Hyppää pääsisältöön

Kauheita amatsoneja, noitia, myrkyttäjiä ja viettelijättäriä – naiset ovat aina pahoja!

Marie antoinette
William Hamiltonin maalaus Marie Antoinettesta Marie antoinette Marie-Antoinette

Ketkä ovat kuuluisimmat naiset Ranskan historiassa? Jeanne d’Arc, Marie-Antoinette ja Charlotte Corday. Heidät tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin. Keskiajalta aina 1900-luvulle rikoksista syytetyt naiset ovat kohdanneet sukupuoleen liittyvää demonisointia ja seksualisointia. Historioitsijat ovat julkaisseet Ranskassa kiehtovan kirjan, jossa he tutkivat oikeudenkäyntejä naisia vastaan reilun 500 vuoden ajalta.

Historioitsijat, jotka kirjoittivat kirjan nimeltä Présumées Coupables (Syyllisiksi oletetut) tekivät valtavan työn. He kaivoivat esiin tuhansia ikivanhoja asiakirjoja Ranskan oikeuslaitoksen arkistoista ja keräsivät otteita rikollisten naisten poliisikuulusteluista ja oikeudenkäyntien muistinpanoista. Jotkut asiakirjoista olivat 600 vuotta vanhoja.

Arkistot paljastavat miten rikollisia naisia kuulusteltiin menneisyydessä. Tuomarit ja poliisit olivat kaikki miehiä, ja vakuuttuneita siitä, että rikollinen nainen oli hirviö, joka oli petollinen ja ovela. Naisten oletettiin siis aina olevan syyllisiä.

piru ja nainen
piru ja nainen Kuva: Charles-Dominique-Joseph Eisen Charles-Dominique-Joseph Eisen

– Raamatun perisynnissä Eeva oli paholaisen väline. Kreikkalaisessa mytologiassa Pandora avasi lippaan vapauttaen kaikki maailman vitsaukset. Mytologiat ja uskonnot ovat täynnä vaarallisten ja pahojen naisten esikuvia. Vuosisadasta toiseen ne ovat ruokkineet miesten mielikuvitusta ja ennakkoluuloja, yksi kirjan kirjoittajista Pierre Fournié kertoo.

Jotkut oikeudenkäyntien muistinpanot paljastavat, että tuomareilla oli paljon fantasioita, jotka liittyivät naisten seksuaalisuuteen.

"Paholainen on ehdottoman paha ja noituus on etenkin naisten asia. Saatana tuntee heidät kaikki koska hän tietää, että naiset rakastavat lihan iloja", ranskalainen tuomari Henry Boguet kirjoitti 1600-luvun alussa.

Johann Jakob Wick
Johann Jakob Wick Kuva: Johann Jakob Wick Johann Jakob Wick

Noin 100 000 naista kuoli roviolla noituudesta tuomittuna monissa Euroopan maissa vuosien 1450 ja 1650 välillä. Noitavainot kohdistuivat yleensä vanhoihin ja naimattomiin naisiin, jotka tunsivat metsän parantavat kasvit.

Inkvisiittorit saattoivat joskus tunnistaa noidan jo lasten keskuudessa. Catherine Polus oli 8-vuotias vuonna 1662, kun hän kertoi oikeudenkäynnissä tehneensä jo 5-vuotiaana sopimuksen Saatanan kanssa. Hän tunnusti tanssineensa paholaisen kanssa ja suudelleensa hänen takapuoltaan.

Kaikkialla Euroopassa tuomarit käyttivät kirjaa Malleus maleficarum (Noitavasara), jossa annettiin yksityiskohtaiset ohjeet noitien kuulustelemiseksi. Tuomarit kyselivät erityisesti naisilta seksisuhteesta paholaisen kanssa.

“Kun hänen isäntänsä paholainen ilmestyi hänelle ensimmäisen kerran, se oli pukeutunut sinisiin vaatteisiin. Piru puhui kielellä joka kuulosti sveitsiltä. Piru oli pieni, sillä oli pyöreät jalat. Se oli hyvin ruma ja sen karvainen naama näytti porsaalta. Kun he parittelivat, hän tunsi, että paholaisen siemen oli erittäin kylmä. Hän ei saanut mielihyvää”, mainitaan Henriette Pillardin kuulusteluasiakirjassa vuodelta 1652.

Champion des dames Vaudoises  Mandariine d'une enluminure de Martin Le France
Champion des dames Vaudoises Mandariine d'une enluminure de Martin Le France Kuva: Champion des dames Vaudoises. Martin Le France noituus
The Witches' Sabbath
The Witches' Sabbath Kuva: Hans Baldung Green - 1510 Hans Baldung

Tuomarit tutkivat huolellisesti epäiltyjen noitien vartalot. He olivat vakuuttuneet siitä, että perkele oli jättänyt lähtemättömän jäljen palvelijattariensa kehoon. Pyöveli riisui naisen ja ajeli hänen kehonsa kokonaan. Sitten hän pisti pitkän neulan arpeen tai luomeen, joka näytti epäilyttävältä. Nöyryytetty ja kidutettu nainen päätyi tunnustamaan mitä tahansa.

1600-luvun lopussa noitavainot loppuivat vähitellen, mutta Euroopan sosiaalista järjestystä uhkasi toinen vitsaus. Bolognassa, Genevessä tai Lontoossa, yhä useammat naiset tuomittiin myrkytyksistä. Pariisissa valistuksen aikana 75% myrkytystapauksista tuomittiin naisten syyksi.

1700-luvulla myrkyttämistä pidettiin nimenomaan naisten rikoksena. Tuomarien mukaan sukupuolen heikkous, kierous ja pelkuruus altistivat luonnollisesti enemmän naisia kuin miehiä tämän tyyppisiin rikoksiin.

Ludvig V
Ludvig V Kuva: Henri Félix Emmanuel Philippoteaux kuolema

– Myrkyttämistä pidettiin hirvittävänä ja harkittuna rikoksena. Se oli ehdoton paha, joka tapahtui salaa kotona. Se petti aviomiehen luottamuksen, kun tämä tietämättään söi arseenilla myrkytettyä ruokaa. Tuomarit olivat kauhuissaan siitä, että naiset näin turmelivat roolinsa ruuanvalmistajina, historioitsija Julie Doyon selittää.

Tuomarit korostivat myös naisten hirviömäistä luonnetta. Jotkut heistä eivät halunneet alistua aviomiesten valtaan. Monet oikeudenkäyntien muistinpanot osoittavat sen: “Häneltä kysyttiin, eikö hän ollut uhkaillut miestään muutamaa päivää ennen rikosta sanomalla ’Senkin mulkku, läimäytit minua ja hakkasit, minäpä valmistan sinulle keittoa!’ Hän vastasi että tämä ei ole totta”. (Elisabeth Mignoten kuulustelu vuonna 1743).

Marquise de Brinvilliers
Brinvilliersin markiisitarta kuulustellaan Marquise de Brinvilliers Kuva: Wikimedia Commons marquise de brinvilliers

Myrkyttäjiä oli jopa kuningas Ludvig XIV:n hovissa. Markiisitar Madelaine de Brinvilliersia syytettiin isänsä, veljensä ja siskonsa myrkyttämisestä. Hänet mestattiin vuonna 1676.

Toinen skandaali puhkesi hovissa vuonna 1678. Ludvig XIV:n suosikkirakastajattaren Montespanin markiisittaren ja monien aatelisten epäiltiin tilanneen myrkkyä noita Catherine Deshayes´lta joka tunnettiin nimellä La Voisin. 36 naista tuomittiin kuolemaan myrkyttäjinä ja saatananpalvojina. Montespanin markiisitar säästettiin ja kuningas määräsi kaikkien oikeudenkäyntien arkistot tuhottaviksi.

Portrait de La Voisin
Catherine Deshayes eli toiselta nimeltään La Voisin Portrait de La Voisin Kuva: Antoine Coypel. Catherine Deshayes

Ranskassa 1930-luvulla Violette Nozièrista tuli modernin myrkyttäjän esikuva. Hän oli 19-vuotias vuonna 1933, kun hän myrkytti vanhempansa. Hänen isänsä kuoli, mutta äiti selvisi hengissä. Nozière keräsi rakastajia, toimi salaa prostituoituna ja kulutti paljon rahaa, jota hän varasti vanhemmiltaan.

Oikeudenkäynnin aikana Violette Nozière jakoi rajusti mielipiteitä. Tuomariston valamiehille hän oli vain irstaileva nuori nainen. Sen sijaan surrealistit tekivät hänestä muusansa perhettä ja porvaristoa vastaan.

Surrealismin perustaja André Breton sanoi, että Violette Nozière oli metafyysinen päästä varpaisiin. Hän kutsui tätä mustaksi enkeliksi. Salvador Dali, Max Ernst ja René Magritte maalasivat hänen muotokuviaan. Nozière tuomittiin kuolemaan vuonna 1934, mutta hänet armahdettiin ja vapautettiin vuonna 1945. Ohjaaja Claude Chabrol teki elokuvan hänestä vuonna 1978 näyttelijä Isabelle Huppertin kanssa.

LK näyttely
LK näyttely Kuva: Marc Helfer Violette Nozière

Vastasyntyneen lapsen murhaa oli pitkään pidetty nimenomaan naisten rikoksena. Vuonna 1556 Ranskan kuningas Henrik II mainitsi, että hänen valtakunnassaan oli laaja, iljettävä ja yleinen rikos. Hän julisti lain, jossa uhattiin kuolemanrangaistuksella sekä äitejä jotka tappoivat vastasyntyneen lapsensa että naimattomia naisia, jotka salasivat raskautensa.

Naiset pakotettiin ilmoittamaan raskautensa kirkolle. Silloin oltiin sitä mieltä, että raskauden salaaminen oli kuin harkittu rikos, joka riistää vastasyntyneeltä kasteen ja sielun pelastuksen, historioitsija Annick Tillier kertoo.
Tuolloin nuoret naiset, jotka tappoivat vastasyntyneen lapsensa, olivat yleensä köyhiä ja lukutaidottomia. He työskentelivät palvelijoina maaseudulla tiloilla tai kaupungissa. Heitä kohdeltiin seksiobjekteina ja usein heidät raiskattiin.

– Naiset salasivat raskautensa kaikin keinoin. He käyttivät korsettia puristaakseen vatsansa. He välttivät julkista esiintymistä kirkossa, torilla tai pesulassa. Kun heidät pidätettiin, he eivät koskaan myöntäneet lapsen murhaa. Poliisin oli todistettava rikos, Présumées Coupables kirjoittaja Pierre Fournié selittää.

Lapsenmurha
Lapsenmurha Kuva: Marc Helfer lapsenmurha

Lääkärit tutkivat naisten vartalot löytääkseen raskauden jälkiä. “Meidän piti selvittää oliko nainen äskettäin synnyttänyt. Tarkastelussa huomasimme, että tytön rinnat olivat kovat, turvonneet ja tuottivat maitoa” (lääkärin lausunto vuodelta 1784).

– Kuningas Henrik II:n lailla on ollut vastineensa muualla Euroopassa. Se oli voimassa 1700-luvun loppuun asti. Kymmeniä tuhansia naisia tuomittiin kuolemaan, Fournié tarkentaa.

1800-luvun lopussa pidettiin vaarallisina feministejä ja naisia, jotka olivat poliittisesti aktiivisia. Heti kun naiset alkoivat puhua politiikasta julkisesti heidät häpäistiin.

– Poliisin ja tuomarien mukaan he olivat hysteerisiä. Lehdistön pilapiirrokset esittivät heidät hallitsemattomina fanaatikkoina, Pierre Fournié kertoo.

Louise Michel
Louise Michel Louise Michel Kuva: Ernest Eugène Appert Louise Michel

Kuulustelupöytäkirjat osoittavat, että nämä naiset olivat psykologisesti hauraita. Heiltä kyseltiin heidän poikkeavuudestaan ja moitittiin, mikäli naiset pukeutuivat kuin miehet. Heitä syytettiin myös lesboiksi ja alkoholisteiksi. Anarkisti ja feministi Louise Michel osallistui vallankumousliikkeeseen, joka hallitsi Pariisia 18. maaliskuuta ja 30. toukokuuta välillä vuonna 1871. Liike nimettiin Pariisin kommuuniksi ja sen jäsenet kommunardiksi. Armeija lopetti vallankumouksen hyökkäämällä kommuunin kimppuun, ja 30 000 ihmisen uskotaan kuolleen tuolloin.

Prison des femmes
Prison des femmes Kuva: Ernest Eugène Appert (1831–1891) Pariisin kommuuni

Louise Michelin ja yli tuhat muuta naista pidätettiin ja vangittiin. Oikeudenkäynnin aikana tuomarit halusivat Louise Michelin tunnustavan, että hän oli toiminut rakastamansa miehen takia, erään anarkistin. “Ettekö olleet läheisessä suhteessa miehen kanssa?”, häneltä kysyttiin. Michelin vastaus oli lyhyt: “Minulla oli ainoastaan yksi intohimo, vallankumous!”

– Tuolloin tuomareiden oli mahdotonta kuvitella, että naisilla on oma poliittinen tietoisuus, että he voivat olla vallankumouksellisia ja tarttua aseisiin. He ajattelivat, että nainen oli välttämättä miehen vaikutuksen alaisena, Pierre Fournié kertoo.

Naisia kokoontuu puistossa
Naisia kokoontuu puistossa Kuva: Archives Nationales feminismi,Suffragetti

Lehdistö levitti piirustuksia joissa kommunardit naiset olivat tuhoisia fanaatikkoja. Kuvissa he kuljettivat öljykannuja ja kehottivat miehiä sytyttämään tulipaloja. Oikeudenkäynnissä naisia syytettiin tulipalojen sytyttämisestä Pariisissa. Ketään heistä ei kuitenkaan tuomittu tästä rikoksesta. Kuvat ja ilmaisu “Pétroleuses” (polttoaineagitaattorit) kuitenkin pysyivät. Sanalla ei ole maskuliinimuotoa ranskaksi.

– Raja fanatismin ja hulluuden välillä on todella ohut. Sen avulla tuomarit saattoivat vähätellä ja siirtää sivuun rikoksen poliittista ulottuvuutta. Irlantilainen Violet Gibson yritti murhata Benito Mussolinin vuonna 1926. Oikeudenkäyntiä ei koskaan järjestetty. Gibson päätyi psykiatriseen sairaalaan, jossa hän kuoli vuonna 1956, historioitsija Fanny Bugnon kertoo.

saksalainen sotilas ja ranskalaisia naisia
saksalainen sotilas ja ranskalaisia naisia Kuva: Archives Nationales toinen maailmansota

Kun toinen maailmansota päättyi, joitakin naisia syytettiin uudenlaisesta kunniattomuudesta vapautetuissa maissa. Menemällä sänkyyn “sakujen” kanssa heistä tuli natsien kätyreitä ja maanpettureita.

Vapauttamisen ensimmäisinä päivinä petturit kerittiin julkisesti ja heitä esiteltiin kaduilla. Jotkut olivat alastomia ja heidän vartaloonsa oli usein piirretty punaisella huulipunalla hakaristejä. Väkijoukko katsoi nöyryyttävää rangaistusta riemuissaan. Sama ilmiö toistui Italiassa, Kreikassa, Ranskassa, Belgiassa, Alankomaissa ja Pohjoismaissa.

– Ranskan vapautuminen oli kansallisen miehuuden voiton hetki. Tappio vuonna 1940 oli todellinen nöyryytys. Naisen vartalosta tuli kansallisen maa-alueen metafora. Ollessaan läheisessä suhteessa vihollisen kanssa nainen teki aviorikoksen isänmaata vastaan, historioitsija Fabrice Virgili selittää.

Ranskalaisia naisia, joiden hiukset ovat ajellut
Ranskalaisia naisia, joiden hiukset ovat ajellut Kuva: Bundesarchiv Toinen maailmansota

Nämä keritsemiset ovat olleet paljon kuvattuja. Kuvissa voi nähdä, että saksia tai leikkuria pitelevät miehet. Välijoukossa miesten ja naisten katseet ovat täynnä kostoa, vihaa ja hilpeyttä.

– Kuvissa jotkut kerityt naiset olivat kyynelissään, toiset katselivat maata pää alaspäin nöyryytettynä ja jotkut eräänlaisena haasteena hymyilivät ylpeinä, Pierre Fournié sanoo.

Noin 20 000 naista kerittiin Ranskassa vapauttamisen jälkeen. 30 000 naista tuomittiin myös vankilaan yhteistyöstä natsien kanssa. Monet julkkikset kuten näyttelijä Arletty saivat ankaran tuomion. Häntä ei keritty, mutta hänet vangittiin ja häntä kiellettiin harjoittamasta ammattiaan 3 vuodeksi.

Arletty
Arletty Kuva: Bibliotèque nationale de France Arletty

– Arlettyn elämäkerran kirjoittajan mukaan näyttelijä sanoi tuomarille: “Sydämeni on ranskalainen mutta perseeni on kansainvälinen!” Emme ole löytäneet tätä lausetta pöytäkirjasta. Sen sijaan hän sanoi: “Otto Abetz pyysi minua lähtemään kiertueelle Baden-Badeniin. Kieltäydyin ja sanoin pitäväni enemmän Pariisi-Pariisista”. Arlettylla oli uskomaton huumorintaju, Fournié kertoo.

Kirjan Présumées Coupables tekijät järjestivät hiljattain Pariisissa näyttelyn, jossa oli esillä aiheeseen liittyvää kuvamaailmaa. Vaarallisen naisen arkkityypit ovat levinneet myös taiteeseen muinaisista ajoista lähtien. Hieronymus Boschin ja Pieter Bruegelin renessanssin kuvateoksissa, jotka esittävät seitsemää kuolemansyntiä. Himo on naisen muotoinen.

Sieben Laster Luxuria
Sieben Laster Luxuria Kuva: Pieter Brueghel Pieter Brueghel vanhempi

Myös Hans Baldungin renessanssiteokset esittivät usein noitia. Saksalaisen maalarin noita oli joskus alaston, runsasmuotoisen kaunis nuori nainen tai kiimainen akka, jonka rinnat olivat kuihtuneet ja joka antautuu seksuaalisille nautinnoille.

Vuosisadasta toiseen maalaukset, veistokset, romaanit, valokuvat, elokuvat ja televisiosarjat ovat levittäneet samoja pahan naisen arkkityyppejä. Vuosisadasta toiseen naiset ovat olleet miehisen oikeuden uhreja.

Naisia tuomittiin rikoksista, mutta myös liian kaunista, vapaata, älykästä ja seksuaalista naista arvosteltiin ankarasti ja useimmiten hänen vartaloaan rangaistiin ja nöyrrytettiin. Kirjan esipuheessa filosofi Elisabeth Badinter kirjoittaa, että “kunniallinen nainen pysyy hänelle määrätyllä paikallaan. Mutta voi niitä jotka uhmaavat normeja"!

Jeanne d'Arc tuomittiin kuolemaan koska hän pukeutui kuin mies ja otti komentoonsa miesten armeijaa. Hän päätyi roviolle läpinäkyvässä puvussa.

Lähteet:
Fanny Bugnon, Julie Doyon, Pierre Fournié, Michel Porret, Annick Tillier, Fabrice Virgili, Présumées coupables
Kustantaja: L’Iconoclaste

Otteita Marie Antoinettin oikeydenkäynnin ja Arlettyn poliisikuulustelun pöytäkirjoista.

Oikeudenkäynnin pöytäkirja
Oikeudenkäynnin pöytäkirja Kuva: Archives Nationales Marie-Antoinette
pöytäkirja
pöytäkirja Kuva: Archives Nationales Arletty