Hyppää pääsisältöön

On vuoden kiihkein aika spekuloida Game of Thronesin käänteillä – mutta antropologia saattaa jo tietää, mitä Daenerysille käy

Jos lohikäärmekuningatar Daenerys perustuu oikean maailman jumalkuningaskulttuureihin, Suvi Jaakkolalla ja Ninnu Koskenalholla on vahva veikkaus hänen kohtalostaan.

Daenerys Targaryen. // Kuva: HBO

Yksi asia on varmaa: tulevina viikkoina spekulaatiot, teoriat ja enemmän tai vähemmän valistuneet veikkaukset Game of Thronesin juonenkäänteistä täyttävät internetin.

Tämä juttu ei sisällä spoilereita Game of Thronesin 7. kaudesta. Jutussa kuitenkin kerrataan aiempia tapahtumia ja spekuloidaan tulevalla!

Saattaa olla, että eräs tieteenala on jo selvittänyt, mitä eräälle Game of Thrones -hahmolle tulee tapahtumaan. Se tieteenala on maailman eri kulttuureja tutkiva antropologia ja hahmo taas lohikäärmekuningatar Daenerys Targaryen – ja jos antropologinen arvaus osuu oikeaan, hänelle ei käy kovin hyvin.

YleX Etusivu

Jäikö uutiset lukematta? Mitä päivän puheenaiheista pitäisi ajatella?

Kuuntele YleX Etusivua arkisin kello 11–13! Radio-ohjelman jaksot löydät myös Yle Areenasta.

Antropologi Suvi Jaakkola kirjoitti hiljattain Antroblogi-nettijulkaisuun kirjoituksen jumalkuninkaista. Jumalkuningaskuntia on ollut ympäri maailman, ja niissä hallitsijan on uskottu olevan jonkinlainen linkki tavallisten kuolevaisten ja yliluonnollisten jumalhahmojen välillä. Kuuluisia esimerkkejä ovat muinaisen Egyptin faaraot ja inkojen kuninkaat, mutta jumalkuningaskuntia on ollut paljon muitakin.

Jaakkola huomauttaa, että Game of Thronesin Daenerysissä on hyvin paljon yhtymäkohtia tällaisiin jumalkuninkaisiin.

- Jumalkuningas on hallitsija, joka enemmän tai vähemmän edustaa jotain jumalaista, yliluonnollista tai myyttistä tahoa tai hahmoa, Jaakkola kertoo YleX Etusivun haastattelussa.

Joidenkin hallitsijoiden on ajateltu olevan itse jumalia, toisissa kulttuureissa taas hallitsijaa on pidetty jumalaisten tahojen edustajana tai näiden valitsemana. Jumalkuninkaalla on saatettu myös ajatella olevan yliluonnollisia taitoja.

Daenerys vaikuttaa monella tapaa täyttävän jumalkuninkaallisen tuntomerkit.

- Jumalkuninkailla on usein erityinen suhde luonnonvoimiin, ja Daenerysin tapauksessa kyse on suhteesta tuleen ja lohikäärmeisiin. Hän pystyy kontrolloimaan niitä kansansa hyväksi ja uusien alueiden valloittamiseen.

Fiktiivisessä Daenerys Targaryenissa on muitakin piirteitä, jotka viittaavat siihen, että hahmo on saattanut saada innoituksensa oikeista jumalkuningasjärjestelmistä. Esimerkiksi monissa afrikkalaisissa heimoissa jumalkuningas on tullut heimon ulkopuolelta – ja ulkopuolisena myös Daenerys saapuu kerta toisensa jälkeen valloittamaan uusia joukkoja ja kaupunkeja puolelleen maagisten lohikäärmeiden tulituella.

"Jumalkuninkailla on usein erityinen suhde luonnonvoimiin, ja Daenerysin tapauksessa kyse on suhteesta tuleen ja lohikäärmeisiin."― Suvi Jaakkola

Jännittävää! Mutta jos Tulen ja jään laulu -kirjailija George R. R. Martin tosiaan on käyttänyt jumalkuninkuusmyyttejä Daenerysin perustana, lohikäärmekuningattaren tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta. Näin sanoo YleX Etusivun haastattelussa Ninnu Koskenalho, joka on Suvi Jaakkolan lailla Antroblogin päätoimittaja.

- Me tiedämme, että oli tyypillistä, että jumalkuninkaiden oma kansa uhrasi heidät lopuksi, Koskenalho kertoo.

Jos jumalkuningasta onkin joissain kulttuureissa pidetty yliluonnollisena, hänet on saatettu napata myös syntipukkina, jos hänen johtamansa kansa onkin joutunut kohtaamaan jonkin kriisin. Jumalkuninkaan pitää siis kantaa myös synnit mukanaan tästä maailmasta, Koskenalho avaa logiikkaa.

Mitä se voisi tarkoittaa Game of Thronesin maailmassa? Daenerys on johdattamassa dothrakeja, idän ratsastajakansaa, meren yli Westerosin mantereelle. Jos suuren luokan valloittamissuunnitelma ei menekään putkeen, ehkä dothrakit saattavat pitää lohikäärmekuningatarta syntipukkina.

Tämä on kuitenkin vain spekulaatiota – emme tiedä, onko Daenerys tosiaan luotu jumalkuningaskuntien mallin mukaan, ja vaikka olisikin, voi hyvin olla, ettei hänen tarinansa loppu noudata tätä kaavaa.

Jaakkola ja Koskenalho pitävät kuitenkin mahdollisena, että George R. R. Martin on inspiroitunut juuri tästä yhteiskuntamallista.

- Martin on hirveä historiafriikki ja pohjaa paljon näitä tapahtumia oikeaan historiaan, Koskenalho kertoo ja muistuttaa, että Tulen ja jään laulu -kirjasarja on ammentanut erityisesti 1400-luvun Englannissa käydystä ruusujen sodasta.

”Kuin antropologian oppikirjasta”

Westerosin ja Essosin maailmoissa on antropologeille muitakin tunnistettavia piirteitä. Jaakkola sanoo, että Game of Thronesia katsoessa tulee usein tunne, että jokin kohtaus on kuin suoraan antropologian oppikirjasta.

Eräs vahvimpia antropologisia teemoja on sarjan hahmojen ajatus sivistyksen ja barbarismin vastakkainasettelusta. Tämä vastakkainasettelu konkretisoituu erityisen selkeästi Westerosin pohjoisosissa sijaitsevassa jättimäisessä Muurissa.

Muurin eteläpuolella asuvat ihmiset ajattelevat sarjassa, että ihmiset pohjoispuolella ovat kuin eläimiä eivätkä ihmisiä: Muuri on raja kulttuurin ja luonnon sekä sivistyksen ja villien välillä. Pohjoisen ihmisillä ei ajatella olevan kunniaa, kulttuuria tai tapoja.

- Tämä on vanha kikka, jota on läpi historian käytetty: vihollinen kuvataan primitiivisenä, eläimellisenä raakalaisena. Silloin heitä on paljon helpompaa alistaa ja listiä, Jaakkola sanoo.

Koskenalho muistuttaa, että itse Muuri on inspiroitunut oikeasta rakennelmasta: Englannissa sijaitsevasta Hadrianuksen vallista, jonka roomalaiset rakennuttivat aikoinaan. Kuten fiktiivisessä Game of Thrones -Muurissa, myös oikeassa Hadrianuksen vallissa tarkoituksena on Koskenalhon mukaan ollut pitää pohjoisen epäilyttävät monsterit poissa.

- Ajatuksena on ollut, että barbaarit ovat siellä ja pysyköötkin siellä.

Lue myös:

Game of Thronesin seitsemännen kauden avausjaksossa aseteltiin pelinappuloita paikoilleen – Daenerys pääsi vihdoin perille

Ed Sheeran nähdään Game of Thronesin uuden kauden ensimmäisessä jaksossa – hän laulaa uutta kappaletta, josta eräs sarjan keskeisimmistä hahmoista pitää