Hyppää pääsisältöön

Vaakakapinan kesäjatkis, osa 8: Grande Finale

Kuvassa on oranssilinssiset aurinkolasit rannalla. Kuvassa on teksti Vaakakapinan kesäjatkis.
Kuvassa on oranssilinssiset aurinkolasit rannalla. Kuvassa on teksti Vaakakapinan kesäjatkis. Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen / stocksnap.io vaakakapinan kesäjatkis

Vaakakapina julkaisee kahdeksanosaisen kesäjatkiksen, jonka kirjoittamiseen kuka tahansa on voinut osallistua Jenny ja Läskimyytinmurtajat -yhteisössä tai lähettämällä juonenkäänteitä osoitteeseen vaakakapina@yle.fi.

Aiemmin tapahtunutta:
Seri viettää viimeistä työviikkoaan ennen kesälomaa, kun hänen pomonsa sukulainen Utu tulee työpaikalle lomittajaksi. Seri viehättyy Utun olemuksesta ja haluaisi tutustua tähän paremmin. Selviää, että Seri on viime kesänä tavannut Utun hääjuhlissa, joissa Seri nautti liikaa kuohuviiniä ja avautui Utulle surkeasta parisuhteestaan. Serille paljastuu, että hänen exänsä on pelannut heidän yhteisiä vuokrarahojaan kolmen tuhannen euron edestä ja rahat olisi toimitettava vuokranantajalle ensi viikon tiistaihin mennessä. Seri palkataan uuteen työprojektiin, josta hän saa ainakin puolet vuokrarästeistä ennakkopalkkana. Utulla on idea loppurahojen keräämiseksi, mutta hänen ideassaan pitäisi kuulemma olla alasti. Seri ei kestä kuulla ajatusta mahdollisesta aikuisviihde-elokuvasta vaan lähtee kesken työpäivän kotiin. Seri herää päiväuniltaan siihen, että hänen ystävänsä Ruu on oven takana ja on järjestänyt Serille yllätyssyntymäpäiväreissun Tallinnaan. Ennen reissuun lähtöä Seri saa pomoltaan käskyn tulla takaisin työpaikalle välittömästi, tai työt päättyvät. Seri pistää pomolle vastaan ja päättää lähteä juhlimaan. Serin ystävät ovat tilanneet Serille yllätykseksi stripparin, joka paljastuu Utuksi. Kun kaveriporukka on lähdössä satamaan, Serille selviää, että Ruu ja Utu ovat pari.

OSA 8

Teksti: Jonna Jauhiainen


Ahdistus on kuin musta möhkäle, lukkiutuneena jonnekin kurkunpään ja rintakehän välimaastoon. Ruu ja Utu. Utu ja Ruu. Ei Seri ja Utu. Silmiä kirvelee ja rautavanne puristaa keuhkojani. Tuntuu etten saa henkeä. Pidätetyt nyyhkäykset ja itku saavat rintakehän särkemään ja hartiat vavahtelemaan. Joku kysyy, onko minulla kylmä. Pudistan päätäni.

Ruu kaataa terminaalissa synttäriseurueelle lisää samppanjaa, kun nämä hoilaavat moniäänisesti jotakin etäisesti Frederikin kappaleelta kuulostavaa synttäriveisua.

”Takana on luja putki rilluvuosien, mut kavereiden kanssa silti otan pilsnerin, en oo enää sinisilmäinen, hei!”

Yritän urhoollisesti hymyillä ja hyräillä mukana. Päässäni pyörii kuitenkin poliisipukuinen strippari, joka paljastui Utuksi. En ole varma, mitä hän tarkoitti ’loppuun asti menemisellä’, olisiko hän harrastanut seksiä kanssani, vai näyttänyt edessäni ilkosen alasti. Soimaan itseäni kieltäytymisestä. Jos olisin tiennyt…

Ei, jos olisin tiennyt, tätä koko ongelmaa ei olisi. Seksi ei olisi tullut kysymykseenkään, koska Utu ja Ruu olivat ilmeisesti yhdessä. En ollut mikään kolmas pyörä. Huomaan suutahtavani Ruulle. Olemme lapsuudenkavereita. Aina tätä ennen hän on tunnollisesti kertonut suhdekuvioidensa uusimmat käänteet ja vuodattanut suruaan minulle, kun suhde on kariutunut. Niin minäkin tein exäni kohdalla. Vedimme Ruun kanssa rehelliset kännit ja pidimme Haihurrikaani-maratonin.

Tunnen itseni petetyksi. Ruu ei ole kertonut Utusta mitään. Hän oli eronnut omasta suhteestaan vuosi sitten ja sen jälkeen pysytellyt sinkkuna, sillä halusi omien sanojensa mukaan ’tutustua itseensä paremmin.’

Ehkä hän on tutustunut itsensä ohella myös Utuun
, ajattelen happamasti ja kadun ajatusta välittömästi. Ruu on lapsuudenkaverini. Utu on mukava tyyppi. Minun pitäisi olla onnellinen heidän puolestaan. Ilmiselvästi he muodostavat hyvän parin.

”Seri, nyt pääsee laivaan, ala tulla!” Ruu hihkaisee ja tarrautuu käsivarteeni.

”Mikä on?” hän kysyy huolestuneena, kun astelemme käsikynkkää kohti laivaa.
”Ei mikään”, vakuutan ja pinnistän hymynpoikasen kasvoilleni. ”Tämä vain tuli niin yllättäen. On ollut vähän stressiä. Työ, raha-asiat ja kaikki…”

”No tämän reissun jälkeen sulla ei ole huolen häivää!” Ruu julistaa ja alkaa selostaa matkanjohtajan ominaisuudessa matkamme ohjelmaa. ”Ensiksi viedään tavarat hyttiin, mennään tosta ylös, se on kasikannella… Sitten meille on varattu tunnin hemmottelu spa-osastolla, jonka jälkeen on pöytävaraus ravintolassa, sitten haetaan Tax-freesta vähän kurkunkostuketta, laittaudutaan hytissä ja suunnataan kohti yökerhoa.”

”Sen jälkeen aloitetaan eläimellinen bailaus”, Ruu lisää virnistäen ja avaa hyttimme oven. Hyttiin on toimitettu pullo laivan omaa samppanjaa, suklaalevy ja synttärionnittelut kapteenilta.

Seuraan joukkiota spa-osastoa kohti. Minut ottaa vastaan nuori virolainen, joka kehottaa minut riisumaan paitani ja asettumaan mukavasti hoitotuolille. Uppoudun ajatuksiini ja kelaan stripparihetkeä yhä uudelleen ja uudelleen. Utu näytti todella, todella hyvältä. Soimaan edelleen itseäni kieltäytymisestä ja siitä, etten tunnistanut Utua välittömästi. Olisihan minun pitänyt tajuta.

On silti vaikea kuvitella Utua strippaamassa. Vielä vähemmän pystyn kuvittelemaan itseni tekemässä samaa. Minulla on kaksi vasenta jalkaa ja hyytelön rytmitaju. Ruun antama kuvaus tarkoittaa sitä, että en tanssi. Ikinä. Hytkyn vain paikoillani. Ihan kuin hyytelö tarjoiluvadilla. Rytmihyytelö.

Minun spa-hetkeni on ensimmäisenä ohi. Luvatun tunnin sijaan olen viettänyt hoidossa noin viisikymmentä minuuttia. Istahdan aulan leposohvalle ja kaivan kännykkäni esiin. Pikaviestisovelllus kertoo tuntemattomasta numerosta saadusta kuvaviestistä. Napautan viestin auki.

Kuvaviestissä on kahden kuvan kollaasi. Toisessa kuvassa on virkapukuinen, täysissä varusteissa oleva poliisi ja toisessa kuvassa sama henkilö on täysin alasti, katsoen vinosti virnistäen kohti kameraa. Koppalakki on intiimialueiden sijaan päässä, toinen käsi lipalla ja toisen käden etusormesta roikkuvat käsiraudat.

Viestin lähettäjä, Utu, on edelleen aktiivisena sovelluksessa. Kun viestiketju ilmoittaa hänelle, että olen vastaanottanut viestin, sovellus piippaa uuden viestin: ”Captain’s pub, k7.”

Onko Utu laivalla? Miksi ihmeessä? Vilkaisen kelloa ja ymmärrän, että mikäli aion poistua, se täytyy tehdä nyt. Teen päätöksen ja harpon kaksi porrasta kerrallaan kohti seitsemännen kannen peräosassa sijaitsevaa pubia.

Utu istuu perimmäisessä nurkkapöydässä. Edessään hänellä on puolillaan oleva oluttuoppi. Nähdessään minut, Utu väläyttää pienen hymyn.

”Moi.”

”Miksi sä olet täällä?” töksäytän ja tajuan kuulostavani tylymmältä, kuin tarkoitan.

”Tai siis”, yritän lieventää. ”Mä en… mä en ymmärrä nyt mitään. Sinä ja Ruu..?”

Utu puree huultaan ja nyökäyttää kevyesti päätään. ”Mä en yhtään tiennyt, että te tunnette toisenne. Mä… Mun piti kertoa, että mä olen…”

”Varattu?” lisään purevasti. ”Kauanko te olette seurustelleet? Mä en tiennyt.”

”Jokusen kuukauden”, Utu toteaa ja hörppää oluestaan.

”Sitten mä tapasin sut. Sä tunnuit heti jotenkin tutulta ja läheiseltä”, Utu jatkaa ja kohottaa katseensa minuun. ”Mä pidän susta, Seri. Tosi paljon.”

”Mäkin pidän susta”, kähähdän ja tunnen saman kuristavan tunteen rinnassani.
”Mutta entä Ruu? Pidätkö sä Ruusta?”

”Pidän, toki. Tietysti pidän, mutta… Mä pidän susta enemmän”, Utu mumisee.

En vastaa hänelle. Tuijotan muovisen baaripöydän naarmuja ja tahroja.

”Mä tiedän, tämä on tosi surkea ajoitus, ja mä olen kamala ihminen, mutta…” Utu parahtaa ja koskettaa varovasti kättäni sormenpäillään. ”Mä en voi sille mitään.”

”Sä olet ihan oikeassa. Tämä on todella surkea ajoitus!” puuskahdan ja annan kaiken tulla ulos. Miten exäni karkasi jonkun tyrkkyjulkkiksen matkaan ja pelasi vuokrarahamme. Matkan jälkeen olen hyvin suurella todennäköisyydellä työtön, koditon ja rahaton. Kaiken tämän lisäksi minulla on tunteita ystäväni kumppania kohtaan. Miten lyhyessä ajassa kaikki, aivan kaikki, on mennyt rajusti päin puuta.

”Mä puhuin sedälleni”, Utu toteaa. ”Sä et ole saanut potkuja, etkä saakaan. Siirryt toisen projektin pariin ja saat pienen palkankorotuksen. Työpaikkasi vaihtuu kahta kerrosta ylemmäs.”

”Sulla siis on edelleen työ”, Utu jatkaa pienen hiljaisuuden jälkeen.

”Utu”, huokaan ja hautaan pääni käsiini.

”Tämä ei käy”, huokaan ja kohotan katseeni. ”Ruu on mun lapsuudenystäväni. Me ollaan tunnettu aina. Mä rakastan sitä. Mä en voi tehdä sille näin.”

”Mä olen tosi pahoillani”, lisään. Kuristava tunne vain pahenee, kun ymmärrän päätökseni satuttavan Utua.

”Jos tämä olisi tapahtunut jotenkin toisin… Ellet sä olisi mun parhaan ystävän kanssa…” mumisen huultani purren.

”Mä ymmärrän. Mäkin olen pahoillani”, Utu huokaa ja kaivaa lompakkonsa esiin. ”Tässä”, hän toteaa ja ojentaa minulle kopion tilisiirrosta. ”Mä sain töistä sun tilinumeron ja siirsin sun tilille sen kolme tonnia. Siinä on mun strippisäästöt.”

”En mä voi ottaa tällaista summaa vastaan!” parahdan. ”Mä saan töistä ennakkona puolet, mä keksin kyllä keinon saada sen toisen puolikkaan.”

”Ai strippaamalla?” Utu kysyy ja virnistää hieman. ”Enkä mä kysy sulta. Ne rahat on jo sun tilillä”, hän toteaa ja juo oluensa loppuun. ”Anna mä autan sua. Ihan ystävänä. Ei mitään velvoitteita.”

”Mihin sä säästit?” kysyn ja yritän sulatella kuulemaani.

”Mä halusin Australiaan sukeltamaan”, Utu toteaa olkiaan kohauttaen. ”Nyt täytyy lykätä sitä vähän.”

”Mä maksan sulle takaisin, mä lupaan!”

”Ei mitään kiirettä”, Utu rauhoittelee. ”Matkan jälkeen sä et ole työtön, koditon tai täysin rahaton.”

”Mutta mulla on edelleen tunteita parhaan ystäväni kumppania kohtaan”, hymähdän ja katson Utun kauniita silmiä ja tummana kaartuvia, tuuheita ripsiä.


Vaakakapinan kesäjatkis toteutettiin yhdessä Vaakakapinan seuraajien ja Jenny ja Läskimyytinmurtajat -yhteisön jäsenten kesken.
Kommentit
  • Vaakakapina - kansanliike, joka mursi pikadieettien vallan

    Kenenkään ihmisarvo ei ole kiinni kehon koosta

    Vaakakapina veti lääkärit, ministerit, kuntokeskukset ja ikilaihduttajat mukaan rintamaan. Kampanja mursi läskimyyttejä ja haastoi purkamaan kehovihan kulttuuria. Kun ihminen pitää itsestään, hän alkaa haluta itselleen hyviä asioita.

  • Sadun joulukirje: "Ajattelen edelleen, että ihminen on ihana!"

    Olkaamme kanssalaisia, ehdottaa Satu Lähteenkorva

    Millainen kulunut kapinavuosi on ollut Vaakakapinan psykologi Satu Lähteenkorvan näkökulmasta? Tässä Sadun joulukirje! Rakkaat vaakakapinalaiset ja sen rohkeat tukijat, En ole haikealla mielin, en, vaikka kohdallani päättyy yksi vaihe kapinassa, kun tehtäväni asiantuntijan roolissa päättyy. Olen saanut oppia paljon, enemmän kuin arvaatkaan.

Uusimmat sisällöt - Vaakakapina