Laila Tarpila
Yle
Espanjalainen 28-vuotias Enrique Lapaz Lombardo on opiskellut Madridissa Escuela de Música Reina Sofía -korkeakoulussa Dmitri Baškirovin oppilaana sekä Pietarin Rimski-Korsakov-konservatoriossa opettajanaan N. Seregina. Katso kilpailuvideot ja lue arviot.
Niklas Pokin arvio välierästä
Espanjalaisen Enrique Lapaz Lombardon tulkinta Kaija Saariahon pakollisesta teoksesta oli selkeä, hyvin karakterisoitu, efektiivinen ja ehkä jossain määrin romanttinen. Tulkinnassa oli kiihkeyttä ja Lapaz Lombardo käytti esityksessään tähän astisista kilpailijoista laajimpia äänenvoimakkuusvaihteluita. Toimiva esitys, jota oli helppo kuunnella ja josta oli helppo pitää.
Schumannin pianosonaatin nro 3 avausosassa Lapaz Lombardo toi esiin erityisesti sävellyksen kiihkeitä puolia. Tuntui, että tässä Lapaz Lombardo onnistui hienosti laajentamaan kuvaa itsestään taiteilijana, äärimmäisen puleeratun ja korostuneen hienostuneen ensimmäisen erän jälkeen.
Scherzo-osan rytminkäsittely oli hieno ja ja sointi värikäs. Kolmannen osan muunnelmissa, jotka perustuivat Schumannin elämän rakkauden, Clara Wieckin, teemaan, Lapaz Lombardo sai luotua voimakkaan atmosfäärin. Osan alakuloinen empaattisuus tuntui omakohtaisesti koetulta. Kolmannessa ja neljännessä muunnelmassa Lapaz Lombardo väläytteli ensimmäisestä erästä tuttua kultaista kosketustaan.
Sonaatin finaali oli kertakaikkisen säkenöivä ja värikylläinen ja soittaja sai siinä välitettyä paljon erilaisia tunnetiloja. Lapaz Lombardo sai sonaatin, joka ainakin minun mielestäni on hyvin vaikeatajuinen, soitettua ymmärrettävästi, puoleensavetävästi ja koskettavastikin.
Debussyn preludi Delfoin tanssijattaret oli pehmeän aistillinen ja siinä oli sisäistä rauhaa, mikä toimi hyvänä vastapainona Schumannin kiihkolle. Lapaz Lombardo tuntuu hyvin tajuavan milloin kaivataan mitäkin. Ondine (Vedenneito) sai eloisan ja soinnillisesti hurmaavan tulkinnan. Puckin tanssi soi osuvan kevytmielisesti ja leikkisästi, mitä vaikutelmaa auttoi Lapaz Lombardon uskomattoman suvereeni ajoituksen hallinta.
Sibeliuksen Kyllikki-sarjaa Op. 41 on aina kiinnostava kuulla ulkomaalaisen taiteilijan esittämänä. Ensimmäinen osa soi komean orkestraalisesti, täyteläisesti ja lopussa sankarillisestikin. Lapaz Lombardo reagoi herkkävaistoisesti harmoniavaihdoksiin. Kolmas osa oli säkenöivä. Sääli, että soittaja oli jättänyt hienon hitaan osan pois, ilmeisesti ajanpuutteen vuoksi.
Loppuhuipennukseksi kuultiin Balakirevin huiman vaikea itämainen fantasia Islamey. Sen ryteiköt Lapaz Lombardo selvitti varsin sujuvasti, vaikka soinnissa oli aistittavissa rosoa hiukan enemmän kuin ohjelman muissa teoksissa. Hitaassa välijaksossa oli itämaista aistillisuutta. Loppukooda ei välttämättä noussut hurjimpaan mahdolliseen laukkaan, mutta aivan viimeisellä sivulla kuultiin temperamenttisia oktaavirymistelyjä.
Kilpailujärjestelyt ovat täällä paremmat kuin missään muualla
Haastattelussa Enrique Lapaz Lombardo sanoo olleensa jo alkuerän jälkeen väsynyt. "Kun alkuerät kestävät viisi päivää ja soitat lopussa, niin välierään valmistautumiseen ei jää liikaa aikaa."
"Mutta järjestelyt ovat täällä onnistuneet erinomaisesti, paremmin kuin missään muualla. Meillä on harjoitusluokka käytössä ennen lavalle menoa!"
Enrique on opiskellut Espanjan lisäksi Venäjällä. Häneltä on moni kysynyt, miksei hän mene Amerikkaan tai jonnekin Eurooppaan. Hän uskoo että päätös opinnosta Venäjällä on ollut parasta hänen elämässään.
Hän uskoo myös että Pietarin opintojen ansiosta hän on nyt täällä Helsingissä kilpailemassa.
Haastattelussa Enrique kertoo vielä muun muassa välierän ohjelmistovalinnoistaan sekä vaikeuksista harjoitella kesällä Espanjassa, kun kaikki kaverit lähtevät viettämään aikaa rannalle.
Haastattelijana Riikka Holopainen.
Niklas Pokin arvio alkuerästä
Onnistunut yhdistelmä tyyliä ja pirteää energiaa, oli ensivaikutelmani espanjalaisen Enrique Lapaz Lombardon Bach- ja Haydn-osuuksista.
Perussointi oli kautta linjan kultivoitunut, kuulas, elävä ja selkeä. Kaikki oli läpikotaisin musikaalista ja esteettisesti miellyttävää. Vaikka avausnumerossa, Bachin Cis-duuri-preludissa (DWK II), oli pientä kiireen tuntua, fuugasta eteenpäin ajankäyttökin tuntui täysin pettämättömältä kaikissa teoksissa.
Haydnin As-duuri-sonaatti Hob XVI/46 kuulosti korviini harvinaisen elegantilta ja viimeistellyltä, joskin hiukan ennalta-arvattavalta.
Berion Six encores'n sijoittaminen Haydnin jälkeen tarjosi Lapaz Lombardolle mahdollisuuden osoittaa hallitsevansa myös muunlaisia sointeja ja kosketustapoja kuin ohjelmansa 1700-lukulaisessa osuudessa kuultiin.
Debussyn ensimmäinen pianoetydi, kunnianosoitus Czernylle, on säkenöivän nokkela ja omalla tavallaan vitsikäs teos, jonka Lapaz Lombardo esitti huikean värikkäästi, spontaanisti ja ensiluokkaisella pianistisella kvaliteetilla.
Chopinin etydi cis-molli Op. 10 nro varsin mallikelpoinen esitys sekin. Lopuksi kuultiin todella suvereeni Lisztin 2. Paganini-etydi, jossa Lapaz Lombardo vihdoin esitteli myös rajuja otteita ja isoa sointia. Ilman tätä numeroa jotain olisi mielestäni jäänyt puuttumaan.
Tietolaatikko Enrique Lapaz Lombardo
Escuela de Música Reina Sofía, Madrid 2014–2017
Rimsky-Korsakov State Conservatory, Pietari 2010–2014
Escola Superior de Música de Catalunya, Barcelona 2006–2010
Enrique Lapaz Lombardo (s. 25.9.1988) on palkittu useissa kansainvälisessä kilpailuissa: hän voitti ensimmäisen palkinnon San Sebástianin pianokilpailussa sekä Ricard Viñes -pianokilpailussa Espanjassa. Hänet on palkittu myös Premio Iturbi -pianokilpailussa Valenciassa ja Prokofiev-kilpailussa Pietarissa. Enrique Lapaz Lombardo esiintyy säännöllisesti Espanjan suurten orkestereiden kanssa. Hän on opiskellut Madridissa Escuela de Música Reina Sofía -musiikkikorkeakoulussa Dmitri Baškirovin oppilaana sekä Pietarin Rimski-Korsakov-konservatoriossa opettajanaan N. Seregina.
KILPAILUOHJELMA
Alkuerä
J. S. BACH Preludi ja fuuga Cis-duuri (WTK II)
HAYDN Sonaatti As-duuri, Hob. XVI/46
CHOPIN Etydi cis-molli op. 10/4
LISZT Paganini-etydi nro 2 Es-duuri
DEBUSSY Etydi nro 1 ”Pour les ’cinq doigts’ d’après Monsieur Czerny”
BERIO Six encores: Brin, Leaf, Wasserklavier, Erdenklavier, Luftklavier, Feuerklavier (1965–1990)
Välierä
SAARIAHO Arabesques et adages
SIBELIUS Kyllikki op. 41: I Largamente–Allegro, III Commodo–Tranquillo
SCHUMANN Sonaatti nro 3 op. 14 ”Concert sans orchestre”
DEBUSSY Kolme preludia: Danseuses de Delphes, Ondine, La danse de Puck
BALAKIREV Islamey
Finaali
SCHUMANN Pianokvintetto op. 44
PROKOFJEV Pianokonsertto nro 2 op. 16
#majlilnd2017
