Tuliko kerättyä kesäiloja? Toivottavasti. Mitä enemmän, sen parempi.
Niitä on kiva kantaa mukanaan varsinkin jos ne tulivat jäädäkseen. Ne lämmittävät vielä silloinkin, kun sadetta tihuttaa harmaana syyspäivänä tai kun ensimmäiset pakkaset huurtavat alkutalven pimeän illan.
Kun seitsemän vuotta sitten kesälomani lopussa havahduin siihen, että asioiden on muututtava, yksi ensimmäisistä tavoitteistani oli löytää ilo takaisin elämääni.
Ilottomuuteen liittyy helposti myös tyytymättömyys itseen. Tuntuu että pitäisi olla jotenkin toisenlainen, ainakin ulkoisesti.
Ilojen kerääminen voi olla aluksi vaikeaa, jos elo on vaivihkaa muuttunut lähinnä olemiseksi tai vallitsevan tilanteen sietämiseksi. Ihminen tottuu niin helposti myös ilottomiin olosuhteisiin. Silloin voi alkaa pahimmillaan luulla, että iloja ei saisi lisää tullakaan. Ilottomuuteen liittyy helposti myös tyytymättömyys itseen. Tuntuu että pitäisi olla jotenkin toisenlainen, ainakin ulkoisesti.
Mistä tietää onko iloja liian vähän? Vastauksen voi löytää kysymällä itseltään, tunteeko iloa päivittäin. En tarkoita että elämän tulisi olla yhtä hymy huulessa porskuttamista. Elämään kuuluvat kaikenlaiset tunteet. Mutta ei ole väärin yrittää kerätä arkeensa asioita joista itse tykkää ja joista tulee hyvä mieli.
Oman arkensa tyydyttävyyttä voi arvioida tekemällä kaksi listaa. Ensimmäiseen listaan kirjataan asioita jotka tuottavat itselle hyvää mieltä. Toiseen listaan kirjataan asioita, jotka kuuluvat elämään päivittäin. Sitten listoja verrataan toisiinsa. Jos ne muistuttavat toisiaan, asiat ovat kunnossa. Jos ne eroavat toisistaan kovin paljon, kannattaa ryhtyä toimiin asioiden muuttamiseksi.
Kaikkea ei tietenkään tarvitse aina laittaa uusiksi. Joskus pienetkin viilaukset riittävät.
Normaalissa arjessa jokainen on loppujen lopuksi itse vastuussa mielialoistaan ja asenteistaan. Käytännössä se on vastuun ottamista elämänsä suunnasta. Kaikkea ei tietenkään tarvitse aina laittaa uusiksi. Joskus pienetkin viilaukset riittävät. Ulkopuolinen ei muutoksen tarvetta näe, se on tunnistettava itse. Siinä missä toinen raivaa aikaa omalle harrastukselle, toinen saattaa tarvita täyskäännöksen.
Monesti me roikumme rutiineissa, harrastuksissa, ihmissuhteissa tai työssä vain koska luopuminen pelottaa. Luopuminen ei kuitenkaan tarkoita luovuttamista. Luopuminen saa aikaan muutosta.
Kannattaisiko irrottaa sellaisesta, joka on muuttunut ilosta painolastiksi?
Oikeiden ilonaiheiden rinnalla kilot ovat sivuseikka.
Kesäilot viitoittakoot tietämme kohti kivempaa arkea myös syksyllä.
Perheen tai ystävien kanssa vietetyt hetket, tunnetta täynnä oleva konsertti tai näytelmä, spontaanit illanistujaiset naapurusten kesken, jokin uusi taito, kesämökin rauhassa rentoutuminen, kodin uudelleen järjesteleminen, kenties jopa täysin uusi ihminen elämässä. Siinä vasta muutamia esimerkkejä.
Iloa tuottavien pienten ja isojen asioiden kautta on helppo nähdä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Oikeiden ilonaiheiden rinnalla kilot ovat sivuseikka.
