Maalaiskomediat ja maaseutudraamat ovat nauttineet vuosien varrella huikeata suosiota: sarjoilla on uusintoineen yhteensä noin 126 miljoonaa katselukertaa. TV1 Kotikatsomossa esitetään sunnuntaista 26.8.2018 alkaen Korpelan kujanjuoksun kolmas ja viimeinen kausi. Samana päivänä klo 16.05 nähdään myös Laura Joutsin ohjaama henkilökuva Jukka Mäkinen maaseutudraaman mestari. Mistä maalaiskomediat oikein kertovat? Mikä tekee lajista niin suositun? Tätä pohtii allekirjoittanut eli Korpelan kujanjuoksun tuottaja yhdessä käsikirjoittaja Heikki Luoman ja käsikirjoittaja-ohjaaja Jukka Mäkisen kanssa.
Kun Korpelan kujanjuoksu päättyy tänä syksynä, voidaan sanoa että samalla päättyy kaksikymmentä vuotta kestänyt aikakausi Yle draaman historiassa. Onneksi tätä maalaisherkkua on vielä vuoden ajan luvassa Yle Areenassa. Nyt on siis mainio hetki purkaa käsitteet maalaiskomedia ja maaseutudraama ja selvittää, mistä tässä huippusuositussa brändissä on kysymys.
Toimiva työpari
Käsikirjoittaja Heikki Luomalla ja käsikirjoittaja-ohjaaja Jukka Mäkisellä on takana yli kahdenkymmenen vuoden tiivis yhteistyö ja tuloksena yhteensä liki 70 tuntia draamaa. Työtapa on hioutunut hyvin toimivaksi; kirjoitusvastuu on Luomalla, kehitystyötä tehdään yhdessä ja lopuksi Mäkinen hioo käsikirjoituksen kuvauskuntoon. Koska sarjat ovat pitkiä, usean vuoden kestäviä projekteja, kirjoitustyö on usein lomittunut kuvauskausien väliin. Kuvauksista saatu kokemus paikoista ja hahmoista on voitu hyödyntää tulevien kausien käsikirjoituksissa.
"Meillä on samantyyppinen huumorin- ja draamantaju, hahmotamme maailmaa maalaisjärjellä", kertoo Mäkinen ja jatkaa: "Haluamme tehdä nimenomaan elämänmakuista draamaa, koskettaa ja myös naurattaa ihmisiä. Aloittaessamme uutta sarjaa Heikki on yleensä miettinyt viitekehyksen ja draaman keskiössä olevat henkilöt, tai ainakin suurimman osan heistä, valmiiksi. Sitten minä matkustan Heikin luokse Jokioisiin ja luen hänen luonnostelemat sivut. Kävelemme yhdessä huikeat kaksi kilometriä Humppilaan, ja siinä kävelyn aikana kehittelemme juonta ja tilanteita lisää. Teemme lisäykset Heikin muistiinpanoihin ja yleensä draaman koko kaari on siinä vaiheessa melko valmis. Jatkamme kehitystyötä puhelimitse. Tätä täydentävää vaihetta jatkuu yleensä parisen viikkoa eli soittelemme toisillemme aina kun tulee mieleen juoneen tai henkilöihin vaikuttavia ideoita tai parannuksia. Kun tämä prosessi on käyty läpi, Heikki kirjoittaa jutun sarjaksi, jonka jälkeen minä muokkaan siitä vielä kuvausversion."
Tunnistettavat tyypit
Tarkkaan mietityt, tunnistettavat ja selkeästi piirretyt hahmot ovat sarjojen polttoaine. Päähenkilö on rehti ja rehellinen aikuinen mies, joka etenee vastoinkäymisten kautta kohti päämääräänsä rinnallaan pätevä, fiksu nainen. Ympärillä häärii myös yksi tai kaksi komediallista hahmoa, yleensä päähenkilön apuna, mutta joskus myös vastustajina. Henkilögalleriaan kuuluu pappeja ja pankinjohtajia, kunnanjohtoa ja kulttuurisihteereitä, eri alojen yrittäjiä. Henkilöiden luonteet ja tarkoitusperät tulevat nopeasti selviksi. Roistot ovat pukumiehiä. Omat ja firman tai kunnan intressit sotkeutuvat keskenään ja taustalla on tunnistettava kuolemansynti: ahneus. Roistojen apureina toimii usein yksi tai useampi kylän "renttu". Hyvät ihmiset ovat oikeamielisiä ja vastuullisia, he taistelevat yhteisen asian puolesta ja välittävät lähimmäisistään. Henkilöt eivät silti ole mustavalkoisia, vaan jokaisella on heikot ja hyvät hetkensä. Henkilöiden toiminta on tuttua ja arkipäiväistä, tapahtumat ovat inhimillisen kokoisia ja ymmärrettäviä.
Sekoitan fiktiivisiin hahmoihini sekä koomisia että traagisia piirteitä, kehitän heille vahvat ja omanlaisensa luonteet. Siitä syntyy tunnistettavia tyyppejä.
Kaikkien näiden herkullisten, epätäydellisten, tunnistettavien tyyppien isä, Heikki Luoma, paljastaa miten hahmot syntyvät: "Olen asunut suuren osan elämästäni maaseudulla ja tunnen maaseudun elämän ja ihmiset läpikotaisin. Olen aina kiinnittänyt huomiota ihmisten luonteisiin. Sekoitan fiktiivisiin hahmoihini sekä koomisia että traagisia piirteitä, kehitän heille vahvat ja omanlaisensa luonteet. Siitä syntyy tunnistettavia tyyppejä (Heikki Luoman haastattelu vuodelta 2009)."
Suuri merkitys on myös ohjaaja Mäkisen nappiin osuneilla näyttelijävalinnoilla. Kanttori Piiparinen, PA Turpeinen, Sutki ja Sorjonen, Viola, Tommi, Anssi, Jaska ym. heräävät henkiin erinomaisten esittäjiensä ansiosta, puvustusta ja maskeerausta unohtamatta.
Toisiinsa kietoutuvat tarinat
Ytimekkäästi ilmaistuna maalaiskomedia on maalle sijoittuva komedia. Se ei kuitenkaan ole vain kesäistä kohellusta tai heinälatoromantiikka, vaan kuvaa pienen paikkakunnan arkea ja juhlaa usean eri henkilön näkökulmasta. Tarinoissa ollaan aina pienen ihmisen puolella, instituutioita vastaan. Huvittavaa on, ettei sen koommin maalaiskomedioissa kuin maaseutudraamoissakaan seurata yhdenkään maanviljelijän elämää.
"Eron maalaiskomedian ja maaseutudraaman välillä voisi määritellä näin: Kuusniemellä paistaa aina kesäinen aurinko, mutta Pirunpellossa ja Korpelassa voi myös sataa", sanoo Luoma. Kuusniemellä pahantekijääkin ymmärretään, Pirunpellossa ja Korpelassa sävy on synkempi. Kuusniemellä kuolema on luonnollinen, Pirunpellossa ja Korpelassa tapetaan tarkoituksella. Itse sana maaseutudraama syntyi sarjojen sävyn muuttuessa astetta tummemmaksi, mutta aikoinaan myös pienenä vastalauseena silloiselle ammattitekijöiden alentuvalle asenteelle komediaa kohtaan.
Maalaiskomediat sijoittuvat kuvitteelliseen Kuusniemen kuntaan. Sarjassa Vain muutaman huijarin tähden paikkakunnalle saapuu nuori pastori Matias Pohto (Jarkko Tiainen) kirkkoherraksi. Kuusniemen kunnanhallituksen puheenjohtaja ja kylän mahtimies Urmas Hakkarainen (Matti Tuominen) ajaa kunnanjohtaja Kiisken (Jukka Pitkänen) kanssa läpi hanketta uudesta kuntakeskuksesta, jonka rakentaminen hyödyttäisi myös herrojen omia bisneksiä. Kirkkoherra asettuu hanketta vastaan yhdessä kunnan kulttuurisihteeri Suvi Aaltosen (Miia Nuutila) kanssa ja estää lopulta epärehelliset hankkeet. Rehellisyys voittaa ja niin voittaa myös rakkaus; Matiaksesta ja Suvista tulee aviopari.
Sarjassa Peräkamaripojat Kuusniemelle saapuu Suvin artikkelin innoittamana toimittaja Veera Keto (Sari Havas) tekemään dokumenttia naisia kaipaavista aikamiespojista. Uusi kunnanjohtaja Ave Sulander (Pertti Sveholm, jonka hahmo seikkailee myös sarjassa Matkalaukkukostaja) ei ole entistä rehellisempi, vaan sotkee kuvausryhmän mukaan suunnitelmiinsa huijata itselleen paikallinen matkailuyritys. Samaan aikaan kanttori Piiparista (Tom Lindholm) saapuu tuuraamaan hehkeä hanuristi (Kaija Kaikkonen), jonka toiminta herättää Matiaksen epäilykset.
Sarjassa Mooseksen perintö huoltamoyrittäjä PA Turpeinen (Risto Salmi) löytää kassakaapin ja hänestä tulee miljoonäri vaimonsa Tuulian (Kirsi Nurminen) kanssa. Maisemiin palaavat entiset roistot Hakkarainen ja Kiiski. Ydinjätettä varastoiva yritys etsii ydinjätteelle loppusijoituspaikkaa, dynamiitti räjähtelee ja rakkaus roihuaa.
Sarjassa Turvetta ja timantteja Urmaan veli Armas Hakkarainen (Matti Nurminen) pyörittää Kuusniemellä vesibisnestä huonolla menestyksellä. Suvista on tullut kunnanjohtaja. Kun PA Turpeinen löytää suoalueelta kimberliittiä, alkaa taistelu maan omistajuudesta ja siitä, kenelle jalokivet kuuluvat.
Sarjat Luonnonmukainen rakastaja ja Matkalaukkukostaja ovat maaseutudraaman edeltäjiä, molemmat tehtiin 1990-luvun alussa. Luonnonmukaisessa rakastajassa seurataan kulttuurin monitoimimies Ekon (Tom Lindholm) värikkäitä vaiheita mm. henkisen kasvun guruna ja ekoprojektin vetäjänä. Matklaukkukostajassa Seppo "Sepeteus" Tienpää (Martti Suosalo) palaa synnyinseudulleen mukanaan salkku, jossa huhutaan olevan miljoonia rahaa. Sen perässä ovat kohta niin kylän miehet kuin naisetkin.
Pirunpelto-sarjassa espoolainen poliisi Tommi Jussila (Matti Ristinen) perii kuvitteellisessa Tyrisevän kunnassa sijaitsevat suunnattomat soravarat. Ne kiinnostavat myös Tyrjän Betonia, alueen vaikutusvaltaista betonialan yritystä. Alkaa pitkä kiista soravarojen herruudesta. Tommi ryhtyy sorayrittäjäksi ja ystävystyy niin Tyrjän Betonin perijättären Piitun (Sanna Saarijärvi) kuin isänsä liikekumppanin tyttären Anni Kantosen (Karoliina Blackburn) kanssa. Pankinjohtaja Ossi Östelä (Teijo Eloranta) ei kaihda koviakaan otteita taistelussa, johon liittyvät lopulta niin ympäristöseikat kuin venäläinen mafiakin.
Korpelan kujanjuoksu-sarjassa kuvitteellisen Hangaslahden kunnan johtaja Liimatainen (Ari Myllyselkä) haluaa lisätä työllisyyttä ja aloittaa vaivihkaa neuvottelut kaivosyrityksen kanssa. Luomutilasta haaveileva Anssi Korpela (Esa Latva-Äijö) on juuri laittanut paikkakunnalla pystyyn pienen autokorjaamon. Anssi asettuu kaivoshanketta vastaan apunaan paluumuuttaja, Kylä-Perttulan tyttärentytär Miisa Perttula (Karoliina Vanne). Kyseenalaista apua Anssi saa koheltavalta vanhalta kaveriltaan Jaskalta (Janne Kataja), joka sarjan alussa löytää salkullisen rahaa muistamattoman Synnöve Grahn-Temosen (Riitta Räty) auton takaluukusta.
Sekä Pirunpellossa että Korpelan kujanjuoksussa tarinassa kulkee taustalla läpi kaikkien kausien kestävä yksi iso juonilinja, jokin menneisyyden monimutkainen tapahtumaketju, joka aiheuttaa toimintaa nykyhetkessä ja jonka viimeiset salaisuudet paljastuvat vasta sarjan lopussa.
Aito maailma
Visuaalisessa toteutuksessa vierastetaan kaikkea liian kliinistä ja tyylikästä. Sarjat on kuvattu aidoilla kuvauspaikoilla hyödyntäen paljolti jo olemassa olevaa "rumuuden" estetiikkaa; runsautta, värikkyyttä, kerroksellisuutta. Paras lopputulos syntyy, kun aito miljöö maustetaan lavastuksella ja rekvisiitalla. Maalaiskomedioissa on kesä, maaseutudraamoissa näkyvät, edes vilahdukselta, myös muut vuodenajat. Maanläheiset värit; kesän vihreys ja taivaan sini, kiven, maan ja mullan sävyt korostuvat.
Pääkaupungista pysytellään poissa. Maaseutu on vahvasti läsnä mutta ei romantisoituna vaan realistisesti kuvattuna: toimeentulo on tiukassa, elinkeinomahdollisuudet vähissä, yrittäjyys raskasta. Vastoinkäymiset liittyvät usein jäljellä olevan lähiympäristön ja luonnon säilyttämiseen. Tekijöiden viesti on, että jokainen voi teoillaan vaikuttaa.
Ihmiset kohtaavat toisensa kirjaimellisesti metsäpoluilla, pelloilla, konttoreissa, baareissa, korjaamoilla, virastoissa. Ongelmat ratkaistaan kasvotusten, ei netissä.
Tehdään käsin, kohdataan kasvokkain
Sarjojen maailma on konkreettinen, käsin kosketeltava. Ihmiset kohtaavat toisensa kirjaimellisesti metsäpoluilla, pelloilla, konttoreissa, baareissa, korjaamoilla, virastoissa. Ongelmat ratkaistaan kasvotusten, ei netissä. Kukaan ei ole Facebookissa. Juoni kytkeytyy konkreettisiin esineisiin, ei abstrakteihin teemoihin.
Työtä tehdään käsin: kaivetaan ojaa, lähetetään postia, ruuvataan, naulataan, kylvetään perunoita, siivotaan ja leivotaan. Erilaiset työkoneet, kulkuvälineet ja autot ovat tärkeässä roolissa: niitä voi korjata, niillä ajetaan poliisia tai roistoja pakoon. Niistä voi pitää huolta, niihin voi piilottaa salaisuuksia. Niitä myydään ja ostetaan. Ne kertovat omistajastaan paljon ja tukevat henkilön ominaisuuksia.
Tuttu kuvausryhmä, tuttu säveltäjä
Sekä maalaiskomediat, Pirunpelto että Korpelan kujanjuoksu on tehty ja tehdään pitkälti saman kuvausryhmän voimin. Luottavainen ja hyvä ilmapiiri kiireestä huolimatta on ollut mahdollista ylläpitää vain tuttujen tekijöiden kanssa.
Maalaiskomedioiden ja Pirunpellon tuottaja, vuosi sitten eläkkeelle jäänyt Sirpa Bertling muistelee miten koko maalaiskomediagenre sai alkunsa: "Tilaus tehtiin Heikki Luomalle työnimellä Maalaiskomedia. Heikki kirjoitti sarjan Vain muutaman huijarin tähden, mutta TV2:n silloinen päällikkö halusi ehdottomasti säilyttää ohjelman nimen alussa määritelmän maalaiskomedia. Siihen se sitten jäi."
Paljastettakoon lopuksi myös, kuka on säveltänyt musiikin sekä Pirunpeltoon että Korpelan kujanjuoksuun: nimimerkin Groove M takaa löytyy ohjaaja Mäkinen.
"Suuri innoittajani soundtrackien tekemiseen juontaa juurensa maalaiskomedioiden musiikista, joka oli Esa Kotilaisen säveltämää. Olen aina arvostanut Esaa muusikkona, mutta maalaiskomedioiden myötä arvostukseni nousi entisestään, sillä Esan musiikki kietoi nuo Kuusniemen tarinat pehmeästi soivaan "villapaitaan". En ole varma kuinka tietoisia katsojat ovat musiikin merkityksestä noissa sarjoissa, mutta itselleni ne ovat helmiä, jotka istuvat suomalaiseen maalaismaisemaan täydellisesti", kehuu Mäkinen.
Mäkisen rakkaus bluesmusiikkiin toteutuu paitsi soittoharrastuksessa kolmessa eri kokoonpanossa, myös bluesiltojen järjestämisessä ja bändien buukkamisessa tamperelaiseen Kulttuuriravintola Kiveen. Tältä vappuna virallisesti eläkkeelle jääneeltä herralta ei siis tekeminen lopu, vaikka maalaiskomediat ja maaseutudraamat loppuvat. "Jatkossa keskityn musiikkiin!"
Maalaiskomediat ja maaseutudraamat Yle Areenassa ja TV1:ssä
Yle Areena 13.7.2017 - heinäkuu 2019:
Heikki Luoma ja Jukka Mäkinen:
Vain muutaman huijarin tähden
Peräkamaripojat
Mooseksen perintö
Turvetta ja timantteja
käsikirjoitus Heikki Luoma, dramatisointi Jukka Mäkinen, Olli Tola, ohjaus Pentti Kasurinen:
Matkalaukkukostaja (ensiesitys 1991)
käsikirjoitus Jukka Mäkinen, ohjaus Esko Leimu:
Luonnonmukainen rakastaja (ensiesitys 1992)
TV1 Kotikatsomo 3.6.2018 - 30.9.2018
Heikki Luoma ja Jukka Mäkinen:
Korpelan kujanjuoksu
Esa Latva-Äijön haastattelu
Janne Katajan haastattelu
Karoliina Vanteen haastattelu
Maalaiskomedia (Wikipedia)
Laura Joutsi:
Jukka Mäkinen maaseutudraaman mestari
