Hyppää pääsisältöön

Yle Tieteen kesäkalenteri: Miten hattara syntyy?

Kuvituskuva: tyttö syö hattaraa.
Kuva: Public Domain / Pixabay Kuvituskuva: tyttö syö hattaraa. hattara

Yle Tiede etsii vastauksia kesäisiin pohdintoihin heinäkuun jokaisena päivänä. Katso kaikki: Yle Tieteen kesäkalenteri.

#kesäkysymys: MITEN HATTARA SYNTYY?

On lähes yhtä kiehtovaa seurata hattaran valmistumista, kuin etsiä sujuvaa tapaa ahtaa kitaansa pään kokoinen, ilman (n. 98 %) ja sokerin (n. 2 %) sommitelma.

Hattarakoneen perusidea ei ole muuttunut sitten 1900-luvun alun. Tärkeimmät tehtävät hoitaa keskellä oleva säiliö, jonne sokeri kaadetaan mahdollisine väri- ja makuaineineen. Sisältöä kuumennetaan, jolloin ruokosokeri eli sakkaroosi alkaa hajota yksinkertaisiksi sokerimolekyyleiksi, glukoosiksi ja fruktoosiksi. Tuloksena on sokerisiirappia.

Kun säiliö kieppuu akselinsa ympäri kovaa vauhtia, keskeisvoima painaa sulan sokerimassan sen reunaa vasten. Seinämän pienten reikien kohdalla ei ole sokeria pyörimisliikkeessä pitävää tukivoimaa, joten jatkavuuden lain mukaisesti kuuma liemi lentää liruina astiasta ulos.

Heti raittiimpaan ilmaan päästyään se jäähtyy ja kiteytyy ohuenohuiksi säikeiksi laitteen ulomman astian laidoille. Hattaramestari kerää rihmat paperikartion ympärille, tuhansin kappalein per annos. Muistoksi yhdestä, kahdesta ruokalusikallisesta sokeria jäävät tahmea nassu ja liimanäpit.

  • Ihmisen varaosat ovat totta

    3D-mallinnus tuo potilaalle sopivan luu- tai kudossiirteen

    Ihmisen kasvojen lihaksilla ja luilla on ratkaiseva rooli nielemisessä, puremisessa ja hengittämisessä, ilmeitä ja ulkonäköä unohtamatta. Siksi on tärkeää, että kasvaimen tai onnettomuuden vaurioittamat kasvot voidaan korjata ennalleen ja puuttuva luusto ja kudos voidaan rakentaa uudelleen. Kolmiulotteinen mallintaminen on tuonut avun luu- ja pehmytkudoksen puutoksiin.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tiede

  • Mitä tulevaisuudessa syödään?

    Meillä on käsissämme kuusi isoa ruokahaastetta.

    Meillä on käsissämme kuusi isoa ruokahaastetta. Niiden ratkaisusta riippuu, mitä tulevaisuudessa lautasellemme päätyy – vai päätyykö mitään, kirjoittaa tulevaisuudentutkija Elina Hiltunen blogissaan. Jos ja kun ruuan saanti vaikeutuu, se johtaa pahimmillaan pakolaisvirtoihin ja sotiin.