Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Neljäs kansainvälinen Maj Lind -pianokilpailu 2017 pääkuva

Nuoret pianistit tunteiden ristiaallokossa

Pianisti Kathrin Isabelle Klein
Kathrin Isabelle Klein poikaystävän tiukassa halauksessa Maj Lind -alkueräsuorituksen jälkeen. Pianisti Kathrin Isabelle Klein Kuva: Sandra Saulo Kathrin Isabelle Klein

Kaikki neljännen alkueräpäivän kilpailijat menevät jatkoon, jos Ylen lähetysikkunaa on uskominen. Kathrin Isabelle Klein - poikaystävän halauksessa - oli yksi kovan päivän pianisteista. Lue Ylen asiantuntijan pianopedagogi Niklas Pokin arviot neljännen alkueräpäivän kilpailijoista.

Menikö kilpailusuoritus hyvin? Seuraako onnistunutta soittoa iloinen tuuletus? Vai jäikö joku harmittamaan? Kuvat Maj Lind -kilpailun takahuoneesta kertovat nuorten pianistien paineista, keskittymisestä, itsekurista, huojennuksesta, tyytyväisyydestä - ja myös riemusta.

Pianisti Peter Klimo
Peter Klimo. Pianisti Peter Klimo Kuva: Sandra Saulo Peter Klimo
Pianisti Joachim Carr
Joachim Carr. Pianisti Joachim Carr Kuva: Sandra Saulo Joachim Carr
Pianisti Isabelle David
Isabelle David. Pianisti Isabelle David Kuva: Sandra Saulo Isabelle David
Pianisti Jun Bouterey-Ishido
Jun Boyterey-Ishido. Pianisti Jun Bouterey-Ishido Kuva: Sandra Saulo Jun Bouterey-Ishido
Pianisti Enrique Lapaz Lombardo
Enrique Lapaz Lombardo. Pianisti Enrique Lapaz Lombardo Kuva: Sandra Saulo Enrique Lapaz Lombardo
Pianisti Jun Ho Kim
Jun Ho Kim. Pianisti Jun Ho Kim Kuva: Sandra Saulo Jun Ho Kim

Ennen vanhaan Maj Lindit soitettiin verhon takana

Vuoden 1961 Maj Lind –pianokilpailun voittaja Raija Alestalokin nähtiin alkuerissä, tällä kertaa kuitenkin yleisön edustajana.

- Olen seurannut kisaesityksiä Areenan kautta ennen tätä iltaa ja kyllä minä muutamia kommentteja olen kirjannut itselleni ylös, Alestalo paljastaa.

Nykyään eläkkeellä oleva Raija Alestalo on tehnyt elämäntyönsä pianonsoitonopettajana Sibelius-Akatemiassa erityisesti musiikkikasvatuksen alalla. Alestalo on toiminut monissa tutkintolautakunnissa ja valintakokeissa, eikä hän nytkään voinut kuunnella suorituksia arvioimatta.

Pianotaitelija Raija Alestalo.
Raija Alestalo - Maj Lind -voittaja vuosimallia 1961. Pianotaitelija Raija Alestalo. Kuva: Laila Kangas / Yle Maj Lind -pianokilpailu,raija alestalo

- Kisasin vuonna 1961 Leif Segerstamin ja Pirkko Huhtisen kanssa. Silloin kilpailukappaleet soitettiin verhon takaa ja yritin kävellä pianon ääreen niin, ettei korkokenkien kopse olisi kuulunut, Alestalo nauraa. Oli se kyllä aika outoa!

Voittaessaan Maj Lind -kilpailun Raija Alestalo oli vasta 21-vuotias.

- Oli hauska kuulla, kun eräs kilpailija soitti näissä kisoissa saman Chopinin kuin minä aikanani. Mutta nykyään ohjelma on tullut kyllä huippulaajaksi.

- Kilpailu poiki minulle esiintymisiä ja ensikonserttini pidin vuonna 1964. Esiinnyn edelleen aktiivisesti, joten soittotaitoa täytyy pitää yllä jatkuvasti.

Tampereen voittaja Ossi Tanner tuli kannustamaan

Toukokuussa järjestetyn Tampereen pianokilpailun voittaja Ossi Tanner oli kannustamassa alkuerässä erityisesti suomalaisia osanottajia, mutta myös Venäjän Ruslan Strogiyta.

- Meillä on Ruslanin kanssa sama opettaja, Erik T. Tawaststjerna, ja sen takia hänen kilpailusuoritustaan on kiva seurata.

Pianisti Ruslan Strogiy
Venäläinen Ruslan Strogyi soitti osuutensa heti ensimmäisenä alkueräpäivänä perjantaina. Pianisti Ruslan Strogiy Kuva: Copyright Heikki Tuuli 2017 Ruslan Strogiy

Ossi Tanner ei ole mukana nyt käytävässä Maj Lind -kilpailussa.

- Mielestäni ei ole kannattavaa osallistua näihin kisoihin, kun olen pärjännyt yhdessä kilpailussa todella hyvin. Nyt pitää pitää taukoa ja kehittyä taas seuraavaa kilpailua varten. Tampereen pianokilpailun jälkeen olen saanut pitää myös kesälomaa.

Pianisti Ossi Tanner.
Nyt keskityn kehittämään itseäni soittajana, Ossi Tanner kertoo. Pianisti Ossi Tanner. Kuva: Laila Kangas / Yle ossi tanner

- Ensi kuussa lähden Pariisin konservatorioon vaihto-opiskelijaksi ja olen siellä ainakin tämän syksyn, ehkä myös seuraavan kevään, Ossi kertoo.

Pariisi on Tannerille paikka, jonne hän on aina halunnut lähteä, erityisesti kielen ja kulttuurin takia.

- Totta kai toivon, että kehityn siellä valtavasti pianistina. Tuleva opettajani, professori Michel Dalberto on kokenut ja menestynyt ja hän avaa varmasti uusia näkökulmia omaan taiteilijuuteeni.

Ylen asiantuntija pianopedagogi Niklas Pokki arvioi neljännen alkueräpäivän kilpailijat

Eteläkorealaisen Jiyoung Kimin, 21 Bach-osuus alkoi lupaavasti. A-molli-preludi (DWK II) kuulosti hiljaiselta ja linjakkaalta, kuin nopealta hiipimiseltä. Laskeva kromatiikka välittyi murheellisen kuuloisena, mikä lienee ollut säveltäjän tarkoituskin. Fuuga oli luterilaisen ankara ja loi hyvän kontrastin preludille. Beethovenin Op. 31 nro 3:n tulkinnallinen näkökulma vaikutti sovinnaisemmalta ja toteutus pienieleisemmältä kuin Hanßenilla eilen. Mielestäni ensiosan humoristisia ja riemukkaita puolia saisi kernaasti tuoda enemmänkin esiin. Jiyoung Kim on musikaalinen, taitava ja tarkasti soittava pianisti, joten soittoteknisesti vaikeat toinen ja neljäs osa kuulostivat vaivattomilta, värikkäiltä ja nuottikuvalle uskollisilta. Chopinin etydi Op. 10/4, jonka yllättävän harva kilpailija on tällä kertaa valinnut, oli Kimin tulkintana hurjan nopea, puhdas ja mukaansatempaavasti muotoiltu. Myös Lisztin Paganini-etydi nro 6 ja tässä kilpailussa suosittu Liebermannin Gargoyles osoittivat, että Kimin soittotekniikka on todella kilpailukykyinen, vaikka myös soinnillisesti säihkyvämpää, hehkuvampaa ja selkeämpää virtuoosisoittoa on mielestäni viime päivinä kuultu. Pisteet siitä, että hän oli valinnut ohjelmistoonsa Rautavaaran etydin.

Eteläkorealainen Jun Ho Kim, 22 oli valinnut Bach-numerokseen suhteellisen pienen G-duuri-preludin ja -fuugan (DWK I), jonka hän soitti kevyesti ja ilmavalla soinnilla, välttäen suurta soinnillista eroa preludin ja fuugan välillä. Adrenaliinia tuntui olevan paljon, koska hetkittäisen ryntäilyn vaara tuntui riippuvan esityksen yllä. Ligetin pirullisen haastava Noidan oppipoika oli korrekti suoritus, mutta ainakin istumapaikalleni salin takaosaan peruskosketus ja nyanssi kuulosti yllättäen hyvin samanlaiselta kuin Bachissa. Beethovenin sonaatti Op. 10 nro 3 on monella tavalla vaativa teos, jonka Jun Ho Kim soitti varsin hyvin, vaikka sointi vaikutti salissa usein hiukan ohuelta. Tuli tunne, että hän on paneutunut sonaattiin tosissaan. Sointimaailma olisi kenties tässäkin voinut erota muista teoksista selkeämmin ja hitaan osan traagisia puolia olisi voinut korostaa lisää, mutta esitys oli nautittava, etenkin finaali, jossa oli jo paljon säkenöiviä hetkiä. Chopinin Etydi Op 10 nro 8 oli nopea, kevyt ja puhdas. Lisztin Harmonies du soir -etydissä saatiin vihdoin se sointikylpy, jota olin ehtinyt kaipaamaan. Modernina teoksena kuultu Skoumalin Jonglööri oli hauska virtuoosinen ja värikäs itämaistyylinen lopetus ohjelmalle.

Eteläkorealaisen Yedam Kimin, 29 aloitusteos oli Bachin harras Preludi ja fuuga b-molli (DWK I), jonka hän aloitti yllättävän täyteläisellä soinnilla. Esitys olisi ehkä hyötynyt aavistuksen liikkuvammasta temposta, jolloin musiikki olisi virrannut helpommin, varsinkin kun hänellä tuntui olevan tapana painottaa usein motiivin ensimmäistä kuudestoistaosaa. Kimin selkeästi ja kauniisti soittama fuuga alkoi hyvin hiljaa, mikä loi mielihyvää tuottavan kontrastin preludiin. Mozartin haastavimmaksikin sanotun D-duuri-sonaatin K.576 avausosa helmeili luonnollisesti ja helpon tuntuisesti vaikeimmissakin kohdissa, ja tulkintaote trumpettiaiheisiinkin pysyi korostetun sivistyneenä. Miellyttävästi soiva toinen osa oli hyvin kokonaisen tuntuinen ja pitkälinjainen. Myös tässä osassa Kim tuntui pyrkivän ensisijaisesti esteettisesti mahdollisimman miellyttävään lopputulokseen teoksessa mahdollisesti piilevän riipaisevuuden ja ristiriitaisten tunteiden esiin nostamisen sijasta. Viimeisen osan tempo oli oivasti valittu, ja sen toteutus oli laadukas ja elävä. Chopinin e-molli-etydi Op. 25 oli kaunis ja hiukan tanssillinen, Debussyn Toccata ihan alkua lukuunottamatta harvinaisen jännittävä ja soinnillisesti kiinnostava, ja Ligetin etydi oli ihastuttavan kuunteleva. Loppunumerona kuultu Lisztin La Campanella oli nopea, varsin suvereeni ja värikäs, jonka temponkäsittely ei aina kuulostanut musiikillisesti täysin perustellulta. Loppukooda oli harvinaisen nopea ja huipensi Kimin ensimmäisen erän komeasti.

Saksalainen Kathrin Isabelle Klein, 25 aloitti ällistyttävän vakuuttavalla esityksellä Boulezin Incises-teoksesta. Ilmaisun selkeys, soiton tekninen toteutus ja soinnin elävyys ja värikkyys tekivät minuun erittäin suuren vaikutuksen. Bachin Preludi ja fuuga cis-molli (DWK II) puolestaan kuulosti siltä, että Klein on perehtynyt myös barokkimusiikkiin. Preludi oli soinnillisesti karun askeettinen ja fuuga nopea, elävä ja selkeä. Haydnin Sonaatti Hob. XVI/48 kuultiin nyt kolmatta kertaa alkuerien aikana. Myös Kleinilla oli oma, vahva ja perustellulta vaikuttava näkemys teoksesta. Säästeliäs pedaalinkäyttö loi soinnillisesti paljaan vaikutelman, eikä Klein juuri muutenkaan sievistelyä harrastanut. Ensiosan kokonaisrakenne tuli kyllä hyvin esiin. Finaali oli kirkas ja täynnä riehakasta energiaa. Suuri musiikki taipuu monenlaisiin tulkintoihin ja viime päivien aikana kuullut kolme esitystä sonaatista ovat kaikki olleet vakuuttavia, mutta samalla tehneet hämmästyttävän erilaisen vaikutelman. Kleinin esitys Chopinin As-duuri-etydistä Op. 10 oli kelpo suoritus, jossa sattui muutama epäonninen huti. Lisztin Harmonies du soir oli paikoitellen uljas, mutta ainakin minun oli hetkittäin vaikea ymmärtää Kleinin syitä soinnillisiin ja ajankäytöllisiin ratkaisuihinsa. Tämä esitys varmaan jakaa mielipiteitä. Ligetin Varsovan syksy oli pikemminkin graafisen selkeä kuin soinnillisesti hehkuva tulkinta, mutta hieno yhtä kaikki. Klein tuntui olevan tässä vaiheessa selvästi enemmän kotonaan uuden musiikin parissa – ja siinä hän onkin todella hyvä!

Unkarilais-amerikkalaisen Peter Klimon, 26 ensimmäisen erän ohjelmisto kieli pyrkimyksestä profiloitua harvinaisuuksiin erikoistuneena hypervirtuoosina. Alkanin Etydi Aisopoksen pidot ja kanadanranskalaisen virtuoosigurun Marc-Andre Hamelinin teosten ottaminen kilpailuohjelmaan saa ainakin pianofriikkien odotukset korkealle. Ohjelmansa alkuun Klimo oli valinnut Beethovenin lyhyehkön, mutta aran Fis-duuri-sonaatin. Useimmiten rakastavalla karakterilla esitettävään ensiosaan Klimolla oli epätavallinen, pikemmin rakenteita kuin emotionaalista sisältöä korostava lähestymistapa. Kontrastit olivat Klimolla suuria, ja hänellä oli tapana korostaa musiikillisia alleviivauksiaan lisäämällä ylimääräisiä odotuksia ennen painokkaita kohtia. Voi olla, että tämä lähestymistapa toimisi paremmin kaikuisassa akustiikassa. Toinen osa oli näppärästi soitettu ja kirkas, ja tulkintakeinot olivat linjassa avausosan kanssa. Tästä esityksestä moni varmasti provosoitui.

Alkanin Aisopoksen pidot sen sijaan oli kaikin tavoin kunnioitusta herättävä tulkinta. Klimo pystyi toteuttamaan lähes kaikki esoteeriset pianistiset haasteet sen verran helposti, että sointi pysyi hyvänä ja tekstuuri oli muotoiltua. Chopinin jo monta kertaa kuultu e-molli-etydi Op. 25 sujui nätisti, mutta ehkä olisin odottanut tämän tason virtuoosilta vielä hienosyisempää kosketusta. Parhaasta päästä esityksiä se oli joka tapauksessa. Seuraavaksi kuultu Hamelinin Erlkönig-etydi oli vakuuttava ahdistuneessa tummasävyisyydessään. Bachin cis-molli-preludi ja -fuuga (DWK II) alkoi hiljaa, melkein ihmetellen, melkein suoraan Hamelinin etydin perään. Tästä syntyi oikeastaan varsin kaunis efekti, ja se perusteli ohjelmajärjestyksen, joka näytti paperilla oudolta. Preludi tuntui omakohtaisesti eletyltä ja oli suorastaan koskettava. Nopea fuuga toteutui selkeästi ja vakaumuksellisen kuuloisesti. Hamelinin painajaimaisella tavalla svengailevat ja vinksahtanutta musiikillista huumoria sisältävät Paganini-variaatiot Klimo soitti teokselle oikeutta tekevällä tavalla.

Ilmiselväksi kävi Klimon poikkeukselliset soittotekniset kyvät ja rakkaus ja syvä omistautuminen harvoin soitettuun ohjelmistoon – etenkin siihen kaikkein haastavimpaan. Nähtäväksi jää kuinka paljon tällainen ohjelmisto-statement jakaa tuomariston mielipiteitä.

Onnistunut yhdistelmä tyyliä ja pirteää energiaa, oli ensivaikutelmani espanjalaisen Enrique Lapaz Lombardon, 28 Bach- ja Haydn-osuuksista. Perussointi oli kautta linjan kultivoitunut, kuulas, elävä ja selkeä. Kaikki oli läpikotaisin musikaalista ja esteettisesti miellyttävää. Vaikka avausnumerossa, Bachin Cis-duuri-preludissa (DWK II), oli pientä kiireen tuntua, fuugasta eteenpäin ajankäyttökin tuntui täysin pettämättömältä kaikissa teoksissa. Haydnin As-duuri-sonaatti Hob XVI/46 kuulosti korviini harvinaisen elegantilta ja viimeistellyltä, joskin hiukan ennalta-arvattavalta. Berion Six encores'n sijoittaminen Haydnin jälkeen tarjosi Lapaz Lombardolle mahdollisuuden osoittaa hallitsevansa myös muunlaisia sointeja ja kosketustapoja kuin ohjelmansa 1700-lukulaisessa osuudessa kuultiin. Debussyn ensimmäinen pianoetydi, kunnianosoitus Czernylle, on säkenöivän nokkela ja omalla tavallaan vitsikäs teos, jonka Lapaz Lombardo esitti huikean värikkäästi, spontaanisti ja ensiluokkaisella pianistisella kvaliteetilla. Chopinin etydi cis-molli Op. 10 nro varsin mallikelpoinen esitys sekin. Lopuksi kuultiin todella suvereeni Lisztin 2. Paganini-etydi, jossa Lapaz Lombardo vihdoin esitteli myös rajuja otteita ja isoa sointia. Ilman tätä numeroa jotain olisi mielestäni jäänyt puuttumaan.

Italialainen Viviana Pia Lasaracina, 29 avasi ohjelmansa Beethovenin vitsikkäällä ja yllätyksellisellä pianosonaatilla G-duuri Op. 31 nro 1. Tulkinta oli riemastuttavan hyvä. Vaikka ensimmäisen osan ajankäytölliset justeeraukset ja hienovaraiset sävynvaihdot, puhumattakaan kokonaisrakenteesta, oli varmasti mietitty huolella ja monesta näkökulmasta, vaikutelma oli silti spontaani ja riskejä kaihtamaton. Toista osaa olen harvoin kuullut näin hurmaavan ooppera(parodia)maisena. Mukaansatempaava soittamisen ilo välittyi myös kolmannesta osasta. Seuraavaksi kuullussa Ivan Fedelen etydissä kuultiin täysin erilaista sointimaailmaa, mutta ovelaa kyllä, siinä oli elementtejä - kuten vasemman ja oikean sointujen eriaikaisuus-efekti - jotka linkittivät sen Beethovenin sonaattiin. Hyvä valinta!

Pieni Bachin Preludi ja fuuga G-duuri (DWK I) oli sekin mainio esitys,. Erityisesti fuuga oli onnistunut soinnillisesti ja rytmisesti. Rahmaninovin c-molli-etydin Op. 39 Lasaracina soitti valtavalla dynaamisella skaalalla, kolmiulotteisesti ja hurjalla temperamentilla. Debussyn repetitio-etydi oli muotoiltu, aistikas ja tarvittaessa sähäkkä. Ohjelman lopuksi kuultiin tuulennopea Chopinin a-molli-etydi Op. 25. Lasaracinan ensimmäinen erä ei kenties ollut kisan virheettömin, mutta hänen vahvuutensa on se, että hän lähestyy musiikkia sisältä käsin. Näitä tulkintoja kuunteli todella mielellään.

Kiinalaisella Zhenni Lillä, 29 on kyky saada yleisö kuuntelemaan keskittyneesti. Bachin b-molli-preludi (DWK I) eteni yhtenä keskeytymättömän pitkänä ajatuksen virtana. Fuuga oli yhtä vaikuttava, huolimatta pienestä lipsahduksesta. Chopinin kiusallisen hankala C-duuri-etydi Op. 10 nro 7 oli sujuva ja muotoiltu, mutta kuulosti salin takaosaan aavistuksen suttuiselta soinniltaan. Rahmaninovin pieni es-molli-etydi Op.33 nro 6 vilahti ohi tuulenpuuskan lailla. Mielenkiintoinen teostuttavuus oli Lowell Liebermannin 4. Etydi Brahmsin lauluun Eine gute,gute Nacht. Siinä Li soitti suurenmoisen lyyrisellä legatolla ja kauniilla, läpikuultavalla soinnilla. Muczunskin Desperate Measures perustui Paganinin 24. Kapriisin ylenmäärin suosittuun teeman. Monipuolinen variaatioteos soi briljantisti ja tarvittaessa svengaavasti tai jopa piazzolamaisesti Lin käsissä.

Jos ohjelman alkupuoli koostui värikkäästä kimarasta hyvin erilaisia pikkukappaleita, lopuksi kuultiin ohjelman varsinainen pihvi, Beethovenin pianosonaatti Op. 111. Tämän mittaluokan teoksessa Lin kyvyllä pakottaa yleisö kuuntelemaan herkeämättä oli todella käyttöä. Ensimmäisen osan Li soitti intensiivisesti pelkäämättä äärimmäisen hiljaisia sävyjä, tuoden etualalle teoksen sisältämät inhimilliset tuskat ja sisäisen kamppailun. Jännitteiden rakentaminen oli mestarillista. Toinen osa alkoi toteavan riipaisevasti, täynnä psykologisia syvämerkityksiä. Muunnelma muunnelmalta osa tuntui keriytyvän auki kohti toivoa. Tällaisen yleisinhimillisellä tavalla koskettavan tulkinnallisen kokonaisnäkemyksen yhteydessä pari hutia vaikeimmissa kohdissa tai se, ovatko lopun trillit täysin katkeamattomat, menettävät merkityksensä, ainakin minun mielestäni. Kilpailun neljäs päivä päättyi hienoihin sfääreihin.

-

  • Virtuoosi Jiyoung, superpianisti Mackenzie ja syvällinen Hyo-Eun

    Maj Lind -pianokilpailun toinen orkesterifinaali.

    Maj Lind -kilpailun toisessa orkesterifinaalissa kuultiin virtuoosista Jiyoung Kimiä, superpianisti Mackenzie Melemediä sekä introverttiä ja syvällistä Hyo-Eun Parkia. - Lue Ylen asiantuntijan pianopedagogi Niklas Pokin arviot toisen orkesterifinaalin esityksistä. Toisena orkesterifinaali-iltana torstaina 31.8.

  • Yhdysvaltalainen Mackenzie Melemed voitti Maj Lind -pianokilpailun 2017

    Seuraa kilpailua osoitteessa yle.fi/klassinen

    Yhdysvaltalainen 22-vuotias Mackenzie Melemed on Maj Lind -pianokilpailun voittaja 2017. "Olen sanaton! Oli ihana kilpailla Suomessa. Aion maksaa opintolainojani tällä palkinnolla", totesi Melemed voittajahaastattelussa. Voittajan palkinto on 30.000 euroa.

  • Aito Hannu, karismaattinen Jun ja pianon sankaritar So

    Maj Lind -pianokilpailun ensimmäinen orkesterifinaali.

    Maj Lind -pianokilpailun ensimmäisessä orkesterifinaalissa kuultiin "aitoa Hannua", karismaattista Jun Bouyterey-Ishidoa ja pianon sankaritarta, So Hyang In'iä. Ylen asiantuntija pianopedagogi Niklas Pokki arvioi ensimmäisen orkesterifinaalin esitykset.

  • Kamarimusiikkifinaali tulvi romanttista tunnetta

    Maj Lind -pianokilpailun kamarimusiikkifinaali.

    Kamarimusiikkifinaalin romanttiseen tunneaaltoiluun eläytyessään unohti viimeistään, että Maj Lindeissä on kysymys ankaran kansainvälisen pianokilpailun loppusuorasta. Ylen asiantuntija pianopedagogi Niklas Pokki arvioi kamarimusiikkifinaalin esitykset.