Laura Korhonen
Yle
Tiina-Maija Lehtonen
Yle
Yhdysvaltalainen Evan Wong ja nuori kiinalainen Tianxu An erottuivat Maj Lind -kilpailun toisen alkueräpäivän kovatasoisesta joukosta. Suomalaisista soittovuorossa olivat Aleksei Zaitsev ja Hannu Alasaarela. - Lue Ylen asiantuntijan pianopedagogi Niklas Pokin arviot toisen alkueräpäivän kilpailijoista.
Lakerikegät kiilsivät ja korot kopisivat Musiikkitalon Camerata-salissa lauantaina, toisena alkueräpäivänä. Soitto sai fyysisiä elementtejä, kun kilpailijat toisensa jälkeen takoivat suuria teoksia, kuten esimerkiksi Schubertin tai Beethovenin sonaatteja.
Aamupäivällä saliin olisi mahtunut huomattavasti enemmän kuulijoita, mutta illalla Camerata oli jo melkein täynnä. Suomalaiset osallistujat olivat saaneet kannatusjoukkonsa liikkeelle.
Anastasia Vorotnayan pianotuolin säädöt pielessä
Hikikarpaloita nousi yleisön otsalle, kun Venäjän pienikokoinen 22-vuotias Anastasia Vorotnaya kamppaili pianotuolin säätöjen kanssa.
- Olen niin kevyt, etten saa säädettyä tuolia omalla painollani. Harjoituksissa lavalla oli kaksi pianotuolia, joista toinen oli helpommin säädettävissä, mutta nyt jäljellä sattuikin olemaan minun kannaltani juuri väärä, harmitteli Vorotnaya.
Lopulta vahtimestari riensi hennon pianistin avuksi ja Vorotnaya pääsi keskittymään kilpailusuoritukseensa.
Aleksei Zaitseville kilpailu on kuin konsertti
Kaksi suomalaista suorittivat osuutensa iltasessiossa. Aleksei Zaitsev aloitti illan ja Hannu Alasaarelan vuoro tuli väliajan jälkeen.
- Mä tykkäsin kyllä esiintyä tosi paljon, tosi mukava ja lämmin sali soittaa, Zaitsev iloitsee.
- Skrjabin meni tänään oikein hyvin, siinä onnistuin. Jos jonkun teoksen saisin soittaa uudelleen, olisi se Haydnin sonaatti.
- Kilpailu on hyvä mahdollisuus esiintyä. En ajattele kilpailua mitenkään eri tavalla, se on minulle ihan niinkuin mikä tahansa muu konsertti. Se toimii myös hyvänä motivaattorina.
Soittajan fyysisestä voimasta Zaitsev hymähtää, että on hyvä pitää huolta itsestään ja käydä esimerkiksi lenkillä.
- Se auttaa myös taiteellista puolta jos on fyysinenkin puoli kunnossa.
Äiti Karina Zaitseva, isä Oleg Zaitsev ja opettaja, pianotaiteilija ja musiikin tohtori Hui-Ying Liu-Tawaststjerna kehuivat kukin Aleksein soitantaa.
- Ehkä huomenna voin miettiä, mitä Aleksei voisi soitossaan parantaa. Minusta tämä oli hänen paras esiintymisensä, sanoo Hui-Ying.
Vauva mukana Hannu Alasaarelan kannustusjoukoissa
- Meille syntyi vauva, joka määräsi uudelleen harjoitusrutiinini, Hannu Alasaarela paljastaa. Saan tehokkaasti harjoiteltua aamun ja iltapäivän. Illalla en ole enää sitten miettinyt pianonsoittoa, kun se kuluu muissa puuhissa.
Ennen kilpailuesiintymistä Alasaarelaa jännitti erityisen paljon.
- Ajattelin sellaista aggressiotaktiikkaa. Yritin juosta täysillä esitystä päin mielen sisällä, etten pelkäisi tilannetta niin paljon.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan, Alasaarelan piti säveltää kilpailuihin uusi teos.
- Säveltämisestä on kuitenkin niin pitkä aika, tuntuu että siinä olisi ollut liian iso kynnys, Alasaarela harmittelee.
Ylen asiantuntija pianopedagogi Niklas Pokki arvioi toisen alkueräpäivän kilpailijat
Venäläinen Mark Taratushkin, 27 oli valinnut paljastavan ohjelman sekä taiteellisesti että soittoteknisesti. Ohjelman alkupuolella hän pyrki esittelemään soittonsa lyyrisiä ja syvällisiä puolia Schubertissa ja Bachissa. Hän oli suunnitellut ohjelman kasvamaan teos teokselta nopeammaksi, monimutkaisemmaksi ja voimakkaammaksi. Energinen Prokofjev-tykitys huipensi ohjelman. Taratushkin on varma ja nopeanäppinen pianisti, joka ainakin tänään tuntui olevan selvästi kiinnostavimmillaan ohjelman loppupuolen nopeissa virtuoosinumeroissa.
Venäläinen Anastasia Vorotnayalla, 22 vaikuttaa olevan hyvä musiikillinen vaisto musiikin jatkuvuuden ja pitkien linjojen suhteen. Sointi oli kauttaaltaan kaunis, kuulas taipuisa ja sävykäs. Rytminkäsittely oli usein mukaansatempaava. Ohjelman päänumeroksi hahmottuneen Schubertin haastavan c-mollisonaatin muuten hyvin toimivassa kerronnassa oli hetkittäin pientä suoraviivaisuutta. Etydit kuulostivat säkenöiviltä ja tyylikkäiltä. Vorotnaya on erittäin mielenkiintoinen, elegantti pianotaituri.
Kokenut yhdysvaltalainen Evan Wong, 27 vakuutti korkeatasoisella viimeistelyllään, hienolla soinnillaan ja tasapainoisten tulkintojen rakentelullaan. Teosten väliset tyylilliset ja soinnilliset erot hahmottuivat kuulijalle poikkeuksellisen selvästi. Wongin ohjelmansa loppuun säästämä Beethovenin viimeinen pianosonaatti c-molli soi koskettavasti, ylevänä ja traagisena. Tätä soittoa ei voi muuta kuin ihailla.
Israelilaisen Maria Yulinin, 29 soiton arvostettavin ominaisuus on mielestäni eräänlainen psykologinen tarkkanäköisyys. Hän ikään kuin kutsuu soitollaan yleisön kuuntelemaan, ja kuljettaa juonta niin, että sitä seuraa herpaantumatta. Harmittavasti esityksessä oli kuitenkin ajoittain pientä epäonnea. Yulin on mielestäni hieno muusikko, jolla on paljon omakohtaista sanottavaa esittämästään musiikista.
Suomalainen Aleksei Zaitsev, 22 on eläytymiskykyinen, intensiivinen ja tarkkakorvainen muusikko. Hänen tulkinnalliset ratkaisunsa vaikuttivat monesta näkökulmasta pohdituilta ja henkilökohtaisesti läpieletyiltä. Zaitsev hallitsee paljon eri kosketustapoja ja selvästi pyrkii löytämään kullekin säveltäjälle sopivan, toisista poikkeavan sointimaailman. Yksi ohjelman kohokohdista oli mielestäni Haydnin sonaatti, joka sai raikkaan, eloisan ja musikaalisen esityksen. Magnus Lindbergin kahden Piano Jubiléen ja 2. Etydin kohdalla ihailin suuresti Zaitsevin kykyä pitää yllä musiikillista jatkumoa – punainen lanka säilyi koko ajan. Skrjabinin cis-molli-etydin kuumeinen tulkinta huipensi esityksen komeasti venäläisten kellojen kumuun.
Yhdysvaltalainen Fifi Zhang, 24 esitti ohjelmansa aluksi Beethovenin pianosonaatin Op. 111. En välttämättä aistinut esityksessä yhtä monenlaisia syvämerkityksiä kuin aiemmin tänään kuullussa Evan Wongin esityksessä, mutta monet kohdat olivat Zhangillakin todella hienosti toteutettuja. Zhang esitti tänään vahvinta osaamistaan rytmisesti elinvoimaisessa ja selkeästi eritellyssä Bach-osuudessaan ja häkellyttävän taiturillisessa Carl Vinen sonaatissa. Vaikka etydeissä sattui harmillisesti pieniä epäpuhtauksia, eivätkä ne nousseet aivan samalla tavalla arkipäivän yläpuolelle kuin vaikkapa Vinen finaali, Zhangin suuri taituruus ei jäänyt epäselväksi.
Hannu Alasaarelan, 23 Bacheissa kuului retoriikan ja barokin tanssien tuntemus ja vahva henkilökohtainen sitoutuminen esitettävään musiikkiin. Samaa kiinnostavaa musiikillista ajattelua, kosketuksen valppautta ja tyylituntemusta aistin myöhemmin Haydnin sonaatin esityksessä. Alasaarelan lähestymistapa musiikkiin kuulosti kilpailuympäristössä tuoreelta ja omaperäiseltä. Etydeissä hän osoitti suurta sorminäppäryyttä ja soinnillista virtuositeettia. Esa-Pekka Salosen Dichotomiessa Alasaarelasta kuoriutui vaikuttava uuden musiikin tulkki. Hän oli mielestäni päivän omaperäisimpiä taiteilijoita.
Kilpailun nuorimpiin osallistujiin kuuluva kiinalainen Tianxu An, 18 on häkellyttävä virtuoosi, jonka soittoteknisessä kapasiteetissa ei tunnu juuri rajoja olevan. Esityksessään hän muotoili musiikkia rohkeasti ja efektiivisesti, ja dynaaminen skaala ja sointivärien kirjo olivat poikkeuksellisia ihan minkä ikäiselle pianistille tahansa. Bachin preludi virtaili leppoisasti ja fuugassa oli kiinnostava, elävä sointi. Etydit ja modernina teoksena ollut John Muston improvisaatio ja fuuga olivat pianistista ilotulitusta. Lopuksi kuultu Beethovenin suuri Appasionata-sonaatti oli mieleenjäävä ja omaperäiseltä kuulostava kokonaisuus huolellisesti toteutettuine sointiväreineen, epätavallisen tiukkoine rytminkäsittelyineen ja formulamaisine tempoineen.
