Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Neljäs kansainvälinen Maj Lind -pianokilpailu 2017 pääkuva

Erik T. Tawaststjerna: "Taso vielä häikäisevämpi kuin osasin odottaa!"

International Maj Lind Piano Competition
International Maj Lind Piano Competition Kuva: Sandra Saulo/Yle Erik T. Tawaststjerna,Maj Lind -pianokilpailu

Viidentenä ja viimeisenä alkueräpäivänä Maj Lind -hälinän keskellä seisoo onnellinen mies, prof. Erik T. Tawaststjerna. Kilpailutoimikunnan puheenjohtajalla on syytä todeta, että kisat ovat sujuneet vallan erinomaisesti. - Lue Ylen asiantuntijan pianopedagogi Niklas Pokin arviot viidennen alkueräpäivän kilpailijoista.

Sibelius-Akatemian pianonsoiton professori ja Maj Lind –pianokilpailutoimikunnan puheenjohtaja Erik T. Tawaststjernalla on positiiviset tunnelmat tämän kertaisen kilpailun kulusta.

- Kilpailu on sujunut tähän mennessä loistavasti! Yleistaso on erittäin korkea, mikä oli esikarsinnan perusteella jo odotettavissa. Nyt kuitenkin, kun kilpailijoita kuulee paikan päällä, taso on vieläkin häikäisevämpi kuin olisi osannut odottaa.

Maj Lind -kilpailu järjestetään aiemmista vuosista poiketen nyt ensimmäistä kertaa Musiikkitalossa. Sibelius-Akatemian Pohjoisen Rautatiekadun konserttisali, joka on tällä hetkellä eduskunnan käytössä istuntosalina, on toiminut kilpailuareenana kolmessa aiemmassa kansainvälisessä kisassa.

- Olin etukäteen hieman epäileväinen Musiikkitalon suhteen, koska R-talossa on ollut niin hieno tunnelma ja salissa aivan loistava akustiikka, mutta täällä Camerata-salissa hyvät soittajat kuulostavat aivan loistavilta. Akustiikka on täällä ehkä aavistuksen verran haastavampi, kun taas R-talon sali on soittajalle armeliaampi.

Prof Erik T. Tawatstjerna keskustelee pianisti Väinö Jalkasen kanssa Maj Lind -kilpailussa 2017
Erik T. Tawaststjerna onnittelee Väinö Jalkasta alkueräsuorituksen jälkeen. Prof Erik T. Tawatstjerna keskustelee pianisti Väinö Jalkasen kanssa Maj Lind -kilpailussa 2017 Kuva: Sandra Saulo Erik T. Tawaststjerna,Väinö Jalkanen

Suomalaiset pianopedagogit kunnioittavat oppilaan persoonaa

Maailmalta on tullut suomalaisten pianopedagogien oppilaiksi monia nuoria pianisteja. Tawaststjerna arvelee, että tähän saattaa vaikuttaa se, että suomalaiset opettajat ovat tietoisia uusimmista virtauksista.

- Meillä on ehkä vaikeampi houkutella ihan kaikkein lahjakkaimpia aasialaisia soittajia Suomeen, me olemme kuitenkin vähän pieni ja syrjäinen maa Aasian perspektiivistä katsottuna.

- Sanoisin, että suomalaisilla opettajilla on tietoisuus uusimmista virtauksista, koska me emme ole yhtä sidottuja mihinkään tiettyyn traditioon, kuin suurissa vanhoissa pianomaissa kuten vaikkapa Venäjä tai Saksa. Meidän hyvät opettajat ovat kiertäneet paljon maailmaa ja tutustuneet uusiin tyylikäsityksiin.

- Meillä lähtökohtaisesti kunnioitetaan myös oppilaan omaa persoonaa enemmän kuin näissä monissa vanhoissa kulttuureissa. Yritämme houkutella sitä esiin näiden uusiutuneiden tyylikäsitysten puitteissa.

Yleisöä Maj Lind -pianokilpailussa 2017
Kilpailutoimikunnan puheenjohtaja Erik T. Tawaststjerna Maj Lind -yleisön joukossa.. Yleisöä Maj Lind -pianokilpailussa 2017 Kuva: Sandra Saulo Maj Lind -pianokilpailu

Puheenjohtaja koko ajan valmiustilassa

Kilpailutoimikunnan puheenjohtajana töitä on riittänyt monipuolisesti. Kaikilla toimikunnan jäsenillä on omat toimialueensa, jotta kilpailut saadaan hoidettua alusta loppuun kunnialla.

- Siinä on monta palapelin osaa, jotka täytyy saada sopimaan yhteen, Tawaststjerna kertoo.

- Tänä vuonna kilpailun visuaalista ilmettä uudistettiin. Sitä varten järjestettiin kuvataidekilpailu, että on tässä aika paljon kaikkea toimintaa ollut!

- Tuomariston hankkiminen ja sääntöjen luominen ovat tietenkin kaikista tärkeimpiä kisatoimikunnan tehtäviä.

Puheenjohtajan tehtävät pitävät Erik T. Tawaststjernan kilpailujen aikana jatkuvassa valmiustilassa.

- Jos tulee joku outo tai yllättävä tilanne, niin kilpailutoimikunnan puheenjohtajalta sitten kysytään, mitä tehdään. Pitää olla vähän niin kuin koko ajan valmiudessa.

Venäläispianisti Ruslan Strogiy Maj Lind -pianokilpailussa 2017.
Erik T. Tawaststjernan oppilas Ruslan Strogyi Maj Lindien alkuerissä Cameratan lavalla. Venäläispianisti Ruslan Strogiy Maj Lind -pianokilpailussa 2017. Kuva: Heikki Tuuli Maj Lind -pianokilpailu,Ruslan Strogiy

Kilpailut kuin arpajaiset

Kilpailun osallistujista löytyy myös Tawaststjernan omia oppilaita. Hän kuitenkin pystyy suhtautumaan tilanteeseen ennemmin filosofisesti kuin tunteella.

- Ero ei tule niinkään siinä, että joku on nimenomaan minun oppilaani, vaan lähinnä siinä, että olen kuullut heitä hyvin monta kertaa. Totta kai se on vähän eri tilanne tuomaristolle, joka kuulee heitä nyt ensimmäisen kerran.

- Olen usein sanonut oppilailleni, että suhtautukaa tähän kuin arpajaisiin. Menette ja soitatte kuin konsertissa ja sitten on arpajaiset, jossa katsotaan, kuka saa voittoarvan. Makuasioistahan siinä kuitenkin on kysymys. Taiteessa kun ei voida mitata tasoa millään mittarilla. Se on hyvin paljon myös onnen kysymys.

Mihin kilpailuun Tawaststjerna itse osallistuisi Maj Lindien lisäksi, jos olisi näiden nuorten asemassa? Professori nimeää kolme maailman tällä hetkellä kovatasoisinta pianokilpailua.

- Varsovan Chopin - ja Moskovan Tshaikovski -pianokilpailut ja tietenkin Van Cliburn -pianokilpailu Yhdysvalloissa Texasissa.

Suomea taitava Mackenzie Melemed ihastutti

Kun 22-vuotias yhdysvaltalainen Mackenzie Melemed soitti osuuttaan tiistaiaamun alkuerässä, Ylen lähetysikkunassa tiedettiin jo, että kilpailija osaa suomea. Niinpä Melemedin haastattelua toivottiin myös. Kun pianisti oli lopettanut kilpailuesityksensä, toimittaja Sandra Saulo tiedusteli, sopisiko samantien suomenkielinen haastattelu suorassa lähetyksessä. Hyväntuulinen ja välitön Melemed suostui oitis pyyntöön.

Miten Melemed ylipäätään kiinnostui suomen kielestä? Pianisti kertoo, että istuessaan Finnairin koneessa, hän kuuli puhuttavan suomea. Melemediä kiinnosti erityisesti suomen kielen pitkät sanat. Nyt hän on opiskellut muiden opintojensa ohessa kolme vuotta suomea Columbian yliopistossa.

Ylen asiantuntija pianopedagogi Niklas Pokki arvioi viidennen alkueräpäivän kilpailijat

Ukrainalainen Roman Lopatynskyi, 24 aloitti ohjelmansa energisesti ja varsin puhtaasti Bartókin Etydillä, Op. 18 nro 1. Säveltäjän merkitsemien hiljaisten nyanssien toteuttaminen olisi varmasti tehnyt kokonaisuudesta jännittävämmän. Chopinin sekstietydin Op. 25 nro 8 Lopatynskyi soitti voimakastahtoisesti ja ilman suurempia epätasaisuuksia. Modernina teoksena kuultu Sørensenin teos näytti Lopatynskyin herkän ja kuuntelevan puolen. Esitys oli kaunis ja koskettava. Bachin laajassa Preludissa ja fuugassa cis-molli (DWK I) saatiin kuulla lisää rauhaa ja lyyristä kosketusta. Preludi oli pitkälinjainen. Fuuga pysyi hyvin yllä, äänenkuljetus oli melko selkeää ja kokonaisrakenne tuntui helpolta hahmottaa.

Lopatynskyi oli valinnut ohjelmistoon suhteellisen lyhyen Haydnin h-molli-sonaatin, koska hän oli epähuomiossa laittanut ensimmäisen erän ohjelmaan myös vapaavalintaisen teoksen, Tšaikovski-Feinbergin Scherzon. Koska kilpailun säännöt eivät salli vapaavalintaista osuutta alkuerässä, hän joutui jättämään tämän esityksen pois. Haydnin sonaatti tuntui kyllä erinomaiselta valinnalta Lopatynskyille, joka on taitava ilmaisemaan erilaisia murheellisia karaktereita ja muita tunnekirjon tummempia sävyjä. Tulkinnan lähestymistapa kuulosti korviini ensimmäisessä kahdessa osassa pikemminkin orkestraaliselta kuin retoriselta, mutta perustellulta. Finaali oli erittäin nautittava – hyvin nopea, värikäs ja jännittävä. Loppuhuipentumana kuultiin uljas esitys Rahmaninovin Etydistä D-duuri Op. 39 nro 9.

Yhdysvaltalaisella Mackenzie Melemedillä, 22 on kyky luoda tunnelmia ja rakentaa jännitteitä. Lisäksi hän onnistui mielestäni ilmaiseisemaan tunteita laajalla kirjolla. Positiivinen vaikutelma syntyi jo avausnumerossa, nuoren israelilaisen Avner Dormanin kolmessa etydissä. Kolmas niistä, Snakes and Ladders osoitti, että Melemed on myös huikean taitava ja lähes erehtymätön virtuoosi. Bachin Preludin ja fuugan b-molli (DWK I) tulkinta oli vakuuttava – kosketus oli kaunis ja äänenkuljetus selkeä, musiikki virtasi luonnollisesti ja pitkin ajatuksin ja reagointi musiikillisiin tapahtumiin oli herkkää muttei osoittelevaa. Chopinin hankala C-duuri-etydi Op. 10 nro oli teknisesti huikea, jokainen ääni kuului kirkkaasta salin takaosaan elävänä ja lyyrisenä ja muotoilu oli tyylikästä.

Haydnin Sonaatti e-molli, Hob. XVI/34 jatkoi samaa elävää ja soinnillisesti hämmästyttävän hallittua linjaa. Esitys oli värikäs, retorinen ja jännittävä. Jollain tavalla se olisi mielestäni voinut kuitenkin soinnillisesti profiloitua vielä erilaisemmaksi muihin teoksiin verrattuna. Uskomattoman nopea, selkeä ja eläväinen Skrjabinin terssi-etydi Op. 8 nro 10 edelsi Avner Dormanin Pianosonaatin nro 2 lyyristä ja huikaisevan kauniita sävyjä ja säkenöivää taiturillisuutta sisältänyttä esitystä.

Minulle tuli vaikutelma siitä, että Melemedin soitossa muusikkouden ja pianismin erilaiset elementit ovat harvinaisessa tasapainossa – hän lähestyy musiikkia sisältä käsin, osaa rakentaa musiikin rakenteista lähteviä psykologisia jännitteitä, hän peilaa musiikkia monenlaisiin inhimillisiin tunnetiloihin, hän kykenee toteuttamaan haluamansa kosketuksen ja soinnit suvereenisti ja hänen tekniikkansa on äärimmäisen laadukas ja virtuoosinkyvyt hämmästyttävät.

Yhdysvaltalainen Kyle Orth, 26 avasi ohjelmansa napakasti ja rytmikkäästi Bachin Preludilla ja fuugalla As-duuri (DWK I). Fuugan hän soitti kontrastiksi lyyrisesti ja pitkälinjaisesti legatomaisella kosketuksella. Haydnin h-molli-sonaatista kuultiin nyt hyvin toisenlainen versio kuin aamulla. Orth soitti ensimmäisen osan jämäkällä soinnilla ja suorastaan sotilaallisen vahvalla pulssilla, ja antoi itselleen pieniä tempollisia vapauksia ainoastaan kehittelyjaksossa. Menuetissa oli kaunis, kuulas sointi. Oli persoonallinen ratkaisu soittaa näin lyhyt trio-jakso muuta osaa nopeammin. Viimeinen osa vakuutti nopeudellaan, elävyydellään ja selkeydellään.

Lisztin Lumipyry-etydissä Orth laajensi taiteellisa reviiriään ilahduttavalla tavalla – tämä esitys oli soinniltaan rikas, tunnelma pysyi hienosti yllä ja ajankäyttö oli vapaata ja hallittua. Vain fortissimojen sointi kuulosti salissa mielestäni paikoin turhankin armottomalta, mutta se lienee makuasia. Chopinin oktaavi-etydi Op. 25 nro 10 oli vahva ja nopea, ja sille olisi mielestäni ollut eduksi selkeämpi dynaaminen rakentelu. Välijakso oli asiaankuuluvan romanttinen. Bartókin Etydi nro 3 kuulosti viiltävän selkeältä.

Orth soitti lopuksi kuusi etydiä Einojuhani Rautavaaralta. Esityksessä yhdistyi mielestäni soinnillinen mielikuvitus ja analyyttinen ote. Tekninen toteutus oli virtuoosinen ja viimeistelty. Harvoin näistä näin hienoa esitystä kuulee!

Saksalainen Anke Pan, 24 tarttui ohjelmansa aluksi Bachin laajaan E-duuri-preludiin ja -fuugaan. Preludi oli kaunissointinen ja kokonaisen kuuloinen, ja fuugassakin oli paljon kauniita hetkiä. Beethovenin Sonaatti Op. 10 nro 3 on musiikillisesti ja soittoteknisesti vaativa teos, jonka ensiosan Pan soitti energisen touhukkaasti ja elävästi. Joitakin tempovaihdoksia en itse pitänyt aivan luontevina, mutta se lienee makuasia.Toisen osan sointi kuulosti salin perälle suurimman osan aikaa avoimelta ja kirkkaalta. Osan muotoilu oli selvästi huolellisesti suunniteltu. Pan selvisi osan toisella sivulla käyneestä pienestä eksymisestä kunnialla ja sen jälkeen oikeastaan soitti jopa keskittyneemmin. Kolmannen osan Pan tulkitsi nautittavan pitkälinjaisesti hurmaavaan pastoraalityyliin. Viimeinen osa kuulosti kuulosti saliin pehmeältä ja hiukan tavallista hitaampine tempoineen jollain tavalla siltä, että soittaja on ottanut etäisyyttä teoksen tapahtumiin – ne eivät tapahdu tässä ja nyt. Vaikutelma oli mielenkiintoinen, kaunis ja erilainen kuin yleensä. Onkin mielenkiintoista kuunnella Areenasta tallenne, jossa saliakustiikka ei vaikuta ja jossa soittajan kehonkielen näkee tarkasti. Kenties vaikutelma on aivan erilainen?

Chopinin Etydi F-duuri oli sujuva ja tyylikkään vaivaton ja Lisztin Lumipyryssä oli muutamasta alkupuolen hudista huolimatta sykähdyttävää tunteen paloa. Koskettava Berion Wasserklavier-esitys tarjosi rauhoittumishetken kauniin soinnin parissa ennen huikean onnistunutta Ligetin Noidan oppipoika -etydiä.

Eteläkorealaisella Hyo-Eun Parkilla, 22 oli valtavirrasta poikkeava lähestymistapa Bachin As-duuri-preludiin. Usein juhlavana, energisenä ja tanssillisena kuultu preludi oli nyt rauhallisempi ja ehkä hiljaisempikin. Parkin kosketus oli varsin kaunis ja yläsävelpitoinen ja kuitenkin irtonainen. Voihan sen näinkin soittaa! Fuugassa oli myös vahva henkilökohtaisesti koettu tunnelma, joka häiriintyi hiukan pienestä muistivirheestä. Beethovenin Sonaatti F-duuri Op. 10 nro 2 oli ihastuttavan keväinen. Park tuntuu osaavan hyvin luoda tunnelmia. Toisessa osassa kuultiin hätkähdyttävän hienoja hiljaisia hetkiä, ja se piti herpaantumattomasti otteessaan. Viimeinen osa oli elävä, ja sen rytmi tempasi mukaansa, mutta muutamassa juoksutuksessa oli hiukan epäonnea.

Chopinin Etydi Op. 10 nro oli kelpo esitys ja Schumannin hurjan haastava Toccata paitsi soittoteknisesti harvinaisen hieno niin myös musiikillisesti vaikuttava. Park kykeni soittamaan kaksoisäänet tarvittaessa legatomaisesti, soittamaan nopean oktaavikohdan alun hiljaa ja koskettavasti, eikä hänen tarvinnut hidastaa loppujaksossa. Esitys oli myös varsin rikkeetön aivan muutamaa tahtia lukuunottamatta. Rautavaaran Etydit Op. 42 kuultiin tänään toistamiseen. Parkin taiteilijaluonne pääsi teoksessa hyvin oikeuksiinsa. Hitaissa etydeissä oli vaikuttava tunnelma ja nopeissa hurja jännite ja valtavia sointihyökyjä. Teknisesti varsin pätevän Ravelin Toccatan alkupuolen nyanssit kuulostivat saliin juuri ja juuri riittävän hiljaisilta, ja kun Park vielä onnistui kasvattamaan soinnin loppua kohden suureksi ja loistokkaaksi, esitys oli vaikuttava.

Kilpailun viimeisenä soittavan soittajan osa saattaa olla epäkiitollinen, koska monet esitykappaleista on saatettu kuulla kisassa jo useaan kertaan. Venäläisen Daria Parhomenkon, 26 ohjelman suosittuja teoksia olivat Haydnin Sonaatti C-duuri Hob XVI/48, Chopinin Etydi Op. 25 nro 5 ja Rahmaninovin D-duuri-etydi Op. 39 nro 9. Muutkin teokset Bachia lukuunottamatta oli kuultu jo vähintään kerran. Tilanteen voi toki kääntää voitoksi mikäli kilpailija soittaa hyvin – tuomarit ainakin muistavat viimeisen soittajan, ja yleisökin toivoo upeaa lopetusta erälle. Daria Parhomenko soitti itsensä tässä suhteessa kirkkaasti plussan puolelle.

Bachin Preludi As-duuri (DWK II) oli lennokas, elävä ja soi kauniisti, ja fuuga oli eritelty ja luonteva. Haydnin sonaatin ensimmäinen osa pysyi hyvin koossa ja siinä kuultiin herkullisen monipuolisia sointeja ja retorisia eleitä. Toinen osa oli hurmaavan eloisa. Debussyn etydi Pour les arpèges composés oli kimmeltävän kaunis ja Parkhomenko sai sekä sen monet pienet eleet että eri sointitasot toteutettua harvinaisen suvereenisti. Chopinin e-molli-etydi oli kauniisti muotoiltu ja helponkuuloinen, mutta aika pedaalipitoinen. Teeman eri artikulaatiovariaatiot ja muut muuntelut eivät piirtyneet aivan yhtä selvästi esiin kuin joissain esityksissä. Rahmaninovin etydi oli teknisesti pätevä ja temperamenttinen. Australialaisen Carl Vinen mainio sonaatti sai virtuoosisen ja inspiroituneen tulkinnan Parkhomenkon käsissä. Hieno lopetus ensimmäiselle erälle!

  • Virtuoosi Jiyoung, superpianisti Mackenzie ja syvällinen Hyo-Eun

    Maj Lind -pianokilpailun toinen orkesterifinaali.

    Maj Lind -kilpailun toisessa orkesterifinaalissa kuultiin virtuoosista Jiyoung Kimiä, superpianisti Mackenzie Melemediä sekä introverttiä ja syvällistä Hyo-Eun Parkia. - Lue Ylen asiantuntijan pianopedagogi Niklas Pokin arviot toisen orkesterifinaalin esityksistä. Toisena orkesterifinaali-iltana torstaina 31.8.

  • Yhdysvaltalainen Mackenzie Melemed voitti Maj Lind -pianokilpailun 2017

    Seuraa kilpailua osoitteessa yle.fi/klassinen

    Yhdysvaltalainen 22-vuotias Mackenzie Melemed on Maj Lind -pianokilpailun voittaja 2017. "Olen sanaton! Oli ihana kilpailla Suomessa. Aion maksaa opintolainojani tällä palkinnolla", totesi Melemed voittajahaastattelussa. Voittajan palkinto on 30.000 euroa.

  • Aito Hannu, karismaattinen Jun ja pianon sankaritar So

    Maj Lind -pianokilpailun ensimmäinen orkesterifinaali.

    Maj Lind -pianokilpailun ensimmäisessä orkesterifinaalissa kuultiin "aitoa Hannua", karismaattista Jun Bouyterey-Ishidoa ja pianon sankaritarta, So Hyang In'iä. Ylen asiantuntija pianopedagogi Niklas Pokki arvioi ensimmäisen orkesterifinaalin esitykset.

  • Kamarimusiikkifinaali tulvi romanttista tunnetta

    Maj Lind -pianokilpailun kamarimusiikkifinaali.

    Kamarimusiikkifinaalin romanttiseen tunneaaltoiluun eläytyessään unohti viimeistään, että Maj Lindeissä on kysymys ankaran kansainvälisen pianokilpailun loppusuorasta. Ylen asiantuntija pianopedagogi Niklas Pokki arvioi kamarimusiikkifinaalin esitykset.