Hyppää pääsisältöön

Menestyssarja Rintamäkeläiset piirsi kuvan pienviljelijän sielunmaisemasta

Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijöitä: Veijo Pasanen (roolinimi Antti Rintamäki) ja Sirkka Lehto (roolinimi Leena Rintamäki).
Rintamäkeläiset-sarjan pääparia Antti ja Leena Rintamäkeä näyttelivät Veijo Pasanen ja Sirkka Lehto Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijöitä: Veijo Pasanen (roolinimi Antti Rintamäki) ja Sirkka Lehto (roolinimi Leena Rintamäki). Kuva: Pertti Nättilä Veijo Pasanen,Sirkka Lehto

Maaseudulle sijoittuva sarja Rintamäkeläiset valloitti monet suomalaiskatsojat vuosina 1972–1978. Sinä aikana sarjassa ehdittiin juoda kahvia niin monta kertaa, että siitä tuli käsite. Kuvattiin siinä toki muutakin kuin kahvinjuontia – kahden pientilallisperheen edesottamuksia ja maaseudun murrosta.

Rintamäkeläiset-sarjan kaikki jaksot on nyt julkaistu yleisön toiveesta pysyvästi katsottaviksi Areenassa.

Rintamäkeläiset kertoo kahdesta pientilallisperheestä, Rintamäistä ja heidän naapureistaan Honkosista. Eletään 1970-lukua ja maaseudun murrosta. Elinkeinon kannattavuudesta ei ole enää takeita ja nuorempi polvi ei olekaan itsestäänselvästi jatkamassa tilan hoitoa.

Vuonna 1972 ensiesitetty Rintamäkeläiset suunniteltiin alunperin yhdeksänosaiseksi sarjaksi. Tosin yhdeksäs jakso jäi ensin tekemättä Yleisradion teknisen henkilökunnan lakon takia. Hyvän vastaanoton vuoksi sarjaa päätettiin kuitenkin jatkaa ja yhdeksäs jakso ja sitä myötä toinen tuotantokausi pyörähti käyntiin puolentoista vuoden tauon jälkeen lokakuussa 1974. Sarjaa tehtiin yhteensä 30 jaksoa vuoteen 1978 asti.

Sarjaa kuvattiin ja esitettiin noin kuukauden välein kesätaukoja lukuunottamatta. Sarja oli jatkuvajuoninen, vaikka jokainen jakso muodostikin pienen kokonaisuuden, eikä jaksoa katkaistu kesken herkullisimman kohdan nykyisten saippuasarjojen tapaan. Käsikirjoittajana toimi Reino Lahtinen, joka oli vastikään kirjoittanut suositun sarjan Heikki ja Kaija. Ohjaajana oli Pertti Nättilä, lisäksi Antti Rintamäkeä näytellyt Veijo Pasanen toimi henkilöohjaajana.

Ensimmäisen jakson alussa käsikirjoittaja Reino Lahtinen toivotti katsojille tuttavallisesti ehtoota ja esitteli sarjan henkilöt ja miljöön. Rintamäen tilan hän kertoo sijaitsevan "jossakin Hämeen Satakunnan rajamailla". Tilalla on 28 hehtaaria, joista peltoa viisi.

Alussa sarja oli mustavalkoinen, ensimmäinen värijakso nähtiin lokakuussa 1974. Värilupia lunastettiin hiljalleen, joten suurimmassa osassa kodeissa sarja nähtiin mustavalkoisena.

Rintamäet ja Honkoset

Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Sirkka Lehto roolissaan Leena Rintamäkenä.
Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Sirkka Lehto roolissaan Leena Rintamäkenä. Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Sirkka Lehto roolissaan Leena Rintamäkenä. Kuva: Pertti Nättilä Rintamäkeläiset,Sirkka Lehto
Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Veijo Pasanen roolissaan Antti Rintamäkenä.
Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Veijo Pasanen roolissaan Antti Rintamäkenä. Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Veijo Pasanen roolissaan Antti Rintamäkenä. Kuva: Pertti Nättilä Rintamäkeläiset,Veijo Pasanen

Antti (Veijo Pasanen) ja Leena Rintamäki (Sirkka Lehto) ovat viisissäkymmenissä oleva pariskunta. Heillä on kolme lasta, joista Elina (Inkeri Wallenius) ja kuopus Aarne (Matias Ikävalko roolissa kaksi ensimmäistä vuotta, sitten Matti Viironen) ovat pariskunnan yhteisiä. Katraan vanhin on Leenan tytär Sirkka-Liisa (Marjukka Halttunen), joka syntyi Leenan aiemmasta suhteesta. Hän on keskeinen hahmo sarjan mustavalkoisissa alkupään jaksoissa, mutta jää sittemmin kokonaan pois.

Antti Rintamäki on toisen maailmansodan veteraani ja hieman viinaan menevä. Käsikirjoittaja Reino Lahtinen luonnehtii sarjan esittelyssä Anttia seuraavasti: "Pienviljelijänä hän on totinen vakaumuksen mies. Politiikka yleensäkin on aihe, josta keskusteltaessa Antti ei siedä turhaa leikinlaskua. Veikko Vennamon puheet ovat eittämättä saaneet melkoista vastakaikua Antti Rintamäen ajatuksissa. Parhaat vuotensa Antti on menettänyt sodassa, siellä hän on menettänyt myös osan terveyttään vaikkei sitä päältäpäin huomaakaan."

Leena Rintamäki on Anttia muutaman vuoden vanhempi. Leena on luja ja itsenäinen, joskus jopa itsepäinen. "Elämä ei ole aina hymyillyt hänelle, mutta omaa hiljaista hymyään Leena Rintamäki ei silti ole kadottanut", kuvailee Lahtinen.

Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Ahti Haljala roolissaan Veikko Honkosena.
Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Ahti Haljala roolissaan Veikko Honkosena. Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Ahti Haljala roolissaan Veikko Honkosena. Kuva: Pertti Nättilä Rintamäkeläiset,Ahti Haljala
Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Eila Roine roolissaan Helmi Honkosena.
Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Eila Roine roolissaan Helmi Honkosena. Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijä Eila Roine roolissaan Helmi Honkosena. Kuva: Pertti Nättilä Rintamäkeläiset,Eila Roine

Veikko (Ahti Haljala) ja Helmi Honkonen (Eila Roine) asuvat Rintamäkien naapurissa. Heillä on yksi tytär Eeva (Kielo Tommila 1973 ja Marjut Sariola 1976-77).

Veikko on myös toisen maailmansodan veteraani, Antin rintamakaveri. Luonteeltaan hän on sovitteleva ja ottaa asiat rauhallisesti. Veikko on siirtokarjalainen, Haljalan rakentamana hänessä korostuu karjalaisia "heimopiirteitä"; hän on "lupsakka velmuilijatyyppi".

Helmi on juoruiluun taipuvainen, sarjan alussa nelikymppinen nainen. Hän ajautuu usein riitaan Antin kanssa.

Helmiä esittänyt Eila Roine muisteli Kansansankarit-sarjan haastattelussa 2005, kuinka ihmiset samaistivat roolihenkilöt heihin vahvasti. "Televisio on siitä vaarallinen väline, etenkin pitkissä sarjoissa", Roine toteaa. Hän sai tuta sen, kuinka ihmiset tunnistivat kadulla ja olettivat hänen olevan samanlainen kuin Heikin ja Kaijan Kaija taikka Rintamäkeläisten Helmi.

Rintamäkien ja Honkosten lisäksi sarjassa nähdään monenkirjavaa kylän väkeä, kuten Tenho Saurénin esittämä uskovainen isäntä Kalevi Niemi ja Antti Litjan esittämä taksikuski Pekka Uitto.

Politiikkaa ja sovinismia kahvikuppien ääressä

Rintamäen keittiö, tupa on sarjan tapahtumien keskeinen näyttämö. Tuvan pöydän ääressä käydään monet keskustelut niin maaseudun tulevaisuudesta, avio-ongelmista, politiikasta kuin sodastakin. Myöhemmissä jaksoissa ollaan enenevissä määrin myös Honkosilla.

Pariskuntien naljailu tulee katsojalle tutuksi monessa jaksossa. Antti ja Veikko päästelevät toisinaan sovinistiselta kalskahtavia vitsejä ja odottavat vaimoiltaan passausta. Leena ja Helmi naljailevat miestensä epäromanttisuudesta ja ryypiskelyistä. Nuorempi sukupolvi sen sijaan kummastelee ja kyseenalaistaa vanhempiensa toimintatapoja. Alla nähtävä ote on jaksosta 28, jossa Eeva keskustelee isänsä Veikon kanssa ja valittaa, kuinka vanhemmat puuttuvat liiaksi hänen ja Aarnen asioihin.

Markku Rönty on tutkinut pro gradussaan Rintamäki-sarjaa maaseudun ja pienviljelijöiden elämän kuvaajana sekä aikansa poliittisen ilmaston heijastana. Rönty toteaa, että 1970-luvun Suomen puoluepolitisoitunut ajanhenki näkyy vahvasti Rintamäkeläisten tematiikassa. Antti on vennamolaisuuden kannattaja ja Veikko demari. Sivurooleissa kuullaan niin kokoomuslaisia kuin kommunistejakin. Miesten keskustelut sivuavat usein poliitiikkaa ja maaseudun murrosta, jossa pientilalliset ovat monien haasteiden edessä. Pienet tilat eivät ole enää niin kannattavia, isot koneellistetut tilat valtaavat alaa.

Rintamäkeläiset ja Honkoset haaveilevat pientilojensa yhdistämistä isommaksi maatilaksi, jota isännöisi Rintamäkien poika Aarne vaimonaan Honkosten tytär Eeva. Mutta nuorten kiinnostus raskaaseen maatilatyöhön ja perinteen jatkamiseen ei ole itsestäänselvyys.

Arkirealismi tuli lähelle

Jenni Hokka kirjoittaa kirjassa Tele-visioita, kuinka Rintamäkeläisiä on televisiohistoriaa muistellessa käsitelty "hassuna vanhanaikaisena sarjana, jossa ei tapahtunut juuri mitään".

Hokka arvelee, että mielikuvaan ovat vaikuttaneet odotukset kantaaottavasta sarjasta tai rajuja elämänmuutoksia kuvaavasta saippuasarjasta. Kriitikoista muun muassa Jukka Kajava arvosteli Rintämäkeläisiä siitä, ettei siinä käsitelty tarpeeksi maaseudun ongelmia.

Mutta Rintamäkeläiset oli arkirealistinen sarja, joka puhutteli katsojaa tunnistettavien elementtien ja tunteita painottavan kuvauksen kautta. "Katsojien ja sarjan välille pyrittiin visuaalisin keinoin luomaan läheisyyden tuntu", toteaa Hokka. "Arkirealistiseen tyyliin sille oli ominaista huomaamaton kerrontatakniikka sekä tunnistettavuus ja herkkyys yksityiskohdille." Lavastus, puvustus ja kuvaus oli tärkeässä osassa.

Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijöitä: Veijo Pasanen (roolinimi Antti Rintamäki), Reino Kalliolahti (roolinimi Lahtinen), Sirkka Lehto (roolinimi Leena Rintamäki), Eila Roine (roolinimi Helmi Honkonen), Kalevi Honkanen (roolinimi Markkula) ja Ahti Haljala
Rintamäkeläisissä kahviteltiin usein. Pöydän ääressä Antti Rintamäki (Veijo Pasanen), Lahtinen (Reino Kalliolahti), Leena Rintamäki (Sirkka Lehto), Helmi Honkonen (Eila Roine), Markkula (Kalevi Honkanen) ja Veikko Honkonen (Ahti Haljala) Rintamäkeläiset-sarjan näyttelijöitä: Veijo Pasanen (roolinimi Antti Rintamäki), Reino Kalliolahti (roolinimi Lahtinen), Sirkka Lehto (roolinimi Leena Rintamäki), Eila Roine (roolinimi Helmi Honkonen), Kalevi Honkanen (roolinimi Markkula) ja Ahti Haljala Kuva: Antero Tenhunen Rintamäkeläiset,Veijo Pasanen,Reino Kalliolahti,Sirkka Lehto,Eila Roine,Kalevi Honkanen,Ahti Haljala

Realismia on monenlaista, kirjoittaa Hokka. Temaattinen realismi keskittyy sisältöön ja pyrkii kuvaamaan todellisuutta. Siihen vaikuttavat kansalliset ja poliittiset käsitykset "tavallisesta elämästä". Esitysmuodon realismi puolestaan pyrkii näyttämään todellisuutta ja käyttää keinoinaan lavastusta, puvustusta, ohjausta, näyttelemistä, kuvausta ja leikkausta.

Sarjassa ei käytetty taustamusiikkia tai tehosteääniä. Alussa ja lopussa Hammond-uruilla soitetun tunnusmelodian sävelsi Paavo Raninen, joka nimesi sävellyksensä Pienviljelijän masurkaksi.

Rintamäkeläisten dvd-julkaisua käsittelevässä Kari Kosmoksen blogikirjoituksessa todetaan sarjasta osuvasti:

Rintamäkeläisiin on säilötty suomalaisen 70-luvun akustiikka, värisävyt ja kuosi. Todentuntuisuus ei synny vain ulkonaisesta näköisyydestä. Dialogin, henkilöiden ja sarjan kuvaustyylin kautta välittyy erinomaisen paljaana se elämäntempo, asennekirjo ja energiataso, joiden vallitessa asiat maalais-Suomen alasajon päivinä tapahtuivat urbaanien maalikylien ulkopuolella.

Vaikka sarjan ensiesityksestä on jo yli 40 vuotta ja viimeiset tv-uusinnatkin esitetty 1990-luvulla ei sarja ole jäänyt unholaan. Ylen verkkosivuilla 2016 järjestetyssä Toivotut-äänestyksessä Rintamäkeläisten joulujakso keräsi ylivoimaisen äänisaaliin. Toiveita koko sarjan näkemisestä on tullut paljon ja elokuussa 2017 kaikki jaksot julkaistiin katsottavaksi pysyvästi Areenaan.

Artikkelin lähteinä on ohjelmien lisäksi käytetty kirjoja Tele-visioita (Sari Elfving, Mari Pajala, Gaudeamus 2011) ja Talonpojan tappolinjalla (Markku Rönty, pro gradu 2000).

Rintamäkeläiset-sarjan rooleissa ja tuotantotiimissä

Rintamäet:

Veijo Pasanen: Antti Rintamäki
Sirkka Lehto: Leena Rintamäki
Matias Ikävalko / Matti Viironen: Aarne Rintamäki
Marjukka Halttunen: Sirkka-Liisa Halonen
Inkeri Wallenius: Elina Avellan os. Rintamäki
Seppo Laine: Heikki Avellan

Honkoset:

Ahti Haljala: Veikko Honkonen
Eila Roine: Helmi Honkonen
Kielo Tommila / Marjut Sariola: Eeva Honkonen

Kylän väkeä:

Helinä Viitanen: Edith Ala-Tolppa
Erkki Thil: Reino Ala-Tolppa
Juhani Niemelä: Hyvärinen
Reino Kalliolahti: Lahtinen
Tauno Karvonen: Paavo Laine
Toivo Hildén: Lassila
Kalevi Honkanen: Markkula
Ilona Lampi: Anna Neuvonen
Tenho Saurén: Kalevi Niemi
Eva Gyldén: pankkivirkailija
Antti Litja: Pekka Uitto
Marja-Sisko Aimonen: Tuovi Uitto

Ohjaaja: Pertti Nättilä
Henkilöohjaaja: Veijo Pasanen
Tuottaja: Pertti Nättilä
Käsikirjoittaja: Reino Lahtinen
Kuvaus: Juhani Nättilä
Lavastus: Raimo Salo
Tuotanto: TV2 Teatteritoimitus
Kuvaussihteeri: Ulla-Maija Alppi, Mari Lehtonen

Lisää ohjelmasta

Kommentit
  • Chileläisen Alvarezin perheen pakolaisvuosista jäi muistoksi Turun murre – poika Luis palasi asumaan Suomeen

    Vaiheita pakolaisuudesta paluumuuttoon Ylen ohjelmissa.

    Alvarezit pakenivat Chilen syksyn 1973 vallankumouksen jälkeistä kaaosta ja vainoja Suomeen. Viisihenkinen perhe asettui Turkuun yli kymmeneksi vuodeksi, mutta palasi Chileen 1985. Suomeen sydämen siteet luonut vanhin poika Luis muutti kuitenkin takaisin Turkuun opiskelemaan. Perheen vaiheita on tallentunut Ylen ohjelmiin, joissa heitä saatellaan paluumatkalle vanhaan kotimaahan, käydään tapaamassa poliittisesti uudelleen järjestäytyvässä Chilessä sekä kuullaan perheen tarinaa aikuisena Turussa yliopistouran luoneen Luis Alvarezin kertomana.

  • Hard Rock Hallelujah! – Lordi rokkasi Suomelle euroviisuvoiton 2006

    Lordi toi Suomelle historiallisen euroviisuvoiton 2006.

    Finland twelve points! Suomi 12 pistettä! Kolme sanaa, joita harvoin on Euroviisuissa kuultu, mutta vuonna 2006 ne lausuttiin peräti kahdeksan kertaa. Lordi pokkasi Suomen ensimmäisen euroviisuvoiton kaikkien aikojen piste-ennätyksellä ja viisuhistorian ensimmäisenä hard rock -yhtyeenä. Elävän arkiston koosteessa muistellaan Lordin matkaa karsinnoista aina Kauppatorin yleisöennätyksen keränneisiin voitonjuhliin asti.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Chileläisen Alvarezin perheen pakolaisvuosista jäi muistoksi Turun murre – poika Luis palasi asumaan Suomeen

    Vaiheita pakolaisuudesta paluumuuttoon Ylen ohjelmissa.

    Alvarezit pakenivat Chilen syksyn 1973 vallankumouksen jälkeistä kaaosta ja vainoja Suomeen. Viisihenkinen perhe asettui Turkuun yli kymmeneksi vuodeksi, mutta palasi Chileen 1985. Suomeen sydämen siteet luonut vanhin poika Luis muutti kuitenkin takaisin Turkuun opiskelemaan. Perheen vaiheita on tallentunut Ylen ohjelmiin, joissa heitä saatellaan paluumatkalle vanhaan kotimaahan, käydään tapaamassa poliittisesti uudelleen järjestäytyvässä Chilessä sekä kuullaan perheen tarinaa aikuisena Turussa yliopistouran luoneen Luis Alvarezin kertomana.

  • Hard Rock Hallelujah! – Lordi rokkasi Suomelle euroviisuvoiton 2006

    Lordi toi Suomelle historiallisen euroviisuvoiton 2006.

    Finland twelve points! Suomi 12 pistettä! Kolme sanaa, joita harvoin on Euroviisuissa kuultu, mutta vuonna 2006 ne lausuttiin peräti kahdeksan kertaa. Lordi pokkasi Suomen ensimmäisen euroviisuvoiton kaikkien aikojen piste-ennätyksellä ja viisuhistorian ensimmäisenä hard rock -yhtyeenä. Elävän arkiston koosteessa muistellaan Lordin matkaa karsinnoista aina Kauppatorin yleisöennätyksen keränneisiin voitonjuhliin asti.

  • Elämä chileläispakolaisena Suomessa oli sopeutumista, kaipuuta ja kipeitä muistoja

    Chilen pakolaiset Suomessa 1970-luvulla.

    Syyskuun 11. päivä vuonna 1973 Chilessä alkoi vallankaappaus, jonka seurauksena tuhansia ihmisiä lähti maasta pakoon. Osa pakolaisista tuli myös Suomeen. Chileläissyntyisen ohjaajan Angelina Vasquezin ohjaama Kaksi vuotta Suomessa (1975) ja Matti Ijäksen ohjaama Vieras poika (1974) kertovat chileläispakolaisista Suomessa ja heidän lähtönsä syistä sekä taustoista.

  • Ystävyyttä ja hämäräbisneksiä Areenassa – kuusi asiaa, jotka yhdistävät kasarin ja ysärin seikkailusarjoja

    Kuusikko ja kuoleman varjot sekä muut sarjat Areenassa.

    Kalakukkoreseptin ryöväävät rosvot, huumerahojen perässä oleva prätkäjengi ja muut hämäräbisnekset houkuttelevat lapsia ja nuoria selvittämään rikoksia. Yhdeksän kesäistä jännitysohjelmaa on julkaistu nyt Areenaan ja ne ovat katsottavissa vähintään vuoden ajan. Listasimme kuusi asiaa, jotka yhdistävät näitä seikkailuja.

  • Laulajatar Aulikki Rautawaara oli ihailtu tähti – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 2. toukokuuta.

    Aulikki Rautawaara oli häikäisevä kaunotar ja kansainvälinen sopraano, jota ihailivat kaikki, huippukapellimestareista aina marsalkka Mannerheimiin. Die Rautawaara liikkui 1930–1940-luvulla eurooppalaisissa kulttuurisalongeissa kuin kotonaan, ja hänestä kiinnostuivat niin äänilevyteollisuus kuin elokuvatuottajatkin.

  • "Yhtenäistä kansaa ei voi koskaan voittaa" – Chilen kansainvälinen solidaarisuusliike alkoi Helsingistä 1973

    Suomessa reagoitiin voimakkaasti Chilen verisiin tapahtumiin

    Presidentti Salvador Allenden hallituksen väkivaltaiseen kaatamiseen reagoitiin voimakkaasti pohjoismaissa ja etenkin Suomessa. Chilen vallankaappaus 11.9.1973 järkytti suuresti ja sai suomalaiset osoittamaan tukeaan Chilen kansalle välittömästi. Suomalaisten aktiivisuuden ansiosta kansainvälinen solidaarisuusliike järjestäytyi Helsingissä jo syyskuun lopussa 1973. Artikkeliin on koottu televisio- ja radioreportaaseja vallankaappauksen jälkeisien kuukausien ajalta.

  • Outi Nyytäjän kuunnelmat kuvaavat luonnikkaasti vallan ytimiä

    Outi Nyytäjän radiodraamoja nyt Areenassa

    Dramaturgi, käsikirjoittaja ja ohjaaja Outi Nyytäjä meni päin väkeviä aiheita. Huhtikuun 25. päivä 2017 kuolleen Nyytäjän radiotuotanto tarjoaa sarjoja, pistekuunnelmia ja kulttikirjojen dramatisointeja. Teksteissä punnitaan usein ihmisten välillä olevaa valtaa. Kuka saa tilaa – kuka ottaa tilan. Ja mitä siitä seuraa? Kieli ja valta ovat keskiössä Nyytäjän radiodraamoissa.

  • Chilen pakolaiset saivat Suomessa lämpimän vastaanoton ja voimistivat entisestään suomalaisten vahvaa halua auttaa

    Ensimmäiset pakolaiset saapuivat Chilestä 19.11.1973.

    Tiedot Chilen sotilasjuntan jatkamista väkivallanteoista järkyttivät sekä suomalaisia että virallista Suomea syys–lokakuussa 1973. Syntyi vahva halu auttaa juntan vainon kohteiksi joutuneita henkilöitä konkreettisesti. Ensimmäisen kerran historiansa aikana Suomi otti poliittisella päätöksellä vastaan ulkomaalaisia pakolaisia. Heistä ensimmäiset saapuivat Suomeen 19.11.1973.

  • Kansallisbaritoni Matti Lehtisen ura ei lopu koskaan – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Onnittelemme syntymäpäivänä 24. huhtikuuta!

    Kun Ylen äänitearkistossa tekee haun Matti Lehtinen, saa tulokseksi yli tuhat osumaa. Huhtikuun 24. päivänä syntyneen Matti Lehtisen (s. 1922) lyyrinen ääni soi Yle Radio 1:n ohjelmistossa säännöllisesti ja näin luontaiset laulajanlahjat omaava baritoni jatkaa vuosikymmenestä toiseen yhtenä yleisön ehdottomista suosikkilaulajista.

  • Oopperalaulaja Aino Ackté oli kiihkeä kuin Salome – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 23. huhtikuuta.

    Oopperalaulaja Aino Ackté oli kansainvälisen uransa huipulla, kun hän kesällä 1906 pääsi seuraamaan Richard Straussin johtaman Salomen harjoituksia. Juuri kantaesityksensä saanut Salome oli sensaatiomainen menestys ja aiheutti kulttuuriskandaalin. Aino päätti, että Salomesta tulisi hänen roolinsa, olivat vaikeudet mitkä tahansa.