Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Pietari K. kävi täällä pääkuva

Viekää vaikka munat, mutta kulutusta en lopeta! Kolmen dystopian totuus kapitalismista

Pietari K. kävi täällä -esseesarjan  kuva, osa 18
Pietari K. kävi täällä -esseesarjan kuva, osa 18 Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen Kirjojen Suomi,Pietari K. kävi täällä, osa 18

Margaret Atwoodin romaaniin perustuva hittisarja The Handmaid’s Tale -sarja on dystopia naisten orjuuttamisesta, mutta se kertoo ennen kaikkea ilmastonmuutoksesta. Ehkä dystopiakirjallisuuden suosio johtuu siitä, että muutokset tuntuvat mahdottomilta toteuttaa demokraattisesti. Selviämmekö planetaarisista haasteista ilman toisten orjuuttamista ja väkivaltaa?

Kun alkukesästä laitoin porkkanansiemenet maahan ajattelin hyvilläni, että näillä pienillä yksilöllisillä toimillani voin helpottaa niin omaa oloani kuin maapallon tilaakin.

Juhannuksen jälkeen puutarhan olivat vallanneet aivan uudet ja kummalliset kasvit, joiden nimiä en tiedä. Onneksi ne kuitenkin yhteyttävät ja sitovat hiilidioksidia, yritin lohduttaa murtunutta viherpeukaloani.

Ihmiskunnalla on kolme vuotta aikaa alkaa vähentää hiilidioksidipäästöjään tai Pariisin ilmastosopimuksen asettamissa 1,5–2 asteen lämmönnousun rajoissa on lähestulkoon mahdotonta pysyä.

Tulevaisuudesta on siis tulossa helteinen. Yritä siinä viljellä rikkaruohojen valtaamaa maaplänttiä.

Pietari K. kävi täällä -esseesarjan  vinjetti, osa 18
Pietari K. kävi täällä -esseesarjan vinjetti, osa 18 Kirjojen Suomi,Pietari K. kävi täällä, osa 18

Ahdistuksen vallatessa tilaa, katsoin Margaret Atwoodin vuonna 1985 ilmestyneeseen Orjattaresi-romaaniin perustuvaa The Handmaid’s Tale -televisiosarjaa. Se kertoo tulevaisuuden Yhdysvalloista, jota uskonnolliset miehet hallitsevat.

Tulevaisuuden ympäristökatastrofi on edennyt niin pitkälle, että suurin osa ihmiskunnasta kärsii hedelmättömyydestä. Osa naisista on pakotettu orjiksi, joiden ainoa tehtävä on synnyttää lapsettomuuden vaivaamille isäntäperheilleen lapsia. Naiset ovat alistettuja, vailla oikeuksia ja he elävät jatkuvan väkivallan uhkaamina.

The Handmaid’s Tale -sarjaa on tulkittu ja kehuttu feministisenä sukupuolidystopiana, mutta minä ajattelin, että se kertoo ennen kaikkea ilmastonmuutoksesta. Sarjan tulevaisuuden Yhdysvallat, eli Gilead, on vastannut ympäristöongelmiin, ydinsotaan ja rikollisuuteen väkivaltaisen totalitarismin keinoin.

Totalitaristinen pakkovalta suitsii ihmisten kykyä kuluttaa.

Sarjan ja Atwoodin kirjan suosiota on lisännyt presidentti Donald Trumpin naisvihamielisyys sekä Yhdysvaltain outo poliittinen tilanne. Reaganin aikakauden feministisestä romaanista on luotu onnistuneesti Trumpin aikakauden feministinen televisiosarja.

Eräs dystopiakirjallisuuden piirteitä on, että se nostaa esiin nyky-yhteiskunnan ongelmia ja luo tulevaisuusvision, joka voisi olla totta.

Sarjan alussa on kolkko kuvaus siitä, kuinka naisten oikeudet viedään vähä vähältä. Ensin viedään työpaikka ja rahat siirretään aviopuolison haltuun. Lopulta naisilta on viety vapaus, ruumiillinen itsemääräämisoikeus ja oma tahto.

The Handmaid’s Talen tulevaisuuskuvitelmassa naisten alistaminen on mielivaltaista, mutta sen avulla myös pyritään tuottamaan ekologista ja vähäpäästöistä yhteiskuntaa. Totalitaristinen pakkovalta suitsii ihmisten kykyä kuluttaa.

On helpompi kuvitella maailman kuin kapitalismin loppu.― Mark Fisher

Sarjan kaoottinen ja painajaismainen kuvitelma länsimaisen yhteiskunnan tuhosta tuntuu samaan aikaan kauhistuttavalta – ja mahdolliselta. Tulee mieleen edesmenneen yhteiskuntateoreetikon Mark Fisherin lausahdus: "On helpompi kuvitella maailman kuin kapitalismin loppu".

The Handmaid’s Tale ahdistaa siksi, että haluaisin kuvitella tilanteen, jossa vapaaehtoinen, globaali yhteiskunnallinen muutos pelastaisi maapallon kuumenemiselta. Se on kuitenkin vaikeaa.

Ehkä dystopiakirjallisuuden suosio nykypäivänä liittyy juuri siihen, että ilmastonmuutokseen ja muihin yhteiskuntarakenteitamme ja elämiämme uhkaaviin vaaroihin tuntuu olevan niin vaikea vastata liberaalin kulutusyhteiskunnan oloissa.

Muutokset ovat hitaita. Kolmen vuoden päästövähennysten aikaikkuna tuntuu utopistiselta, koska pienemmätkin poliittiset päätökset tuntuvat hankalilta.

The Handmaid’s Talessa tulevaisuuden valtio Gilead on pystynyt leikkaamaan hiilidioksidipäästöjään 78 prosenttia, mutta keinot muistuttavat natsi-Saksasta.

Pietari K. kävi täällä -esseesarjan  vinjetti, osa 18
Pietari K. kävi täällä -esseesarjan vinjetti, osa 18 Kirjojen Suomi,Pietari K. kävi täällä, osa 18

Myös suomalaisesta kirjallisuudesta löytyy yhden sukupuolen dystopioita, jotka ponnistavat ympäristöhuolesta. Marjaana Aumaston Rikas, Laiha ja Kaunis (1996) ja Jan Salmisen Äidinmaa (2012) jatkavat yhden sukupuolen fiktion lajityyppiä, ja soveltavat sitä suomalaisiin oloihin.

Aumaston ja Salmisen romaaneissa Atwoodin Orjattaren asetelma on käännetty toisinpäin: miehet elävät alistettuina feministisen hirmuvallan ikeen alla.

Marjaana Aumaston romaani Rikas, Laiha ja Kaunis kertoo nuoresta pojasta, joka kasvaa lastenkodissa. Hänen sukuelimensä kastroidaan ja hänelle suoritetaan hormonihoitoja, jotta miessukupuolen väkivaltaiset puolet eivät nousisi esiin. Romaanin yhteiskunnassa miehet on karsittu pois lähestulkoon kokonaan sikiöseulontojen avulla ja murhaamalla.

Miehiä hallitaan kastraatioiden, hormonihoitojen ja väkivallan avulla.

Romaanin alussa lastenkodin johtaja kertoo kollegoilleen vallankumouksen päivistä, kun Suomessa päätettiin vähentää "XY-kromosomiyhdistelmän omaavien" määrä lopullisesti alle kymmeneen prosenttiin. Johtajatar muistelee ylpeydellä lopullisen ratkaisun päiviä, jolloin Suomi oli päättänyt taistella "rauhan ja turvallisuuden puolesta".

Johtaja kuvailee myös, kuinka vanhassa yhteiskunnassa demokratia ja ihmisoikeudet olivat aiheuttaneet sairauksia, sisäistä turhautumista, ympäristöongelmia ja kuolemaa. Johtaja diagnosoi vanhan yhteiskunnan pahoinvoinnin syyksi liian suuren tasa-arvon ja vapauden.

Vaikka yhteiskunnallisten ongelmien perimmäiseksi syyksi romaanin naisvallan näkökulmasta paljastuu miessukupuolen tuhoavuus, on mielenkiintoista ja paljastavaa, että pahoinvoinnin välittäjäaineeksi nimetään liberaali demokratia. "Me vain teimme valinnan hyvän ja pahan demokratian välillä", lastenkodin johtaja sanoo.

Pietari K. kävi täällä -esseesarjan  vinjetti, osa 18
Pietari K. kävi täällä -esseesarjan vinjetti, osa 18 Kirjojen Suomi,Pietari K. kävi täällä, osa 18

Jan Salmisen Äidinmaassa miehiä ei ole murhattu sukupuuttoon, mutta heidät on orjuutettu. Miehiä myös hallitaan kastraatioiden, hormonihoitojen ja väkivallan avulla.

Äidinmaassa naisvalta niin ikään perustelee itsensä yhteiskunnallisen levottomuuden ja ympäristötuhojen estämisellä. Kirjan kuvaamassa tulevaisuuden Suomessa naiset elävät vehreässä paratiisissa, jota ympäröiviä jättömaita ja saastuneita ojia miehet siivoavat ja raivaavat. (Ajattelen myötätuntoisesti oman puutarhapalstani kurjaa kuntoa.)

Jan Salmisen Äidinmaan kuvaaman Suomen tulevaisuuden historiassa energiakriisi on aiheuttanut laajamittaista tuhoa ja johtanut ydinonnettomuuksien sarjan 2030-luvulle tultaessa. Yhteiskunnan rakenteiden romahtaessa miehet ovat alkaneet hakea paikkaansa väkivalloin. Tämä on johtanut laajamittaiseen sukupuolten väliseen sotaan, ja lopulta naisten voittoon sekä miesten totaaliseen häviöön.

Äidinmaa on siinä mielessä käänteinen sisarteos Orjattarelle, että siinä feministinen paatos on käännetty ympäri ja otettu eräänlaisen maskuliinisen emansipaation välineeksi.

Dystooppisen kirjallisuuden eräs käyttövoima yleisemmin on, että sen avulla voidaan nostaa esiin juuri lukijoiden nykyhetkeen liittyviä uhkakuvia.

Äidinmaa kytkee tulevaisuuden dystopian tämän päivän Suomeen ja miesten oletettuun huonoon asemaan tunne- ja tietotyötä arvostavassa yhteiskunnassa. Jan Salminen on selittänyt Ylen haastattelussa, että Äidinmaan tulevaisuudenkuvitelma hakee innoitusta miesten alistetusta asemasta nykyisessä Suomessa.

Romaani hakee innoitusta miesten alistetusta asemasta nykyisessä Suomessa.

Äidinmaassa naisten hallitsema Suomi on vihreä keidas ympäristökatastrofien ja sotien tuhoamalla maapallolla. Luontoa suojellaan ja ihmisyhteisöjen kokoa säädellään vastaamaan ympäristön kantokykyä.

Romaanissa ihmetellään kuinka Suomen maaperä pysyy koskemattomana ryöstelevien ulkovaltojen uhatessa sen vehreää rauhaa. Vehreän Äidinmaan kamaran alla on kuitenkin salaisuus, joka pitää sen vehreyden tiukasti kiinni modernin teknologian ja tuhoavien sotavoimien maailmassa.

Äidinmaata, eli entistä Suomea, suojelee Isoäiti, maan alle piilotettu antimateriapommin, nanorobottihyökkäyksen ja elektromagneettisen pulssin yhdistelmä. Mikäli joku hyökkäisi Äidinmaahan, pommi räjähtäisi eikä hyökkääjästä tai valloitetusta maasta jäisi mitään jäljelle. Isoäiti on todellinen MOAB, Mother Of All Bombs, salainen voima ja maankuoreen piilotettu jumalolento.

Isoäidin uhkaava olemassaolo purkaa naisten diktatuurin oikeutusta. Diktatuuri rakentuu väkivaltaisen salaisuuden päälle. Modernin sotateollisuuden jälkeensä jättämä totaalinen pommi ja sen edustama itsetuhoisen kyyninen maailmankuva ovat Äidinmaan viimeinen lukko ja turva.

Pietari K. kävi täällä -esseesarjan  vinjetti, osa 18
Pietari K. kävi täällä -esseesarjan vinjetti, osa 18 Kirjojen Suomi,Pietari K. kävi täällä, osa 18

Yhden sukupuolen dystopiat ovat kärjistettyjä tulevaisuudenkuvia ja monin tavoin sidoksissa nykyisiin ajankohtaisiin sukupuolikamppailuihin.

Kaikissa mainituissa dystopioissa ollaan kuitenkin huolissaan siitä, onko ympäristökatastrofeista tai energiakriiseistä mahdollista selvitä ilman lankeamista totalitaristiseen oloon ja järjestykseen.

Selviämmekö planetaarisista haasteista ilman toisten orjuuttamista ja väkivaltaa? Ja voivatko liberaalit arvot selvitä, kun niitä kannatteleva vauraus hupenee tai muuttuu ilmastonmuutoksen edetessä käyttökelvottomaksi?

Filosofi Antti Salmisen taide- ja ympäristöpoliittisessa teoksessa Kokeellisuudesta – historiallisesta avantgardesta jälkifossiiliseen elämään esitetään uskalias ajatus, että ehkä moderni länsimainen liberaali ihmiskäsitys onkin vain jättimäisen fossiilisten polttoaineiden suoman energiaylijäämän aikaansaannosta.

Selviämmekö planetaarisista haasteista ilman toisten orjuuttamista ja väkivaltaa?

Kysymys arvojen ja demokratian säilymisestä on minulle liian monimutkainen vastattavaksi, mutta se heittää kutkuttavasti liikkeeseen myös oletukset yhteiskuntiemme jatkuvuudesta. Kuinka käy nyt yhdessäololle kun hiiltä ei saisikaan enää päästää ilmakehään entiseen tapaan ja kulutusta olisi leikattava? Olisi löydettävä hiiliketjujen tilalle uusi sidos.

Orjattaressa, sekä Aumaston ja Salmisen romaaneissa ylikulutuksen ongelma on ratkaistu leikkaamalla kuluttajien määrä puoleen. Yhden sukupuolen dystopioissa harjoitetaan äärimmäistä yhteiskunnallista säästöpolitiikkaa. Kun toiselta sukupuolelta viedään oikeus modernin elämän iloihin, toinen voi jatkaa yksilönvapauksistaan nauttimista uuden tilanteen puitteissa.

On toisaalta myös hyvä muistaa, että yhden sukupuolen dystopioiden kuvailema äärimmäinen epätasa-arvo toteutuu jo tälläkin hetkellä globaalissa mitassa. Siinä missä vauraat länsimaat kärvistelevät vuoden 2008 finanssikriisin jälkeisessä lamassa tai hitaan kasvun kurimuksessa, suuri osa ihmiskunnasta joutuu kamppailemaan päivittäisen selviytymisensä kanssa.

Tässä mielessä edellä luetut yhden sukupuolen dystopiat ovat myös kuvauksia siitä epätasa-arvosta, joka maapallolla vallitsee tälläkin hetkellä. Ja ne taitavat kertoa myös siitä kuinka vaikeaa on luoda optimistisia utopioita, jotka perustuisivat uskottavasti nykyiseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Optimistinen utopiakirjallisuus suorastaan loistaa poissaolollaan kulttuurissamme.

Ei auta kuin päättää mikä kasvi on säilyttämisen arvoinen ja mikä ei.

Nyt kesä on jo pitkällä ja on tullut katsottua liikaa televisiota ja ahdistavia kirjoja. Ei auta muu kuin mennä takaisin puutarhapalstalle, ottaa kuokka kauniiseen käteen ja päättää mikä kasvi on säilyttämisen arvoinen ja mikä ei.

Puutarhurointi voi toimia myös eräänlaisena tulevaisuuden yhteiskunnallisen kokeellisuuden mallina. Rikkaruohon ja hyötykasvin ero ei nimittäin ole mitenkään selvä, loppujen lopuksi kaikki kasvit toimivat yhdessä. Olisi kamalaa, jos puolet kasveista julistettaisiin täysin hyödyttömiksi. Se aiheuttaisi ahdistusta niin puutarhurille kuin puutarhallekin.

Pietari K. kävi täällä -esseesarjan  vinjetti, osa 18
Pietari K. kävi täällä -esseesarjan vinjetti, osa 18 Kirjojen Suomi,Pietari K. kävi täällä, osa 18
  • Eläköön ikuisesti #Suomi100 - pakkopullaan tukehtuu mielellään

    Poimi Pietari K. kävi täällä -essee ja podcast täältä

    Olen nyt tarkastellut Suomen satavuotisjuhlia tietyllä tavalla aitiopaikalta viimeisen vuoden ajan toimittajana Ylen Kirjojen Suomi -hankkeessa ja oloni on toiveikas. Tämä Suomi100-juhlinta tuntuu nimittäin sopivan keveältä ja ilahduttavan tyhjältä, aivan kuten nationalismin jälkeiseen maailmaan kuuluukin. Lue essee tai kuuntele podcast täältä!

  • Maalle mars! Suomalaisen maaseudun epäromanttinen historia

    Poimi Pietari K. kävi täällä -essee ja podcast täältä

    Kaupunkilaisille on luonteenomaista, että he haluaisivat olla maalaisia - ainakin silloin tällöin. Yleensä tämä halu tulee silloin kun ahdistaa, on kiire tai sää on huono. Näinä hetkinä kaupunkilaiset ajattelevat lapsuuden pitkiä kesiä mummolassa ja miettivät, että olisiko meistäkin maalaisiksi. Ajatus kuitenkin haihtuu nopeasti, kun kaupunkilaiset tajuavat, että sama ahdistus, kiire ja huono sää jatkuvat myös maalla. Lue essee tai kuuntele podcast täältä!

  • Ikkunat auki pohjoiseen! Saamelainen kirjallisuus on modernimpaa kuin suomalainen

    Pietari K. kävi täällä -essee ja podcast

    Suomessa on vieläkin vallalla sellainen ennakkoluulo, että saamelaisuus on jotenkin perinteistä ja alkuperäistä. Tosiasiassa koko saamelainen kulttuurielämä ja taide on modernia, sanoi kirjailija, muusikko ja kuvataiteilija Nils-Aslak Valkeapää haastattelussa jo vuonna 1999. Onko se mahdollista – ja miten? Kuuntele podcast tai lue essee täältä!

  • Viekää vaikka munat, mutta kulutusta en lopeta! Kolmen dystopian totuus kapitalismista

    Poimi Pietari K. kävi täällä -essee ja podcast täältä

    Margaret Atwoodin romaaniin perustuva hittisarja The Handmaid’s Tale -sarja on dystopia naisten orjuuttamisesta, mutta se kertoo ennen kaikkea ilmastonmuutoksesta. Ehkä dystopiakirjallisuuden suosio johtuu siitä, että muutokset tuntuvat mahdottomilta toteuttaa demokraattisesti. Selviämmekö planetaarisista haasteista ilman toisten orjuuttamista ja väkivaltaa? Lue essee tai kuuntele podcast täältä!

Kirjojen Suomi

  • Lapsen kurittaminen ei kannata, sen tiesi jo Teuvo Pakkala

    Lapsen kurittaminen ei kannata, sen tiesi jo Teuvo Pakkala

    Koivuniemen herra on jo Suomessa pantu eläkkeelle, mutta lapsia kasvatetaan edelleen kurittamalla. Ei kannattaisi. Sen osoittavat nykytutkimus ja Teuvo Pakkalan lapsinovellit, jotka hän kirjoitti 1800-luvun lopussa.

  • Kahtiajakautunut maa matkalla uuteen sotaan – lue 30-luvun klassikoita e-kirjoina

    Lukulista 30-luvulle.

    Kirjojen Suomi on kertomus satavuotiaasta Suomesta ja sen vaiheista. Nyt matkamme kulkee läpi dramaattisen 30-luvun. Vuosikymmen jätti jälkeensä monia klassikoita: Toivo Pekkasen työläisromaanin Tehtaan varjossa ja Hella Wuolijoen näytelmät. Runoilija Saima Harmaja kirjoitti koko tuotantonsa 30-luvulla. Olavi Paavolainen kuvasi esseissään ajan henkeä ja F.E. Sillanpää sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon.

  • Nämä kirjat muuttivat elämäni – tutustu tarinoihin

    Riku Rantala, Maija Vilkkumaa ja Sanna Stellan kertovat

    Kirjat korvasivat Antti Tuurille perheen, mullistivat Riku Rantalan elämän 6-vuotiaana ja Maija Vilkkumaa löysi Saima Harmajasta sielunsisaren teini-iässä. Mikä kirja on sinulle tärkein? Kerro lempikirjastasi meille.

  • "Romaani kuvaa sitä, kuinka vaikeaa on nuorena naisena vaeltaa" - Maija Vilkkumaan verkkolukupiirissä keskusteltiin sukupolvista ja selviytymisestä

    Maija Vilkkumaan verkkolukupiirin loppukeskustelu

    Muusikko Maija Vilkkumaan vetämässä verkkolukupiirissä on luettu Anja Kaurasen (nyk. Snellman) romaani Sonja O. kävi täällä (1981). On loppuyhteenvedon aika: mitä ajatuksia kirja herätti niissä, jotka lukivat sen vuosien jälkeen uudestaan ja niissä, jotka tarttuivat siihen ensi kerran? Keskusteluun voi edelleen osallistua!

  • Kuka saa kirjallisuuden Nobelin 2017?

    Kirjallisuuden Nobel-palkinnon saaja julkistetaan klo 14

    Ruotsin akatemia ilmoittaa torstaina klo 14 tämänvuotisen kirjallisuuden Nobel-palkinnon saajan. Kirjallisuustoimittaja Seppo Puttonen esittelee ennakkosuosikkeja ja pohtii, mitkä seikat vaikuttavat valintaan.

  • Viekää vaikka munat, mutta kulutusta en lopeta! Kolmen dystopian totuus kapitalismista

    Poimi Pietari K. kävi täällä -essee ja podcast täältä

    Margaret Atwoodin romaaniin perustuva hittisarja The Handmaid’s Tale -sarja on dystopia naisten orjuuttamisesta, mutta se kertoo ennen kaikkea ilmastonmuutoksesta. Ehkä dystopiakirjallisuuden suosio johtuu siitä, että muutokset tuntuvat mahdottomilta toteuttaa demokraattisesti. Selviämmekö planetaarisista haasteista ilman toisten orjuuttamista ja väkivaltaa? Lue essee tai kuuntele podcast täältä!

  • Putoanko minä? Olen lukenut 1920-luvun tyttökirjoja ahdistukseen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Keskiluokkaa ahdistaa, sillä nykyään edes koulutus ei takaa hyvää työpaikkaa ja palkkaa. Luen 1920-luvun tyttökirjoja, joissa on jotain tuttua. Niistä näkyy, että yhteiskunnallisilla luokka-asemilla leikittely on mahdollista ainoastaan rikkaille. Downshiftaaminen oli tuttu ilmiö jo viime vuosisadan alussa. Lue kirjaessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Kirjoitan päälauseita. Timo Soini kirjoittaa päälauseita. Uskottavat miehet kirjoittavat niin.

    Pietari K. kävi täällä -podcast ja essee lukeville

    Pietari K. kävi täällä -podcast ja esseesarja lukeville ihmisille. Jos Suomen historiasta haluaa sanoa jotain painavaa, kirkasta ja samalla moniselitteistä, on käytettävä koivuklapeja: kovia ja lämpöarvoltaan suuria lauseita. Se lisää kirjoittajan uskottavuutta, mutta on riittävän moniselitteistä. Samalla kommentoija saa sytykettä omalle itserakkaudelleen.

  • Laura Gustafsson: Ihmiseläin teki massiivisen virhearvioinnin

    Ihminen selviäisi, vaikka eläimet saisivat oikeuden elää.

    Jos eläimille annettaisiin yksinkertaisin perusoikeus, oikeus elämään, talous ja ehkä koko yhteiskunta ajautuisivat hetkelliseen kaaokseen. Järjestelmät kuitenkin muuttuvat, ja ihminen on sopeutuva laji, kirjailija Laura Gustafsson kirjoittaa kolumnissaan.

  • Katja Kettu: Lällällää, helvettiäpä ei ole

    Kirsi-mummon kuolema sai Katja Ketun ajattelemaan jumalaa.

    Minulta kuoli hiljattain mummo. Kirsti Inkeri Heikkinen. Sinänsä Kirsti Inkerin kuolemaan ei liittynyt mitään tavatonta, mutta kuolema pistää miettimään mahdollisuutta kuolemanjälkeisestä olotilasta. Elo ilman jumaluutta on kolkkoa ja ankaraa, kun tulee kysymys kuolemasta ja olemisen rajallisuudesta, Katja Kettu kirjoittaa kolumnissaan.

  • Johannes Ekholm: Ratkaisu ahdistukseen on kollektiivinen tai sitä ei ole

    Opittu kuva työn sankarista on vahingollinen ja vaarallinen.

    Emme tarvitse enempää työtä ja pitempiä ansioluetteloita, vaan enemmän ajan haaskausta, tehottomuutta, huolettomuutta ja huolimattomuutta! Enemmän kiusallisia hiljaisuuksia, katkoksia flowhun, jumitusta ja yhteistyöstä kieltäytymistä, kirjoittaa Johannes Ekholm kolumnissaan.

  • Kirjojen Suomi – elämyksiä lukemalla

    Valitsimme kirjan jokaiselta itsenäisyyden vuodelta

    Kirjallisuustoimittajat Seppo Puttonen ja Nadja Nowak ovat valinneet jokaiselta Suomen itsenäisyyden vuodelta yhden kirjan. Suurin osa kirjoista on luettavissa e-kirjoina vuoden 2017 loppuun saakka. Mitkä kirjat olisit itse valinnut?

  • Lukemista vailla? Anna Kirjakoneen auttaa!

    Pääset lukemaan sinulle sopivan teoksen suoraan täältä.

    Ylen Kirjakone auttaa löytämään luettavaa melkein sadan kotimaisen kirjan joukosta. Kirja on luettavana suoraan sivuilta.

  • Ahneus ja pahuus hiipivät kirjoihin – näihin teoksiin kiteytyy 1980-luku

    Seppo Puttosen suositukset luettavissa e-kirjoina

    John Lennonin murha löi karmaisevalla tavalla leiman alkaneelle vuosikymmenelle. Mies, joka oli 1960-luvulta alkaen laulanut ja puhunut rakkauden puolesta ja sotaa vastaan, surmattiin kadulle New Yorkissa. Usko maailman ja ihmisten hyvyyteen oli murentunut. Ahneus ja pahuus olivat hiipineet ihmisten sisään. Tutustu 1980-lukuun ja lue nämä kymmenen teosta e-kirjana suoraan Kirjojen Suomen verkkosivuilta.

  • Poimi e-hömppäkirja luettavaksesi täältä

    Jaa kesän parhaat kirjat hashtagilla #hömppäkirjalista

    Ei syytä paniikkiin, vaikka olisit nalkissa mökillä ilman luettavaa. Voit lukea Kirjojen Suomen e-kirjoja! Nämä kirjat viihdyttävät ja saavat suupielet kohoamaan, vaikka viikonloppu ei hellisikään helteillä. Kirjojen Suomella on käynnissä pro hömppä -liike.

  • Pentti Saarikoski, Paul Auster ja tahto nähdä tulevaan

    Paul Auster, Pentti Saarikoski ja maailman tila

    Amerikkalaiskirjailija Paul Auster vieraili Suomessa syyskuun alussa. Samana viikonloppuna muistettiin runoilija Pentti Saarikoskea, joka olisi täyttänyt 80 vuotta. Sekä Austerin että Saarikosken tekstit osuvat poliittisiin murroskohtiin, joissa voi nähdä paljon samankaltaisuutta.

  • Kuinka sitä ollaan hyvä mies, Juha Itkonen?

    Opiskelijan ja kirjailija kirjeenvaihto miesten kesken

    Kirjoitin intiimin kirjeen, jonka pääsisältö on seksi, ja lähetin sen kirjailija Juha Itkoselle. Sitten odotin. Pelkäsin kasvojen menetystä monta pitkää päivää. Sitten Juha vastasi. Onneksi hän osoittautui hyväksi mieheksi.

  • Mikä on Kirjojen Suomi?

    Mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme?

    Kirjojen Suomi on Ylen monikanavainen kirjallisuuskokonaisuus, joka tutkii mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme ennen ja nyt, ja miten asiat ovat muuttuneet aikojen saatossa. Kirjojen Suomi on osa Suomi 100-hanketta, ja kestää koko juhlavuoden 2017.

  • Kirjojen Suomen kumppanit

    Yle ja parikymmentä muuta tahoa ovat lukemisen asialla.

    Kirjojen Suomi on Ylen suursatsaus kotimaiseen kirjallisuuteen vuonna 2017, ja sen toteutumiseen on tarvittu laajaa yhteistyötä. Kiitos kaikille kumppaneille!