta toisensa jälkeen nyt valloillaan riehuvan kehovihapuheen ja sen seurausten olevan lopulta terveydellemme itse läskiä haitallisempaa.

Siis mitä?

Lupaan, että tiedän ja ymmärrän erittäin hyvin, että lihavuuteni alkaa jossain vaihessa vaikuttaa terveyteeni – onhan se tehnyt niin jo nyt. En esimerkiksi uskalla käydä lääkärissä, koska tiedän, että painoni ollessa mahdollinen osa diagnoosia siitä on pakko keskustella. Siksi olen niin monen muun tavoin laihduttanut ja yrittänyt onnistua yhteiskunnan markkinoimin keinoin suurimman osan elämästäni vain huomatakseni, etten taaskaan ole osa sitä maagista viiden prosentin ryhmää, joka ei palaa parissa vuodessa takaisin aloituspainoonsa.

Väitän, että minä ja suurin osa siihen loppuun 95 prosenttiin mahtuvista “epäonnistuneista laihduttajista” olemme hyvin motivoituneita ottamaan vastaan kaiken uusimman tiedon ja tutkimuksen, jonka perusteella voimme parantaa hyvinvointiamme. Siksi Vaakakapinakin tekee tiivistä yhteistyötä alan johtavien ammatilaisten kanssa. Olen henkilökohtaisesti käyttänyt laihduttamisen ainaiseen yrittämiseen ja siinä epäonnistumisen aiheuttamassa huonommuuden tunteessa elämiseen henkisen hyvinvointini lisäksi liikaa vapaa-aikaa ja rahaa.

Sitten kun lihavuuteen voidaan vihdoin suhtautua vähän vähemmän vihamielisesti, on paremmat ja tutkitusti toimivat tavat lisätä yksilön terveyttä ja hyvinvointia helpompi omaksua käyttöön.

Kukaan ei voi väittää, että tähän mennessä käytetyt ratkaisut olisivat toimivia tai kansanterveyttä parantavia. Siksi nyt on oleellinen hetki kiinnittää huomiota siihen, miten puhumme toisista ihmisistä – olipa kuulijana lähimmät viisi, 50 tai 3500 ystävää.

Niin kauan kuin lihavia ihmisiä hävettää syödä julkisilla paikoilla, käydä kuntosalilla, nauttia rannalla, olla baarissa tai istua lentokoneessa sen takia, että aina on olemassa riski joutua “selfien” taustalle ilman, että sitä saisi kyseenalaistaa tai pyytää selitystä, on keskustelukulttuurissamme jotain todella pahasti vialla.

Niin kauan, kuin lihavat naiset esitetään populaarikulttuurissa lähinnä hauskoina läskeinä, joiden ainoa mahdollisuus rakkauteen on törmätä hypnotisoituun Jack Blackiin tai laihduttaa hullun lailla kuten frendien Monica Geller, pitää liian moni itseään arvottomana.

Niin kauan, kuin lihavan ihmisen pitää jokaisen kehoaan käsittelevän julkisen kommentin yhteydessä jotenkin muistuttaa tiedostavansa diabeteksen ja sepelvatimotaudin riskit, tuntuu tällainen lihava joka ei haluakaan laihduttaa olevan pelottava ja “ylipainoa ihannoiva”.

Vaikka aiheesta on puhuttu jo vuosikymmeniä, lihava ihminen on edelleen yhteiskunnassamme pelkän ulkomuotonsa perusteella huomattavasti alttiimpi kaikenlaiselle syrjinnälle niin koulussa, työelämässä, kuin vapaa-ajallaankin. Mainitsinko jo, että se on turhaa ja haitallista, kun ammattilainenkaan ei pysty ainoastaan ihmistä katsomalla arvioimaan hänen terveydentilaansa tai kyvykkyyttään.

Kaiken paasauksen jälkeen on pakko kiittää Järvistä loistavasta ja toivottavasti tahattomasta keskustelunavauksesta. Hyvin harvoin kehopositiivisuus ja toisten ihmisten kunnioitus saa olla näin näyttävästi tapetilla!

Ymmärrän, että tuntuu monelle rajulta ajatukselta olla solvaamatta läheisiään tai tuntemattomia ihmisiä fyysisten ominaisuuksien perusteella. Kyllähän jokainen meistä tietää, kuinka motivoivaa on silloin tällöin saada kunnon haukut tai piikittelyä ihmisiltä, jotka eivät tiedä sinusta mitään! Yritän siis vain muistuttaa, että uusiakin tapoja puhutella kanssaeläjiä saa kokeilla.

Nyt roolimalliksi haluamattaan joutuneella Järvisellä on lomansa aikana loistava mahdollisuus pureskella saamaansa kritiikkiä ja antaa sitten harkittu tarkentava kommentti ja mahdollinen anteeksipyyntö, jossa päästään toivottavasti pidemmälle, kuin klassiseen “sori siitä” -variaatioon ja sometilien hetkelliseen hiljentymiseen.

Ja hei, jos ikinä nukun vieressäsi lentokoneessa, annan täten luvan herättää minut, koskeepa asia mitä tahansa. Uskon, että saisimme aikaan keskustelun, jonka aikana minkä pituinen lento tahansa kuluu kuin siivillä!

❤: Saara Sarvas, vaakakapinallinen ja lihava Social Justice Unicorn

Juttua muokattu 7.7.2017 klo 18:26: Lisätty toiseen kappaleeseen kommentti tutkimuksesta, jonka mukaan joka kuudes nainen olisi ennemmin sokea kuin lihava.

Uusimmat sisällöt - Vaakakapina