Hyppää pääsisältöön

Cityluonto: Roskalintuja – onko niitä?

Lokit lentelevät ruokailijan ympärillä
Lokit lentelevät ruokailijan ympärillä Kuva: Sara Vertanen lokki

Lokit, varikset ja pulut eivät ole suosituimpia kaupunkilintuja. Roskalinnuiksi haukuttua kolmikkoa yhdistää se, että ne viihtyvät ihmisen läheisyydessä. Ihmisten mielestä ne penkovat roskiksia, likaavat ympäristöä ulosteillaan ja meluavatkin vielä.

Ihmisten ja eläinten rauhanomainen rinnakkaiselo rikkoutuu kaupungeissa tämän tästä. Ihminen on rakentanut rantaviivat täyteen eivätkä kaikki luontokappaleet ole sinne enää tervetulleita.

Helsingin toreilla ja aukioilla tepasteli takavuosina jopa satoja tuhansia kesykyyhkyjä eli puluja, varikset raakkuivat roska-astioiden tuntumassa ja lokit päivystivät suurina parvina pikalounaan toivossa. Eivät ne ole mihinkään hävinneet, mutta lukumäärät ovat etenkin pulujen kohdalla romahtaneet. Ihminen on toiminnallaan hankaloittanut niiden elämää.

Kaksi pulua
Kaksi pulua Kuva: Anna-Kaisa Brenner Kesykyyhky,pulu

Puluja hävitettiin pääkaupungissa vielä parikymmentä vuotta sitten kolkolla tavalla – pyydystämällä ja kaasuttamalla ne hengiltä. Merkittävämpi syy kesykyyhkykantojen vähenemiseen on pesinnän hankaloituminen: ullakot ovat tiiviimpia, jätehuolto on tehostunut eikä toreilla myydä enää ruokaa yhtä paljon kuin ennen. Puluja elää koko pääkaupunkiseudulla vaivaiset pari tuhatta.
Naurulokki vaanii lapsen ruoka-annosta
Naurulokki odottaa tilaisuuttaan. Naurulokki vaanii lapsen ruoka-annosta Kuva: Sara Vertanen lokki
Variksilla näkee välillä värivirheitä

Variksia on halveksuttu jätteidensyöjinä ja roskisdyykkareina. Niiden kaupunkiroskiksista ja kaatopaikoilta kaiveltu ruokavalio on tutkitusti vaikuttanut joidenkin lintujen kehitykseen.

– Varislinnuilla ja etenkin variksilla näkee välillä värivirheitä ja sulkien epämuodostumista, kertoo kokenut lintujen rengastaja Jukka Tanner.

Nyt kun sekajätteenkäsittely on tehokkaampaa ja suljetumpaa, niistä eivät varikset eivätkä lokit enää saa juuri ravintoa. Torimunkit ja lihapiirakat ovat poikkeusherkkuja, eivät lokkien pääasiallista ravintoa kuten hyönteisiä tai kalaa.

– Helsingin Kauppatorilla vierailee loppujen lopuksi aika pieni joukko eri lokkiyksilöitä. Suurin osa Helsingin edustan merialueen lokeista hakee ravintonsa luonnosta, sanoo Jukka Tanner.

Lokki lentää Kauppatorilla verkon alla
Lokki lentää Kauppatorilla verkon alla Kuva: Sara Vertanen Naurulokki,lokki
Ruokintakieltoa kannattaisi valvoa paremmin

Tavallisena aurinkoisena kesäpäivänä torin yllä liitelee siellä täällä kala-, nauru- ja harmaalokkeja. Puheet lokkimafiasta, lokkien ryöstöliigoista ja lokkisodasta kalskahtavat rengastajan korvaan turhan dramaattisilta.

– Kyllä torien verkoittaminen on varmasti ihan hyvä ratkaisu. Verkon asentamisella ehkä vähän alemmas, myymälöiden sijoittamisella ja esimerkiksi sivuseinien tekemisellä voitaisiin vielä tehostaa lokkien ruokailun estämistä. Aika pienillä muutoksilla ja investoinneilla pystyttäisiin estämään niiden ruokailu tarvittaessa, pohtii Tanner.

– Ruokintakieltoa kannattaisi ehkä valvoa paremmin. Täällä näkee ihmisten ruokkivan niitä, ja totta kai ne oppivat sitten hyödyntämään helppoa ravintoa, muistuttaa Tanner.

Naurulokki haukkaa lihapiirakkaa nokka ammollaan
Naurulokki haukkaa lihapiirakkaa nokka ammollaan Kuva: Sara Vertanen lokki
Naurulokki nappaa lihapiirakan Helsingin Kauppatorilla
Naurulokki nappaa lihapiirakan Helsingin Kauppatorilla Kuva: Saara Vertanen naurulokki
Lokit tajuavat, että niitä huijataan

Yli 100 000 lintua rengastanut Jukka Tanner kavahtaa roskalintu-nimitystä. Sitä paitsi lokki on kaikkea muuta kuin tyhmä lintu.

– Kyllähän lokit ovat erittäin älykkäitä. Esimerkiksi pelotteet ja lentoesteet, joita on Kauppatorillakin kokeiltu – hetken joku haukkapeloteääni toimiikin, mutta kyllä lokit äkkiä tajuavat, että niitä huijataan. Juuri ravinnonhankkimisessa ne ovat älykkäitä keksimään keinoja selviytyäkseen, sanoo Tanner.

– Välillä tuntuu, että luontosuhdetoleranssi on aika matala, kun seuraa keskustelua esimerkiksi juuri lokeista. Kyllä kaupunkiin mahtuu lokkeja, ihmisiä, tervapääskyjä, varpusia, puluja. Ne piristävät kaupunkikuvaa, kun täällä voi nähdä villiä luontoa, lisää Tanner.

Rengastaja Jukka Tanner torikahvilassa
Jukka Tanner on rengastanut yli 100 000 lintua. Rengastaja Jukka Tanner torikahvilassa Kuva: Sara Vertanen Jukka Tanner

Kuuntele juttu Kauppatorin lokeista:

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Yle Luonto seuraa majavaperheen kesää

    Seuraa majavaperheen kesää Yle Luonnon livekamerasta.

    Yle Luonnon livekamera seuraa majavaperheen kesää eteläsuomalaisella erämaalammella. Onnistuimme taltioimaan harvinaista kuvaa majavista pesäkammion sisältä, mukana vipeltää myös ihan pieni poikanen!

  • Tarvitseeko luonto ihmistä? Perinnemaisemat matkivat muinaisia mammuttiaroja

    Perinteiset niityt lajeineen ovat katoamassa

    Perinteisesti hoidettu niitty on perhosten ja pölyttäjien paratiisi. Myös ihmissilmä nauttii perinteisestä maalaismaisemasta laiduntavine lehmineen. Nämä näkymät ovat katoamassa Suomen kartalta, niiden osuus on kutistunut alle prosenttiin sadan vuoden takaisesta. Perinnemaisemien kadotessa katoaa myös niistä riippuvaiset kasvit ja hyönteiset. Niittyjen metsittymistä vastaan taistellaan lehmien ja lampaiden avulla.

  • Auta luontoa, lähde talkoisiin!

    Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan tänä vuonna luontoa.

    Tänä keväänä Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan luontoa. Listalla ovat ainakin vesilinnun pesälautan rakennus, rannan siivoaminen ja kevätniityn kunnostus. Sinäkin voit auttaa luontoa osallistumalla talkoisiin!

  • Presidentti Sauli Niinistö: Kiipeilin lapsena puissa ja rakensin majoja

    Metsä kuului lapsena presidentin jokapäiväiseen elämään.

    17. toukokuuta vietettiin Suomen lasten metsäretkipäivää. Yli 20 000 lasta lähti metsäretkelle. Espoolaisen Keinumäen koulun oppilaiden mukana retkeili tasavallan presidentti Sauli Niinistö, joka toimi tapahtuman suojelijana.

  • Suomen pienin jyrsijä vaivaishiiri on söpö kuin mikä

    Vaivaishiiri on vilkas siimahäntä.

    Vaivaishiiret Justiina ja Jesper asuvat Korkeasaaren eläintarhassa. Yle Luonto on seurannut niiden elämää keväästä lähtien. Nyt kaksi hiiriparin jälkeläistä on muuttamassa Ruotsiin, Skansenin eläintarhaan Tukholmaan.

  • Ti-ti-tyy... Mitä linnut viestivät laulullaan ja miten niiden laulu syntyy?

    Linnunlaululla on monta eri merkitystä.

    Linnunlaulun tärkein tehtävä on ilmoittaa reviiristä. Pienestäkin linnusta saattaa lähteä niin kova ääni, että se voi kuulua jopa kilometrien päähän. Hyvä lauluääni kertoo myös koiraan hyvästä kunnosta ja naaras valitseekin usein parikseen parhaan laulajan.

  • Tunnetko muurahaiset ja niiden tavat? Tee Yle Luonnon muurahaistesti!

    Testaa tietosi muurahaisten ihmeellisestä maailmasta

    Kuka keossa pomottaa? Pistääkö keltiäinen? Kuseeko viholainen? Muurahaisten maailma on kiehtova ja ihmeellinen. Ne ovat järjestelmällisen ahkeria uurastajia, jotka lypsävät ravintoa ja huolehtivat jälkeläisistään, mutta myös ryöstävät, tappavat ja taistelevat.

  • Sukeltavia vesilintuja: Haahka

    Koiraan soidinääni on matala ja kumea.

    Haahka on suurin sorsamme, sinisorsaakin isompi ja rotevampi. Koiras on päältä valkoinen, ja alapuoli, peräpää ja päälaki ovat mustat, niska vihreä. Naaras on mustaraitaisen tummanruskea. Luisun otsan vuoksi pään sivuprofiili on kolmiomainen. Koiraan soidinääni on matala ja kumea ”auu, au-huuo”. Naaraan ääni on karheaa rotkotusta ”rok-rok-rok”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Alli

    Alli on pohjoisimman Lapin harvinainen pesimälintu.

    Alli on liki telkän kokoinen, mutta hennompi ja palleromaisempi. Kesällä selkäpuoli on tummanruskea, vatsa valkoinen, naama vaalea eroten tummemmasta rinnasta ja päästä. Koiraan keskimmäiset pyrstösulat ovat jouhimaiset. Naaras on himmeämpi. Syksystä kevääseen koiraan selkäpuoli on vaaleanharmaa, kaula ja pää valkoiset. Talvipukuisen naaraan valkeahkossa päässä on tumma päälaki ja kaulansivu. Allin kutsuääni on nenäsointinen ”a-al-li, aa-al-li…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Kuikka

    Kuikat lähtevät Mustallemerelle elo–lokakuussa.

    Kuikka on sinisorsaa selvästi isompi ja pitkänomainen. Sillä on paksu kaula ja jykevä tikarimainen nokka. Keskellä mustaa selkää on valkoista ruutukuviota. Kurkku on musta ja kaulan sivut valkojuovaiset. Soidinääni on kantava, kuulas ”kuuik-ko-kuik-ko-kuik-ko…”, josta laji on saanut nimensäkin.

  • Sukeltavia vesilintuja: Mustalintu

    Mustalintukoiras on musta, nokassa keltaista.

    Lähes sinisorsan kokoisella, tanakalla mustalinnulla on melko lyhyt ja ohut kaula. Koiras on kokonaan musta, vain nokan päällä on keltaista. Läheltä nokan tyvellä näkyy musta kyhmy. Naaras on tummanruskea päälakea myöten, mutta poski ja kaulansivu ovat vaaleat ja nokka harmaa. Koiraan soidin- ja lentoääni on pehmeä vihellys ”hjy, hji-hjy”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Uivelo

    Uivelokoiraan pää ja eturuumis on valkoinen.

    Uivelo on selvästi sinisorsaa ja jonkin verran telkkääkin pienempi, typäkkä ja lyhytnokkainen sorsalaji. Koiraan pää ja eturuumis on vitivalkoinen, kyljet harmaat ja selkä mustajuovainen. Päässä on musta täplä silmän ympärillä ja musta juova niskassa. Ruskeanharmaan naaraan päälaki on punaruskea, kurkku laajalti valkoinen. Koiraan soidinääni on vaimeaa narinaa ”gurrr-ik”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Tukkakoskelo

    Tukkakoskelo on yleinen koko Suomessa.

    Tukkakoskelo on sinisorsan kokoinen mutta pitkänomaisempi. Pää on melko pieni ja kaula lyhyehkö ja ohut. Koiraan selkä ja pää ovat mustat, kupeet ja peräpää harmaat, rinta punertavanruskea. Niskassa harottaa siirottava töyhtö. Naaras on harmaa, ja ruskeanpunaisen pään ja vaalean kaulan välinen väriraja ei ole jyrkkä toisin kuin isokoskelolla. Ääni on pehmeästi narskuttava ”bra-bra…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Isokoskelo

    Isokoskelon tavallisin ääni on karhea ”prra-prra…”

    Isokoskelo on sinisorsaa suurempi ja pitkänomaisempi ja sillä on ohut ja pitkä punainen nokka. Koiraan alapuoli on valkoinen, yläpuoli ja pää mustat. Vaaleanharmaalla naaraalla on punaruskea pää ja valkoinen kaularengas.

  • Sukeltavia vesilintuja: Mustakurkku-uikku

    Mustakurkku-uikku on vain tavin kokoinen.

    Vain tavin kokoisen, palleromaisen mustakurkku-uikun kaula on melko pitkä ja nokka hyvin lyhyt. Pää ja selkä ovat mustat, kaula ja kupeet ruosteenpunaiset. Ohimoilla on kirkkaanoranssit töyhdöt. Nuoren alapuoli on vaalea, kaula ja pää tummin juovin. Soidinääni on värisevää liverrystä ”hvi-äärrh, hy-äärrh”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Härkälintu

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi.

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi, ja sillä on lyhyempi ja paksumpi, ruosteenpunainen kaula. Siitä erottuvat selvästi vaaleat posket ja musta päälaki, eikä päässä ole töyhtöjä. Ruumis on tummanruskea. Nuoren yksilön päässä on mustia juovia. Soidinääni on härkämäistä mylvintää ja ulvahtelua, joka vaihtuu välillä porsasmaiseksi kiljunnaksi.

  • Sukeltavia vesilintuja: Silkkiuikku

    Soidinäänenä mm. koriseva ”korr, krra-aahr”.

    Silkkiuikun ruskea ruumis on pienempi kuin sinisorsan mutta valkoinen kaula pitempi. Leuassa ja päälaella on ruskeita höyhenröyhelöitä. Ne puuttuvat syksyisiltä nuorilta yksilöiltä, joiden vaaleassa päässä on tummia pitkittäisjuovia. Äänekkään silkkiuikun soidinääniä ovat koriseva ”korr, krra-aahr”, nenäsointinen ”gang gang” ja terävä ”vrek-vräk…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Tukkasotka

    Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

    Tukkasotka on telkän kokoinen, ja sillä on lyhyt ruumis ja iso pää. Mustalla koiraalla on valkoiset kyljet. Niskatöyhtö näkyy läheltä (kun pää kuiva, ei sukeltelun jälkeen). Naaras on tummanruskea, ja sillä on koiraan lailla kirkkaankeltainen silmä. Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Telkkä

    Telkkäkoiraat lähtevät etelään jo kesäkuussa.

    Sinisorsaa pienemmällä telkällä on pyöreähkö ruumis ja kolmikulmainen pää korkean otsan vuoksi. Koiraan rinta ja kylki ovat valkoiset, pää, selkä ja takapää mustat. Poskessa on valkoinen täplä. Harmaalla naaraalla on ruskea pää ja valkoinen juova kyljessä

  • Sukeltavia vesilintuja: Punasotka

    Punasotka on sinisorsaa pienempi.

    Sinisorsaa vähän pienempi punasotka on pyöreähkö, paksukaulainen ja lyhytpyrstöinen. Sillä on melko iso nokka ja luisu otsa. Koiraan ruumis on valtaosaksi vaaleanharmaa, rinta ja peräpää mustat. Pää on tumman ruskeanpunainen. Naaras on harmahtavan vaaleanruskea, mutta poski on muuta ruumista vaaleampi. Lennossa paljastuu leveä vaalea siipijuova. Koiraan soidinääni on vingahtava ”vi-vivih…”, naaraan kutsuääni koriseva ”krrah-krah…”.

  • Kesämökillä kannattaa pönttöillä

    Tällaisia pönttöjä kannattaa ripustaa kesämökille

    Loma on mitä parasta linnunpönttöjen rakennusaikaa. Tässä vinkit siihen millaisia pönttöjä kesämökille kannattaa ripustaa.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.