Haloo Helsinki! -yhtyeen keikka oli pelkkää yhteislaulua alusta loppuun. Ellin, Leon, Jukan ja Jeren muodostama yhtye on suosionsa huipulla aikana, jolloin puhutaan bändimusiikin kriisistä.
Heti intron jälkeen räväkästi Beibillä alkava keikka on niin poikkeuksellinen yhteislaulukokemus, että vastaavaa nähdään todella harvoin. Yleisö osaa jokaisen biisin jokaisen sanan ulkoa ja haluaa pyytämättäkin laulaa mukana.
Haloo Helsinki! on tehnyt tauon jälkeen paluun keikkalavoille nälkäisenä, motivoituneena ja energisenä, eikä yleisö saa siitä tarpeekseen.
Yhtye soittaa paljon uusimman Hulluuden Highway -levynsä kappaleita, kuten Hei Haloo, Hulluuden Highway, Rakas ja Oh No Let’s Go. Myös edellisen Kiitos ei ole kirosana -albumin biisejä tulee runsaasti, kuten Beibi, Kiitos ei ole kirosana ja Pulp Fiction.
Nämä ovat niitä lauluja, jotka jäävät suomirockin historiaan.
Bändimusiikki voi juuri tässä hetkessä Ruisrockin Rantalavalla erittäin hyvin. Yhtyeen keulakuva, basisti ja sanoittaja Elli Haloo ottaa lyriikoissaan usein kantaa pysäyttävällä tavalla, kuten traagisessa Kiitos ei ole kirosana -kappaleessa:
Mies meni itkevää lasta auttamaan,
äiti ei uskonu et se tahtois pelastaa
Ja heti syytettiin pedoksi,
kysy vielä miks vesi vaihtuu viiniksi
Nainen kaatuu kadulla maahan,
täällä ei auteta jos sä oot sekaisin
Haloo se oli sydänkohtaus,
eikä paluuta elämään takaisin.
Haloo Helsingin musiikki on ajatonta ja hyvä esimerkki siitä, ettei suositun nykymusiikin tarvitse aina olla hyväntuulista naminamia. Vaikka keikoilla on hyvä fiilis, musiikissa ei tarvitse olla. Haloo Helsinki! haastaa kuulijaa tänä ryyppylaulujen kultakautena, jolloin jokainen haluaa laittaa aivonsa narikkaan. Ja esiintyy siitä huolimatta tai juuri siitä syystä jättiyleisöille ympäri Suomea. Haloo Helsinki! tuo ihmisille lohtua epävarman maailman keskellä.
- Ihanaa olla tässä. Uudella levyllä on aika paljon tarinoita paskoista parisuhteista, mutta on joitain hyviäkin ollut, Elli Haloo spiikkaa ennen Rakasta mua nyt -biisiä.
Jos sä saat mut vaan nauramaan
niin mun on helppo sut unohtaa
mutta jos sä näät kun itkemään jään niin tiedät et saatan sua rakastaa
ota musta kii kun mä kaadun
mutta päästä irti kun maadun
rakasta mua nyt oon pysähtynyt ja syttynyt uudestaan palamaan
_oo siinä vaan.
Koko illan täydellisin yhteislaulukertosäe on Huuda-biisissä:
Huuda, huuda ilosta!
Huuda, huuda vapaudesta ja
huuda, huuda onnesta!
Ja sä voit poistuu hymyillen.
Huuda, huuda ilosta!
Huuda, huuda vapaudesta ja
huuda huuda onnesta!
Ja sä voit jatkaa valehdellen
tai sä voit tietää totuuden.
Haloo Helsinki! on myös hyvä esimerkki siitä, että kotimaiset keikkatuotannot kasvavat kasvamistaan. Ruisrockissakaan ei pyroja säästellä. Se on yleisölle tietysti ainoastaan positiivinen asia, mutta myös merkki siitä, kuinka tärkeä rooli livellä nykyään on.
Haloo Helsinki! voi tämänkin keikan jälkeen hyvillä mielin kutsua itseään tämän hetken kiinnostavammaksi suomalaisbändiksi.
