Hyppää pääsisältöön

Kuinka sitä ollaan hyvä mies, Juha Itkonen?

Käsin kirjoitettu kirje, johon on liitetty laitaan Juha Itkosen kuva.
Käsin kirjoitettu kirje, johon on liitetty laitaan Juha Itkosen kuva. Kuva: Yle / Mika Hokkanen Kirjojen Suomi,Juha Itkonen,kirjojen suomi: pilkun jälkeen

Kirjoitin intiimin kirjeen, jonka pääsisältö on seksi, ja lähetin sen kirjailija Juha Itkoselle. Sitten odotin. Pelkäsin kasvojen menetystä monta pitkää päivää. Sitten Juha vastasi. Onneksi hän osoittautui hyväksi mieheksi.

Teksti: Aleksi Kauppinen

Aleksi: Tiedätkö sinä, Juha, kuinka sitä ollaan hyvä mies; kuinka sellaiseksi tullaan? Jos tiedät, jos sinulla on edes pientä vihiä siitä, voitko auttaa miestä mäessä? Miten sitä hyvänä miehenä olemista voi hengittää suomalaisena kirjailijana, isänä ja aviomiehenä?

Juha: Kysymys on todella suuri. En nyt ainakaan suoralta kädeltä koe osaavani neuvoa, miten hyväksi mieheksi tullaan. Tarkkaan viitoitettua ja kaikille sellaisenaan sopivaa reittiä tuskin on, ja ihan niin kuin kaikki muutkin miehet, olen tässä asiassa elämänmittainen opiskelija.

Oma seksuaalisuutemme on niin intiimi asia, että siitä puhuminen pelottaa.

Aleksi: Puoliso sanoi, että seksistä puhuminen on edelleen tabu. Hän kysyi, onko minun helppo puhua seksistä. Sanoin, että on. Puolen tunnin päästä itkin. Sattui. Ei siitä tainnut olla niin helppoa puhua.

Juha: En tiedä, mitä olette vaimonne kanssa puhuneet, mutta on varmasti parempi, että ne asiat on nyt puhuttu. Olette lähempänä toisianne kuin ennen.

Oma seksuaalisuutemme on niin intiimi, meitä itseämmekin askarruttava ja sitä paitsi elämämme aikana muuttuva asia, että siitä puhuminen pelottaa. Ei ole helppoa selittää itseään edes omalle puolisolleen. Sitä pelkää loukkaantuvansa itse tai loukkaavansa toista, ja pelko on aiheellinen, molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia. Niin on onneksi myös anteeksianto.

Minähän siitä seksistä jo yhden televisio-ohjelman verran juttelin, tosin melko turvallisessa kirjallisessa kehyksessä. Ehkä se onkin ainoa tapa, jolla seksistä julkisesti uskaltaudun puhumaan. Joskus kauan sitten minua kysyttiin vieraaksi johonkin seksiaiheiseen television viihdeohjelmaan. Paneelissa olisi pitänyt puhua hauskasti ja kevyesti suuseksistä tai naisen orgasmista tai jostain sellaisesta, en enää muista tarkasti – joka tapauksessa jänistin ja kieltäydyin. En vakavissani edes harkinnut, ajatus tuntui mahdottomalta.

Kyllä puolisosi siis taitaa olla oikeassa, seksistä puhuminen on edelleen tabu.

Kyllä puolisosi siis taitaa olla oikeassa, seksistä puhuminen on edelleen tabu. Tai ehkä tabu ei ole oikea sana, osoittaahan kyseinen edesmennyt viihdeohjelmakin, että seksistä kyllä halutaan puhua ja seksistä puhumista kuunnella. Jopa se, että kirjailijat puhuvat seksistä, on kiinnostavaa tai ainakin kiinnostavampaa kuin se, että kirjailijat puhuvat James Joycen Odysseuksesta.

Aleksi: Minä haluan taitavaksi kirjoittajaksi, koska täällä vain yksinkertaisesti pärjää paremmin, jos osaa kirjoittaa. Vaan kyllä minä tykkään tarinaakin iskeä. Me tehtiin poikien kanssa aikoinaan Lapin reissuja. Kerran oltiin Norjan puolella. Seurue hajosi keskellä Norjan erämaata horisonttiin ulottuvan luotisuoran tien varrella. Yksi halusi Hammerfestiin, satamaan kysymään töitä kala-alukselta. Loput halusivat takaisin Suomeen niin pian kuin mahdollista; ei oltu saatu pullakahveja kolmeen päivään, kun kenelläkään ei ollut varaa sellaisiin. Ovet pamahtivat kiinni. He lähtivät takaisin Suomeen, me jatkoimme Hammerfestiin.

Hammerfestissa minä vedin villapaidan päälle. Paikalliset olivat aamulenkillä minitrikoissa.

Löydettiin satama vaan ei kala-aluksia. Mutta yksi rapualuksen kapteeni löytyi. Hän kutsui meidät alukseensa kahville. Kello ei ollut vielä kahdeksaa, ja rapualuksen kapteeni iski konjakkipullon pöytään.

Sellaisia urotekoja sängyssä ja merellä, että Zeuksen temput jäivät toiseksi.

Kapu juotti meidät humalaan ennen kuin kello kävi kahtatoista. Mentiin laiturille kalastamaan. Minulla katkesi siima, ja painava uistin lensi sellaisella kaarella, että Suomen keihäsmiehet olisivat olleet ihmeissään. Kaveri sai valtavan sein, ja kapu paistoi tuoreimman ja maukkaimman fileen nopeammin kuin kukaan koskaan.

Vaan kapun tarinat ne vasta olivatkin jotain. Sellaisia urotekoja sängyssä ja merellä, että Zeuksen temput jäivät toiseksi.

Nyt kun muistelen noita tarinoita, urotekoja makuukamarissa, ne maistuvat yhtä suolaisilta kuin kalatarinat Halistenkosken sillalla Aurajoen varressa. Hyviä tarinoita olivat, ja yksi ikimuistoisimmista päivistä mitä muistan. Mutta se kontrasti – tuollaisten tarinoiden kertomisen ja rehellisen puheen välillä.

Aina silloin tällöin näillä reissuilla on puhuttu myös seksistä, eikä ikinä rehellisesti.

Juha: Sait minut hymyilemään. Olen osallistunut vastaavanlaisille retkille, tuntenut samaa laumasieluista yhdessäolon riemua, jota uroseläimet ilmeisesti aivan erityisesti tarvitsevat. Päihtynyt alkoholista ja jostain muustakin, naisten poissaolosta, miesporukan fiiliksestä; aika ajoin tällaiset pakomatkat ovat olleet minulle tärkeitä.

Aina silloin tällöin näillä reissuilla on puhuttu myös seksistä, eikä ikinä rehellisesti, ainoat seksistä puhumisen tavat tällaisissa yhteyksissä ovat jonkinasteinen rehvastelu tai vaihtoehtoisena strategiana ironinen itsensä vähättely. Jälkimmäistä voi tavata käsittääkseni vain itseni ikäisillä tai minua nuoremmilla miehillä, hammerfestilaisen rapualuksen arvatenkin jo elämää nähneen kapteenin en osaa kuvitella sellaiseen turvautuvan. Niinpä äijä antoi palaa ja lasketteli teille tarinoita urotöistään lemmen saralla. Osa niistä oli varmaan jopa tosia. Olisin mielelläni kuullut ne jutut, olisin voinut käyttää niitä hyödykseni kirjoissani.

Tarinasi aikana muistin, miten kymmenen vuotta sitten Lapissa istuin saunan lauteilla isäni ja hänen kaverinsa kanssa. Miehet olivat silloin kuusissakymmenissä ja minä itse kolmikymppinen. Puheet olivat roiseja. Isäni kaverin varsinkin, mutta myös oman isäni, rehvakkaasti hohotellen he muistelivat elämäänsä erityisesti 60-, 70- ja 80-luvuilla. Heillä tuntui olevan hauskaa. Miksei minullakin. Mutta koko maskuliinisen tarinoinnin yllä leijui myös tietty surumieli, melankolia, jota miehet itse ehkä eivät tunnistaneet mutta joka minulle oli itsestään selvää. He olivat jo vanhenevia miehiä. He valmistautuivat luopumiseen, pelkäsivät sitä mikä heillä oli edessään.

He pitivät minua nössönä nykymiehenä ja minä pidin heitä eräänlaisina reliikkeinä.

Siitä puhe mistä puute, niinhän sanotaan, ja sitä sanontaa minä mietin istuessani siinä heidän vieressään kolmikymppisenä tuoreena aviomiehenä ja silloin vielä vauvaikäisen pojan isänä, kaukana heidän elämäntilanteestaan, kaukana vaiheesta, jossa näitä elämän ruuhkavuosiksi kutsuttuja aikoja enää vain saunan lauteilla leppoisasti muistellaan.

He pitivät minua nössönä nykymiehenä. Minä pidin heitä eräänlaisina reliikkeinä, minua edeltäneen ja minun mielestäni tietyssä mielessä Suomen historian onnekkaimman miessukupolven edustajina. Heillä oli edellisen sukupolven oikeudet muttei heidän velvollisuuksiaan. He eivät sotineet mutteivät myöskään hoitaneet lapsia eivätkä kotitöitä. Heidän asenteensa hiukan harmitti, myönnän, mutta samaan aikaan he olivat minulle myös rakkaita ja tuttuja, pidin heistä sellaisina kuin he olivat, kuuntelin heidän impotenssin pelosta kumpuavaa rehvasteluaan ja sitä paitsi hyödynsin senkin hetken.

Lapin mökin saunaistunnosta lähti versomaan kolmas romaanini Kohti. Sen keskushenkilönä on kuusikymppinen mies, joka ajattelee seksiä ja menneitä naissuhteitaan varsin paljon ja samalla tavalla melankolisen pakkomielteisesti. Kahdenkymmenen vuoden kuluttua tiedän, ajattelenko itse sen ikäisenä niin.

Hyväksi mieheksi tuleminen? Jos sellaiseksi on mahdollista tulla, se tapahtunee vähitellen.

Aleksi: Minusta tulee heinäkuussa isä. Tavallaan jännittää, koska minä olen naisten kasvattama. Ovat sanoneet, että se on erittäin hyvä asia. Mutta omaan seksuaalisuuteeni kasvaminen ei ole ollut helppo tie. Eikä se mihinkään ole loppunut. Mitä minä itse, isänä, tulen opettamaan lapselleni tytöistä ja pojista?

Juha: Isyys. Mieheksi kasvaminen. Hyväksi mieheksi tuleminen. Jos sellaiseksi on mahdollista tulla, se tapahtunee vähitellen. Niinhän mieheksi tuleminen ylipäätäänkin, synnyimme poikina. Poika toivon mukaan säilyy sisällämme, ja ajattelen, että nuo hammerfestilaisen rapukapteenin jutut ja erilaisten miesseurueiden saunapuheet ovat itse asiassa nimenomaan pojan, eivät niinkään miehen puhetta, vaikka miesten puheina niitä pidetään.

Mies on se vakavampi ja vastuullisempi henkilö, joka aikuisena enimmäkseen olen. Vuosi vuodelta vähän viisaampi ja kypsempi ja enemmän elämästä ymmärtävä, naisistakin, naisen ja miehen yhteiselosta ja sitä usein seuraavasta jatkeesta, jota kutsutaan perhe-elämäksi. On selvää, että se on kasvattanut minua todella paljon. Antanut minulle valtavasti, toki välillä rasittanut ja koetellutkin, mutta se kuuluu asiaan, mitään arvokasta ei saa ilmaiseksi.

Vakuutan sinulle: mitään pelättävää ei ole.

Ja vanhemmuus on arvokasta. Isyyden kokemus on valtaisa ja jatkuvasti laajeneva. Muistan että ennen esikoiseni syntymää pelkäsin sitä. Elämänmuutos mietitytti aivan niin kuin se mietityttää sinua nyt. Halusin kyllä isäksi mutta samaan aikaan mietin, olisiko minusta siihen. Millainen isä minusta tulisi? Mitä lapsilleni opettaisin tai jaksaisinko opettaa heitä lainkaan? Olisinko liian itsekäs luopumaan omasta ajastani ja ajatuksistani, omasta itsenäisestä elämästäni?

Mutta en minä ollut. Etkä sinäkään ole. Sinusta tulee isä, se on mahtavaa, ja sitä paitsi luultavasti parasta, mitä sinulle miehenä saattaa tapahtua. Vakuutan sinulle: mitään pelättävää ei ole.

Aleksi Kauppinen kirjoitti haastattelun osana Turun yliopiston luovan kirjoittamisen kurssia.

Katso Pilkun jälkeen -ohjelman jakso, jossa Juha Itkonen puhuu seksistä

  • Kuinka sitä ollaan hyvä mies, Juha Itkonen?

    Opiskelijan ja kirjailija kirjeenvaihto miesten kesken

    Kirjoitin intiimin kirjeen, jonka pääsisältö on seksi, ja lähetin sen kirjailija Juha Itkoselle. Sitten odotin. Pelkäsin kasvojen menetystä monta pitkää päivää. Sitten Juha vastasi. Onneksi hän osoittautui hyväksi mieheksi.

  • Elina Hirvonen: Nationalismin edessä tarvitaan radikaalia mielikuvitusta

    Mikä on ihmisen ja maailman suhde

    Vastaus Eurooppaa ja ihmisoikeuksia horjuttavaan liikehdintään ei voi olla teknokratia tai hiljaisuus, vaan radikaali mielikuvitus. Ympäristökriisi, automatisaatio ja tekoälyn kehittyminen haastavat tulevaisuudessa yhä suuremmalla voimalla käsityksemme siitä, mitä on olla ihminen tässä maailmassa, kirjailija Elina Hirvonen kirjoittaa kolumnissaan.

  • Olisiko maailmanloppu mahdollista välttää scifin avulla?

    Pilkun jälkeen -ohjelman päätösjaksossa katsotaan kauas.

    Pilkun jälkeen katsoo päätösjaksossaan kauas. Scifi ja fantasia käyvät realistisen suomalaisen romaanikirjallisuuden kimppuun ja luovat uusia tulevaisuudenkuvia. Keskustelemassa ovat rap-artisti ja runoilija Paperi T eli Henri Pulkkinen, kirjailija-dokumentaristi Elina Hirvonen ja kirjailija Anu Kaaja.

  • Ajavatko pienoisromaanit tiiliskivien ohi? Haastattelussa Anu Kaaja

    Kirjailijoita kunnioitetaan enemmän kuin käsikirjoittajia

    Kirjailija-käsikirjoittaja Anu Kaaja arvelee kirjallisuuden kentän monipuolistuvan jatkossa. Kaunokirjallisuuden ensisijaisena haasteena hän näkee muutoksen ihmisten ajankäytössä. Teksti: Emmi Ketonen Anu Kaajan helmikuussa ilmestynyt ensimmäinen romaani Leda sijoittuu 1700-luvun Ranskaan.

Kirjojen Suomi

  • Kahtiajakautunut maa matkalla uuteen sotaan – lue 30-luvun klassikoita e-kirjoina

    Lukulista 30-luvulle.

    Kirjojen Suomi on kertomus satavuotiaasta Suomesta ja sen vaiheista. Nyt matkamme kulkee läpi dramaattisen 30-luvun. Vuosikymmen jätti jälkeensä monia klassikoita: Toivo Pekkasen työläisromaanin Tehtaan varjossa ja Hella Wuolijoen näytelmät. Runoilija Saima Harmaja kirjoitti koko tuotantonsa 30-luvulla. Olavi Paavolainen kuvasi esseissään ajan henkeä ja F.E. Sillanpää sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon.

  • Nämä kirjat muuttivat elämäni – tutustu tarinoihin

    Riku Rantala, Maija Vilkkumaa ja Sanna Stellan kertovat

    Kirjat korvasivat Antti Tuurille perheen, mullistivat Riku Rantalan elämän 6-vuotiaana ja Maija Vilkkumaa löysi Saima Harmajasta sielunsisaren teini-iässä. Mikä kirja on sinulle tärkein? Kerro lempikirjastasi meille.

  • "Romaani kuvaa sitä, kuinka vaikeaa on nuorena naisena vaeltaa" - Maija Vilkkumaan verkkolukupiirissä keskusteltiin sukupolvista ja selviytymisestä

    Maija Vilkkumaan verkkolukupiirin loppukeskustelu

    Muusikko Maija Vilkkumaan vetämässä verkkolukupiirissä on luettu Anja Kaurasen (nyk. Snellman) romaani Sonja O. kävi täällä (1981). On loppuyhteenvedon aika: mitä ajatuksia kirja herätti niissä, jotka lukivat sen vuosien jälkeen uudestaan ja niissä, jotka tarttuivat siihen ensi kerran? Keskusteluun voi edelleen osallistua!

  • Kuka saa kirjallisuuden Nobelin 2017?

    Kirjallisuuden Nobel-palkinnon saaja julkistetaan klo 14

    Ruotsin akatemia ilmoittaa torstaina klo 14 tämänvuotisen kirjallisuuden Nobel-palkinnon saajan. Kirjallisuustoimittaja Seppo Puttonen esittelee ennakkosuosikkeja ja pohtii, mitkä seikat vaikuttavat valintaan.

  • Viekää vaikka munat, mutta kulutusta en lopeta! Kolmen dystopian totuus kapitalismista

    Poimi Pietari K. kävi täällä -essee ja podcast täältä

    Margaret Atwoodin romaaniin perustuva hittisarja The Handmaid’s Tale -sarja on dystopia naisten orjuuttamisesta, mutta se kertoo ennen kaikkea ilmastonmuutoksesta. Ehkä dystopiakirjallisuuden suosio johtuu siitä, että muutokset tuntuvat mahdottomilta toteuttaa demokraattisesti. Selviämmekö planetaarisista haasteista ilman toisten orjuuttamista ja väkivaltaa? Lue essee tai kuuntele podcast täältä!

  • Putoanko minä? Olen lukenut 1920-luvun tyttökirjoja ahdistukseen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Keskiluokkaa ahdistaa, sillä nykyään edes koulutus ei takaa hyvää työpaikkaa ja palkkaa. Luen 1920-luvun tyttökirjoja, joissa on jotain tuttua. Niistä näkyy, että yhteiskunnallisilla luokka-asemilla leikittely on mahdollista ainoastaan rikkaille. Downshiftaaminen oli tuttu ilmiö jo viime vuosisadan alussa. Lue kirjaessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Kirjoitan päälauseita. Timo Soini kirjoittaa päälauseita. Uskottavat miehet kirjoittavat niin.

    Pietari K. kävi täällä -podcast ja essee lukeville

    Pietari K. kävi täällä -podcast ja esseesarja lukeville ihmisille. Jos Suomen historiasta haluaa sanoa jotain painavaa, kirkasta ja samalla moniselitteistä, on käytettävä koivuklapeja: kovia ja lämpöarvoltaan suuria lauseita. Se lisää kirjoittajan uskottavuutta, mutta on riittävän moniselitteistä. Samalla kommentoija saa sytykettä omalle itserakkaudelleen.

  • Laura Gustafsson: Ihmiseläin teki massiivisen virhearvioinnin

    Ihminen selviäisi, vaikka eläimet saisivat oikeuden elää.

    Jos eläimille annettaisiin yksinkertaisin perusoikeus, oikeus elämään, talous ja ehkä koko yhteiskunta ajautuisivat hetkelliseen kaaokseen. Järjestelmät kuitenkin muuttuvat, ja ihminen on sopeutuva laji, kirjailija Laura Gustafsson kirjoittaa kolumnissaan.

  • Katja Kettu: Lällällää, helvettiäpä ei ole

    Kirsi-mummon kuolema sai Katja Ketun ajattelemaan jumalaa.

    Minulta kuoli hiljattain mummo. Kirsti Inkeri Heikkinen. Sinänsä Kirsti Inkerin kuolemaan ei liittynyt mitään tavatonta, mutta kuolema pistää miettimään mahdollisuutta kuolemanjälkeisestä olotilasta. Elo ilman jumaluutta on kolkkoa ja ankaraa, kun tulee kysymys kuolemasta ja olemisen rajallisuudesta, Katja Kettu kirjoittaa kolumnissaan.

  • Johannes Ekholm: Ratkaisu ahdistukseen on kollektiivinen tai sitä ei ole

    Opittu kuva työn sankarista on vahingollinen ja vaarallinen.

    Emme tarvitse enempää työtä ja pitempiä ansioluetteloita, vaan enemmän ajan haaskausta, tehottomuutta, huolettomuutta ja huolimattomuutta! Enemmän kiusallisia hiljaisuuksia, katkoksia flowhun, jumitusta ja yhteistyöstä kieltäytymistä, kirjoittaa Johannes Ekholm kolumnissaan.

  • Kirjojen Suomi – elämyksiä lukemalla

    Valitsimme kirjan jokaiselta itsenäisyyden vuodelta

    Kirjallisuustoimittajat Seppo Puttonen ja Nadja Nowak ovat valinneet jokaiselta Suomen itsenäisyyden vuodelta yhden kirjan. Suurin osa kirjoista on luettavissa e-kirjoina vuoden 2017 loppuun saakka. Mitkä kirjat olisit itse valinnut?

  • Lukemista vailla? Anna Kirjakoneen auttaa!

    Pääset lukemaan sinulle sopivan teoksen suoraan täältä.

    Ylen Kirjakone auttaa löytämään luettavaa melkein sadan kotimaisen kirjan joukosta. Kirja on luettavana suoraan sivuilta.

  • Ahneus ja pahuus hiipivät kirjoihin – näihin teoksiin kiteytyy 1980-luku

    Seppo Puttosen suositukset luettavissa e-kirjoina

    John Lennonin murha löi karmaisevalla tavalla leiman alkaneelle vuosikymmenelle. Mies, joka oli 1960-luvulta alkaen laulanut ja puhunut rakkauden puolesta ja sotaa vastaan, surmattiin kadulle New Yorkissa. Usko maailman ja ihmisten hyvyyteen oli murentunut. Ahneus ja pahuus olivat hiipineet ihmisten sisään. Tutustu 1980-lukuun ja lue nämä kymmenen teosta e-kirjana suoraan Kirjojen Suomen verkkosivuilta.

  • Poimi e-hömppäkirja luettavaksesi täältä

    Jaa kesän parhaat kirjat hashtagilla #hömppäkirjalista

    Ei syytä paniikkiin, vaikka olisit nalkissa mökillä ilman luettavaa. Voit lukea Kirjojen Suomen e-kirjoja! Nämä kirjat viihdyttävät ja saavat suupielet kohoamaan, vaikka viikonloppu ei hellisikään helteillä. Kirjojen Suomella on käynnissä pro hömppä -liike.

  • Pentti Saarikoski, Paul Auster ja tahto nähdä tulevaan

    Paul Auster, Pentti Saarikoski ja maailman tila

    Amerikkalaiskirjailija Paul Auster vieraili Suomessa syyskuun alussa. Samana viikonloppuna muistettiin runoilija Pentti Saarikoskea, joka olisi täyttänyt 80 vuotta. Sekä Austerin että Saarikosken tekstit osuvat poliittisiin murroskohtiin, joissa voi nähdä paljon samankaltaisuutta.

  • Kuinka sitä ollaan hyvä mies, Juha Itkonen?

    Opiskelijan ja kirjailija kirjeenvaihto miesten kesken

    Kirjoitin intiimin kirjeen, jonka pääsisältö on seksi, ja lähetin sen kirjailija Juha Itkoselle. Sitten odotin. Pelkäsin kasvojen menetystä monta pitkää päivää. Sitten Juha vastasi. Onneksi hän osoittautui hyväksi mieheksi.

  • Mikä on Kirjojen Suomi?

    Mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme?

    Kirjojen Suomi on Ylen monikanavainen kirjallisuuskokonaisuus, joka tutkii mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme ennen ja nyt, ja miten asiat ovat muuttuneet aikojen saatossa. Kirjojen Suomi on osa Suomi 100-hanketta, ja kestää koko juhlavuoden 2017.

  • Kirjojen Suomen kumppanit

    Yle ja parikymmentä muuta tahoa ovat lukemisen asialla.

    Kirjojen Suomi on Ylen suursatsaus kotimaiseen kirjallisuuteen vuonna 2017, ja sen toteutumiseen on tarvittu laajaa yhteistyötä. Kiitos kaikille kumppaneille!