Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Pietari K. kävi täällä pääkuva

Eläköön ikuisesti #Suomi100 - pakkopullaan tukehtuu mielellään

Pietari K. kävi täällä -esseesarjan  kuva, osa 19
Pietari K. kävi täällä -esseesarjan kuva, osa 19 Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen Kirjojen Suomi,pietari K. kävi täällä, osa 19

Olen nyt tarkastellut Suomen satavuotisjuhlia tietyllä tavalla aitiopaikalta viimeisen vuoden ajan toimittajana Ylen Kirjojen Suomi -hankkeessa ja oloni on toiveikas. Tämä Suomi100-juhlinta tuntuu nimittäin sopivan keveältä ja ilahduttavan tyhjältä, aivan kuten nationalismin jälkeiseen maailmaan kuuluukin.

Tämä on esseesarjani sisäänpäin tussahtava loppuhuipennus, jossa nostetaan vihdoin kissa pöydälle. Se sanoo miau, hyvä Suomi!

Suomen satavuotisjuhlallisuudet ovat osoittaneet kuinka hajallaan Suomi on. En halua osallistua tämän asian voivotteluun, sillä hajaannus on oikeastaan hyvä asia ja näyttää lopulta sen, että 1900-luvun nationalismista kekkosineen, ajopuuteorioineen ja kansakunnan linjoineen vähitellen toivutaan. Vuonna 2017 Suomi alkaa vihdoin vapautua pakostaan ja pakkomielteestään olla “Suomi”.

Suomesta on tullut suomioletettu, eli hahmo, joka on vihdoin ymmärtänyt, ettei sen identiteetti ole fiksattu. Onko näin ollut aina? Ehkä, mutta #Suomi100 on sen ajankohtainen symboli.

Pietari K. kävi täällä -esseesarjan  vinjetti, osa 19
Pietari K. kävi täällä -esseesarjan vinjetti, osa 19 Kirjojen Suomi,pietari K. kävi täällä, osa 19

Suomen hajallaanolosta todistavat poeettisesti kolme vuoden mittaan ilmestynyttä kirjaa. Jörn Donnerin SuomiFinland©, Jyrki Lehtolan Suomi 100 ja Petri Tammisen Suomen historia kertovat kaikki fragmentaariseen tyyliin siitä, mitä Suomi todella on.

Näiden kolmen teoksen perusteella voi hyvin väittää, että Suomen poeettinen muoto vuonna 2017 on fragmentti. Kaikki kolme teosta koostuvat kukin omalla tavallaan pienistä pätkistä ja huomioista siitä, millaiseksi Suomi on tullut. Donnerin, Lehtolan ja Tammisen teoksissa historia ja nykyhetki koostuvat yksittäisistä analyyseista ja havainnoista, jotka yhdessä muodostavat eräänlaisen suomalaisuuden mood boardin.

Sodan kokenut sukupolvi halusi unohtaa traumansa ja rakentaa tulevaisuuttaan uudelta pohjalta.

Äitini muistelee joskus puoliahdistuneena lapsuuttaan 50- ja 60-lukujen sovinnaisessa Suomessa. Hän jaksaa kuitenkin aina muistuttaa lapsuutensa Suomen syvästä optimismista, joka jatkui lähes keskeytyksettä läpi 60- ja 70-lukujen modernien aikojen. Maata rakennettiin, resursseja otettiin käyttöön ja demokratiaa laajennettiin, eikä kenellekään tullut mieleen kyseenalaistaa historian suuntaa: se meni eteenpäin.

Petri Tammisen Suomen historia on kokoelma oikeiden ihmisten muistoja ja anekdootteja Suomen itsenäisyyden varrelta. Kirja koostuu lyhyistä kertomuksista itsenäisen Suomen eri vuosilta. Vuotta 1950 muistellaan aikana jolloin ei ”ollut erikseen sisäistä ja ulkoista todellisuutta”. Kirjan nimetön muistelija sanoo, ettei puhuttu mistään sisäisestä henkisyydestä (“ainakaan meidän kylällä”), vaan kaikki oli niin kuin näytti.

Nykyään kaikessa on muistelijan mukaan ”tasoja”. Ennen ”mennä pöhkötettiin”, muistelija jatkaa. Myös äitini muistoihin 50-lukuun liittyy turhia murehtimaton eteenpäin menemisen tunne. Sodan kokenut sukupolvi halusi unohtaa traumansa ja rakentaa tulevaisuuttaan uudelta pohjalta.

Nyt vuonna 2017 liike on pysähtynyt. Petri Tammisen kirjassa vuosi 2017 on lähinnä muistelemiseen varattu staattinen ja turvallinen tila. Vuosi 2017 ja #Suomi100 merkitsevät tilinpäätöstä.

Pietari K. kävi täällä -esseesarjan  vinjetti, osa 19
Pietari K. kävi täällä -esseesarjan vinjetti, osa 19 Kirjojen Suomi,pietari K. kävi täällä, osa 19

Siinä missä Petri Tammiselle vuosi 2017 on hienovaraisen muistamisen perusta, Jyrki Lehtolalle se on hienovaraisen tai vaihtoehtoisesti karkean vittuilun hetki. Lehtolan pisteliäs tyyli on kaikkein tutuin hänen iltapäivälehtikolumniensa lukijoille. Suomi 100 on kokoelma tuttuja pakinan- ja kolumninpätkiä, jotka imitoivat sarkasmin keinoin kaikkien tunnistamia Suomi-kliseitä ja suomalaisia.

Jyrki Lehtolan ”Suomi” on sellaisen pilkkaavan hiekkalaatikkomatkimisen kohde, jonka kaikki muistavat lapsuudestaan. Jokainen maininta Suomen satavuotisjuhlista on Lehtolan kirjassa varustettu “wuhuu!” -huudahduksella, jonka toistuvuus on yhtä väsyttävää kuin Suomi100-juhlien pituus. Huudahduksen uuvuttavuus johtuu siitä, että se tapahtuu koko ajan tässä ja nyt.

Jyrki Lehtolan nykyhetkeä on helppo imitoida, vaikka tähän tapaan:

Jyrki hei, Suomen historia on kuin se sun itkevää ja räkää valuva pikkuveli lapsuuden hiekkalaatikolla, se jolle sä et osannut sanoa mitään muuta kuin “yhyy yhyy”, vaikka oikeesti sua itseäskin itketti. Sä verhosit Jyrki sun surun sellaseen sarkastiseen matkimiseen, ja sä toivoit ettei sun oma itku olis kuulunut sieltä alta. Sun pikkuveljen olis pitänyt sanoa sulle sillon ja sen pitäis sanoa sulle nyt, että älä vittu jaksa Jyrki, kyllä sun nyyhkytys kuuluu.

Lehtolan Suomi 100 on ikuisen nykyhetken kirjallisuutta. Preesens on kolumnistin aikamuoto. Kolumnisti ei muistele, vaan ilveilee historialle, matkii sen kliseisyyttä ja hyppää asiasta toiseen. Ikuisen nykyhetken irvailijana Jyrki Lehtolan Suomi 100 on paras lahja itsenäiselle Suomelle, eräänlainen nykyhetken monumentti.

Eteenpäin menon tunne on vuonna 2017 laantunut ja suurimmat Suomeen liittyvät uutuudentunteet liittyvät menneisyyteen.

Vaikka Petri Tammisen ja Jyrki Lehtolan teokset ovat tunnelmaltaan ja tyyliltään lähestulkoon vastakkaisia, niiden fragmentaariseen tyyliin liittyy jotain samaa. Vuonna 2017 ei nimittäin voi kirjoittaa alusta loppuun yhtenäistä kertomusta Suomesta. Suomi on kasvanut tämän vaiheen yli ja malttaa hyvin mielin olla hajanainen ja pysähdyksissä.

Eteenpäin menon tunne on vuonna 2017 laantunut ja suurimmat Suomeen liittyvät uutuudentunteet liittyvät menneisyyteen.

Petri Tammisen Suomen historia päättyy hienoon kuvaan siitä, kuinka langattoman reitittimen asentaminen saa kertojan kaivelemaan satavuotiaan talon välipohjan eristeitä. Kertoja hypistelee pieniä lastuja, ”kuin ihan juuri pikkuruisella puukolla veistettyjä”. Historian lastu säilyy tuoreena, kun sen tarkastelemiseen käytetään tarpeeksi energiaa.

Ei ole varmaa onko Suomi pieni lintu, joka syö madon, vai mato joka tulee syödyksi, vai kärpänen joka ehkä pääsee hyökkäystä pakoon.

Jörn Donnerin pitkä essee SuomiFinland© on oikeastaan kertomus vanhenemisesta ja periksiantamisesta. SuomiFinland© on jaaritteleva ja hajanainen pieni kirja; taas kokoelma anekdootteja kirjoittajan elämästä, hänen sairauksiaan ja pieniä poliittisia analyyseja. Analyysi Suomen historiasta liudentuu osaksi Donnerin omaa elämää, jota hän kirjoittaa auki kruununhakalaisessa asunnossaan.

Eräässä kappaleessa Donner pohtii, että Suomessa on varmaan kaikista maista eniten liputuspäiviä. “Kalvakka ristilippu liehuu salossa mitä järjettömimpien tilaisuuksien kunniaksi”, Donner kirjoittaa ja lisää, että “joskus minua hävettää olla tämän maan kansalainen”.

Jörn Donnerin SuomiFinland©-teoksen motto on, että “Suomi on pieni lintu, mato tai kärpänen maailman myrskyissä”. Tämä “tai” on tärkeä. Ei ole varmaa onko Suomi pieni lintu, joka syö madon, vai mato joka tulee syödyksi, vai kärpänen joka ehkä pääsee hyökkäystä pakoon. Donnerille Suomi on sattumanvarainen paikka, johon ihminen on sattunut syntymään. Ei muuta.

Minulle tulee sellainen tunne, kuin Donnerille Suomi itsessään on eräänlainen fragmentti: sattumanvarainen katkelma Euroopan pohjoisreunalla, jonkinlainen erehdyksen ja onnenkantamoisen yhdistelmä. Sen itsenäisyyden juhliminen tapahtuu kuin ohimennen, johtaa jaaritteluun ja selittämättömään riidanhaastamiseen kavereiden kanssa.

SuomiFinland© purkaa sellaisen Suomen myyttejä, jonka myytit on oikeastaan jo purettu. Kekkonen on kuollut, Mannerheim haudattu, Suomen luonto näyttää suurin piirtein samalta kuin Ruotsin, eikä Natoon liittymisestäkään oikein tule mitään (”ei nyt eikä myöhemmin”). Näin 60-luvulta tuoksuva radikaali ajattelu (ja Suomen satavuotisjuhlinta siinä sivussa) muuttuu melankoliseksi ja haaleaksi.

Minä henkilökohtaisesti toivon, että #Suomi100 ei lopu koskaan. Tämä on ollut hyvää aikaa.

Niin erilaisia kuin keskenään ovatkin, yhdessä Donner, Lehtola ja Tamminen kykenevät fragmentaarisuuksiensa kautta purkamaan Suomen identiteettiin liittyviä jatkuvuuksia. Historia on päättynyt (taas) ja Suomi on pysähtynyt ikuiseen nykyhetkeen.

Minä henkilökohtaisesti toivon, että #Suomi100 ei lopu koskaan. Tämä on ollut hyvää aikaa. Oma pätkätyöläisyyteni on lähestynyt niin paljon vakituista työsuhdetta kuin mahdollista. Minulle #Suomi100 tarkoittaa sitä, että vuoden aikana minulla on ollut neljä työsopimusta samaan työhön. Se on jatkuva ilmassa roikkuva nykyhetki, josta selviytyminen on synonyymi elämässä menestymiselle.

Suomesta on tullut niin kypsä, ettei sen tarvitse enää tukeutua suureen kertomukseen omasta historiastaan. Aivan hyvin riittää se, että ravintolapäivänä joku myy kadunkulmassa Suomen itsenäisyyttä juhlistavia fajitaksia ja Alkon edessä joku toinen tarjoaa pöllimänsä Suomi100-valkkarit ohikulkijoille Daruden Sandstormin soidessa puhelimen kaiuttimesta.

Seuraavana päivänä krapula on kohtuullinen, aurinko paistaa, eikä sote-ratkaisua ole vieläkään tehty.

Pietari K. kävi täällä -esseesarjan  vinjetti, osa 19
Pietari K. kävi täällä -esseesarjan vinjetti, osa 19 Kirjojen Suomi,pietari K. kävi täällä, osa 19
  • Eläköön ikuisesti #Suomi100 - pakkopullaan tukehtuu mielellään

    Poimi Pietari K. kävi täällä -essee ja podcast täältä

    Olen nyt tarkastellut Suomen satavuotisjuhlia tietyllä tavalla aitiopaikalta viimeisen vuoden ajan toimittajana Ylen Kirjojen Suomi -hankkeessa ja oloni on toiveikas. Tämä Suomi100-juhlinta tuntuu nimittäin sopivan keveältä ja ilahduttavan tyhjältä, aivan kuten nationalismin jälkeiseen maailmaan kuuluukin. Lue essee tai kuuntele podcast täältä!

  • Maalle mars! Suomalaisen maaseudun epäromanttinen historia

    Poimi Pietari K. kävi täällä -essee ja podcast täältä

    Kaupunkilaisille on luonteenomaista, että he haluaisivat olla maalaisia - ainakin silloin tällöin. Yleensä tämä halu tulee silloin kun ahdistaa, on kiire tai sää on huono. Näinä hetkinä kaupunkilaiset ajattelevat lapsuuden pitkiä kesiä mummolassa ja miettivät, että olisiko meistäkin maalaisiksi. Ajatus kuitenkin haihtuu nopeasti, kun kaupunkilaiset tajuavat, että sama ahdistus, kiire ja huono sää jatkuvat myös maalla. Lue essee tai kuuntele podcast täältä!

  • Ikkunat auki pohjoiseen! Saamelainen kirjallisuus on modernimpaa kuin suomalainen

    Pietari K. kävi täällä -essee ja podcast

    Suomessa on vieläkin vallalla sellainen ennakkoluulo, että saamelaisuus on jotenkin perinteistä ja alkuperäistä. Tosiasiassa koko saamelainen kulttuurielämä ja taide on modernia, sanoi kirjailija, muusikko ja kuvataiteilija Nils-Aslak Valkeapää haastattelussa jo vuonna 1999. Onko se mahdollista – ja miten? Kuuntele podcast tai lue essee täältä!

  • Viekää vaikka munat, mutta kulutusta en lopeta! Kolmen dystopian totuus kapitalismista

    Poimi Pietari K. kävi täällä -essee ja podcast täältä

    Margaret Atwoodin romaaniin perustuva hittisarja The Handmaid’s Tale -sarja on dystopia naisten orjuuttamisesta, mutta se kertoo ennen kaikkea ilmastonmuutoksesta. Ehkä dystopiakirjallisuuden suosio johtuu siitä, että muutokset tuntuvat mahdottomilta toteuttaa demokraattisesti. Selviämmekö planetaarisista haasteista ilman toisten orjuuttamista ja väkivaltaa? Lue essee tai kuuntele podcast täältä!

Kirjojen Suomi

Seuraa somessa

  • Diandra samastuu Tove Janssonin haaveilevaan Muumipappaan

    Diandra Kirjojen Suomen vieraana – Katso ja kuuntele!

    Muumipapan urotyöt -romaanista löytyy Diandralle henkilökohtaisesti tuttuja tuntoja, kuten kuuluisuus ja ystävyys. Diandra oli Seppo Puttosen vieraana Ylen Kirjojen Suomessa Katso ja kuuntele!

  • Jeesus, muumit ja Mooses ovat pakolaisia kaikki

    Kirjallisuus on pakolaiskuvauksia täynnä.

    Pakolaiset ovat kuuluneet tovin uutiskuvaston keskiöön, mutta kirjallisuus tarjoaa pidemmän perspektiivin. Jo Raamatussa pakolaisuus nousee olennaiseksi aiheeksi, eikä sen jälkeen länsimaisesta kirjallisuudesta ole puuttunut pakolaiskuvauksia.

  • Hei pöytälaatikkorunoilija, tee runovideo Minna Joenniemen kanssa

    Oi maamme! -ohjelma etsii uusia videotaideteoksia

    On ihan vanhanaikaista laulaa serenadi parvekkeen alla, kun voi lähettää rakkausvideon ja jakaa sen kaikkien kanssa. Toimittaja Minna Joenniemi tekee parhaillaan Oi maamme -ohjelmaa, jossa ihmisiä kannustetaan leikkaamaan itse videotaideteoksia.

  • Nämä kirjat paransivat sodan traumat – lue Linnaa, Kunnasta ja muita klassikoita e-kirjoina

    Seppo Puttosen lukuvinkit 1950-luvulle

    Kotirintaman naiset ja lapset sekä sodasta palanneet miehet olivat kukin omalla tavallaan onnettomia 1950-luvulla, mutta kaikilla oli haave saada elämä kääntymään kohti onnea. Kirjailijat etsivät uusia tapoja nähdä maailmaa, ja vuosikymmeneltä jäi elämään useita klassikoita, kuten Tuntematon sotilas ja Muumipapan urotyöt. Lue Seppo Puttosen lukuvinkit 1950-luvulle!

  • Eläköön ikuisesti #Suomi100 - pakkopullaan tukehtuu mielellään

    Poimi Pietari K. kävi täällä -essee ja podcast täältä

    Olen nyt tarkastellut Suomen satavuotisjuhlia tietyllä tavalla aitiopaikalta viimeisen vuoden ajan toimittajana Ylen Kirjojen Suomi -hankkeessa ja oloni on toiveikas. Tämä Suomi100-juhlinta tuntuu nimittäin sopivan keveältä ja ilahduttavan tyhjältä, aivan kuten nationalismin jälkeiseen maailmaan kuuluukin. Lue essee tai kuuntele podcast täältä!

  • Kuinka sitä ollaan hyvä mies, Juha Itkonen?

    Opiskelijan ja kirjailija kirjeenvaihto miesten kesken

    Kirjoitin intiimin kirjeen, jonka pääsisältö on seksi, ja lähetin sen kirjailija Juha Itkoselle. Sitten odotin. Pelkäsin kasvojen menetystä monta pitkää päivää. Sitten Juha vastasi. Onneksi hän osoittautui hyväksi mieheksi.

  • Maalle mars! Suomalaisen maaseudun epäromanttinen historia

    Poimi Pietari K. kävi täällä -essee ja podcast täältä

    Kaupunkilaisille on luonteenomaista, että he haluaisivat olla maalaisia - ainakin silloin tällöin. Yleensä tämä halu tulee silloin kun ahdistaa, on kiire tai sää on huono. Näinä hetkinä kaupunkilaiset ajattelevat lapsuuden pitkiä kesiä mummolassa ja miettivät, että olisiko meistäkin maalaisiksi. Ajatus kuitenkin haihtuu nopeasti, kun kaupunkilaiset tajuavat, että sama ahdistus, kiire ja huono sää jatkuvat myös maalla. Lue essee tai kuuntele podcast täältä!

  • Ikkunat auki pohjoiseen! Saamelainen kirjallisuus on modernimpaa kuin suomalainen

    Pietari K. kävi täällä -essee ja podcast

    Suomessa on vieläkin vallalla sellainen ennakkoluulo, että saamelaisuus on jotenkin perinteistä ja alkuperäistä. Tosiasiassa koko saamelainen kulttuurielämä ja taide on modernia, sanoi kirjailija, muusikko ja kuvataiteilija Nils-Aslak Valkeapää haastattelussa jo vuonna 1999. Onko se mahdollista – ja miten? Kuuntele podcast tai lue essee täältä!

  • Viekää vaikka munat, mutta kulutusta en lopeta! Kolmen dystopian totuus kapitalismista

    Poimi Pietari K. kävi täällä -essee ja podcast täältä

    Margaret Atwoodin romaaniin perustuva hittisarja The Handmaid’s Tale -sarja on dystopia naisten orjuuttamisesta, mutta se kertoo ennen kaikkea ilmastonmuutoksesta. Ehkä dystopiakirjallisuuden suosio johtuu siitä, että muutokset tuntuvat mahdottomilta toteuttaa demokraattisesti. Selviämmekö planetaarisista haasteista ilman toisten orjuuttamista ja väkivaltaa? Lue essee tai kuuntele podcast täältä!

  • Hyggeiletkö kirjan kanssa? Lukemalla saa toteuttaa fetissiään yksityisyydestä

    Pietari K. kävi täällä -essee ja podcast

    Mediankäyttäjänä olo alkoi olla paranoidi varsinkin sen jälkeen, kun Edward Snowden neljä vuotta sitten paljasti Yhdysvaltain tiedusteluorganisaatioiden massavalvonnan laajuuden. Yhtäkkiä myös oma yksityinen älypuhelin alkoi ahdistaa taskussa. Älypuhelin, jonka avulla puhun ystävieni kanssa, käytän sosiaalista mediaa, luen kirjoja ja kuuntelen radiota, alkoi tuntua vieraalta ja tunkeilevalta.

  • Poimi e-hömppäkirja luettavaksesi täältä

    Jaa kesän parhaat kirjat hashtagilla #hömppäkirjalista

    Ei syytä paniikkiin, vaikka olisit nalkissa mökillä ilman luettavaa. Voit lukea Kirjojen Suomen e-kirjoja! Nämä kirjat viihdyttävät ja saavat suupielet kohoamaan, vaikka viikonloppu ei hellisikään helteillä. Kirjojen Suomella on käynnissä pro hömppä -liike.

  • Saisinko yhden neuvoa antavan? Työelämäni on ihan muuttunut.

    Uusi Pietari K. podcast ja essee joka viikko

    Mitä yhteistä on Aleksis Kivellä ja jälkiteollisella pätkätyöläisellä? Ennen kaikkea työpaikkaryyppääminen. Suomalaisten ryyppyreissujen väheneminen liittyy työkulttuurin muutoksiin, mutta onneksi jälkiteollinen työkulttuuri on palauttanut työpaikkapöhnän arvon. Uusi Pietari K. podcast ja essee joka viikko läpi kesän.

  • Kukaan ei usko, mutta Kalle Päätalo on supersankari – ja kyborgi

    Uusi Pietari K. podcast ja essee joka viikko

    Joskus teen niin, että kun joku kirja tuntuu tarpeeksi vieraalta, alan lukea sitä tarkoituksella väärin. Toimii aina! Kun olin lukenut Kalle Päätalon Hyvästi, Iijoki -teosta (1995) tarpeeksi pitkään scifi-teoksena, sen arvo alkoi avautua minulle suomalaisuuden tulevaisuutta koskevana kysymyksenä. Kuuntele tai lue uusin Pietari K. kävi täällä -essee

  • Selkä edellä historiaan – näihin kirjoihin kiteytyy 1970-luku

    Millaisena sinä muistat 1970-luvun? Osallistu keskusteluun!

    Kun hahmotetaan 1970-lukua kirjallisuuden kautta, on ymmärrettävä, mitä kysymyksiä edellinen vuosikymmen petasi. Kirjojen Suomi -sarjassa ollaan päästy 1970-luvulle, josta on jäänyt elämään useita hienoja teoksia. Lue e-kirjoja täältä!

  • Ahneus ja pahuus hiipivät kirjoihin – näihin teoksiin kiteytyy 1980-luku

    Seppo Puttosen suositukset luettavissa e-kirjoina

    John Lennonin murha löi karmaisevalla tavalla leiman alkaneelle vuosikymmenelle. Mies, joka oli 1960-luvulta alkaen laulanut ja puhunut rakkauden puolesta ja sotaa vastaan, surmattiin kadulle New Yorkissa. Usko maailman ja ihmisten hyvyyteen oli murentunut. Ahneus ja pahuus olivat hiipineet ihmisten sisään. Tutustu 1980-lukuun ja lue nämä kymmenen teosta e-kirjana suoraan Kirjojen Suomen verkkosivuilta.

  • Onnea Riikka, Saara ja kaikki muut! Valitsimme viisi e-kirjaa naistenviikolle

    Kirjojen Suomen lukuvinkit naistenviikkoon

    Onnea Riikka, Saara, Marketta, Johanna, Leena, Oili, Kristiina, Tiina ja kaikki yli kuusisataatuhatta naista, jotka vietätte nimipäiviänne naistenviikolla. Kirjojen Suomi antaa teille nimipäivälahjaksi viisi naisten kirjoittamaa e-kirjaa. Nautinnollisia lukuhetkiä! Klikkaamalla lue kirja -linkkejä siirryt Kansalliskirjaston verkkokirjastoon.

  • Erkka Filander ajatteli kiusattujen kasvoja kirjoittaessaan runoteostaan

    Tanssiva karhu -ehdokas esittelyssä

    Erkka Filander muisteli koulunsa kiusattuja ja kirjoitti kehutun runoteoksen marttyyreistä ja rakennuksista. Nyt Torso on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi. Mutta miksi Filander on sitä mieltä, ettei hänen teostaan kannata lukea ääneen? Erkka Filanderin Torso on runoteos arkkitehtuurista, tiloista ja marttyyriudesta.

  • Sähkökirjojen myynti kasvoi alkuvuonna

    Jenni Haukion toimittama teos on alkuvuoden hitti

    Jenni Haukion kokoama runoteos Katso pohjoista taivasta, Eve Hietamiehen Hammaskeiju ja muutamat ulkomaiset dekkarit ovat siivittäneet alkuvuonna kirjamyynnin nousuun pitkän alamäen jälkeen. Katso pohjoista taivasta on myynyt jo alkuvuonna enemmän kuin moni kirja tulee koko vuonna myymään.

  • Olipa kerran valkoinen mies, jota kaikki kirjat kuvasivat. Ja nytten se kuolisi.

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Suomalaisen kirjallisuuden historia on täynnä valkoihoisia kirjailijoita ja heidän luomiaan valkoihoisia henkilöhahmoja. Koko Hubaran vuonna 2017 ilmestynyt teos Ruskeat tytöt laittoi kerralla uusiksi käsityksen siitä, kenelle kirjoja Suomessa kirjoitetaan. Lue Pietari K. kävi täällä -essee tai kuuntele podcast

  • Kirjoitan päälauseita. Timo Soini kirjoittaa päälauseita. Uskottavat miehet kirjoittavat niin.

    Pietari K. kävi täällä -podcast ja essee lukeville

    Pietari K. kävi täällä -podcast ja esseesarja lukeville ihmisille. Jos Suomen historiasta haluaa sanoa jotain painavaa, kirkasta ja samalla moniselitteistä, on käytettävä koivuklapeja: kovia ja lämpöarvoltaan suuria lauseita. Se lisää kirjoittajan uskottavuutta, mutta on riittävän moniselitteistä. Samalla kommentoija saa sytykettä omalle itserakkaudelleen.

  • Nykykirjallisuus on sairastunut vakavaan historiatautiin ja minusta se ei ole O.K.

    Tutustu tuoreeseen Pietari K. kävi -esseeseen täällä!

    Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlat pitäisi keskeyttää sairauslomaan, sillä olemme pahanlaatuisen historiataudin vallassa. Postmoderni aikakausi ei tarkoita sitä, että historia olisi päättynyt. Halu verrata nykyaikaa menneisyyteen nimittäin vain kiihtyy. Tutustu tuoreeseen Pietari K. kävi täällä -esseeseen!

  • Äitiys on maailman vanhin aihe ja silti Sirpa Kyyrönen kirjoittaa siitä

    Tanssiva karhu -ehdokas esittelyssä

    Jotenkin runoilijat sen tekevät. He tarttuvat ikuisiin teemoihin ja löytävät niihin uuden tulokulman, kehittelevät ilmaisutavan, joka sopivalla tavalla kummeksuttaa, hivelee. Juuri näin tekee Sirpa Kyyrönen Ilmajuuret-kokoelmassaan, joka on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

  • Muistisairautta käsittelevä Multa on Tiina Lehikoisen henkilökohtaisin kirja

    Teos on Tanssiva karhu -ehdokas

    Muistisairautta on luontevampaa käsitellä runoudessa kuin proosassa, väittää Tiina Lehikoinen. Hänen Multa-teoksensa on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouskilpailussa. Tamperelaisen Tiina Lehikoisen runoteos Multa on sekä "multa sulle, minulta sinulle" että kirja mullasta, maasta.

  • Tässä ovat Ylen Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkaat

    Kuusi erityisen kiinnostavaa runoteosta

    Kevään merkkejä: linnut, aurinko, Tanssiva karhu. Runouspalkintoa tavoittelevat vuonna 2017 Erkka Filanderin Torso, Catharina Gripenbergin Handbok att bära till en dräkt, Sirpa Kyyrösen Ilmajuuret, Tiina Lehikoisen Multa, V. S.

  • Runoja sielun kokoamiseksi – Catharina Gripenbergin teos flirttailee käsikirjoille

    Tanssiva karhu -ehdokas esittelyssä

    Runoilija Catharina Gripenberg kiinnostui erilaisten käsikirjojen ja oppaiden kielestä. Seurauksena syntyi runoteos, jossa Gripenberg yhdistää neutraalin ja käsikirjanomaisen tyylin henkilökohtaiseen ja yksityiseen kielelliseen ilmaisuun. Teos on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi. Runous sopii kielen tutkiskeluun.

  • Väitöstutkimus: Onko kaunokirjallisuus uhattuna kirjastoissa?

    Pienille kirjastoille on kasattu tehtäviä jo liikaakin

    Kirjastojen tehtävien muutoksista väitellyt Pirjo Tuomi on huolissaan kaunokirjallisuuden osuudesta kirjastojen palveluissa. Tuomi arvioi, että kaunokirjallisuus on joutunut väistymään pienempään rooliin kirjastojen uusien palvelujen tieltä.

  • Mikä kirja on sinulle se kaikkein rakkain?

    Jaa kirjavinkkisi, ja tutustu muiden lukukokemuksiin!

    Jokaisella on kirjoja, jotka eivät lähde sielusta vuosienkaan aikana. Mikä kirja on sinulle tärkein? Kerro lempikirjastasi meille, ja ehkä se löytää uuden lukijan. Timo K. Mukka muistutti Isossa-Britanniassa asuneelle näyttelijä ja käsikirjoittaja Sanna Stellanille, mitä on olla suomalainen. Kirja vie toiseen maailmaan, auttaa ymmärtämään itseä, toisia, elämää.

  • Lukemista vailla? Anna Kirjakoneen auttaa!

    Pääset lukemaan sinulle sopivan teoksen suoraan täältä.

    Ylen Kirjakone auttaa löytämään luettavaa melkein sadan kotimaisen kirjan joukosta. Kirja on luettavana suoraan sivuilta.

  • Katja Kettu: Lällällää, helvettiäpä ei ole

    Kirsi-mummon kuolema sai Katja Ketun ajattelemaan jumalaa.

    Minulta kuoli hiljattain mummo. Kirsti Inkeri Heikkinen. Sinänsä Kirsti Inkerin kuolemaan ei liittynyt mitään tavatonta, mutta kuolema pistää miettimään mahdollisuutta kuolemanjälkeisestä olotilasta. Elo ilman jumaluutta on kolkkoa ja ankaraa, kun tulee kysymys kuolemasta ja olemisen rajallisuudesta, Katja Kettu kirjoittaa kolumnissaan.

  • Johannes Ekholm: Ratkaisu ahdistukseen on kollektiivinen tai sitä ei ole

    Opittu kuva työn sankarista on vahingollinen ja vaarallinen.

    Emme tarvitse enempää työtä ja pitempiä ansioluetteloita, vaan enemmän ajan haaskausta, tehottomuutta, huolettomuutta ja huolimattomuutta! Enemmän kiusallisia hiljaisuuksia, katkoksia flowhun, jumitusta ja yhteistyöstä kieltäytymistä, kirjoittaa Johannes Ekholm kolumnissaan.

  • Nura Farah: Kuinka sanoin häpeälleni hyvästit

    Olin kiitollinen. Olimme turvassa!

    "Tanssin itsekseni keväisen auringon alla ja lupasin vastalahjaksi oman rakkauteni Suomelle", kirjoittaa Nura Farah hetkestä, jolloin turvapaikka oli myönnetty. Ennakkoluuloisessa Suomessa se ei lama-aikana kuitenkaan ollut helppoa. Onneksi oli kirjasto! Hänestä tuli kirjailija, joka voi auttaa meitä suvaitsevaisuuden tiellä.

  • Atlas Saarikoski: Kirjallisuus on harvojen käsissä

    Rakenteellinen syrjintä estää kirjoittamista.

    Rakenteellinen syrjintä vaikuttaa siihen, kenellä on mahdollisuus kirjoittaa. Maailmassa, jossa kaikki saavat kirjoittaa, olemme vähemmän toisia toisillemme ja enemmän kokonaisia itsellemme. Tämän takia kielen rajoja on höllennettävä, toimittaja Atlas Saarikoski kirjoittaa esseessään.

  • Petina Gappah: Liian tutut tarinat olisivat empatian loppu

    Helsinki Lit alkaa Yle Teemalla la 13.5. klo 12 .40

    Työviikon loppumisesta ei ollut kulunut tuntiakaan, kun Savoy oli jo täynnä lukijoita. Kolmatta kertaa järjestetty käännöskirjallisuuden tapahtuma Helsinki Lit oli myyty loppuun. Festivaali jatkuu lauantaina, jolloin lavalle nousee esimerkiksi Nobel-voittaja Orhan Pamuk. Helsinki Lit -lähetys Yle Teemalla la 13.5. klo 12 .40 alkaen.

  • Seksi vähissä? Erotiikka ja yhteiskuntautopiat kulkevat käsi kädessä

    Tutustu tuoreeseen Pietari K. kävi -esseeseen täällä!

    Eräs kaverini arveli, että suomalaisten vähentynyt seksin harrastaminen liittyy ennen kaikkea innostavien yhteiskuntautopioiden puuttumiseen. Sote- tai aluehallintouudistus saa kenen tahansa intohimot laskemaan. Onneksi kaunokirjallisuus jaksaa kuitenkin pitää poliittisen seksin puolia. Tutustu tuoreeseen Pietari K. kävi -esseeseen täällä!

  • Miksi olla yksi kun voi olla monta? Brändäämisen ABC kirjailijoille

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Kustantajat ja kirjailijat ovat kiistelleet koko itsenäisyyden ajan siitä, kenelle vastuu kuuluu ja kuka saa rahat. Tässä työn ja pääoman välisessä ristiriidassa kirjailijoiden itsensä brändääminen on koitunut sekä kohtaloksi että pelastukseksi. Erityisen kovan hinnan imagostaan maksoi Algot Untola 21. toukokuuta vuonna 1918.

  • Maalta kaupunkiin, kopotikop! Näin hepasta tuli teinien terapeutti

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele se podcastina täältä

    Kannattaa mennä ratsastustallille jos haluaa oppia jotain siitä, miten selviydytään “uuden työn” joustavassa ja tunneherkässä maailmassa. Tallilla hevoset ja nuoret naiset ratkovat sosiaalisen elämän monimutkaisia pulmia ja terapoivat toisiaan. Ennen hevonen veti tukkia metsässä ja teki sankaritekoja rintamalla, nykyään se seurustelee, reflektoi itseään ja käyttää kannettavaa elektroniikkaa. Lue kirjallisuusessee tai kuuntele se podcastina täältä!

  • Putoanko minä? Olen lukenut 1920-luvun tyttökirjoja ahdistukseen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Keskiluokkaa ahdistaa, sillä nykyään edes koulutus ei takaa hyvää työpaikkaa ja palkkaa. Luen 1920-luvun tyttökirjoja, joissa on jotain tuttua. Niistä näkyy, että yhteiskunnallisilla luokka-asemilla leikittely on mahdollista ainoastaan rikkaille. Downshiftaaminen oli tuttu ilmiö jo viime vuosisadan alussa. Lue kirjaessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Pätkiikö? Ota lääkkeeksi neukkunostalgiaa ja kirjoja muistamisesta

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    2000-luvulla Finlandia-palkituista romaaneista kolme sijoittuu Neuvostoliittoon: Sofi Oksasen Puhdistus, Rosa Liksomin Hytti nro 6 ja Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme. Pietari Kylmälä miettii, mitä unohdimme Neuvostoliitosta, ja mitä on muistettava nykyisyydestä, joka on koko ajan valmis katoamaan. Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Pum-pum, kuolit! Leikin säännöt on kirjoitettu sotakirjallisuuteen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Leikitään: entä jos Suomi ei olisi ollut sodissaan ikuinen “puolustusvoittaja” (á la Tali-Ihantala), vaan ihan oikea voittaja? Taantumassa kärvistelevä 2010-luvun Suomi tarvitsisi kunnon hyökkäyssodan, jotta vihdoin oppisimme voittamaan! Hyökkäys olisi tietysti turvallisinta suorittaa sepitteessä, jotta kukaan ei kuolisi, kirjoittaa Pietari K. esseessään. Essee on kuunneltavissa myös podcastina.

  • Laura Gustafsson: Ihmiseläin teki massiivisen virhearvioinnin

    Ihminen selviäisi, vaikka eläimet saisivat oikeuden elää.

    Jos eläimille annettaisiin yksinkertaisin perusoikeus, oikeus elämään, talous ja ehkä koko yhteiskunta ajautuisivat hetkelliseen kaaokseen. Järjestelmät kuitenkin muuttuvat, ja ihminen on sopeutuva laji, kirjailija Laura Gustafsson kirjoittaa kolumnissaan.

  • Elina Hirvonen: Nationalismin edessä tarvitaan radikaalia mielikuvitusta

    Mikä on ihmisen ja maailman suhde

    Vastaus Eurooppaa ja ihmisoikeuksia horjuttavaan liikehdintään ei voi olla teknokratia tai hiljaisuus, vaan radikaali mielikuvitus. Ympäristökriisi, automatisaatio ja tekoälyn kehittyminen haastavat tulevaisuudessa yhä suuremmalla voimalla käsityksemme siitä, mitä on olla ihminen tässä maailmassa, kirjailija Elina Hirvonen kirjoittaa kolumnissaan.

  • Olisiko maailmanloppu mahdollista välttää scifin avulla?

    Pilkun jälkeen -ohjelman päätösjaksossa katsotaan kauas.

    Pilkun jälkeen katsoo päätösjaksossaan kauas. Scifi ja fantasia käyvät realistisen suomalaisen romaanikirjallisuuden kimppuun ja luovat uusia tulevaisuudenkuvia. Keskustelemassa ovat rap-artisti ja runoilija Paperi T eli Henri Pulkkinen, kirjailija-dokumentaristi Elina Hirvonen ja kirjailija Anu Kaaja.

  • Ajavatko pienoisromaanit tiiliskivien ohi? Haastattelussa Anu Kaaja

    Kirjailijoita kunnioitetaan enemmän kuin käsikirjoittajia

    Kirjailija-käsikirjoittaja Anu Kaaja arvelee kirjallisuuden kentän monipuolistuvan jatkossa. Kaunokirjallisuuden ensisijaisena haasteena hän näkee muutoksen ihmisten ajankäytössä. Teksti: Emmi Ketonen Anu Kaajan helmikuussa ilmestynyt ensimmäinen romaani Leda sijoittuu 1700-luvun Ranskaan.

  • Laura Gustafsson: Ihmiseläin teki massiivisen virhearvioinnin

    Ihminen selviäisi, vaikka eläimet saisivat oikeuden elää.

    Jos eläimille annettaisiin yksinkertaisin perusoikeus, oikeus elämään, talous ja ehkä koko yhteiskunta ajautuisivat hetkelliseen kaaokseen. Järjestelmät kuitenkin muuttuvat, ja ihminen on sopeutuva laji, kirjailija Laura Gustafsson kirjoittaa kolumnissaan.

  • Tiina Raevaara haluaisi lisää inhimillistettyjä eläimiä

    Eläinten oikeudet paranevat vääjäämättömästi

    Luonto ja ihminen limittyvät toisiinsa Tiina Raevaaran tuotannossa ja elämässä. Teksti: Jasmin Kuusela – Kirjailijan työ on mielettömän hienoa työtä, hehkuttaa kirjailija Tiina Raevaara, jonka meneillä olevaan viikkoon kuuluvat vielä kahden kirjan deadlinet. Raevaaraa miellyttää se, miten kaunokirjallisuus mahdollistaa ihmisten samaistumisen sell

  • Ison pahan suden kulttuurihistoria

    Tarinat ovat hellineet susivihaa vuosituhansia.

    Suomen kielessä susi on pahan vertauskuva. Toisin on esimerkiksi useilla intiaaniheimoilla, joille susi on ollut toteemieläin. Kertomusperinteessämme susivihaa on haudutettu pitkään ja rauhassa. Mitä tapahtuisi, jos susiin liitettyjä piirteitä kirjoitettaisiin uudestaan? Susi on villi, vapaa, voimakas ja älykäs eläin, Kasperi Lumijärvi kirjoittaa esseessään.

  • Eeva Kilven Animalia on ollut ajankohtainen 30 vuotta

    Kurjimman köyhälistön alapuolella ovat vielä nämä ei-ihmiset

    Kun juhlitaan satavuotiasta Suomea ja suomalaista kirjallisuutta, ei joukosta pidä unohtaa eläimiä ja niiden tarinoita historian kulussa. Pilkun jälkeen katsoo eläintä ja eläinten oikeuksia. Keskustelemassa ovat kirjailijat Laura Gustafsson ja Tiina Raevaara, sekä esseisti, lihateollisuutta keskitysleirien kauhuihin verrannut Antti Nylén.

  • Laura Gustafsson ja strategia eläinoikeuksien parantamiseksi

    Ei ole tarkoitus tuputtaa kenellekään mitään

    Pienenä kirjailija Laura Gustafssonia ei juuri kiinnostanut lukeminen. Siitä huolimatta hän on julkaissut kolme kiitettyä romaania, näytelmiä sekä yhden kuunnelman. Monenlaiset sattumukset ovat vaikuttaneet siihen, että tähän hetkeen on tultu. Laura Gustafsson on Pilkun jälkeen -ohjelmassa keskustelemassa eläinten oikeuksista Yle Teemalla 10.4. klo 21.00 ja Yle Areenassa jo nyt.

  • Marjo Niemi: Hyvinvointivaltio on parempi tarina kuin sota

    Hyvinvointivaltio on parempi tarina kuin sota

    Olisiko hyvinvointivaltiosta suureksi kansalliseksi tarinaksi? Tosin siitä puuttuvat uhrit ja uhraaminen. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Marjo Niemi pohtii, mikä olisi hyvä tarina kerrottavaksi.

  • Riina Katajavuori: Mitä teet, kun kukaan ei katso?

    Keskittyminen on vaikeaa, sillä ärsykkeitä on liikaa.

    Olen viime aikoina koettanut kirjoittaa runoja. Keskittyminen on vaikeaa, sillä kammioon tunkee koko ajan sähköpostia ja kaikenlaisia viestejä ja ilmoituksia. Näin mrehtii Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnnisti Riina Katajavuori ajankäyttöään.

  • Arvoituksellinen löytö Katri Valan kirjan välistä

    Sivut sen ympäriltä ovat värjäytyneet vaalean ruskeiksi

    Katri Valan runokokoelman Paluu välistä löytyi kaavake, jolla kutsuttiin henkilöitä poliisikuulusteluun. Täyttämätön lomake on 1940-luvulta. Se on ollut runoteoksen välissä niin kauan, että sivut sen ympäriltä ovat värjäytyneet vaalean ruskeiksi. Voisiko tämä kaavake olla Katri Valan veljeä Erkki Valaa varten?

  • Mikä on Kirjojen Suomi?

    Mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme?

    Kirjojen Suomi on Ylen monikanavainen kirjallisuuskokonaisuus, joka tutkii mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme ennen ja nyt, ja miten asiat ovat muuttuneet aikojen saatossa. Kirjojen Suomi on osa Suomi 100-hanketta, ja kestää koko juhlavuoden 2017.

  • Kirjojen Suomen kumppanit

    Yle ja parikymmentä muuta tahoa ovat lukemisen asialla.

    Kirjojen Suomi on Ylen suursatsaus kotimaiseen kirjallisuuteen vuonna 2017, ja sen toteutumiseen on tarvittu laajaa yhteistyötä. Kiitos kaikille kumppaneille!