Hyppää pääsisältöön

Menestyssarja Rintamäkeläiset piirsi kuvan pienviljelijän sielunmaisemasta

Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijöitä: Veijo Pasanen (roolinimi Antti Rintamäki) ja Sirkka Lehto (roolinimi Leena Rintamäki).
Rintamäkeläiset-sarjan pääparia Antti ja Leena Rintamäkeä näyttelivät Veijo Pasanen ja Sirkka Lehto Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijöitä: Veijo Pasanen (roolinimi Antti Rintamäki) ja Sirkka Lehto (roolinimi Leena Rintamäki). Kuva: Pertti Nättilä Veijo Pasanen,Sirkka Lehto

Maaseudulle sijoittuva sarja Rintamäkeläiset valloitti monet suomalaiskatsojat vuosina 1972–1978. Sinä aikana sarjassa ehdittiin juoda kahvia niin monta kertaa, että siitä tuli käsite. Kuvattiin siinä toki muutakin kuin kahvinjuontia – kahden pientilallisperheen edesottamuksia ja maaseudun murrosta.

Rintamäkeläiset-sarjan kaikki jaksot on nyt julkaistu yleisön toiveesta pysyvästi katsottaviksi Areenassa.

Rintamäkeläiset kertoo kahdesta pientilallisperheestä, Rintamäistä ja heidän naapureistaan Honkosista. Eletään 1970-lukua ja maaseudun murrosta. Elinkeinon kannattavuudesta ei ole enää takeita ja nuorempi polvi ei olekaan itsestäänselvästi jatkamassa tilan hoitoa.

Vuonna 1972 ensiesitetty Rintamäkeläiset suunniteltiin alunperin yhdeksänosaiseksi sarjaksi. Tosin yhdeksäs jakso jäi ensin tekemättä Yleisradion teknisen henkilökunnan lakon takia. Hyvän vastaanoton vuoksi sarjaa päätettiin kuitenkin jatkaa ja yhdeksäs jakso ja sitä myötä toinen tuotantokausi pyörähti käyntiin puolentoista vuoden tauon jälkeen lokakuussa 1974. Sarjaa tehtiin yhteensä 30 jaksoa vuoteen 1978 asti.

Sarjaa kuvattiin ja esitettiin noin kuukauden välein kesätaukoja lukuunottamatta. Sarja oli jatkuvajuoninen, vaikka jokainen jakso muodostikin pienen kokonaisuuden, eikä jaksoa katkaistu kesken herkullisimman kohdan nykyisten saippuasarjojen tapaan. Käsikirjoittajana toimi Reino Lahtinen, joka oli vastikään kirjoittanut suositun sarjan Heikki ja Kaija. Ohjaajana oli Pertti Nättilä, lisäksi Antti Rintamäkeä näytellyt Veijo Pasanen toimi henkilöohjaajana.

Ensimmäisen jakson alussa käsikirjoittaja Reino Lahtinen toivotti katsojille tuttavallisesti ehtoota ja esitteli sarjan henkilöt ja miljöön. Rintamäen tilan hän kertoo sijaitsevan "jossakin Hämeen Satakunnan rajamailla". Tilalla on 28 hehtaaria, joista peltoa viisi.

Alussa sarja oli mustavalkoinen, ensimmäinen värijakso nähtiin lokakuussa 1974. Värilupia lunastettiin hiljalleen, joten suurimmassa osassa kodeissa sarja nähtiin mustavalkoisena.

Rintamäet ja Honkoset

Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Sirkka Lehto roolissaan Leena Rintamäkenä.
Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Sirkka Lehto roolissaan Leena Rintamäkenä. Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Sirkka Lehto roolissaan Leena Rintamäkenä. Kuva: Pertti Nättilä Rintamäkeläiset,Sirkka Lehto
Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Veijo Pasanen roolissaan Antti Rintamäkenä.
Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Veijo Pasanen roolissaan Antti Rintamäkenä. Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Veijo Pasanen roolissaan Antti Rintamäkenä. Kuva: Pertti Nättilä Rintamäkeläiset,Veijo Pasanen

Antti (Veijo Pasanen) ja Leena Rintamäki (Sirkka Lehto) ovat viisissäkymmenissä oleva pariskunta. Heillä on kolme lasta, joista Elina (Inkeri Wallenius) ja kuopus Aarne (Matias Ikävalko roolissa kaksi ensimmäistä vuotta, sitten Matti Viironen) ovat pariskunnan yhteisiä. Katraan vanhin on Leenan tytär Sirkka-Liisa (Marjukka Halttunen), joka syntyi Leenan aiemmasta suhteesta. Hän on keskeinen hahmo sarjan mustavalkoisissa alkupään jaksoissa, mutta jää sittemmin kokonaan pois.

Antti Rintamäki on toisen maailmansodan veteraani ja hieman viinaan menevä. Käsikirjoittaja Reino Lahtinen luonnehtii sarjan esittelyssä Anttia seuraavasti: "Pienviljelijänä hän on totinen vakaumuksen mies. Politiikka yleensäkin on aihe, josta keskusteltaessa Antti ei siedä turhaa leikinlaskua. Veikko Vennamon puheet ovat eittämättä saaneet melkoista vastakaikua Antti Rintamäen ajatuksissa. Parhaat vuotensa Antti on menettänyt sodassa, siellä hän on menettänyt myös osan terveyttään vaikkei sitä päältäpäin huomaakaan."

Leena Rintamäki on Anttia muutaman vuoden vanhempi. Leena on luja ja itsenäinen, joskus jopa itsepäinen. "Elämä ei ole aina hymyillyt hänelle, mutta omaa hiljaista hymyään Leena Rintamäki ei silti ole kadottanut", kuvailee Lahtinen.

Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Ahti Haljala roolissaan Veikko Honkosena.
Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Ahti Haljala roolissaan Veikko Honkosena. Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Ahti Haljala roolissaan Veikko Honkosena. Kuva: Pertti Nättilä Rintamäkeläiset,Ahti Haljala
Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Eila Roine roolissaan Helmi Honkosena.
Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Eila Roine roolissaan Helmi Honkosena. Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Eila Roine roolissaan Helmi Honkosena. Kuva: Pertti Nättilä Rintamäkeläiset,Eila Roine

Veikko (Ahti Haljala) ja Helmi Honkonen (Eila Roine) asuvat Rintamäkien naapurissa. Heillä on yksi tytär Eeva (Kielo Tommila 1973 ja Marjut Sariola 1976-77).

Veikko on myös toisen maailmansodan veteraani, Antin rintamakaveri. Luonteeltaan hän on sovitteleva ja ottaa asiat rauhallisesti. Veikko on siirtokarjalainen, Haljalan rakentamana hänessä korostuu karjalaisia "heimopiirteitä"; hän on "lupsakka velmuilijatyyppi".

Helmi on juoruiluun taipuvainen, sarjan alussa nelikymppinen nainen. Hän ajautuu usein riitaan Antin kanssa.

Helmiä esittänyt Eila Roine muisteli Kansansankarit-sarjan haastattelussa 2005, kuinka ihmiset samaistivat roolihenkilöt heihin vahvasti. "Televisio on siitä vaarallinen väline, etenkin pitkissä sarjoissa", Roine toteaa. Hän sai tuta sen, kuinka ihmiset tunnistivat kadulla ja olettivat hänen olevan samanlainen kuin Heikin ja Kaijan Kaija taikka Rintamäkeläisten Helmi.

Rintamäkien ja Honkosten lisäksi sarjassa nähdään monenkirjavaa kylän väkeä, kuten Tenho Saurénin esittämä uskovainen isäntä Kalevi Niemi ja Antti Litjan esittämä taksikuski Pekka Uitto.

Politiikkaa ja sovinismia kahvikuppien ääressä

Rintamäen keittiö, tupa on sarjan tapahtumien keskeinen näyttämö. Tuvan pöydän ääressä käydään monet keskustelut niin maaseudun tulevaisuudesta, avio-ongelmista, politiikasta kuin sodastakin. Myöhemmissä jaksoissa ollaan enenevissä määrin myös Honkosilla.

Pariskuntien naljailu tulee katsojalle tutuksi monessa jaksossa. Antti ja Veikko päästelevät toisinaan sovinistiselta kalskahtavia vitsejä ja odottavat vaimoiltaan passausta. Leena ja Helmi naljailevat miestensä epäromanttisuudesta ja ryypiskelyistä. Nuorempi sukupolvi sen sijaan kummastelee ja kyseenalaistaa vanhempiensa toimintatapoja. Alla nähtävä ote on jaksosta 28, jossa Eeva keskustelee isänsä Veikon kanssa ja valittaa, kuinka vanhemmat puuttuvat liiaksi hänen ja Aarnen asioihin.

Markku Rönty on tutkinut pro gradussaan Rintamäki-sarjaa maaseudun ja pienviljelijöiden elämän kuvaajana sekä aikansa poliittisen ilmaston heijastana. Rönty toteaa, että 1970-luvun Suomen puoluepolitisoitunut ajanhenki näkyy vahvasti Rintamäkeläisten tematiikassa. Antti on vennamolaisuuden kannattaja ja Veikko demari. Sivurooleissa kuullaan niin kokoomuslaisia kuin kommunistejakin. Miesten keskustelut sivuavat usein poliitiikkaa ja maaseudun murrosta, jossa pientilalliset ovat monien haasteiden edessä. Pienet tilat eivät ole enää niin kannattavia, isot koneellistetut tilat valtaavat alaa.

Rintamäkeläiset ja Honkoset haaveilevat pientilojensa yhdistämistä isommaksi maatilaksi, jota isännöisi Rintamäkien poika Aarne vaimonaan Honkosten tytär Eeva. Mutta nuorten kiinnostus raskaaseen maatilatyöhön ja perinteen jatkamiseen ei ole itsestäänselvyys.

Arkirealismi tuli lähelle

Jenni Hokka kirjoittaa kirjassa Tele-visioita, kuinka Rintamäkeläisiä on televisiohistoriaa muistellessa käsitelty "hassuna vanhanaikaisena sarjana, jossa ei tapahtunut juuri mitään".

Hokka arvelee, että mielikuvaan ovat vaikuttaneet odotukset kantaaottavasta sarjasta tai rajuja elämänmuutoksia kuvaavasta saippuasarjasta. Kriitikoista muun muassa Jukka Kajava arvosteli Rintämäkeläisiä siitä, ettei siinä käsitelty tarpeeksi maaseudun ongelmia.

Mutta Rintamäkeläiset oli arkirealistinen sarja, joka puhutteli katsojaa tunnistettavien elementtien ja tunteita painottavan kuvauksen kautta. "Katsojien ja sarjan välille pyrittiin visuaalisin keinoin luomaan läheisyyden tuntu", toteaa Hokka. "Arkirealistiseen tyyliin sille oli ominaista huomaamaton kerrontatakniikka sekä tunnistettavuus ja herkkyys yksityiskohdille." Lavastus, puvustus ja kuvaus oli tärkeässä osassa.

Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijöitä: Veijo Pasanen (roolinimi Antti Rintamäki), Reino Kalliolahti (roolinimi Lahtinen), Sirkka Lehto (roolinimi Leena Rintamäki), Eila Roine (roolinimi Helmi Honkonen), Kalevi Honkanen (roolinimi Markkula) ja Ahti Haljala
Rintamäkeläisissä kahviteltiin usein. Pöydän ääressä Antti Rintamäki (Veijo Pasanen), Lahtinen (Reino Kalliolahti), Leena Rintamäki (Sirkka Lehto), Helmi Honkonen (Eila Roine), Markkula (Kalevi Honkanen) ja Veikko Honkonen (Ahti Haljala) Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijöitä: Veijo Pasanen (roolinimi Antti Rintamäki), Reino Kalliolahti (roolinimi Lahtinen), Sirkka Lehto (roolinimi Leena Rintamäki), Eila Roine (roolinimi Helmi Honkonen), Kalevi Honkanen (roolinimi Markkula) ja Ahti Haljala Kuva: Antero Tenhunen Rintamäkeläiset,Veijo Pasanen,Reino Kalliolahti,Sirkka Lehto,Eila Roine,Kalevi Honkanen,Ahti Haljala

Realismia on monenlaista, kirjoittaa Hokka. Temaattinen realismi keskittyy sisältöön ja pyrkii kuvaamaan todellisuutta. Siihen vaikuttavat kansalliset ja poliittiset käsitykset "tavallisesta elämästä". Esitysmuodon realismi puolestaan pyrkii näyttämään todellisuutta ja käyttää keinoinaan lavastusta, puvustusta, ohjausta, näyttelemistä, kuvausta ja leikkausta.

Sarjassa ei käytetty taustamusiikkia tai tehosteääniä. Alussa ja lopussa Hammond-uruilla soitetun tunnusmelodian sävelsi Paavo Raninen, joka nimesi sävellyksensä Pienviljelijän masurkaksi.

Rintamäkeläisten dvd-julkaisua käsittelevässä Kari Kosmoksen blogikirjoituksessa todetaan sarjasta osuvasti:

Rintamäkeläisiin on säilötty suomalaisen 70-luvun akustiikka, värisävyt ja kuosi. Todentuntuisuus ei synny vain ulkonaisesta näköisyydestä. Dialogin, henkilöiden ja sarjan kuvaustyylin kautta välittyy erinomaisen paljaana se elämäntempo, asennekirjo ja energiataso, joiden vallitessa asiat maalais-Suomen alasajon päivinä tapahtuivat urbaanien maalikylien ulkopuolella.

Vaikka sarjan ensiesityksestä on jo yli 40 vuotta ja viimeiset tv-uusinnatkin esitetty 1990-luvulla ei sarja ole jäänyt unholaan. Ylen verkkosivuilla 2016 järjestetyssä Toivotut-äänestyksessä Rintamäkeläisten joulujakso keräsi ylivoimaisen äänisaaliin. Toiveita koko sarjan näkemisestä on tullut paljon ja elokuussa 2017 kaikki jaksot julkaistiin katsottavaksi pysyvästi Areenaan.

Artikkelin lähteinä on ohjelmien lisäksi käytetty kirjoja Tele-visioita (Sari Elfving, Mari Pajala, Gaudeamus 2011) ja Talonpojan tappolinjalla (Markku Rönty, pro gradu 2000).

Rintamäkeläiset-sarjan rooleissa ja tuotantotiimissä

Rintamäet:

Veijo Pasanen: Antti Rintamäki
Sirkka Lehto: Leena Rintamäki
Matias Ikävalko / Matti Viironen: Aarne Rintamäki
Marjukka Halttunen: Sirkka-Liisa Halonen
Inkeri Wallenius: Elina Avellan os. Rintamäki
Seppo Laine: Heikki Avellan

Honkoset:

Ahti Haljala: Veikko Honkonen
Eila Roine: Helmi Honkonen
Kielo Tommila / Marjut Sariola: Eeva Honkonen

Kylän väkeä:

Helinä Viitanen: Edith Ala-Tolppa
Erkki Thil: Reino Ala-Tolppa
Juhani Niemelä: Hyvärinen
Reino Kalliolahti: Lahtinen
Tauno Karvonen: Paavo Laine
Toivo Hildén: Lassila
Kalevi Honkanen: Markkula
Ilona Lampi: Anna Neuvonen
Tenho Saurén: Kalevi Niemi
Eva Gyldén: pankkivirkailija
Antti Litja: Pekka Uitto
Marja-Sisko Aimonen: Tuovi Uitto

Ohjaaja: Pertti Nättilä
Henkilöohjaaja: Veijo Pasanen
Tuottaja: Pertti Nättilä
Käsikirjoittaja: Reino Lahtinen
Kuvaus: Juhani Nättilä
Lavastus: Raimo Salo
Tuotanto: TV2 Teatteritoimitus
Kuvaussihteeri: Ulla-Maija Alppi, Mari Lehtonen

Lisää ohjelmasta

Kommentit
  • Ihmisten lauluja – kooste Samuli Putron urasta vuosien varrelta

    Samuli Putro on tunnettu Zen Cafén lisäksi soolourastaan.

    Muusikko Samuli Putro mielletään monesti oivaltavana älykkönä, joka osaa kirjoittaa uskottavasti niin teinitytön kuin ehtoopuolella olevan vanhuksen sielunmaisemasta. Putron luotsaama yhtye, suomirockin kärkikastiin noussut Zen Café ilmoitti jäävänsä tauolle vuonna 2008. Tämän jälkeen Putro ryhtyi soolouralle. Merkittävä ura on sisältänyt hittejä, palkintoja sekä itsensä tutkiskelua. Elävä arkisto kokosi Samuli Putron haastatteluita, live-esiintymisiä ja musiikkivideoita vuosien varrelta.

  • Sulje silmät ja sukella Kapteeni Nemon kyydissä vedenalaiselle maailmanympärysmatkalle

    Yrjö Kostermaa loihti Vernen romaanista kuunnelman 1956.

    Ranskalainen tieteiskirjailija Jules Verne (1828-1905) kirjoitti sukellusveneistä ja avaruusmatkailusta aikana, jolloin höyryveturi oli kehittynein liikkumismuoto. Antero Alpola ja Yrjö Kostermaa loihtivat vuonna 1956 samannimisen alkuperäisteoksen pohjalta kuunnelman Sukelluslaivalla maapallon ympäri.

  • A Finnish take on "Y.M.C.A."

    NMKY became the world's most popular music video

    NMKY, a music video shown in the Finnish television show Hepskukkuu, became the world’s most popular online video on 24 August, 2007. The video amassed hundreds of thousands of views in a single day.

  • Suomen ensimmäinen musikaali Ruma Elsa filmatisoitiin musiikkielokuvaksi

    Ruma Elsa tallentui filmille toistamiseen 1965.

    Ensio Rislakin kirjoittama näytelmä Ruma Elsa hurmasi filmillä toistamiseen 1965, kun suomalaisen nukketeatterin uranuurtaja Sirppa Sivori-Asp ohjasi sukupolvien välistä kuilua kuvaavan ilottelun – ja samalla Suomen ensimmäisen musikaalin – musiikkielokuvaksi.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Ihmisten lauluja – kooste Samuli Putron urasta vuosien varrelta

    Samuli Putro on tunnettu Zen Cafén lisäksi soolourastaan.

    Muusikko Samuli Putro mielletään monesti oivaltavana älykkönä, joka osaa kirjoittaa uskottavasti niin teinitytön kuin ehtoopuolella olevan vanhuksen sielunmaisemasta. Putron luotsaama yhtye, suomirockin kärkikastiin noussut Zen Café ilmoitti jäävänsä tauolle vuonna 2008. Tämän jälkeen Putro ryhtyi soolouralle. Merkittävä ura on sisältänyt hittejä, palkintoja sekä itsensä tutkiskelua. Elävä arkisto kokosi Samuli Putron haastatteluita, live-esiintymisiä ja musiikkivideoita vuosien varrelta.

  • Sulje silmät ja sukella Kapteeni Nemon kyydissä vedenalaiselle maailmanympärysmatkalle

    Yrjö Kostermaa loihti Vernen romaanista kuunnelman 1956.

    Ranskalainen tieteiskirjailija Jules Verne (1828-1905) kirjoitti sukellusveneistä ja avaruusmatkailusta aikana, jolloin höyryveturi oli kehittynein liikkumismuoto. Antero Alpola ja Yrjö Kostermaa loihtivat vuonna 1956 samannimisen alkuperäisteoksen pohjalta kuunnelman Sukelluslaivalla maapallon ympäri.

  • A Finnish take on "Y.M.C.A."

    NMKY became the world's most popular music video

    NMKY, a music video shown in the Finnish television show Hepskukkuu, became the world’s most popular online video on 24 August, 2007. The video amassed hundreds of thousands of views in a single day.

  • Suomen ensimmäinen musikaali Ruma Elsa filmatisoitiin musiikkielokuvaksi

    Ruma Elsa tallentui filmille toistamiseen 1965.

    Ensio Rislakin kirjoittama näytelmä Ruma Elsa hurmasi filmillä toistamiseen 1965, kun suomalaisen nukketeatterin uranuurtaja Sirppa Sivori-Asp ohjasi sukupolvien välistä kuilua kuvaavan ilottelun – ja samalla Suomen ensimmäisen musikaalin – musiikkielokuvaksi.

  • Tylsät kesäpäivät muuttuvat ravisuttaviksi seikkailuiksi – Pertsa ja Kilu, Susikoira Roi ja muut sankarit nyt Areenassa

    Areenassa on julkaistu lapsuudesta tuttuja seikkailuja.

    Joskus eivät aikuisten taidot riitä ja silloin tarvitaan lasten neuvokkuutta. Areenan kesäkuun Toivotut-paketin katsoja saa apetta mielikuvitukselleen, kun Pertsa ja Kilu nuuskivat hämäräpuuhien jäljille tai hyväsydäminen Tomi pelastaa susikoira Roin.

    Toivotut: Pertsa, Kilu ja Roi – lapsia seikkailuissa Yle Areenassa

  • Finland’s First Dogs and other presidential pets

    Pets have accompanied Finnish presidents for decades.

    Though Lennu the Boston Terrier is probably Finland’s most-beloved First Dog, Finnish heads of state have been known animal lovers since Marshal Mannerheim, whose trusty steed Käthy even attended the marshal’s funeral at his request.

  • "Radiokin renkkailee" – yleisökirje 60 vuoden takaa avasi ikkunan menneisyyteen

    Nuori perheenäiti Aili kirjoitti Yleisradiolle runon 1951.

    Saimme yleisökirjeen. Nuori perheenäiti Aili, Nokian kupeesta Sarkolan kylästä, on kirjoittanut Yleisradiolle viisisivuisen kalevalamittaisen runon, jossa hän kertoo radion ohjelmavirran merkityksestä omassa arjessaan. Viiden pojan äitinä maalla, kiireisenä emäntänä, hänen sivistyksensä, virkistyksensä ja seuransa ovat pitkälti pohjautuneet radioon. Kirje on mummini kirjoittama vuonna 1951, hänen ollessaan 35-vuotias.

  • Turpaanvetoa taiteen eteen – Luomisen tuskaa Kummelissa

    Autertaiteilija Martti Hakonen on ehdoton taiteessaan.

    Auter-taiteilija Martti Hakonen on äärimmäisen ehdoton taiteessaan. Mies ei emmi kokeilla siipiään juuri minkään taidelajin saralla. Avustajaparat voisivat tosin olla hieman kykenevämpiä. Onneksi luovuus valuu neron mielestä myös yksinkertaisempien sielujen hyödynnettäväksi – joko täyttä kurkkua huutamalla tai viimeistään luuvitosen kultaisella kosketuksella. Artikkeliin on koottu kaikki Martti Hakosen taidekokeilut.

  • Charles Dickensin riemukas esikoisromaani kääntyi kesäiseksi kuunnelmaksi 1961

    Veijariromaani julkaistiin aluksi 19-osaisena jatkotarinana.

    Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit kertoo hupaisista hahmoista koostuvasta, “tieteellisille” tutkimuksille pyhitetystä seurasta ja sen tutkimusmatkoista ympäri vanhaa ja iloista Englantia. Tarina valloitti lukijoita aluksi kirjallisuuslehden jatkokertomuksena vuosina 1836–37. Reilu vuosisata myöhemmin veijariromaani sovitettiin kuunnelmaksi suomalaisille radioaalloille.

  • Tampereella sijainnut puuvillatehdas jätti jälkensä Suomen historiaan – ja sulkeutuessaan useat työttömäksi

    Finlaysonin tehdasalue oli merkittävä työllistäjä naisille.

    Tampereen Finlaysonin tehdasalue oli yli vuosisadan ajan suuri työllistäjä pääasiassa sikäläisille naisille. Tehtaassa valmistettiin erilaisia kangastuotteita sekä lankaa. Jylhät tiiliseinät kätkivät sisälleen monenlaista tarinaa ja tarjosivat myös omanlaisen yhteisönsä asumisjärjestelyineen ja palveluineen. Alueella toimi muun muassa oma sairaala, päiväkoti sekä poliisi ja palokunta. Vuonna 1999 julkaistu Naisia, pumpulia, ompelukoneita -dokumentti kertoo tehdasalueesta ja sen sydämestä – uutterista naistyöntekijöistä.