Hyppää pääsisältöön

Cityluonto: Roskalintuja – onko niitä?

Lokit lentelevät ruokailijan ympärillä
Lokit lentelevät ruokailijan ympärillä Kuva: Sara Vertanen lokki

Lokit, varikset ja pulut eivät ole suosituimpia kaupunkilintuja. Roskalinnuiksi haukuttua kolmikkoa yhdistää se, että ne viihtyvät ihmisen läheisyydessä. Ihmisten mielestä ne penkovat roskiksia, likaavat ympäristöä ulosteillaan ja meluavatkin vielä.

Ihmisten ja eläinten rauhanomainen rinnakkaiselo rikkoutuu kaupungeissa tämän tästä. Ihminen on rakentanut rantaviivat täyteen eivätkä kaikki luontokappaleet ole sinne enää tervetulleita.

Helsingin toreilla ja aukioilla tepasteli takavuosina jopa satoja tuhansia kesykyyhkyjä eli puluja, varikset raakkuivat roska-astioiden tuntumassa ja lokit päivystivät suurina parvina pikalounaan toivossa. Eivät ne ole mihinkään hävinneet, mutta lukumäärät ovat etenkin pulujen kohdalla romahtaneet. Ihminen on toiminnallaan hankaloittanut niiden elämää.

Kaksi pulua
Kaksi pulua Kuva: Anna-Kaisa Brenner Kesykyyhky,pulu

Puluja hävitettiin pääkaupungissa vielä parikymmentä vuotta sitten kolkolla tavalla – pyydystämällä ja kaasuttamalla ne hengiltä. Merkittävämpi syy kesykyyhkykantojen vähenemiseen on pesinnän hankaloituminen: ullakot ovat tiiviimpia, jätehuolto on tehostunut eikä toreilla myydä enää ruokaa yhtä paljon kuin ennen. Puluja elää koko pääkaupunkiseudulla vaivaiset pari tuhatta.
Naurulokki vaanii lapsen ruoka-annosta
Naurulokki odottaa tilaisuuttaan. Naurulokki vaanii lapsen ruoka-annosta Kuva: Sara Vertanen lokki
Variksilla näkee välillä värivirheitä

Variksia on halveksuttu jätteidensyöjinä ja roskisdyykkareina. Niiden kaupunkiroskiksista ja kaatopaikoilta kaiveltu ruokavalio on tutkitusti vaikuttanut joidenkin lintujen kehitykseen.

– Varislinnuilla ja etenkin variksilla näkee välillä värivirheitä ja sulkien epämuodostumista, kertoo kokenut lintujen rengastaja Jukka Tanner.

Nyt kun sekajätteenkäsittely on tehokkaampaa ja suljetumpaa, niistä eivät varikset eivätkä lokit enää saa juuri ravintoa. Torimunkit ja lihapiirakat ovat poikkeusherkkuja, eivät lokkien pääasiallista ravintoa kuten hyönteisiä tai kalaa.

– Helsingin Kauppatorilla vierailee loppujen lopuksi aika pieni joukko eri lokkiyksilöitä. Suurin osa Helsingin edustan merialueen lokeista hakee ravintonsa luonnosta, sanoo Jukka Tanner.

Lokki lentää Kauppatorilla verkon alla
Lokki lentää Kauppatorilla verkon alla Kuva: Sara Vertanen Naurulokki,lokki
Ruokintakieltoa kannattaisi valvoa paremmin

Tavallisena aurinkoisena kesäpäivänä torin yllä liitelee siellä täällä kala-, nauru- ja harmaalokkeja. Puheet lokkimafiasta, lokkien ryöstöliigoista ja lokkisodasta kalskahtavat rengastajan korvaan turhan dramaattisilta.

– Kyllä torien verkoittaminen on varmasti ihan hyvä ratkaisu. Verkon asentamisella ehkä vähän alemmas, myymälöiden sijoittamisella ja esimerkiksi sivuseinien tekemisellä voitaisiin vielä tehostaa lokkien ruokailun estämistä. Aika pienillä muutoksilla ja investoinneilla pystyttäisiin estämään niiden ruokailu tarvittaessa, pohtii Tanner.

– Ruokintakieltoa kannattaisi ehkä valvoa paremmin. Täällä näkee ihmisten ruokkivan niitä, ja totta kai ne oppivat sitten hyödyntämään helppoa ravintoa, muistuttaa Tanner.

Naurulokki haukkaa lihapiirakkaa nokka ammollaan
Naurulokki haukkaa lihapiirakkaa nokka ammollaan Kuva: Sara Vertanen lokki
Naurulokki nappaa lihapiirakan Helsingin Kauppatorilla
Naurulokki nappaa lihapiirakan Helsingin Kauppatorilla Kuva: Saara Vertanen naurulokki
Lokit tajuavat, että niitä huijataan

Yli 100 000 lintua rengastanut Jukka Tanner kavahtaa roskalintu-nimitystä. Sitä paitsi lokki on kaikkea muuta kuin tyhmä lintu.

– Kyllähän lokit ovat erittäin älykkäitä. Esimerkiksi pelotteet ja lentoesteet, joita on Kauppatorillakin kokeiltu – hetken joku haukkapeloteääni toimiikin, mutta kyllä lokit äkkiä tajuavat, että niitä huijataan. Juuri ravinnonhankkimisessa ne ovat älykkäitä keksimään keinoja selviytyäkseen, sanoo Tanner.

– Välillä tuntuu, että luontosuhdetoleranssi on aika matala, kun seuraa keskustelua esimerkiksi juuri lokeista. Kyllä kaupunkiin mahtuu lokkeja, ihmisiä, tervapääskyjä, varpusia, puluja. Ne piristävät kaupunkikuvaa, kun täällä voi nähdä villiä luontoa, lisää Tanner.

Rengastaja Jukka Tanner torikahvilassa
Jukka Tanner on rengastanut yli 100 000 lintua. Rengastaja Jukka Tanner torikahvilassa Kuva: Sara Vertanen Jukka Tanner

Kuuntele juttu Kauppatorin lokeista:

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Osaatko arvioda tuulen nopeuden? Testaa!

    Tuulen voimakkuuttaa voi arvioida itse ympäristön avulla.

    Tuulen voimakkuutta voi arvioida esimerkiksi puita ja merenpintaa tarkkailemalla. Pystytkö päättelemään kuvista, kuinka voimakkaasti tuuli puhaltaa?

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Punatulkku

    Punatulkuille maistuvat ruokintapaikkojen siemenet.

    Punatulkku on talitiaista isompi ja pulleampi, kuin vailla kaulaa. Nokka on kolmiomainen ja pyrstö pitkähkö. Selkä on vaalean siniharmaa, siipisulat ja päälaki mustat. Koiras on alta helakanpunainen, naaras punertavanharmaa.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Vihervarpunen

    Vihervarpuset ovat oppineet käymään ruokintapaikoilla.

    Lyhytpyrstöinen vihervarpunen on päältä kellanvihreä. Koiraan rinta on sitruunankeltainen ja vatsa valkoinen, päälaki ja kurkkutäplä ovat mustat. Naaras on himmeämpi, eikä päässä ole mustaa. Nuori on voimakkaasti viiruinen. Siivellä on keltainen juova

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Urpiainen ja tundraurpiainen

    Talvisin urpiainen on yleinen etelässäkin.

    Urpiainen on hieman talitiaista pienempi, ja sillä on pieni nokka. Se on päältä tummaviiruisen harmaanruskea ja alta viirukkaan likaisenvalkoinen. Selän takaosa on vaalea ja viiruinen. Otsa on punainen, ja koiraalla rintakin. Tundraurpiaista on hyvin vaikea erottaa lähisukulaisestaan urpiaisesta.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Töyhtötiainen

    Töyhtötiainen on hyvin yleinen metsävaltaisilla seuduilla.

    Töyhtötiainen on sinitiaisen kokoinen, päältä harmaanruskea ja alta vaaleampi tiainen, jonka päälaella sojottaa mustavalkoraitainen, suippo töyhtö. Uteliaan ja pirteästi hyörivän töyhtötiaisen huomaa useimmiten iloisesti tirrittävästä äänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuukkeli

    Kuukkeli vierailee syksyllä metsäseutujen pihapiireissä.

    Mustarastasta isompi kuukkeli muistuttaa olemukseltaan ja lento- ja liikkumistavoiltaan närheä. Sillä on pitkä pyrstö ja pienehkö nokka. Yläpuoli on harmaanruskea, alapuoli, siiventaive ja pyrstönsivut oranssit. Yhteysäänet ovat naukuvia, viheltäviä ja rääkyviä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Hömötiainen

    Peloton hömötiainen elää havu- ja sekametsissä.

    Hieman talitiaista pienempi, isopäinen hömötiainen on päältä ruskeanharmaa, alta vaalea. Posket ovat valkoiset, päälaki ja niska mustat. Hömötiaisen huomaa useimmiten surumielisesti viheltävästä laulusta ”tjyy-tjyy-tiyy-tiyy” ja käheästi sähisevästä varoitusäänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Tikli

    Tikli on osittaismuuttaja.

    Talitiaista vähän pienempi tikli on korea ilmestys; siivellä on leveä keltainen juova ja päässä valkoista, punaista ja mustaa. Päältä lintu on kellanruskea, vatsasta valkoinen ja rinnasta oranssi. Nuoren rinta, kupeet ja selkä ovat viiruiset, pää harmaanvalkoinen. Laulu on särisevää visertelyä, johon sekoittuu näppäileviä ”did, diklit, dididlit…” -kutsuääniä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Räkättirastas

    Räkättirastas on äärimmäisen yleinen koko Suomessa.

    Räkättirastaan selkä on punaruskea, pää ja pyrstö harmaat, vatsa valkoinen. Rinta ja kupeet ovat täplikkään kellertävät. Äänet ovat erilaista räksytystä; räkättirastas on hyvin äänekäs.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Fasaani

    Fasaani syö siemeniä, kasvinversoja ja pikkuötököitä.

    Fasaanin ruumis on kesykyyhkyn kokoluokkaa, mutta pyrstö poikkeuksellisen pitkä; koiraalla 35–45 cm ja naaraalla 20–25 cm. Koiras on suureksi osaksi kuparinpunainen, mutta siivillä ja hartioilla on mustaa, valkoista ja harmaata kirjailua. Posket ja heltat ovat kirkkaanpunaiset. Naaras on kauttaaltaan kellanruskea mustin täplin

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuusitiainen

    Kuusitiainen on yleinen Etelä-Suomessa.

    Kuusitiainen on vieläkin pienempi ja vilkkaampi kuin sinitiainen. Sillä on sinertävänharmaa selkä- ja likaisenvaalea vatsapuoli. Päälaki on musta, posket ja niskalaikku valkoiset.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Talitiainen

    Talitiainen on utelias ja kekseliäs etsiessään ravintoa.

    Talitiainen on suurin tiaisemme, varpusen kokoinen. Sillä on keltainen vatsa, musta päälaki ja valkoiset posket, vihreä selkä ja siniharmaat siivet. Musta vatsajuova on koiraalla leveä, naaraalla kapea.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Varpuspöllö

    Varpuspöllö elää samoilla seuduilla kesät talvet.

    Varpuspöllö on vain punatulkun kokoinen, mustarastasta pienempi, lyhytpyrstöinen pöllö. Yläpuoli on valkopilkkuisen ruskea, alapuoli tummajuovaisen vaalea. Silmät ovat pistävänkeltaiset. Koiraan soidinääni on punatulkun ääntä muistuttava vihellys ”pyy, pyy…”.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Puukiipijä

    Puukiipijä liittyy syksyllä tiaisten talviparveen.

    Talitiaista vähän pienempi ja solakka puukiipijä on päältä valkopilkkuisen ruskea ja alta valkoinen. Sillä on pitkä ja ohut, kaareva nokka. Helpointa puukiipijä on tunnistaa liikkumistavasta: lintu kipuaa nykivästi puunrunkoa ylöspäin ja lennähtää kohta toisen puun tyvelle.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee?

    Lintulaudoilla on talvella tungosta

    Talvi on Suomessa eläville linnuille vaikein vuodenaika lyhyen päivänvalon, pakkasten ja lumipeitteen vuoksi. Jos ruokaa on riittävästi, useimmat linnut kyllä selviävät pakkasista. Ruokinnan tinkimätön ykkössääntö on, että loppusyksyllä aloitettua ruokintaa ei saa talven kuluessa lopettaa.

  • Avara luonto syksyllä 2018

    Avaran luonnon uusia luontodokumentteja lauantaisin TV1:ssä.

    Avaran luonnon dokumentteja syksyllä 2018. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Mennään metsään -kolumni: Kuvataiteilija Jaakko Kahilaniemi pitää yksilöiden ja valtion suhtautumista luontoon kaksinaismoralistisina

    "Myös oma metsäsuhteeni on ristiriitainen."

    "Luonnon omistaminen on absudri ajatus 29-vuotiaalle taiteen maisterille." Kuvataiteilija Jaakko Kahilaniemi kirjoittaa kolumnissaan luonnosta ja sen omistamisen aiheuttamista ristiriidoista. Ristiriidoista sai alkunsa palkittu 100 Hectares of Understanding -taidekuvasarja, jossa Kahilaniemi on kuvannut perinnöksi saamansa metsän ominaisuuksia.

  • Oletko luolaihminen – tunnetko Suomen rotkot ja onkalot? Testaa tietosi!

    Suomi on tuhansien luolien maa

    Sinäkö Suomen Indiana Jones vai kenties vasta Junior? Suomi ei ole ainoastaan tuhansien järvien, vaan myös tuhansien luolien maa. Valtaosaan niistä liittyy jokin kiehtova tarina – salakuljetusta, piilopaikkoja, piruja ja pontikan keittoa. Luola on tarjonnut ihmiselle suojan mitä erilaisimmista syistä. Testaa tietosi Suomen luolien historiasta, arkeologiasta ja geologiasta.

  • Tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa? Tee Yle Luonnon testi

    Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää.

    Suomi on ollut vuosimiljoonien aikana useita kertoja paksun mannerjäätikön peitossa. Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää, siirsivät ja siloittivat kiviä sekä kallioita. Paljasta sisäinen geologisi ja testaa, tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa.