Hyppää pääsisältöön

Menestyssarja Rintamäkeläiset piirsi kuvan pienviljelijän sielunmaisemasta

Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijöitä: Veijo Pasanen (roolinimi Antti Rintamäki) ja Sirkka Lehto (roolinimi Leena Rintamäki).
Rintamäkeläiset-sarjan pääparia Antti ja Leena Rintamäkeä näyttelivät Veijo Pasanen ja Sirkka Lehto Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijöitä: Veijo Pasanen (roolinimi Antti Rintamäki) ja Sirkka Lehto (roolinimi Leena Rintamäki). Kuva: Pertti Nättilä Veijo Pasanen,Sirkka Lehto

Maaseudulle sijoittuva sarja Rintamäkeläiset valloitti monet suomalaiskatsojat vuosina 1972–1978. Sinä aikana sarjassa ehdittiin juoda kahvia niin monta kertaa, että siitä tuli käsite. Kuvattiin siinä toki muutakin kuin kahvinjuontia – kahden pientilallisperheen edesottamuksia ja maaseudun murrosta.

Rintamäkeläiset-sarjan kaikki jaksot on nyt julkaistu yleisön toiveesta pysyvästi katsottaviksi Areenassa.

Rintamäkeläiset kertoo kahdesta pientilallisperheestä, Rintamäistä ja heidän naapureistaan Honkosista. Eletään 1970-lukua ja maaseudun murrosta. Elinkeinon kannattavuudesta ei ole enää takeita ja nuorempi polvi ei olekaan itsestäänselvästi jatkamassa tilan hoitoa.

Vuonna 1972 ensiesitetty Rintamäkeläiset suunniteltiin alunperin yhdeksänosaiseksi sarjaksi. Tosin yhdeksäs jakso jäi ensin tekemättä Yleisradion teknisen henkilökunnan lakon takia. Hyvän vastaanoton vuoksi sarjaa päätettiin kuitenkin jatkaa ja yhdeksäs jakso ja sitä myötä toinen tuotantokausi pyörähti käyntiin puolentoista vuoden tauon jälkeen lokakuussa 1974. Sarjaa tehtiin yhteensä 30 jaksoa vuoteen 1978 asti.

Sarjaa kuvattiin ja esitettiin noin kuukauden välein kesätaukoja lukuunottamatta. Sarja oli jatkuvajuoninen, vaikka jokainen jakso muodostikin pienen kokonaisuuden, eikä jaksoa katkaistu kesken herkullisimman kohdan nykyisten saippuasarjojen tapaan. Käsikirjoittajana toimi Reino Lahtinen, joka oli vastikään kirjoittanut suositun sarjan Heikki ja Kaija. Ohjaajana oli Pertti Nättilä, lisäksi Antti Rintamäkeä näytellyt Veijo Pasanen toimi henkilöohjaajana.

Ensimmäisen jakson alussa käsikirjoittaja Reino Lahtinen toivotti katsojille tuttavallisesti ehtoota ja esitteli sarjan henkilöt ja miljöön. Rintamäen tilan hän kertoo sijaitsevan "jossakin Hämeen Satakunnan rajamailla". Tilalla on 28 hehtaaria, joista peltoa viisi.

Alussa sarja oli mustavalkoinen, ensimmäinen värijakso nähtiin lokakuussa 1974. Värilupia lunastettiin hiljalleen, joten suurimmassa osassa kodeissa sarja nähtiin mustavalkoisena.

Rintamäet ja Honkoset

Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Sirkka Lehto roolissaan Leena Rintamäkenä.
Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Sirkka Lehto roolissaan Leena Rintamäkenä. Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Sirkka Lehto roolissaan Leena Rintamäkenä. Kuva: Pertti Nättilä Rintamäkeläiset,Sirkka Lehto
Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Veijo Pasanen roolissaan Antti Rintamäkenä.
Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Veijo Pasanen roolissaan Antti Rintamäkenä. Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Veijo Pasanen roolissaan Antti Rintamäkenä. Kuva: Pertti Nättilä Rintamäkeläiset,Veijo Pasanen

Antti (Veijo Pasanen) ja Leena Rintamäki (Sirkka Lehto) ovat viisissäkymmenissä oleva pariskunta. Heillä on kolme lasta, joista Elina (Inkeri Wallenius) ja kuopus Aarne (Matias Ikävalko roolissa kaksi ensimmäistä vuotta, sitten Matti Viironen) ovat pariskunnan yhteisiä. Katraan vanhin on Leenan tytär Sirkka-Liisa (Marjukka Halttunen), joka syntyi Leenan aiemmasta suhteesta. Hän on keskeinen hahmo sarjan mustavalkoisissa alkupään jaksoissa, mutta jää sittemmin kokonaan pois.

Antti Rintamäki on toisen maailmansodan veteraani ja hieman viinaan menevä. Käsikirjoittaja Reino Lahtinen luonnehtii sarjan esittelyssä Anttia seuraavasti: "Pienviljelijänä hän on totinen vakaumuksen mies. Politiikka yleensäkin on aihe, josta keskusteltaessa Antti ei siedä turhaa leikinlaskua. Veikko Vennamon puheet ovat eittämättä saaneet melkoista vastakaikua Antti Rintamäen ajatuksissa. Parhaat vuotensa Antti on menettänyt sodassa, siellä hän on menettänyt myös osan terveyttään vaikkei sitä päältäpäin huomaakaan."

Leena Rintamäki on Anttia muutaman vuoden vanhempi. Leena on luja ja itsenäinen, joskus jopa itsepäinen. "Elämä ei ole aina hymyillyt hänelle, mutta omaa hiljaista hymyään Leena Rintamäki ei silti ole kadottanut", kuvailee Lahtinen.

Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Ahti Haljala roolissaan Veikko Honkosena.
Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Ahti Haljala roolissaan Veikko Honkosena. Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Ahti Haljala roolissaan Veikko Honkosena. Kuva: Pertti Nättilä Rintamäkeläiset,Ahti Haljala
Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Eila Roine roolissaan Helmi Honkosena.
Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Eila Roine roolissaan Helmi Honkosena. Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Eila Roine roolissaan Helmi Honkosena. Kuva: Pertti Nättilä Rintamäkeläiset,Eila Roine

Veikko (Ahti Haljala) ja Helmi Honkonen (Eila Roine) asuvat Rintamäkien naapurissa. Heillä on yksi tytär Eeva (Kielo Tommila 1973 ja Marjut Sariola 1976-77).

Veikko on myös toisen maailmansodan veteraani, Antin rintamakaveri. Luonteeltaan hän on sovitteleva ja ottaa asiat rauhallisesti. Veikko on siirtokarjalainen, Haljalan rakentamana hänessä korostuu karjalaisia "heimopiirteitä"; hän on "lupsakka velmuilijatyyppi".

Helmi on juoruiluun taipuvainen, sarjan alussa nelikymppinen nainen. Hän ajautuu usein riitaan Antin kanssa.

Helmiä esittänyt Eila Roine muisteli Kansansankarit-sarjan haastattelussa 2005, kuinka ihmiset samaistivat roolihenkilöt heihin vahvasti. "Televisio on siitä vaarallinen väline, etenkin pitkissä sarjoissa", Roine toteaa. Hän sai tuta sen, kuinka ihmiset tunnistivat kadulla ja olettivat hänen olevan samanlainen kuin Heikin ja Kaijan Kaija taikka Rintamäkeläisten Helmi.

Rintamäkien ja Honkosten lisäksi sarjassa nähdään monenkirjavaa kylän väkeä, kuten Tenho Saurénin esittämä uskovainen isäntä Kalevi Niemi ja Antti Litjan esittämä taksikuski Pekka Uitto.

Politiikkaa ja sovinismia kahvikuppien ääressä

Rintamäen keittiö, tupa on sarjan tapahtumien keskeinen näyttämö. Tuvan pöydän ääressä käydään monet keskustelut niin maaseudun tulevaisuudesta, avio-ongelmista, politiikasta kuin sodastakin. Myöhemmissä jaksoissa ollaan enenevissä määrin myös Honkosilla.

Pariskuntien naljailu tulee katsojalle tutuksi monessa jaksossa. Antti ja Veikko päästelevät toisinaan sovinistiselta kalskahtavia vitsejä ja odottavat vaimoiltaan passausta. Leena ja Helmi naljailevat miestensä epäromanttisuudesta ja ryypiskelyistä. Nuorempi sukupolvi sen sijaan kummastelee ja kyseenalaistaa vanhempiensa toimintatapoja. Alla nähtävä ote on jaksosta 28, jossa Eeva keskustelee isänsä Veikon kanssa ja valittaa, kuinka vanhemmat puuttuvat liiaksi hänen ja Aarnen asioihin.

Markku Rönty on tutkinut pro gradussaan Rintamäki-sarjaa maaseudun ja pienviljelijöiden elämän kuvaajana sekä aikansa poliittisen ilmaston heijastana. Rönty toteaa, että 1970-luvun Suomen puoluepolitisoitunut ajanhenki näkyy vahvasti Rintamäkeläisten tematiikassa. Antti on vennamolaisuuden kannattaja ja Veikko demari. Sivurooleissa kuullaan niin kokoomuslaisia kuin kommunistejakin. Miesten keskustelut sivuavat usein poliitiikkaa ja maaseudun murrosta, jossa pientilalliset ovat monien haasteiden edessä. Pienet tilat eivät ole enää niin kannattavia, isot koneellistetut tilat valtaavat alaa.

Rintamäkeläiset ja Honkoset haaveilevat pientilojensa yhdistämistä isommaksi maatilaksi, jota isännöisi Rintamäkien poika Aarne vaimonaan Honkosten tytär Eeva. Mutta nuorten kiinnostus raskaaseen maatilatyöhön ja perinteen jatkamiseen ei ole itsestäänselvyys.

Arkirealismi tuli lähelle

Jenni Hokka kirjoittaa kirjassa Tele-visioita, kuinka Rintamäkeläisiä on televisiohistoriaa muistellessa käsitelty "hassuna vanhanaikaisena sarjana, jossa ei tapahtunut juuri mitään".

Hokka arvelee, että mielikuvaan ovat vaikuttaneet odotukset kantaaottavasta sarjasta tai rajuja elämänmuutoksia kuvaavasta saippuasarjasta. Kriitikoista muun muassa Jukka Kajava arvosteli Rintämäkeläisiä siitä, ettei siinä käsitelty tarpeeksi maaseudun ongelmia.

Mutta Rintamäkeläiset oli arkirealistinen sarja, joka puhutteli katsojaa tunnistettavien elementtien ja tunteita painottavan kuvauksen kautta. "Katsojien ja sarjan välille pyrittiin visuaalisin keinoin luomaan läheisyyden tuntu", toteaa Hokka. "Arkirealistiseen tyyliin sille oli ominaista huomaamaton kerrontatakniikka sekä tunnistettavuus ja herkkyys yksityiskohdille." Lavastus, puvustus ja kuvaus oli tärkeässä osassa.

Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijöitä: Veijo Pasanen (roolinimi Antti Rintamäki), Reino Kalliolahti (roolinimi Lahtinen), Sirkka Lehto (roolinimi Leena Rintamäki), Eila Roine (roolinimi Helmi Honkonen), Kalevi Honkanen (roolinimi Markkula) ja Ahti Haljala
Rintamäkeläisissä kahviteltiin usein. Pöydän ääressä Antti Rintamäki (Veijo Pasanen), Lahtinen (Reino Kalliolahti), Leena Rintamäki (Sirkka Lehto), Helmi Honkonen (Eila Roine), Markkula (Kalevi Honkanen) ja Veikko Honkonen (Ahti Haljala) Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijöitä: Veijo Pasanen (roolinimi Antti Rintamäki), Reino Kalliolahti (roolinimi Lahtinen), Sirkka Lehto (roolinimi Leena Rintamäki), Eila Roine (roolinimi Helmi Honkonen), Kalevi Honkanen (roolinimi Markkula) ja Ahti Haljala Kuva: Antero Tenhunen Rintamäkeläiset,Veijo Pasanen,Reino Kalliolahti,Sirkka Lehto,Eila Roine,Kalevi Honkanen,Ahti Haljala

Realismia on monenlaista, kirjoittaa Hokka. Temaattinen realismi keskittyy sisältöön ja pyrkii kuvaamaan todellisuutta. Siihen vaikuttavat kansalliset ja poliittiset käsitykset "tavallisesta elämästä". Esitysmuodon realismi puolestaan pyrkii näyttämään todellisuutta ja käyttää keinoinaan lavastusta, puvustusta, ohjausta, näyttelemistä, kuvausta ja leikkausta.

Sarjassa ei käytetty taustamusiikkia tai tehosteääniä. Alussa ja lopussa Hammond-uruilla soitetun tunnusmelodian sävelsi Paavo Raninen, joka nimesi sävellyksensä Pienviljelijän masurkaksi.

Rintamäkeläisten dvd-julkaisua käsittelevässä Kari Kosmoksen blogikirjoituksessa todetaan sarjasta osuvasti:

Rintamäkeläisiin on säilötty suomalaisen 70-luvun akustiikka, värisävyt ja kuosi. Todentuntuisuus ei synny vain ulkonaisesta näköisyydestä. Dialogin, henkilöiden ja sarjan kuvaustyylin kautta välittyy erinomaisen paljaana se elämäntempo, asennekirjo ja energiataso, joiden vallitessa asiat maalais-Suomen alasajon päivinä tapahtuivat urbaanien maalikylien ulkopuolella.

Vaikka sarjan ensiesityksestä on jo yli 40 vuotta ja viimeiset tv-uusinnatkin esitetty 1990-luvulla ei sarja ole jäänyt unholaan. Ylen verkkosivuilla 2016 järjestetyssä Toivotut-äänestyksessä Rintamäkeläisten joulujakso keräsi ylivoimaisen äänisaaliin. Toiveita koko sarjan näkemisestä on tullut paljon ja elokuussa 2017 kaikki jaksot julkaistiin katsottavaksi pysyvästi Areenaan.

Artikkelin lähteinä on ohjelmien lisäksi käytetty kirjoja Tele-visioita (Sari Elfving, Mari Pajala, Gaudeamus 2011) ja Talonpojan tappolinjalla (Markku Rönty, pro gradu 2000).

Rintamäkeläiset-sarjan rooleissa ja tuotantotiimissä

Rintamäet:

Veijo Pasanen: Antti Rintamäki
Sirkka Lehto: Leena Rintamäki
Matias Ikävalko / Matti Viironen: Aarne Rintamäki
Marjukka Halttunen: Sirkka-Liisa Halonen
Inkeri Wallenius: Elina Avellan os. Rintamäki
Seppo Laine: Heikki Avellan

Honkoset:

Ahti Haljala: Veikko Honkonen
Eila Roine: Helmi Honkonen
Kielo Tommila / Marjut Sariola: Eeva Honkonen

Kylän väkeä:

Helinä Viitanen: Edith Ala-Tolppa
Erkki Thil: Reino Ala-Tolppa
Juhani Niemelä: Hyvärinen
Reino Kalliolahti: Lahtinen
Tauno Karvonen: Paavo Laine
Toivo Hildén: Lassila
Kalevi Honkanen: Markkula
Ilona Lampi: Anna Neuvonen
Tenho Saurén: Kalevi Niemi
Eva Gyldén: pankkivirkailija
Antti Litja: Pekka Uitto
Marja-Sisko Aimonen: Tuovi Uitto

Ohjaaja: Pertti Nättilä
Henkilöohjaaja: Veijo Pasanen
Tuottaja: Pertti Nättilä
Käsikirjoittaja: Reino Lahtinen
Kuvaus: Juhani Nättilä
Lavastus: Raimo Salo
Tuotanto: TV2 Teatteritoimitus
Kuvaussihteeri: Ulla-Maija Alppi, Mari Lehtonen

Lisää ohjelmasta

  • Jääkärit palasivat sisällissotaa käyvään Suomeen

    Jääkärit palasivat Suomeen 25.2.1918

    Tunteet olivat pinnassa, kun jääkärien pääjoukko palasi Suomeen 25.2.1918, päivälleen kolme vuotta lähtönsä jälkeen. Heidän lähtiessään maa oli elänyt sortokautta, nyt se oli ajautunut sisällissotaan. Tauno Kuusimäen radio-ohjelmassa kuullaan ainutlaatuista ensi käden tietoa tapahtumien kulusta ja jääkärien tunnelmista heidän itsensä kertomana.

  • Signaali yli Suomenlahden – Viro suomalaisissa ohjelmissa

    Tällaisen Viron olemme suomalaisissa ohjelmissa nähneet

    Suomenlahden yli voi kirkkaalla säällä nähdä paljain silmin. Läheisyys ei kuitenkaan yksin selitä sitä, miksi suomalaiset ja virolaiset tuntevat toisensa niin hyvin. Oli nimittäin aika, jolloin lähelle oli pitkä matka ja vain radio- ja tv-signaalit ylittivät Suomenlahden. Tähän artikkeliin on koottu ajankuvia, dokumentteja ja yhteisohjelmia, joiden kautta me olemme oppineet Viroa tuntemaan. Eläköön Suomi ja Viro, enemmän kuin vain naapurit – elagu Soome ja Eesti, rohkem kui ainult naabrid!

  • Kamrat Eesti -sarja mursi suomalaisten ennakkoluuloja virolaisista

    Toimittaja Anna Laine lähti Viroon

    Vuonna 2009 esitetyssä Kamrat Eesti -sarjassa toimittaja Anna Laine kiersi Viroa ja selvitti, millainen valtio naapurimaastamme oli kehittynyt. Surkeimmissa suomalaisissa stereotypioissa Viroa pidettiin takapajulana, josta kannatti käydä vain hakemassa halpaa viinaa. Kamrat pyrki murtamaan ennakkoluuloja tutustuttaen suomalaiset virolaisiin – taviksiin ja julkkiksiin, eri alojen ammattilaisiin ja asiantuntijoihin.

  • Neuvostoliiton hymni hyytyi pääministeri Ryzhkovin Suomen-vierailulla

    Lämpotila oli laskenut 30. pakkasasteen tietämille.

    Ankarat pakkaset kurittivat Helsinkiä tammikuussa 1987. Lämpötila laski kolmenkymmenen pakkasasteen tietämille, kun Nikolai Ryzhkov aloitti ensimmäisen Suomen-vierailunsa Neuvostoliiton pääministerinä. Pakkanen teki tepposensa myös lentokentän tervetulosoittokunnalle. Torvisoittimet valahtivat pahasti epävireisiksi kylmyydessä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Jääkärit palasivat sisällissotaa käyvään Suomeen

    Jääkärit palasivat Suomeen 25.2.1918

    Tunteet olivat pinnassa, kun jääkärien pääjoukko palasi Suomeen 25.2.1918, päivälleen kolme vuotta lähtönsä jälkeen. Heidän lähtiessään maa oli elänyt sortokautta, nyt se oli ajautunut sisällissotaan. Tauno Kuusimäen radio-ohjelmassa kuullaan ainutlaatuista ensi käden tietoa tapahtumien kulusta ja jääkärien tunnelmista heidän itsensä kertomana.

  • Signaali yli Suomenlahden – Viro suomalaisissa ohjelmissa

    Tällaisen Viron olemme suomalaisissa ohjelmissa nähneet

    Suomenlahden yli voi kirkkaalla säällä nähdä paljain silmin. Läheisyys ei kuitenkaan yksin selitä sitä, miksi suomalaiset ja virolaiset tuntevat toisensa niin hyvin. Oli nimittäin aika, jolloin lähelle oli pitkä matka ja vain radio- ja tv-signaalit ylittivät Suomenlahden. Tähän artikkeliin on koottu ajankuvia, dokumentteja ja yhteisohjelmia, joiden kautta me olemme oppineet Viroa tuntemaan. Eläköön Suomi ja Viro, enemmän kuin vain naapurit – elagu Soome ja Eesti, rohkem kui ainult naabrid!

  • Kamrat Eesti -sarja mursi suomalaisten ennakkoluuloja virolaisista

    Toimittaja Anna Laine lähti Viroon

    Vuonna 2009 esitetyssä Kamrat Eesti -sarjassa toimittaja Anna Laine kiersi Viroa ja selvitti, millainen valtio naapurimaastamme oli kehittynyt. Surkeimmissa suomalaisissa stereotypioissa Viroa pidettiin takapajulana, josta kannatti käydä vain hakemassa halpaa viinaa. Kamrat pyrki murtamaan ennakkoluuloja tutustuttaen suomalaiset virolaisiin – taviksiin ja julkkiksiin, eri alojen ammattilaisiin ja asiantuntijoihin.

  • Viron vaiheita radiodraaman kertomina

    Kuunnelmat valottavat veljeskansan 100-vuotista historiaa

    Viro julistautui valtioksi helmikuussa 1918. Kansakunnan vaiheisiin on mahtunut sotaa ja vieraita valloittajia, mutta myös kukoistavaa kulttuuria ja suuria kirjailijoita. Jaan Krossin ja Hella Wuolijoen kirjoittamat kertomukset valottavat Viron historiaa 1900-luvun alusta sotavuosiin. Käymme Eino Leinon matkassa 1920-luvun kulttuuripiireissä Virossa ja hengitämme raikasta, kolminkertaista kevättä: luonnon, kansan ja kirjallisuuden uutta heräämistä.

  • Ohjaaja Heidi Köngäs: Nostalgiaa ja muita haikeita mausteita

    Omien elokuvien luettelon lukeminen synnyttää monia tunteita

    Omien elokuvien luettelon lukeminen synnyttää monia outoja tunteita: on kaihoa, kauhua, noloutta, mutta yllättävän paljon ikävää. Ikävää ennen kaikkea yhdessä tekemistä kohtaan. Jokainen elokuva syntyy monessa vaiheessa, monen ihmisen taiteellisen työn tuloksena, mutta vain ohjaaja näkee ne kaikki. Katso Areenassa: Liian paksu perhoseksi ja muita Heidi Köngäksen ohjauksia

  • Neuvostoliiton hymni hyytyi pääministeri Ryzhkovin Suomen-vierailulla

    Lämpotila oli laskenut 30. pakkasasteen tietämille.

    Ankarat pakkaset kurittivat Helsinkiä tammikuussa 1987. Lämpötila laski kolmenkymmenen pakkasasteen tietämille, kun Nikolai Ryzhkov aloitti ensimmäisen Suomen-vierailunsa Neuvostoliiton pääministerinä. Pakkanen teki tepposensa myös lentokentän tervetulosoittokunnalle. Torvisoittimet valahtivat pahasti epävireisiksi kylmyydessä.

  • Satukirjamainen Paavolan tammi nousi nettijulkkikseksi

    Vanha tammikaunotar pysyi pitkään paikallisten salaisuutena.

    Mystinen tammikaunotar on kasvanut Lohjansaaren kuusikon siimeksessä satoja vuosia. Paavolan tammi nousi nettijulkkikseksi Antti Huttusen artikkelin myötä syksyllä 2014. Ylen Uudenmaan uutiset vieraili tammen juurella kesällä 2015 ja haastatteli Huttusta tammenlehvien alla.

  • Pekka Lipposen kuninkuushaaveet törmäävät vanhaan heilaan

    Lipponen ja Korkki seikkailevat Calamarian saarella.

    Pekka Lipposen rutiinintäyteinen toimistopäivä keskeytyy Calamarian kuningaskunnasta saapuvaan kirjeeseen. Kuningas Valerius Tietäväinen kutsuu suuresti kunnioitetun everstin ja tähtiritarin hallitsemaan kuningaskuntaansa, joka on tukahtua kilpailevien kansojen vallanhimoon ja pahansuopuuteen.

  • Partasen perhe muuttaa Kotikadulle – viides kausi nyt Areenassa

    Mm. Eeva Litmanen ja Sulevi Peltola tulevat osaksi sarjaa.

    Partasen perheen vanhemmat Onni (Sulevi Peltola) ja Anja (Eeva Litmanen) tuovat perheensä Itä-Suomesta Kotikadulle heti viidennen kauden ensimmäisessä jaksossa. Koko kausi nyt katsottavissa Areenassa.

  • Faktaa ja fiktiota Suomen presidenteistä ja heidän haastajistaan

    Presidenttejä ja ehdokkaita draamassa ja dokumenteissa

    Kokosimme Areenaan katsottavaksi ohjelmia Suomen presidenteistä ja vaalien vahvoista kilpakumppaneista. Tarjolla on dokumentteja, henkilökuvia, draamasarjoja ja elokuvia – toisinaan taru ja totuus nivoutuvat yhteen. Suomen poliittinen historia näkyy myös itse ohjelmissa ja niiden sisäisissä valinnoissa.
    Katso Yle Areenassa: Faktaa ja fiktiota entisistä presidenteistä ja ehdokkaista

  • “Muistakaa, että minunkin täytyy elää” – ohjaaja Tapio Piiraisen muistot teoksistaan ovat täynnä itseironiaa

    Ohjaaja Tapio Piirainen muistelee teoksiensa tekoa.

    Areenassa on katsottavissa laaja paketti Tapio Piiraisen ohjaamia elokuvia ja sarjoja, kuten Poliisin poika ja Viimeiset siemenperunat. Tragikomedioistaan ja Raid-sarjasta tunnettu ohjaaja itse muistelee katsottavissa olevien elokuvien ja sarjojen tekemistä itseironisella ja hauskalla tavalla.
    Toivotut: Poliisin poika – ja muita Tapio Piiraisen ohjauksia Yle Areenassa