Hyppää pääsisältöön

Suomen kansallisluontovalokuvaaja Hannu Hautala rakastaa öisiä metsiä

Hannu Hautala kirjan Nokikkain kannessa.
Hannu Hautala mustassa lierihatussaan. Hannu Hautala kirjan Nokikkain kannessa. Kuva: Jorma Komulainen/Otava Hannu Hautala,kuusi kuvaa

Hannu Hautala on ennen kaikkea metsän valokuvaaja. Toisinaan aiheet tulevat vastaan sattumanvaraisesti, mutta toisaalta hän kuvaa myös tarkan ennakkosuunnittelun avulla, sillä hyvä luontokuva syntyy hänen mielestään harvoin sattumalta.

Hannu Hautala rakastaa kuvaamista talven valossa ja kesällä öisissä metsissä. Hannun henkilintuja ovat joutsen, kuukkeli, kotka ja uivelo.

Mieluisia kuvattavia ovat olleet myös pöllöt, joita löytyy vuonna 1968 ilmestyneestä, ensimmäisestä kirjasta Erämetsän elämää.

- Kuukkeli on minulle sielun lintu, ja se on yleinen metsän lintu täällä Kuusamossa. Vuonna 1984 tein Kuukkelin maa -nimisen kirjan, joka oli myyntimenestys. Sen ansiosta pystyin ostamaan parhaan mahdollisen kameran, ja olin vihdoin tasavertainen muiden ammattivalokuvaajien kanssa.

Hannu Hautala on ollut pikkupojasta lähtien kiinnostunut luonnosta ja luontovalokuvista. - Lapsuudessani minulla oli tapana istua lähimetsän puissa. Katselin ja kuuntelin luonnon ääniä sekä tarkkailin lintuja, hän muistelee.

Nuorena miehenä hän toimi autonasentajana Seinäjoella, mutta saatuaan valtion taiteilija-apurahan vuonna 1970 Hautala ryhtyi päätoimiseksi luontovalokuvaajaksi.

- Kuusamossa on sikäli hyvä asua ja kuvata, että täällä paistaa kesällä läpi yön aurinko. Kesällä pystyn yhdessä vuorokaudessa tuottamaan saman verran kuvia kuin talvella yhdessä viikossa. Kesänyön valo on pehmeää, salaperäistä, muotoilevaa ja kauniin keltaisen sumuista, hän kuvailee. Hannu Hautala kuvaa edelleen filmille.

- Haluan, että kuvissani näkyy vuodenaika ja vuorokauden aika. Luonnonkuvaus on hyvin herkkä ala, pahimmillaan se voi olla sitä, että luontokuvaaja ei voi mennä metsään, koska astuu muurahaisen päälle, nauraa Hannu. Hän lienee eniten valokuvakirjoja julkaissut suomalainen luonnonvalokuvaaja. Hänen kirjojaan on julkaistu yli 50 ja niitä on käännetty useille kielille ja myyty ympäri maailmaa. Häntä itseään kiehtovat eniten japanilaiset luontovalokuvakirjat.

Parittelevat kotkat

Hannu Hautalan valokuva Parittelevat kotkat valittiin vuonna 1973 vuoden lehtikuvaksi. Kotkien parittelua ei oltu siihen mennessä onnistuttu tiettävästi kuvaamaan. Tällä kuuluisalla valokuvallaan hän tuli suuren yleisön tietoisuuteen.

Kotkan kuvaamista hän opetteli aluksi oppi-isänsä Teuvo Suomisen kanssa, joka on luontovalokuvauksen ja luonnonsuojelun uranuurtaja. Opettajansa seurassa Hannu Hautala oppi lukemaan luonnon yksityiskohtia. - Teuvo Suominen saattoi pysähtyä jäkälän viereen ja kertoa minulle mistä sen väri on peräisin, hän kuvailee.

Hannu Hautala muutti vaimonsa Irman kanssa Kuusamoon vuonna 1979.

- Jokaisen menestyvän miehen takana on nainen, vakuuttaa Hannu, jolle kielitaitoinen ja kovakuntoinen Irma-vaimo on hyvin tärkeä. Hän järjestää arkistot, löytää valokuvat, kuulee tarvittaessa lintujen äänet, auttaa Hannua kuvauksissa ja kantaa reppuja.

Vuonna 2000 käynnistyi suuri kuvamanipulaatiosota Hannu Hautalan viidestä valokuvasta, joihin hän oli kiistan mukaan teettänyt manipuloituja elementtejä. - Olen jättänyt asian taakseni.

Hannu Hautala on saanut paljon palkintoja ja tunnustusta työstään. - Suuri ilonaiheeni oli se, kun Oulun yliopisto promovoi minut kunniatohtoriksi elämäntyöstäni vuonna 2002. Hannu Hautalan kuuteen kuvaa johdattaa Rita Trötschkes.

Radio-ohjelman kesto 45 minuuttia.

Kommentit
  • Kuusi kuvaa lähetykset ja kuvat

    Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit sivuille.

    Kuusi kuvaa kertoo vieraana olevan henkilön elämäntarinan kuuden hänelle tärkeän valokuvan kautta. Lauantaisin klo 8.05, uusinta sunnuntaisin klo 17.10 Yle Radio 1 Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit ohjelmien sivuille, josta löytyvät esillä olevat kuvat ja esittely ohjelman vieraasta. Gian Majidi 21.7. Kirsti Kirjavainen 14.7.

  • Rabbi Simon Livson haluaa auttaa ihmisiä elämään juutalaisuuttaan todeksi

    Rabbi Simon Livson elää juutalaisuutta todeksi

    New Yorkissa ja Israelissa rabbiksi opiskellut Simon Livson on neljännen polven suomen juutalainen. Helsingin juutalaisessa synagogassa hän johtaa joka aamu rukouksia ja opastaa seurakuntalaisia miten elää hyvänä juutalaisena. Neljän lapsen perheenisänä hän joutuu luovimaan rabbin velvollisuuksien ja lastenkasvatuksen liittyvien haasteiden välillä. Onneksi hänellä on viisas vaimo.

  • Kuvataiteilija Satu Kiljunen haluaa maalata ihmistä elämänsä loppuun saakka

    Satu Kiljusen tärkein juttu on maalata ihminen.

    Taideyliopiston kesäkuussa promovoitu kunniatohtori, kuvataiteilija Satu Kiljunen kulkee tinkimätöntä, visuaalista tietään. Hän on ollut maailmalle avoin, lähtenyt äärialueille ja löytänyt sieltä suuria ulottuvuuksia elämäänsä. Himalajan huipuilta hän on päätynyt samankaltaiseen maisemaan, vakkituiseksi asukkaaksi ulkosaaristoon.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Miksi olemme niin väsyneitä?

    Yksi väsymyksemme aiheuttaja on krooninen varovaisuus.

    "Mä oon ihan vitun väsynyt!" "Haluaisin vain nukkua!" Kuulostaako tutulta? Olemme pisteessä, jossa työikäiset ihmiset haukottelevat enemmän kuin vanhukset. Väsymykselle on monta syytä, mutta esittelen nyt yhden lisää. Se on ilmiö nimeltään krooninen varovaisuus. Kun psykologisia koreografioita ja varovaisuuden askelmerkkejä joutuu tarkkailemaan päivittäin, ihmisestä tulee väsynyt.

  • Mihin sinä uskot? Testaa itsesi!

    Mihin uskot?

    Mihin uskot? Mikä sinulle on elämässä tärkeätä? Mitä arvostat? Testaa itsesi! Testi perustuu professori Tatjana Schnellin pitkäaikaiseen tutkimustyöhön Innsbruckin yliopistossa.

  • Aivotutkija: Nämä viisi asiaa kaipaavat kipeimmin muutosta suomalaisessa työelämässä

    Kiire, uni, tehokkuus, tilat ja verkostotyö.

    Kun aivotutkija päästetään katselemaan suomalaista työelämää, tulee mieleen pitkä lista asioita, jotka kannattaisi muuttaa. Aloitetaan tärkeimmistä, kirjoittaa aivotutkija Minna Huotilainen blogissaan. 1. Kiire ja hoppu pois! Lyhytjänteinen asioista toiseen hyppiminen ja jatkuvat keskeytykset eivät päästä aivoja vakaviin töihin, vaan pitävät meidät lillukanvarsien parissa.

Uusimmat sisällöt - Elämä