Hyppää pääsisältöön

Ensimmäinen kesä Aunuksen lastensairaalassa 1942. Katso koskettavat kuvat pikkutoipilaista!

Lastenkoti, jossa hoidetaan toipilaita Aunuksen lastensairaalasta. Tuki: Rajaseudun ystävät: Kahdenlaisia taimia: Etualalla pienet aunukselaislapset auringonkylpyä ottamassa. Taustalla vastaavassa asemassa tomaatintaimet.
Rajaseudun Ystävien perustama lastenkoti, jossa hoidetaan toipilaita Aunuksen lastensairaalasta. Kahdenlaisia taimia: Etualalla pienet aunukselaislapset auringonkylpyä ottamassa. Taustalla vastaavassa asemassa tomaatintaimet. Lastenkoti, jossa hoidetaan toipilaita Aunuksen lastensairaalasta. Tuki: Rajaseudun ystävät: Kahdenlaisia taimia: Etualalla pienet aunukselaislapset auringonkylpyä ottamassa. Taustalla vastaavassa asemassa tomaatintaimet. Kuva: Kim Borg, SA-kuva Aunus,Aunuksen Karjala,Laatokan Karjala,jatkosota,pikkulapset,sairaalat

Tämä oli se tunteisiin vetoava tapa, jolla propagandaviranomaiset halusivat kertoa Itä-Karjalan valloituksesta jatkosodan aikana. Suomalaiset perustuvat Itä-Karjalaan kaikkiaan seitsemän sairaalaa "kansallista" eli suomensukuista väestöä varten. Yksi sairaaloista oli Aunuksen lastensairaala. Paikallisen väestön oli kuitenkin vaikea uskoa suomalaisten hyvään tarkoitukseen.

Bolsevikit ovat vieneet musikat ja nyt suomalaiset ottavat lapset.

Näin epäluuloisesti äidit Laatokan Karjalassa suhtautuivat suomalaisten syksyllä 1941 perustamaan Aunuksen lastensairaalaan. Seuraavaan kesään mennessä äitien luottamus oli kuitenkin voitettu ja aurinko lämmitti pikku toipilaita.

Aunuksen lastensairaalasta. Lapset ottamassa aurinkoa ja kylpyä sairaalan pihalla.
Lapsia suihkutetaan kastelukannulla Aunuksen lastensairaalan pihalla Aunuksen lastensairaalasta. Lapset ottamassa aurinkoa ja kylpyä sairaalan pihalla. Kuva: Aavikko, SA-kuva Aunus,Laatokan Karjala,sairaalat,pikkulapset,jatkosota,Aunuksen Karjala

Entisten bolsevikkivirkailijoiden asuinrakennukseen syksyllä 1941 perustettuun sairaalaan otettiin aluksi 30 lasta, seuraava kesänä potilaita oli jo 50. Lapset olivat huonokuntoisia, riisitauti ja verenvähyys olivat yleisiä. Lääkäri Helvi Heinilä moitti tilanteesta vanhempia lastensa vääränlaisesta ruokinnasta.

Vihannekset ovat täällä tuntematon käsite.― Lääkäri Helvi Heinilä

Lähes 15 prosenttia lapsista menehtyi. Luku oli suunnilleen sama kuin Helsingin Lastenklinikalla sotavuosina. Toisaalta henkiin jääneet lapset toipuivat nopeasti.

Lastenkoti, jossa hoidetaan toipilaita Aunuksen lastensairaalasta. Tuki: Rajaseudun ystävät: Lastenkodin hoitajia hoidokkeja sylissään.
Lastenkodin hoitajia hoidokkeja sylissään. Lastenkoti, jossa hoidetaan toipilaita Aunuksen lastensairaalasta. Tuki: Rajaseudun ystävät: Lastenkodin hoitajia hoidokkeja sylissään. Kuva: Kim Borg, SA-kuva Aunus,Aunuksen Karjala,sairaalat,pikkulapset,jatkosota

Hämmästystä ja suoraan sanoen myös närkästystä suomalaisten terveydenhoitajien keskuudessa herätti se, että karjalaislapset pidettiin sisällä vuodenkin syntymän jälkeen.

Joka pirtin katosta riippui pitkän riu'n varassa kehto, mikä oli katettu taatusti ilman pitäväksi ja valoa eristäväksi.― Terveyssisaren raportista

Suomalaisten yleinen hoitokeino olikin laittaa pienokaiset aurinkokylpyyn. Se oli hyvä lääke esimerkiksi riisitaudin hoitoon.

Aunuksen lastensairaalasta. Lapset ottamassa aurinkoa ja kylpyä sairaalan pihalla.
Lapset aurinkokylvyssä Aunuksen lastensairaalasta. Lapset ottamassa aurinkoa ja kylpyä sairaalan pihalla. Kuva: Aavikko, SA-kuva Aunus,Laatokan Karjala,pikkulapset,sairaalat,jatkosota,Aunuksen Karjala

Rajaseudun Ystävät riensivät apuun

Sairaudesta tervehtyneet lapset olivat usein liian heikkoja palatakseen heti kotiin. Avuksi riensi Suomen itsenäistymisen jälkeen perustettu Rajaseudun Ystävät ry. Yhdistys laajensi toimintansa "uudelle itärajalle" ja perusti toipilaskodin Aunuksen pikku potilaille.

Lastenkoti, jossa hoidetaan toipilaita Aunuksen lastensairaalasta. Tuki: Rajaseudun ystävät: Lapset talon edustalla istumassa. Ikä n. 1,5-3 v.
Lastenkoti, jossa hoidetaan toipilaita Aunuksen lastensairaalasta. Lastenkoti, jossa hoidetaan toipilaita Aunuksen lastensairaalasta. Tuki: Rajaseudun ystävät: Lapset talon edustalla istumassa. Ikä n. 1,5-3 v. Kuva: Kim Borg, SA-kuva Aunus,Aunuksen Karjala,Laatokan Karjala,jatkosota,sairaalat,pikkulapset

Suomalaisten lisäksi apuna oli karjalaisia harjoittelijoita. Ensimmäinen karjalainen lastenhoitaja valmistui Helsingin Lastenlinnan kurssilta 1943.

Lastenkoti, jossa hoidetaan toipilaita Aunuksen lastensairaalasta. Tuki: Rajaseudun ystävät: Kävelykehyksessä pihamaalla.
Pikku toipilaita leikkikehässä Aunuksen lastensairaalan pihassa Lastenkoti, jossa hoidetaan toipilaita Aunuksen lastensairaalasta. Tuki: Rajaseudun ystävät: Kävelykehyksessä pihamaalla. Kuva: Kim Borg, SA-kuva Aunus,Aunuksen Karjala,Laatokan Karjala,Karjalankannas,sairaalat,pikkulapset,jatkosota

Suomalaiset harmittelivat karjalaiskotien heikkoa hygieniaa, perheet asuivat eläimineen usein samassa rakennuksessa. Lastensairaalassa pikku potilaat laitettiinkin heti saunaan pesulle. Tässä kohdassa on hyvä muistuttaa, että suomalaistenkaan puhtaus ei aina ollut sodan aikana kovinkaan kummoista. Sota-ajan lehdet muistuttivatkin, että saunassa tulisi löylynoton lisäksi myös käyttää vettä peseytymiseen.

Lastenkoti, jossa hoidetaan toipilaita Aunuksen lastensairaalasta. Tuki: Rajaseudun ystävät: Lapsia kylvetetään kodin saunassa. Aunukselaisharjoittelijat pesevät, lauteilla odottavat vuoroaan muut lapset.
Lapsia kylvetetään kodin saunassa. Aunukselaisharjoittelijat pesevät, lauteilla odottavat vuoroaan muut lapset Lastenkoti, jossa hoidetaan toipilaita Aunuksen lastensairaalasta. Tuki: Rajaseudun ystävät: Lapsia kylvetetään kodin saunassa. Aunukselaisharjoittelijat pesevät, lauteilla odottavat vuoroaan muut lapset. Kuva: Kim Borg, SA-kuva Aunus,Aunuksen Karjala,Laatokan Karjala,jatkosota,saunat,pikkulapset

Pekka Tiilikainen Aunusta valtaamassa

Rintamareportteri Pekka Tiilikainen kuvaa ensimmäistä suomalaisten valtaamaa aunukselaiskylää ja selostaa Aunuksen kaupungin valtausta. Neuvostoasumisessa on reportterille runsaasti ihmeteltävää.

Suomalaisten miehittäjäpropagandaa Itä-Karjalasta jatkosodan aikana

Jutun kuvaus suomalaisten toiminnasta Aunuksella perustuu terveysissar Leena Tuuterin kirjaan: 1000 päivää Itä-Karjalassa, Aunuksen lastensairaalassa työskennelleen lääkäri Helvi Heinilän muistelmiin, terveyssisarten raportteihin ja Kotiliesi-lehtiin. Kuvat ja kuvatekstit ovat Suomen armeijan mm. lehdistön käyttöön ottamia SA-kuvia.

Suomalaiset pyrkivät jatkosodan aikana luomaan kuvan Itä-Karjalan pelastajana bolsevismin ikeestä. Tähän he käyttivät propagandistisia keinoja, mm. kuvaamalla lasten hyväksi tehtyä hoitotyötä.

Miehittäjän apu kohdistui kuitenkin vain suomensukuiseen - "kansalliseen väestöön". Erityisen merkittävänä pidettiin suomensukuisten lasten pelastamista, jotta Suomen väkiluku pystyttäisiin turvaamaan talvisodan miestappioiden jälkeen.

Syntyperältään ei-suomensukuisia kutsuttiin suomalaisessa mediassa "epäkansallisiksi" ja he joutuivat suomalaisten kulttuuris-etnisen puhdistuksen kohteeksi. Ei-suomensukuisia alettiin siirtää internointi- eli keskitysleireille syksyllä 1941 Mannerheimin käskystä. Ruuan puutteen, riittämättömän hoidon ja puutteellisen hygienian takia leireillä kuoli tuhansia ihmisiä. Suurin osa menehtyneistä oli vanhuksia ja lapsia.

Artikkeliin on lisätty faktalaatikko 10.7.2017 klo 19.03

  • Metsään pysähtynyt juna – Matti Johannes Koivun sukellus modernin Suomen historiaan

    Matti Johannes Koivun kehityskertomus päättyy.

    Modernin Suomen tarina on ihmeellinen, mutta se on aina kesken. Valtavalla sinnikkyydellä ihmiset ovat yrittäneet luoda järjestystä ja hallittua yhteiskuntaa, mutta aina jokin pilaa järjestyksen. Keskeneräisyyden historia päättää Matti Johannes Koivun esseesarjojen trilogian. Mutta miksi muusikko ryhtyi selvittämään mammuttimaisia kysymyksiä? Matti Johannes Koivu kertoo.

  • Hakoisten kartanon perintö – juurevasti moderni maatalousyrittäjyys

    Hakoisten kartanon perintö on vastuullinen.

    Hakoisten kartanon historia Janakkalassa juontuu jo 1200-luvulta. Linnavuorella sijaitsi ilmeisimmin Birger-jaarlin toisen ristiretken aikainen puulinna, jota novgorodilaiset piirittivät. Nykyinen kartanon päärakennus on 1700-luvun lopusta. Rosenbergien suku on omistanut Hakoisten kartanon vuodesta 1935. Nuori isäntä Max Rosenberg saattoi kartanon toiminnan eettiseen luomuun vuonna 2015. Hereford-lihakarjaa pidetään hyvin ja vastuullisesti. Kartano on aina ollut yritteliäs maatalouskartano, joka on myös vaikuttanut paikallisesti alueen kehitykseen. Suomen kartanot ovat toimineet paikallisina vaikuttajina, mutta myös kansainvälisten vaikutteiden tuojina maahamme. Tapaamme Hakoisissa sekä vanhemman isännän Björn Rosenbergin että nuoren isännän Max Rosenbergin ja edustavan otoksen Hereford-karjan rouvapuolisista edustajista.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua