Tiesitkö, että Linnanmäen huvipuistossa on metsä, jossa kasvaa muun muassa mansikkaa? Pyöreä punatiilinen vesitorni on yksi Linnanmäen maamerkeistä. Sen huipulla on tiheä metsikkö, jossa linnut pesivät mielellään. Vesitornin vihreä katto hämäsi sota-aikana myös vihollista.
Juuri nyt niin ajankohtainen viherkatto on ollut osa Linnanmäkeä jo kohta 80 vuotta. 17 metriä korkean ja 65 metriä leveän punatiilisen pyöreän vesitornin suunnittelivat kaupunginarkkitehti Gunnar Taucher ja insinööri Emil Holmberg.
Rakennus valmistui juuri ennen sotia vuonna 1938, ja pian upouuden rakennuksen katolle kärrättiin valtavat määrät multaa viherkattoa varten. Ei siksi, että se olisi ollut kuuma trendi 1930-luvulla, vaan koska metsäksi naamioitu katto hämäisi vihollisen pommikoneita. Ja niin kävikin, tärkeä vesitorni säilyi sodan melskeissä vaurioitumatta.
Trimmattu säästeliäästi mutta säännöllisesti
Sotien jälkeen katto ja kasvillisuus saivat jäädä paikoilleen. Sitä on trimmattu säästeliäästi mutta säännöllisesti vuosikymmenten aikana, ja tällä hetkellä katolla kasvaa pienimuotoinen viidakko. Korkeimmat puut huojuvat seitsemän metrin korkeudessa.
– Muutaman vuoden kuluttua suoritamme puiden alasleikkuun, minkä jälkeen ne saavat kasvaa jälleen kymmenisen vuotta, kertoo Linnanmäen ylipuutarhuri Petri Pulli.
Luonto itse on huolehtinut sotavuosien jälkeen kasvien leviämisestä ja lajikirjon monipuolistumisesta. Petri Pullin mukaan puut ovat pääasiassa vaahteroita ja pihlajia, mutta seassa on myös jalavaa.
Kuusamat, ruusupensaat ja kiiltotuhkapensas viihtyvät katolla, samoin monet niitty- ja ketokasvit kuten ahomansikka. Vuohenputki ja koiranputki reunustavat vesitornin kattoa.
Ensimmäisistä kukkaistutuksista ei ole dokumentoitua tietoa
Linnanmäki kätkee sisäänsä myös toisen viherihmeen: huvipuiston oma kasvihuone sijaitsee yleisön katseilta piilossa. Se tuottaa suurimman osan Linnanmäen koristekasveista.
Vuonna 1950 perustetun huvipuiston ensimmäisistä kukkaistutuksista ei ole dokumentoitua tietoa. Nyt istutuksiin valitaan hyviksi ja kestäviksi osoittautuneita kesäkukkia, mutta perinteitäkin vaalitaan.
– Härmesalviaa on käytetty istutuksissa kauan, ja samettikukka Silviaakin jo 1970-luvulta saakka, kertoo Pulli.
Linnanmäki on perustettu kallioiden päälle, ja jotta alueesta on saatu vehreä, sinne on tuotu vuosien varrella tonneittain multaa. Tuulelle, sateelle ja auringonpaahteelle altis sijainti asettaa haasteensa alueen vihersuunnittelulle, samoin iso kävijämäärä.
Petri Pulli kuuluu Linnanmäen puisto- ja visuaaliosastoon ja pääsee toteuttamaan myös teemoitusrakentamista eli laitteiden, pelien sekä rakennusten ulkoasua.
– Minulla on ollut aika vapaat kädet toteuttaa visioitani, ja se on mukavaa, sanoo Pulli.
