Menestyssarja Rintamäkeläiset piirsi kuvan pienviljelijän sielunmaisemasta

Maaseudulle sijoittuva sarja Rintamäkeläiset valloitti monet suomalaiskatsojat vuosina 1972–1978. Sinä aikana sarjassa ehdittiin juoda kahvia niin monta kertaa, että siitä tuli käsite. Kuvattiin siinä toki muutakin kuin kahvinjuontia – kahden pientilallisperheen edesottamuksia ja maaseudun murrosta.

Rintamäkeläiset-sarjan kaikki jaksot on nyt julkaistu yleisön toiveesta pysyvästi katsottaviksi Areenassa.

Rintamäkeläiset kertoo kahdesta pientilallisperheestä, Rintamäistä ja heidän naapureistaan Honkosista. Eletään 1970-lukua ja maaseudun murrosta. Elinkeinon kannattavuudesta ei ole enää takeita ja nuorempi polvi ei olekaan itsestäänselvästi jatkamassa tilan hoitoa.

Vuonna 1972 ensiesitetty Rintamäkeläiset suunniteltiin alunperin yhdeksänosaiseksi sarjaksi. Tosin yhdeksäs jakso jäi ensin tekemättä Yleisradion teknisen henkilökunnan lakon takia. Hyvän vastaanoton vuoksi sarjaa päätettiin kuitenkin jatkaa ja yhdeksäs jakso ja sitä myötä toinen tuotantokausi pyörähti käyntiin puolentoista vuoden tauon jälkeen lokakuussa 1974. Sarjaa tehtiin yhteensä 30 jaksoa vuoteen 1978 asti.

Sarjaa kuvattiin ja esitettiin noin kuukauden välein kesätaukoja lukuunottamatta. Sarja oli jatkuvajuoninen, vaikka jokainen jakso muodostikin pienen kokonaisuuden, eikä jaksoa katkaistu kesken herkullisimman kohdan nykyisten saippuasarjojen tapaan. Käsikirjoittajana toimi Reino Lahtinen, joka oli vastikään kirjoittanut suositun sarjan Heikki ja Kaija. Ohjaajana oli Pertti Nättilä, lisäksi Antti Rintamäkeä näytellyt Veijo Pasanen toimi henkilöohjaajana.

Ensimmäisen jakson alussa käsikirjoittaja Reino Lahtinen toivotti katsojille tuttavallisesti ehtoota ja esitteli sarjan henkilöt ja miljöön. Rintamäen tilan hän kertoo sijaitsevan "jossakin Hämeen Satakunnan rajamailla". Tilalla on 28 hehtaaria, joista peltoa viisi.

Alussa sarja oli mustavalkoinen, ensimmäinen värijakso nähtiin lokakuussa 1974. Värilupia lunastettiin hiljalleen, joten suurimmassa osassa kodeissa sarja nähtiin mustavalkoisena.

Rintamäet ja Honkoset

Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Sirkka Lehto roolissaan Leena Rintamäkenä. Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Sirkka Lehto roolissaan Leena Rintamäkenä. Kuva: Pertti Nättilä Rintamäkeläiset,Sirkka Lehto

Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Veijo Pasanen roolissaan Antti Rintamäkenä. Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Veijo Pasanen roolissaan Antti Rintamäkenä. Kuva: Pertti Nättilä Rintamäkeläiset,Veijo Pasanen

Antti (Veijo Pasanen) ja Leena Rintamäki (Sirkka Lehto) ovat viisissäkymmenissä oleva pariskunta. Heillä on kolme lasta, joista Elina (Inkeri Wallenius) ja kuopus Aarne (Matias Ikävalko roolissa kaksi ensimmäistä vuotta, sitten Matti Viironen) ovat pariskunnan yhteisiä. Katraan vanhin on Leenan tytär Sirkka-Liisa (Marjukka Halttunen), joka syntyi Leenan aiemmasta suhteesta. Hän on keskeinen hahmo sarjan mustavalkoisissa alkupään jaksoissa, mutta jää sittemmin kokonaan pois.

Antti Rintamäki on toisen maailmansodan veteraani ja hieman viinaan menevä. Käsikirjoittaja Reino Lahtinen luonnehtii sarjan esittelyssä Anttia seuraavasti: "Pienviljelijänä hän on totinen vakaumuksen mies. Politiikka yleensäkin on aihe, josta keskusteltaessa Antti ei siedä turhaa leikinlaskua. Veikko Vennamon puheet ovat eittämättä saaneet melkoista vastakaikua Antti Rintamäen ajatuksissa. Parhaat vuotensa Antti on menettänyt sodassa, siellä hän on menettänyt myös osan terveyttään vaikkei sitä päältäpäin huomaakaan."

Leena Rintamäki on Anttia muutaman vuoden vanhempi. Leena on luja ja itsenäinen, joskus jopa itsepäinen. "Elämä ei ole aina hymyillyt hänelle, mutta omaa hiljaista hymyään Leena Rintamäki ei silti ole kadottanut", kuvailee Lahtinen.

Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Ahti Haljala roolissaan Veikko Honkosena. Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Ahti Haljala roolissaan Veikko Honkosena. Kuva: Pertti Nättilä Rintamäkeläiset,Ahti Haljala

Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Eila Roine roolissaan Helmi Honkosena. Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Eila Roine roolissaan Helmi Honkosena. Kuva: Pertti Nättilä Rintamäkeläiset,Eila Roine

Veikko (Ahti Haljala) ja Helmi Honkonen (Eila Roine) asuvat Rintamäkien naapurissa. Heillä on yksi tytär Eeva (Kielo Tommila 1973 ja Marjut Sariola 1976-77).

Veikko on myös toisen maailmansodan veteraani, Antin rintamakaveri. Luonteeltaan hän on sovitteleva ja ottaa asiat rauhallisesti. Veikko on siirtokarjalainen, Haljalan rakentamana hänessä korostuu karjalaisia "heimopiirteitä"; hän on "lupsakka velmuilijatyyppi".

Helmi on juoruiluun taipuvainen, sarjan alussa nelikymppinen nainen. Hän ajautuu usein riitaan Antin kanssa.

Helmiä esittänyt Eila Roine muisteli Kansansankarit-sarjan haastattelussa 2005, kuinka ihmiset samaistivat roolihenkilöt heihin vahvasti. "Televisio on siitä vaarallinen väline, etenkin pitkissä sarjoissa", Roine toteaa. Hän sai tuta sen, kuinka ihmiset tunnistivat kadulla ja olettivat hänen olevan samanlainen kuin Heikin ja Kaijan Kaija taikka Rintamäkeläisten Helmi.

Rintamäkien ja Honkosten lisäksi sarjassa nähdään monenkirjavaa kylän väkeä, kuten Tenho Saurénin esittämä uskovainen isäntä Kalevi Niemi ja Antti Litjan esittämä taksikuski Pekka Uitto.

Politiikkaa ja sovinismia kahvikuppien ääressä

Rintamäen keittiö, tupa on sarjan tapahtumien keskeinen näyttämö. Tuvan pöydän ääressä käydään monet keskustelut niin maaseudun tulevaisuudesta, avio-ongelmista, politiikasta kuin sodastakin. Myöhemmissä jaksoissa ollaan enenevissä määrin myös Honkosilla.

Pariskuntien naljailu tulee katsojalle tutuksi monessa jaksossa. Antti ja Veikko päästelevät toisinaan sovinistiselta kalskahtavia vitsejä ja odottavat vaimoiltaan passausta. Leena ja Helmi naljailevat miestensä epäromanttisuudesta ja ryypiskelyistä. Nuorempi sukupolvi sen sijaan kummastelee ja kyseenalaistaa vanhempiensa toimintatapoja. Alla nähtävä ote on jaksosta 28, jossa Eeva keskustelee isänsä Veikon kanssa ja valittaa, kuinka vanhemmat puuttuvat liiaksi hänen ja Aarnen asioihin.

Markku Rönty on tutkinut pro gradussaan Rintamäki-sarjaa maaseudun ja pienviljelijöiden elämän kuvaajana sekä aikansa poliittisen ilmaston heijastana. Rönty toteaa, että 1970-luvun Suomen puoluepolitisoitunut ajanhenki näkyy vahvasti Rintamäkeläisten tematiikassa. Antti on vennamolaisuuden kannattaja ja Veikko demari. Sivurooleissa kuullaan niin kokoomuslaisia kuin kommunistejakin. Miesten keskustelut sivuavat usein poliitiikkaa ja maaseudun murrosta, jossa pientilalliset ovat monien haasteiden edessä. Pienet tilat eivät ole enää niin kannattavia, isot koneellistetut tilat valtaavat alaa.

Rintamäkeläiset ja Honkoset haaveilevat pientilojensa yhdistämistä isommaksi maatilaksi, jota isännöisi Rintamäkien poika Aarne vaimonaan Honkosten tytär Eeva. Mutta nuorten kiinnostus raskaaseen maatilatyöhön ja perinteen jatkamiseen ei ole itsestäänselvyys.

Arkirealismi tuli lähelle

Jenni Hokka kirjoittaa kirjassa Tele-visioita, kuinka Rintamäkeläisiä on televisiohistoriaa muistellessa käsitelty "hassuna vanhanaikaisena sarjana, jossa ei tapahtunut juuri mitään".

Hokka arvelee, että mielikuvaan ovat vaikuttaneet odotukset kantaaottavasta sarjasta tai rajuja elämänmuutoksia kuvaavasta saippuasarjasta. Kriitikoista muun muassa Jukka Kajava arvosteli Rintämäkeläisiä siitä, ettei siinä käsitelty tarpeeksi maaseudun ongelmia.

Mutta Rintamäkeläiset oli arkirealistinen sarja, joka puhutteli katsojaa tunnistettavien elementtien ja tunteita painottavan kuvauksen kautta. "Katsojien ja sarjan välille pyrittiin visuaalisin keinoin luomaan läheisyyden tuntu", toteaa Hokka. "Arkirealistiseen tyyliin sille oli ominaista huomaamaton kerrontatakniikka sekä tunnistettavuus ja herkkyys yksityiskohdille." Lavastus, puvustus ja kuvaus oli tärkeässä osassa.

Rintamäkeläisissä kahviteltiin usein. Pöydän ääressä Antti Rintamäki (Veijo Pasanen), Lahtinen (Reino Kalliolahti), Leena Rintamäki (Sirkka Lehto), Helmi Honkonen (Eila Roine), Markkula (Kalevi Honkanen) ja Veikko Honkonen (Ahti Haljala) Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijöitä: Veijo Pasanen (roolinimi Antti Rintamäki), Reino Kalliolahti (roolinimi Lahtinen), Sirkka Lehto (roolinimi Leena Rintamäki), Eila Roine (roolinimi Helmi Honkonen), Kalevi Honkanen (roolinimi Markkula) ja Ahti Haljala Kuva: Antero Tenhunen Rintamäkeläiset,Veijo Pasanen,Reino Kalliolahti,Sirkka Lehto,Eila Roine,Kalevi Honkanen,Ahti Haljala

Realismia on monenlaista, kirjoittaa Hokka. Temaattinen realismi keskittyy sisältöön ja pyrkii kuvaamaan todellisuutta. Siihen vaikuttavat kansalliset ja poliittiset käsitykset "tavallisesta elämästä". Esitysmuodon realismi puolestaan pyrkii näyttämään todellisuutta ja käyttää keinoinaan lavastusta, puvustusta, ohjausta, näyttelemistä, kuvausta ja leikkausta.

Sarjassa ei käytetty taustamusiikkia tai tehosteääniä. Alussa ja lopussa Hammond-uruilla soitetun tunnusmelodian sävelsi Paavo Raninen, joka nimesi sävellyksensä Pienviljelijän masurkaksi.

Rintamäkeläisten dvd-julkaisua käsittelevässä Kari Kosmoksen blogikirjoituksessa todetaan sarjasta osuvasti:

Rintamäkeläisiin on säilötty suomalaisen 70-luvun akustiikka, värisävyt ja kuosi. Todentuntuisuus ei synny vain ulkonaisesta näköisyydestä. Dialogin, henkilöiden ja sarjan kuvaustyylin kautta välittyy erinomaisen paljaana se elämäntempo, asennekirjo ja energiataso, joiden vallitessa asiat maalais-Suomen alasajon päivinä tapahtuivat urbaanien maalikylien ulkopuolella.

Vaikka sarjan ensiesityksestä on jo yli 40 vuotta ja viimeiset tv-uusinnatkin esitetty 1990-luvulla ei sarja ole jäänyt unholaan. Ylen verkkosivuilla 2016 järjestetyssä Toivotut-äänestyksessä Rintamäkeläisten joulujakso keräsi ylivoimaisen äänisaaliin. Toiveita koko sarjan näkemisestä on tullut paljon ja elokuussa 2017 kaikki jaksot julkaistiin katsottavaksi pysyvästi Areenaan.

Kuvagalleria

Artikkelin lähteinä on ohjelmien lisäksi käytetty kirjoja Tele-visioita (Sari Elfving, Mari Pajala, Gaudeamus 2011) ja Talonpojan tappolinjalla (Markku Rönty, pro gradu 2000).