Hyppää pääsisältöön

Cityluonto: Kasteliero on kaupungin innokkain puutarhuri

Kasteliero lätäkössä
Kasteliero lätäkössä Kuva: Sara Vertanen Kastemato

Kastemato eli kasteliero on puutarhurin paras ystävä. Se muokkaa maata ja huolehtii lehtijätteen kompostoinnista. Tavallisen kaupunkipuiston alla voi työskennellä jopa satojen kilojen uuttera biomassa.

Sateen jälkeen kuuluu lits läts, kun kastemadot liiskautuvat kenkien alla. Jos maa on kovin märkä, lierojen täytyy nousta pinnalle hakemaan happea. Sateisina päivinä asvaltilla voi kiemurrella suorastaan matomatto, mikä kielii lierojen määrästä maanpinnan alla.

Jos keskikokoisen kaupunkipuiston nurmen alta kaivettaisiin madot esiin ja punnittaisiin, vaaka näyttäisi satojen tai jopa tuhannen kilogramman lukemia.

– Se on suuri biomassa. Paljon enemmän eläinbiomassaa kuin mitä on kissoja, koiria, puluja, hanhia, hirviä metsässä tai muuten. Tällä biomassalla on hyvin tärkeä merkitys maaperälle, vakuuttaa Helsingin yliopiston professori Heikki Setälä, joka on tutkinut kastematoja jo 30 vuotta.

multainen kasteliero
multainen kasteliero Kuva: Sara Vertanen Kastemato,Kasteliero
Kastelierot saattavat elää jopa kymmenvuotiaiksi

Isoimmat kastelierot kaivautuvat jopa parin metrin syvyyteen, kun taas pienemmät peltolierot viihtyvät lähempänä pintaa ja vaihtavat paikkaa tämän tästä.

– Suurimmat kastelierot voivat painaa viisi grammaa, ja ne saattavat elää Pohjolassa jopa kymmenvuotiaiksi, sanoo Heikki Setälä.

Setälän mukaan kylmän maaperän ansiosta lierot elävät hieman pitempään kuin keskieurooppalaiset sukulaisensa. Vanhimmilla syväkaivajilla on myös isoimmat kolot.

– Ne voivat elää samassa kolossa lähes koko elämänsä ja talvehtia routarajan alapuolella, kertoo Setälä.

Koukkuun laittaminen on madolle epämiellyttävä kokemus

Kastemadot ovat puutarhurien lisäksi myös onkimiehen parhaita kavereita. On tutkittu, että lierot pelkäävät kontiaisen kaivuuääniä. Niinpä jotkut amerikkalaiskalastajat pyytävät lieroja omintakeisella tavalla.

– He iskevät puuvaajan eli paalun maahan ja toisella puulla hankaavat vaajaa. Tällä tavalla maanpinta saadaan värisemään. Värinä muistuttaa kontiaisen kaivuuääntä, jolloin lierot nousevat pintaan, kuvailee Heikki Setälä.

Nykytiede on selvittänyt, että madolla on tuntoaisti. Tiedetään, että koukkuun laittaminen on madolle epämiellyttävä kokemus.

– Jos haluaa olla oikein madon tai lieron ystävä, kannattaa siirtyä onkimaan taikinan tai synteettisten lierojen avulla, neuvoo Heikki Setälä.

Kehikko nurmikolla, johon kaadetaan vettä
Tutkijat pyytävät matoja kehikon ja sinappiveden avulla. Kehikko nurmikolla, johon kaadetaan vettä Kuva: Sara Vertanen Kehikko
Lierot hämmästyttävät tutkijoita yhä enemmän

Töölönlahden puisto Helsingissä on yksi niistä paikoista, joissa tutkijat tarkkailevat mm. kastematojen levinneisyyttä ja miten ilmastonmuutos siihen vaikuttaa. Tällä hetkellä tiedetään, että joitakin lierolajeja löytyy koko Suomesta, mutta osa niistä viihtyy vain Etelä-Suomessa.

Mikä saa professorin innostumaan kastelierojen ihmeellisestä maailmasta vielä kymmenien vuosien jälkeen?

– Varmaan moni muistaa, kun koulukirjoissa puhuttiin tikapuuhermostosta ja että ei niillä madoilla taida aivojakaan olla. Mutta niillä on niin käsittämättömiä käyttäytymispiirteitä, että ne vaan jaksavat meitä tutkijoita hämmästyttää vuosi vuodelta yhä enemmän, vastaa Setälä.

Professori Heikki Setälä, Helsingin yliopisto
Professori Heikki Setälä, Helsingin yliopisto Professori Heikki Setälä, Helsingin yliopisto Kuva: Sara Vertanen Heikki Setälä

Kuuntele juttu kaupunkilierojen elämästä:

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Tikli

    Tikli on osittaismuuttaja.

    Talitiaista vähän pienempi tikli on korea ilmestys; siivellä on leveä keltainen juova ja päässä valkoista, punaista ja mustaa. Päältä lintu on kellanruskea, vatsasta valkoinen ja rinnasta oranssi. Nuoren rinta, kupeet ja selkä ovat viiruiset, pää harmaanvalkoinen. Laulu on särisevää visertelyä, johon sekoittuu näppäileviä ”did, diklit, dididlit…” -kutsuääniä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Räkättirastas

    Räkättirastas on äärimmäisen yleinen koko Suomessa.

    Räkättirastaan selkä on punaruskea, pää ja pyrstö harmaat, vatsa valkoinen. Rinta ja kupeet ovat täplikkään kellertävät. Äänet ovat erilaista räksytystä; räkättirastas on hyvin äänekäs.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Fasaani

    Fasaani syö siemeniä, kasvinversoja ja pikkuötököitä.

    Fasaanin ruumis on kesykyyhkyn kokoluokkaa, mutta pyrstö poikkeuksellisen pitkä; koiraalla 35–45 cm ja naaraalla 20–25 cm. Koiras on suureksi osaksi kuparinpunainen, mutta siivillä ja hartioilla on mustaa, valkoista ja harmaata kirjailua. Posket ja heltat ovat kirkkaanpunaiset. Naaras on kauttaaltaan kellanruskea mustin täplin

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuusitiainen

    Kuusitiainen on yleinen Etelä-Suomessa.

    Kuusitiainen on vieläkin pienempi ja vilkkaampi kuin sinitiainen. Sillä on sinertävänharmaa selkä- ja likaisenvaalea vatsapuoli. Päälaki on musta, posket ja niskalaikku valkoiset.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Talitiainen

    Talitiainen on utelias ja kekseliäs etsiessään ravintoa.

    Talitiainen on suurin tiaisemme, varpusen kokoinen. Sillä on keltainen vatsa, musta päälaki ja valkoiset posket, vihreä selkä ja siniharmaat siivet. Musta vatsajuova on koiraalla leveä, naaraalla kapea.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Varpuspöllö

    Varpuspöllö elää samoilla seuduilla kesät talvet.

    Varpuspöllö on vain punatulkun kokoinen, mustarastasta pienempi, lyhytpyrstöinen pöllö. Yläpuoli on valkopilkkuisen ruskea, alapuoli tummajuovaisen vaalea. Silmät ovat pistävänkeltaiset. Koiraan soidinääni on punatulkun ääntä muistuttava vihellys ”pyy, pyy…”.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Puukiipijä

    Puukiipijä liittyy syksyllä tiaisten talviparveen.

    Talitiaista vähän pienempi ja solakka puukiipijä on päältä valkopilkkuisen ruskea ja alta valkoinen. Sillä on pitkä ja ohut, kaareva nokka. Helpointa puukiipijä on tunnistaa liikkumistavasta: lintu kipuaa nykivästi puunrunkoa ylöspäin ja lennähtää kohta toisen puun tyvelle.

  • Minnan kääpäkävelyn valmentajat vinkaavat: Näin löydät elämää metsästä

    Metsäluonnon asukkaista valtaosa on pieniä ja piilottelevia.

    ”Onko totta että mitä enemmän metsässä hidastaa ja rauhoittuu, sitä paremmin huomaa ympäröivää luontoa – sen erilaisia muotoja, värejä, yksityiskohtia ja kauneutta? Ja sitä pienempiä ja vaivihkaisempia tapahtumia pääsee näkemään?” Lähden testaamaan tätä ajatusta Evolle, jossa sijaitsee eräs Etelä- Suomen laajin vanhan metsän alue. Metsäluonnon asukkaista valtaosa on hyvin pieniä ja piilottelevia. Aion sukeltaa tähän hiljaiseen maailmaan.

  • Suojele jokamiehenoikeuksia – osallistu Minä ja mun puu -kampanjaan

    Millainen on sinun puusi?

    Minä ja mun puu -kampanja kerää rakkaimpien puiden tarinoita ja kuvia Yle Luonnon sivuille ja someen 25.8.–7.10.2018. Kampanja on osa Mennään metsään -kokonaisuutta, jonka tavoitteena on saada jokamiehenoikeudet Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle.

  • Puut kertovat toisilleen, jos joku hyökkää

    Uusi luontosarja Elävät puut alkaa TV1:ssä 9.9. klo 18.15.

    Tiesitkö, että puut viestivät keskenään? Kun toukka hyökkää puun kimppuun ja alkaa nakertaa sen lehtiä, alkaa prosessi, jota ihmisaistit eivät havaitse. Ylen uusi neliosainen Elävät puut -luontosarja avaa puiden salaperäistä ja varsin näkymätöntä elämää uudella tavalla ja upeaa, kuvaaja Jari Salosen tarkkaa, ympärivuotista luontokuvausta hyödyntäen.

  • Mikä on Mennään metsään -kampanja?

    Suojellaan jokamiehenoikeuksia menemällä metsään.

    Suojellaan jokamiehenoikeuksia menemällä metsään! Yle juhlii metsää ja jokamiehenoikeuksia Mennään metsään -kampanjalla Suomen luonnon päivästä 25.8.2018 alkaen. Tule mukaan viemään jokamiehenoikeuksia Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle.

  • Tutkija: ”Ilman sieniä Suomessa ei olisi metsiä"

    Maapallo olisi hyvin erilainen paikka ilman sieniä

    Ilman sieniä Suomessa ei ehkä olisi metsiä, sillä männyt, kuuset ja muut puumme esiintyvät aina yhdessä sienikumppanin kanssa. Sienet pysäyttivät myös fossiilisten polttoaineiden synnyn: lahottajasienten kehittyminen kivihiilikaudella pysäytti eloperäisen materiaalin kertymisen maanpinnalle.

  • Mielistele Mielikkiä, lepyttele Tapiota! Metsän henget päättivät ihmisen kohtalosta vielä muutama sata vuotta sitten – riskejä henkien palvonnassa ei otettu

    Mikä oli Tapion pöytä, mihin vaikutti karhun ruokatorvi?

    Vielä sata vuotta sitten suomalaiset lepyttelivät ja palvoivat metsän henkiä ja haltioita välttyäkseen vahingoilta ja onnettomuuksilta. Koko ihmisen elämä oli tiukasti sidoksissa metsään. Tiedätkö sinä, mikä oli karsikkopuu tai Tapion pöytä? Entä mihin tarvittiin karhun ruokatorvea ja kynttä?

  • Unohdetusta kaarnikasta voisi tulla mustikan veroinen hittimarja

    Variksenmarja on erinomainen mehu- ja hillomarja.

    Suomalainen supermarja, terveellinen kuin mikä, helppo poimia, mehukas ja maukas säilöä, sato onnistuu lähes aina – tämänkö me jätämme karhuille? Vieläkin moni luulee variksenmarjaa syömäkelvottomaksi, vaikka kaarnikassa on elimistöä suojaavia antioksidantteja jopa enemmän kuin muissa luonnonmarjoissa. Ota parhaat säilöntäreseptit talteen.

  • Avara luonto syksyllä 2018

    Avaran luonnon uusia luontodokumentteja lauantaisin TV1:ssä.

    Avaran luonnon dokumentteja syksyllä 2018. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Merisää - Kotka Rankki: "Ohutta yläpilveä" on nyt historiaa

    Untuvapilvet olivat tuttuja saaren varusmiehille.

    Radion rannikkoasemien merisäätiedotus aloitetaan idästä. Listan toinen sääasema on Kotkan edustalla sijaitseva Rankin saari. Saarelta on tehty havaintoja muun muassa uhanalaista ja vaarantuneista lintulajeista. Linnakesaari avautui yleisölle vasta hiljattain.

  • Oletko luolaihminen – tunnetko Suomen rotkot ja onkalot? Testaa tietosi!

    Suomi on tuhansien luolien maa

    Sinäkö Suomen Indiana Jones vai kenties vasta Junior? Suomi ei ole ainoastaan tuhansien järvien, vaan myös tuhansien luolien maa. Valtaosaan niistä liittyy jokin kiehtova tarina – salakuljetusta, piilopaikkoja, piruja ja pontikan keittoa. Luola on tarjonnut ihmiselle suojan mitä erilaisimmista syistä. Testaa tietosi Suomen luolien historiasta, arkeologiasta ja geologiasta.

  • Tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa? Tee Yle Luonnon testi

    Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää.

    Suomi on ollut vuosimiljoonien aikana useita kertoja paksun mannerjäätikön peitossa. Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää, siirsivät ja siloittivat kiviä sekä kallioita. Paljasta sisäinen geologisi ja testaa, tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa.