Hyppää pääsisältöön

Niillas Holmbergin kahdeksan vinkkiä saamelaiskirjallisuuteen

Näyttelijä Niillas Holmberg, Arktinen Odysseia, kansallisteatteri, 7.3.2017.
Runoilija Niillas Holmberg Näyttelijä Niillas Holmberg, Arktinen Odysseia, kansallisteatteri, 7.3.2017. Kuva: Jari Kovalanen / Yle arktinen odysseia

Niillas Holmberg on Kirjojen Suomen runoileva ovimies saamelaiseen kirjallisuuteen. Hän on saamelainen nuoren polven runoilija, muusikko, näyttelijä sekä kansalaisaktivisti. Tutustu Holmbergin kirjavinkkeihin!

Monet ovat nostaneet Utsjoella vuonna 1990 syntyneen Niillas Holmbergin saamelaisen nykykirjallisuuden tulevaisuuden toivoksi. Holmbergin taiteelliseen repertoaariin kuuluu työskentely näyttelijänä, muusikkona ja lyyrikkona. Holmberg on julkaissut viisi runokokoelmaa.

Lue kahdeksan tärppiä saamelaiskirjallisuuteen

Saamelaiset ovat EU:n ainoa alkuperäiskansa, mutta mitä me valtaväestöön kuuluvat tiedämme saamelaisesta kirjallisuudesta? Kirjojen Suomi pyysi Niillas Holmbergia valitsemaan kirjat, jotka jokaisen suomalaisen tulisi lukea. Holmbergin tärpeissä on mukana seitsemän kaunokirjallista teosta ja yksi tietokirja.

Perustelut ovat Holmbergin itsensä kirjoittamat.

1. Nils-Aslak Valkeapää: Aurinko, isäni

Nils-Aslak “Ailu” Valkeapää aina ensimmäisenä mielessä. Kutkuttaa tokaista, että niin on aina ollut, niin on aina oleva. Ailu on kiistatta saamelaiskirjallisuuden tärkein nimi. Aurinko, isäni (Beaivi Áhčážan, Dat, 1988) on yksi niistä teoksista joiden kohdalla on selvää, että runoilija on ladannut työhön koko olemuksensa. Kyseessä on vienosti eeppinen kuvaus Saamenmaasta ja saamelaisista, jossa lukija viedään maailman alusta maailman loppuun.

Kertojan voi nähdä milloin shamaanina, milloin taiteilijana – lähinnä kuitenkin jonkinlaisena poikkeusyksilönä. Alkuperäiskansoille ominainen syklinen aikakäsitys valkenee lopussa, kun maailman tai elämän loppu paljastaakin kaiken loputtomuuden.

Teos valittiin Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi 1991. Suomennos julkaistiin seuraavana vuonna. Vaikka runojen kieli on pohjoissaamen kielen sointuisuuden ilotulitusta, olisi vaikeaa kuvitella paremmin onnistunutta suomennosta, kiitos Pekka Sammallahden.

2. Kerttu Vuolab: Valon airut

Kuten saamelaiskulttuurin professori Veli-Pekka Lehtola on todennut, saamelainen kirjallisuus on tulosta kahden perinteen, oman suullisen sanankäytön ja eurooppalaisen kirjallisuuden, risteämisestä. Kerttu Vuolabin Valon airut (Bárbmoáirras, Davvi Girji, 2008) on tuhti esimerkki saamelaisen tarinankerronnan metamorfoosista kirjalliseen muotoon.

Kirja onnistuu sisältämään tarinoinnin moniulotteisuuden kolmessa tasossa edeten. Luonnonilmiöt saavat osakseen personifikaatioiden värittämän vuorovaikutussuhteen. Niiden rinnalla kulkee seikkailun täyteinen tarina sisaruksista. Kolmannen tason muodostavat kirjailijan suvultaan kuulemat tarinat.

Siinä missä Valkeapään Aurinko, isäni toimii osuvana runokuvauksena saamelaiskulttuurista, tämä on erinomainen vastine proosaa. Vuolab on kotoisin Tenojoen yläjuoksulta, jossa puhuttu pohjoissaame on ehkä koko Saamenmaan rikkainta, ja hänet tunnetaankin isoäitimäistä kielikylpyä vastaavasta läsnäolosta. Hänen kielenkäytön kirjavuutta voisi rinnastaa teoksen kuvitukseen, josta vastaa kirjailija itse. Valon airut voitti vuonna 2017 ensimmäistä kertaa myönnetyn Lapin kirjallisuuspalkinnon.

3. Runoantologia En laske, en koskaan (toim. Kaija Anttonen)

Kahden eri kulttuurin parissa kasvamista voisi äkkiseltään pitää etuoikeutena. Asia ei kuitenkaan ole aina niin yksinkertaista; joskus voi käydä niin, että vieraat ihmiset päättävät laittaa ikimuistoiset kotiseutusi veden alle, opettaa väkipakolla häpeämään omia vanhempiasi ja kaikkea mikä heidän elämään liittyy. Joskus käy niin, että kestävän luontosuhteen sijaan sinua kannustetaan kuluttamaan, kilpailemaan ja ajattelemaan bemariasi. Sodanjälkeinen saamelaisrunous on lähes kauttaaltaan kaiken tämän ilmentämistä.

Runoilijat ovat kantaneet poikkeuksellisen suurta vastuuta saamelaisten kirjallisesta tuotannosta. Mistä tahansa se juontuukin, Kaija Anttosen toimittama ja kääntämä runoantologia on juuri siksi suurimpia suomenkielisiä ikkunoita saamelaiskirjallisuuteen. Antologiaan valikoituneet runoilijat ovat Rawdna Carita Eira, Sara Margrethe Oskal, Rose-Marie Huuva, Inghilda Tapio, Synnøve Persen, Rauni Magga Lukkari ja Nils-Aslak Valkeapää. Käännökset ovat ilahduttavan tasapainoista ja huolellista jälkeä. Kirjassa on myös tutkija Hanna Mattilan artikkeli saamelaisrunoudesta.

4. Niilo Aikio: Tanssi paholaiselle

Jávrri-Juhán Niillas eli Niilo Aikio toi esikoisromaanillaan Tanssi paholaiselle (Dánsa birui, Davvi Girji, 2014) kaivatun tuulahduksen saamelaiseen proosakirjallisuuteen. Aikion mukaansatempaava ja tunnelmaltaan vivahdeikas romaani sijoittuu noin sadan vuoden takaiseen Tenojokilaaksoon ja sen tuntureihin. Tanssi paholaiselle kertoo nuoren naisen ja tämän aviottoman lapsen selviytymistarinaa maailmassa, jonne syntisen luonnonkansan pelastukseksi myyty lestadiolaisuus ilmenee lähinnä karvat pystyyn nostattavana kaksinaismoralismina.

Kirja tuntuu salakavalasti alleviivaavan sitä tosiasiaa, että sama konservatiivisuus vallitsee alueittain vielä tänäkin päivänä. Kirjan tapahtumat ovat perua Aikion mummoltaan kuulemista kertomuksista. Lapsuuden tarinatuokioista on varmasti lähtöisin myös kirjailijan rikas mutta samalla lukijaa miellyttävä kevyt kielenkäyttö. Esikoisromaania seurasi pian novellisarja Niga, jonka jatko-osakin on jo tuloillaan.

5. Inger-Mari Aikio: Aurinko juo kermaa

Ruotsin saamelainen runoilija Paulus Utsi kirjoitti laidunmaitten hävittämisestä useita vuosikymmeniä sitten. Samaa laulua ovat kailottaneet lähes kaikki sen jälkeiset merkittävät saamelaisrunoilijat. Yksi runoilija kuitenkin erottuu; Inger-Mari "Ima" Aikio on oman tiensä kulkija.

Vuosituhannen alkumetreillä hän oli Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana runoteoksellaan Maailmalta tähän, joka käsittelee raskautta ja esikoisen ensi vuosia. Aikion kasvu runoilijana ilmeni itsen vaikenemisena. Äitiys-kokoelmaa seurannut Suonet oli selkeä askel kohti persoonatonta aistintaa, ja tuorein teos, Aurinko juo kermaa, (Beaivváš čuohká gaba, Dat, 2014) ilmentää samaa kehitystä.

Runojen haikua muistuttava rakenne, vuodenaikasidonnaisuus sekä minästä vapaa tyyli tekevät Japani-vertauksen luontevaksi, mutta tässä tapauksessa ei kuitenkaan ole syytä mennä merta edemmäs kalaan. Yhtäläisyys johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että kuten kaukoidän kansojen niin myös saamelaisten maailmankatsomukseen on kuulunut perusajatus siitä, että ihminen on vain osa organismia, jota kutsutaan luonnoksi. Esimerkiksi saamelaiset joiut ovat sanalliselta ilmaisultaan useimmiten niukkaa ympäristön havainnointia.

Aurinko juo kermaa on itseasiassa runomusiikkiteos, koska se sisältää kirjan lisäksi äänilevyn. Ima lukee runojaan luontoäänimaisemaan, joka tämän tästä sulautuu suomalaisen livelooppauksen urantuurtajan, Miro Mantereen, musiikilliseen antiin.

6. Veikko Holmberg: Tuuru-karhu ja eläinlääkärin lasku

Veikko Holmbergin Tuuru-karhu ja eläinlääkärin lasku (Duvro-guovža ja šibitdoaktára rehket, Davvi Girji, 1995) on saamelaisen lastenkirjallisuuden helmiä ja ainoita suomennoksia. Se on yhteiskuntakriittinen kertomus karhusta, jonka pentu sairastuu syötyään metsään hylätyn kumisaappaan. Tuuru-karhu on pinteessä, koska sillä ei ole varaa eläinlääkärin palveluksiin, eikä se tahdo lyöttäytyä sirkukseen ihmisten pällisteltäväksi.

Tarina on täynnä heijastuksia varsin tutusta dilemmasta. Saamelaiset eivät monien muiden vähemmistökansojen tavoin valinneet modernia elämää osakseen, vaan heidät pakotettiin siihen missä vähin erin, missä silmänräpäyksessä. Teollisen yhteiskunnan oravanpyörään osallistuminen, tavalla tai toisella, on yhä monien mielestä täysin kelvoton ja vääristynyt elämäntapa, mutta kun siihen lapsesta asti ohjelmoidaan, niin selviäminen ilman täyttä omistautumista saattaa tuntua mahdottomalta.

Tämä selittää osin alkuperäiskansojen alkoholisoitumista ja pöyristyttäviä itsemurhatilastoja. Siinä muuten ajateltavaa niille, jotka kritisoivat kaivoksia vastustavia saamelaisia kännyköiden omistamisesta.

Holmbergin lasten tarinan jatko-osa, Duvro-guovža ja skohtermáđii, julkaistiin 2014, mutta sitä ei ole suomennettu. Tuuru-karhu ja eläinlääkärin lasku on Marja Helanderin kuvittama.

7. Johan Turi: Kertomus saamelaisista

Ruotsin saamelainen Johan Turi on saamelaisen kirjallisuuden uranuurtaja ja kulttuurihistoriallisesti tärkeimpiä saamelaisia. Kertomus saamelaisista (Muitalus sámiid birra, 1910) on ensimmäinen saamelaisen kirjoittama kirja.

Turi kirjoittaa esipuheessaan: "Minä olen saamelainen. Olen tehnyt kaikkia saamelaisten töitä ja minä tunnen saamelaisten olot läpikotaisin." Hän kuvaa muun muassa poronhoitoa ja jutaamista, metsästystä, perinteistä terveydenhoitoa ja mytologiaa. Hän jakaa myös suullista perimätietoa, joka sisältää esimerkiksi varsin kohtalokkaan kohtaamisen ensimmäisen uudisasukkaan kanssa.

Mainittakoon vielä Kertomus Lapinmaan tuntemattomista eläimistä, joka kuvaa saamelaisten ja Ruotsin kuningaskunnan välistä kanssakäyntiä. Kertomus saamelaisista sisältää myös Turin piirtämiä kuvia monista kirjan aiheista. Kirja on merkittävä lähde saamelaiskulttuurin ja alkuperäinkansojen tutkimuksessa. Samuli Aikion suomennos julkaistiin vuonna 1979.

8. Veli-Pekka Lehtola: Saamelaiskiista

Sortaako Suomi alkuperäiskansaansa? Tähän kysymykseen saamelaiskulttuurin professori Veli-Pekka Lehtola pyrkii Suohpanterrorin kuvittamalla pamfletillaan vastaamaan.

Jännitys sikseen, totuus on kiistaton. Katsoo sitä sitten kansainvälisten sopimusten, alkuperäiskansain oikeuksien tai miksei vaikka Suomen perustuslain vinkkelistä, niin sortaahan se. Saamelaiskiista on erinomainen, selkokielinen kuvaus siitä, miten rakenteellisella disinformaatiolla saadaan aikaan hämmennystä ja epäselvyyttä, johon vedoten hallitus toisensa perään jättää surullisenkuuluisan ILO-sopimuksen ratifioimatta.

Teos luotaa ja analysoi myös parin vuoden takaisen saamelaiskäräjälakiesityksen tuomaa polemiikkia saamelaismääritelmästä niin päätäntävallassa kuin yleisessä keskustelussakin. Saamelaisten itsemääräämisoikeudesta ei ole tietoakaan. Kun saamelaiskulttuurin elinvoimaisuudesta neuvotellaan, pääsevät asianomaiset kuultaviksi joskus. Lehtolan johtavaksi kysymykseksi muotoutuukin se, miksi saamelaiset nähdään Suomessa jääveinä omissa asioissaan.

Nillas Holmbergin kotisivut
Perjantai-dokkari: Näpit irti saamenpuvusta
Niillas Holmberg Youtubessa
Niillas Holmberg Vimeossa

Niillas Holmberg on hieman kiukkuinen
Niillas Holmberg ja Yle Kulttuuri / #kulttuurinvälikysymys:

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Kirjojen Suomi

  • Lapsen kurittaminen ei kannata, sen tiesi jo Teuvo Pakkala

    Lapsen kurittaminen ei kannata, sen tiesi jo Teuvo Pakkala

    Koivuniemen herra on jo Suomessa pantu eläkkeelle, mutta lapsia kasvatetaan edelleen kurittamalla. Ei kannattaisi. Sen osoittavat nykytutkimus ja Teuvo Pakkalan lapsinovellit, jotka hän kirjoitti 1800-luvun lopussa.

  • Kahtiajakautunut maa matkalla uuteen sotaan – lue 30-luvun klassikoita e-kirjoina

    Lukulista 30-luvulle.

    Kirjojen Suomi on kertomus satavuotiaasta Suomesta ja sen vaiheista. Nyt matkamme kulkee läpi dramaattisen 30-luvun. Vuosikymmen jätti jälkeensä monia klassikoita: Toivo Pekkasen työläisromaanin Tehtaan varjossa ja Hella Wuolijoen näytelmät. Runoilija Saima Harmaja kirjoitti koko tuotantonsa 30-luvulla. Olavi Paavolainen kuvasi esseissään ajan henkeä ja F.E. Sillanpää sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon.

  • Nämä kirjat muuttivat elämäni – tutustu tarinoihin

    Riku Rantala, Maija Vilkkumaa ja Sanna Stellan kertovat

    Kirjat korvasivat Antti Tuurille perheen, mullistivat Riku Rantalan elämän 6-vuotiaana ja Maija Vilkkumaa löysi Saima Harmajasta sielunsisaren teini-iässä. Mikä kirja on sinulle tärkein? Kerro lempikirjastasi meille.

  • "Romaani kuvaa sitä, kuinka vaikeaa on nuorena naisena vaeltaa" - Maija Vilkkumaan verkkolukupiirissä keskusteltiin sukupolvista ja selviytymisestä

    Maija Vilkkumaan verkkolukupiirin loppukeskustelu

    Muusikko Maija Vilkkumaan vetämässä verkkolukupiirissä on luettu Anja Kaurasen (nyk. Snellman) romaani Sonja O. kävi täällä (1981). On loppuyhteenvedon aika: mitä ajatuksia kirja herätti niissä, jotka lukivat sen vuosien jälkeen uudestaan ja niissä, jotka tarttuivat siihen ensi kerran? Keskusteluun voi edelleen osallistua!

  • Kuka saa kirjallisuuden Nobelin 2017?

    Kirjallisuuden Nobel-palkinnon saaja julkistetaan klo 14

    Ruotsin akatemia ilmoittaa torstaina klo 14 tämänvuotisen kirjallisuuden Nobel-palkinnon saajan. Kirjallisuustoimittaja Seppo Puttonen esittelee ennakkosuosikkeja ja pohtii, mitkä seikat vaikuttavat valintaan.

  • Viekää vaikka munat, mutta kulutusta en lopeta! Kolmen dystopian totuus kapitalismista

    Poimi Pietari K. kävi täällä -essee ja podcast täältä

    Margaret Atwoodin romaaniin perustuva hittisarja The Handmaid’s Tale -sarja on dystopia naisten orjuuttamisesta, mutta se kertoo ennen kaikkea ilmastonmuutoksesta. Ehkä dystopiakirjallisuuden suosio johtuu siitä, että muutokset tuntuvat mahdottomilta toteuttaa demokraattisesti. Selviämmekö planetaarisista haasteista ilman toisten orjuuttamista ja väkivaltaa? Lue essee tai kuuntele podcast täältä!

  • Putoanko minä? Olen lukenut 1920-luvun tyttökirjoja ahdistukseen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Keskiluokkaa ahdistaa, sillä nykyään edes koulutus ei takaa hyvää työpaikkaa ja palkkaa. Luen 1920-luvun tyttökirjoja, joissa on jotain tuttua. Niistä näkyy, että yhteiskunnallisilla luokka-asemilla leikittely on mahdollista ainoastaan rikkaille. Downshiftaaminen oli tuttu ilmiö jo viime vuosisadan alussa. Lue kirjaessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Kirjoitan päälauseita. Timo Soini kirjoittaa päälauseita. Uskottavat miehet kirjoittavat niin.

    Pietari K. kävi täällä -podcast ja essee lukeville

    Pietari K. kävi täällä -podcast ja esseesarja lukeville ihmisille. Jos Suomen historiasta haluaa sanoa jotain painavaa, kirkasta ja samalla moniselitteistä, on käytettävä koivuklapeja: kovia ja lämpöarvoltaan suuria lauseita. Se lisää kirjoittajan uskottavuutta, mutta on riittävän moniselitteistä. Samalla kommentoija saa sytykettä omalle itserakkaudelleen.

  • Laura Gustafsson: Ihmiseläin teki massiivisen virhearvioinnin

    Ihminen selviäisi, vaikka eläimet saisivat oikeuden elää.

    Jos eläimille annettaisiin yksinkertaisin perusoikeus, oikeus elämään, talous ja ehkä koko yhteiskunta ajautuisivat hetkelliseen kaaokseen. Järjestelmät kuitenkin muuttuvat, ja ihminen on sopeutuva laji, kirjailija Laura Gustafsson kirjoittaa kolumnissaan.

  • Katja Kettu: Lällällää, helvettiäpä ei ole

    Kirsi-mummon kuolema sai Katja Ketun ajattelemaan jumalaa.

    Minulta kuoli hiljattain mummo. Kirsti Inkeri Heikkinen. Sinänsä Kirsti Inkerin kuolemaan ei liittynyt mitään tavatonta, mutta kuolema pistää miettimään mahdollisuutta kuolemanjälkeisestä olotilasta. Elo ilman jumaluutta on kolkkoa ja ankaraa, kun tulee kysymys kuolemasta ja olemisen rajallisuudesta, Katja Kettu kirjoittaa kolumnissaan.

  • Johannes Ekholm: Ratkaisu ahdistukseen on kollektiivinen tai sitä ei ole

    Opittu kuva työn sankarista on vahingollinen ja vaarallinen.

    Emme tarvitse enempää työtä ja pitempiä ansioluetteloita, vaan enemmän ajan haaskausta, tehottomuutta, huolettomuutta ja huolimattomuutta! Enemmän kiusallisia hiljaisuuksia, katkoksia flowhun, jumitusta ja yhteistyöstä kieltäytymistä, kirjoittaa Johannes Ekholm kolumnissaan.

  • Kirjojen Suomi – elämyksiä lukemalla

    Valitsimme kirjan jokaiselta itsenäisyyden vuodelta

    Kirjallisuustoimittajat Seppo Puttonen ja Nadja Nowak ovat valinneet jokaiselta Suomen itsenäisyyden vuodelta yhden kirjan. Suurin osa kirjoista on luettavissa e-kirjoina vuoden 2017 loppuun saakka. Mitkä kirjat olisit itse valinnut?

  • Lukemista vailla? Anna Kirjakoneen auttaa!

    Pääset lukemaan sinulle sopivan teoksen suoraan täältä.

    Ylen Kirjakone auttaa löytämään luettavaa melkein sadan kotimaisen kirjan joukosta. Kirja on luettavana suoraan sivuilta.

  • Ahneus ja pahuus hiipivät kirjoihin – näihin teoksiin kiteytyy 1980-luku

    Seppo Puttosen suositukset luettavissa e-kirjoina

    John Lennonin murha löi karmaisevalla tavalla leiman alkaneelle vuosikymmenelle. Mies, joka oli 1960-luvulta alkaen laulanut ja puhunut rakkauden puolesta ja sotaa vastaan, surmattiin kadulle New Yorkissa. Usko maailman ja ihmisten hyvyyteen oli murentunut. Ahneus ja pahuus olivat hiipineet ihmisten sisään. Tutustu 1980-lukuun ja lue nämä kymmenen teosta e-kirjana suoraan Kirjojen Suomen verkkosivuilta.

  • Poimi e-hömppäkirja luettavaksesi täältä

    Jaa kesän parhaat kirjat hashtagilla #hömppäkirjalista

    Ei syytä paniikkiin, vaikka olisit nalkissa mökillä ilman luettavaa. Voit lukea Kirjojen Suomen e-kirjoja! Nämä kirjat viihdyttävät ja saavat suupielet kohoamaan, vaikka viikonloppu ei hellisikään helteillä. Kirjojen Suomella on käynnissä pro hömppä -liike.

  • Pentti Saarikoski, Paul Auster ja tahto nähdä tulevaan

    Paul Auster, Pentti Saarikoski ja maailman tila

    Amerikkalaiskirjailija Paul Auster vieraili Suomessa syyskuun alussa. Samana viikonloppuna muistettiin runoilija Pentti Saarikoskea, joka olisi täyttänyt 80 vuotta. Sekä Austerin että Saarikosken tekstit osuvat poliittisiin murroskohtiin, joissa voi nähdä paljon samankaltaisuutta.

  • Kuinka sitä ollaan hyvä mies, Juha Itkonen?

    Opiskelijan ja kirjailija kirjeenvaihto miesten kesken

    Kirjoitin intiimin kirjeen, jonka pääsisältö on seksi, ja lähetin sen kirjailija Juha Itkoselle. Sitten odotin. Pelkäsin kasvojen menetystä monta pitkää päivää. Sitten Juha vastasi. Onneksi hän osoittautui hyväksi mieheksi.

  • Mikä on Kirjojen Suomi?

    Mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme?

    Kirjojen Suomi on Ylen monikanavainen kirjallisuuskokonaisuus, joka tutkii mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme ennen ja nyt, ja miten asiat ovat muuttuneet aikojen saatossa. Kirjojen Suomi on osa Suomi 100-hanketta, ja kestää koko juhlavuoden 2017.

  • Kirjojen Suomen kumppanit

    Yle ja parikymmentä muuta tahoa ovat lukemisen asialla.

    Kirjojen Suomi on Ylen suursatsaus kotimaiseen kirjallisuuteen vuonna 2017, ja sen toteutumiseen on tarvittu laajaa yhteistyötä. Kiitos kaikille kumppaneille!