Jussi Nygren
Yle
Kaksi retkibussia täynnä valkeita naamoja huristaa pitkin Grand-Popon kylänraittia, jota tutkimuksen henkilökunta on alkanut nimittää tuttavallisesti Mannerheimintieksi. Paikallisten katseet kääntyvät ja lapset heiluttelevat iloisesti. Beninissä suuret turistiryhmät ovat edelleen harvinainen näky ja tämä vasta kummallinen ryhmä onkin. He ovat nimittäin vapaaehtoisia ripulirokotetutkimuksen koehenkilöitä.
Ensimmäinen joukko ennakkoluulottomia suomalaisia on lähetetty kauas kotimaasta Grand-Popon merenrantakylään Beniniin ripulirokotetutkimuksen koehenkilöinä. Tulevan vuoden aikana yhteensä 800 suomalaista testaa, toimiiko uusi rokote ripulia aiheuttavaa kolibakteeria ETEC:iä vastaan.
Ulosteasiat ovat tätä porukkaa yhdistävä tekijä, eikä yksityiskohtien jakamista kainostella. “Asteikolla 1–5, kuinka kiinteää aamu-ulosteesi oli?” Näin alkaa tyypillinen keskustelu tutkittavien hotelliaamiaisella. Ensimmäisen viikon aikana kolme ryhmän jäsentä on sairastanut ripulin. Mutta keitä nämä poikkeukselliset ryhmämatkailijat ovat? Neljä koehenkilöä esittäytyy.
Kiire kannattaa jättää Suomeen. Täällä pärjää rennolla asenteella.
Marko lähti kohti uusia kokemuksia
Aloitetaan olennaisella: Suomenlinnassa vanhoja rakennuksia työkseen kunnostava Marko on ainakin vielä säästynyt tutkimuksen kohteelta eli matkaripulilta. Sellaiseksi lasketaan vähintään kolme kertaa toistuva nestemäinen uloste.
Kun Marko kuuli mahdollisuudesta lähteä Beniniin, hän otti esiin kartan ja tarkisti, missä maa sijaitsikaan. Ystävät olivat aluksi yllättyneitä kuullessaan tempauksesta, mutta kannustivat lähtemään.
Jatkuva huomio hämmentää
Enimmäkseen Euroopan kaupungeissa matkaillutta Markoa arvelutti aluksi, kuinka turvallinen alue olisi. Hän kuitenkin päätteli, että tällainen tutkimus voitaisiin järjestää ainoastaan rauhallisella ja turvallisella alueella. Arvio osoittautui oikeaksi. Paikalliset ovat olleet ystävällisiä suomalaisia kohtaan, ja kanssamatkustajat sekä hyvät järjestelyt lisäävät turvallisuudentunnetta entisestään. Iso ryhmä kerää kuitenkin katseita.
– On kiusallista olla jatkuvasti huomion keskipisteenä. Täällä kaikki tuijottavat meitä.
Voodoon merkitys ihmisten arjessa on ollut Markolle yllätys. Vaikuttavin kokemus onkin tähän mennessä ollut vauhdikas voodoo-seremonia, zangbeto, jossa tanssimalla ja laulamalla puhutellaan suojaavia henkiä. Henget esiintyvät villisti pyörivien heinäpaalien muodossa. Kyläläisiä kerääntyi seuraamaan seremoniaa sankoin joukoin, vaikka se oli järjestetty tutkimusryhmäläisille.
Kaikkia Beninistä tai rokotetutkimuksesta kiinnostuneita Marko kehottaa lähtemään rohkeasti matkaan.
– Kiire kannattaa jättää Suomeen. Täällä pärjää rennolla asenteella.
Grand-Popossa kaikilla on tanssijan ryhti. Juuri se, mitä yritän opettaa oppilailleni.
Reetta antaa kehitysapua koehenkilönä
Helsinkiläinen baletinopettaja Reetta ihailee painavia lasteja päänsä päällä kannattelevien beniniläisten kävelytyyliä. Ilokseen hän on myös päässyt tanssimaan paikallisten kanssa voodoo-menojen lomassa. Parhaalta tuntui lasten antama kannustus ensikertalaiselle.
Osa Reetan kavereista ihmetteli, miksi hän lähtee Afrikkaan asti sairastumaan. Niitä käsityksiä hän on joutunut oikaisemaan.
– Eihän tässä siitä ole kyse. Tutkijat haluavat nähdä luonnollisen matkailutilanteen, eikä meitä haluta erikseen sairastuttaa.
Tutkimusryhmäläisten mahdollisuus sairastua ripuliin ei ole sen korkeampi kuin muidenkaan samalle alueelle matkustavien. Reettakin on sen vielä toistaiseksi välttänyt. Ainoa ero on, että tutkittavien pitää kerätä ulosteesta näytteet ja lähettää ne laboratorioon.
Matka, jolla on tarkoitus
Useimmiten Reetta on reissannut yksin, joten ryhmämatka toi mukavaa vaihtelua. Koehenkilöporukan kanssa on heitetty noppaa ja pelattu vesipalloa. Lähtö Beniniin oli hetken mielijohde, tilaisuus joka tuntui omalta.
– Tällä matkalla on joku tarkoitus. Nyt voi antaa jotain takaisin, kun on matkustanut tavallisena turistina niin paljon. Koehenkilöksi lähteminen on parasta kehitysapua, mitä voi antaa.
Jos rokote osoittautuu tehokkaaksi, voidaan sitä tulevaisuudessa antaa myös kehitysmaiden lapsille, jotka kärsivät ripulista. Köyhissä maissa ripuli on keuhkotautien jälkeen pahin tappaja alle 5-vuotiaiden keskuudessa.
Kuunvalossa lampsin laboratoriolle ja vein näytteet jääkaappiin. Tuntui kuin velvollisuus olisi täytetty.
Helene ja Paavo tietävät lääketieteellisen tutkimuksen tärkeyden
Kun ripuli iskee, siitä on ehdittävä ottaa näyte tutkimuksia varten. Näytteet toimitetaan kiireesti laboratorioon esimerkiksi mopotaksin kyydissä, sillä lämpimässä ne säilyvät vain puoli tuntia. Helsinkiläinen pariskunta Helene ja Paavo olivat ensimmäiset koehenkilöt, joiden vatsatautia tutkimuksessa päästiin selvittämään.
Korva- ja infektiosairauksien lääkärinä rokotetutkimus ei ole Helenelle vierasta. Hän oli mukana tutkijalääkärinä testaamassa rotavirusrokotetta 2000-luvun alussa suomalaislapsilla. Rotavirus on kolibakteerien ohella yleisimpiä ripulin aiheuttajia.
– Lähdin mukaan ammatillisesta mielenkiinnosta. Nyt tehdään tärkeää työtä.
Lasten tapaaminen muistuttaa, mistä on kyse
Helenen miesystävää Paavoa matkan lääketieteellinen puoli on alkanut kiinnostaa enemmän vasta paikan päällä, kun asia on tullut konkreettiseksi. Hän kantoi itse näytteet laboratorioon keskellä yötä.
– Kuunvalossa lampsin laboratoriolle ja vein näytteet jääkaappiin. Tuntui kuin velvollisuus olisi täytetty. Se oli puhdistava kokemus, Paavo kertoo nauraen.
Paavon oireilu on jatkunut jo viisi päivää, mutta se ei ole menoa haitannut. Suomessa juristina työskentelevä Paavo on ottanut valokuvia vanhoilla filmikameroilla ja lennättänyt leijoja rannalla. Rantaan käy jatkuva tuuli, joten leijan voi jättää itsekseen lentämään. Yhtenä yönä leija oli lentänyt puskaan, ja sitä etsittiin paikallisten lasten kanssa.
– Lasten kohtaaminen on ollut tärkeä kokemus. Se muistuttaa tutkimuksen päätavoitteesta eli sellaisen rokotteen kehittämisestä, jolla voidaan auttaa kehitysmaiden lapsia.
