Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Neljäs kansainvälinen Maj Lind -pianokilpailu 2017 pääkuva

Hans H. Suh (KOR) | Maj Lind -pianokilpailu 2017

27-vuotias eteläkorealainen Hans H. Suh opiskelee maisterin tutkintoa Hannoverin taidekorkeakoulussa Olivier Gardonin oppilaana ja on jo menestynyt kansainvälisissä kilpailuissa. Katso kilpailuvideot ja lue arviot.

Niklas Pokin arvio välierästä

Välierän ensimmäinen soittaja oli eteläkorealainen Hans H. Suh, jolla oli ohjelmistossaan vain kolme teosta: oma sävellys, Sibelius-osuutena Valse Triste, ja Beethovenin valtava Hammerklavier-sonaatti Op. 106. Ohjelman perusteella saattoi odottaa suuret linjat hallitsevaa muusikkoa.

Oli hyvä veto Suhilta ottaa oma sävellys ohjelman alkuun. Teos oli kiinnostava, virtuoosinen, värikäs ja ilmaisultaan selkeä, joskaan ei valtavan omaperäinen.

Sibeliuksen Valse triste oli tunnelmallinen ja erittäin taitavasti ja huolellisesti soitettu. Kenties sointimaailma olisi voinut olla monipuolisempi, legato sulavampaa ja unikohtaus huumaavampi.

Pianistiseksi ja musiikilliseksi Mount Everstiksikin joskus sanottu Hammerklavier-sonaatti alkoi vakuuttavan energisesti. Soitto oli teknisesti korkeatasoista, selkeää ja sointi pysyi koko ajan hallittuna. Polyfoniset kohdat toteutuivat kirkkaina ja selkeinä.

Ensimmäinen osa oli siis erittäin monessa mielessä moitteeton ja vaikuttava. Ehkä kuitenkin vakuuttavampi pitkien jännitteiden rakentaminen, etenkin laulavien legatokohtien soinnin muotoilu ja teoksen dramaturgiaan henkilökohtaisesti eläytyminen olisi ollut mahdollista.

Toisen osa Scherzo jatkoi samaa korkeatasoista linjaa. Eduksi esitykselle olisivat olleet hiljaisemmat pianosävyt, vielä tarkempi rytmin toteutus ja karakterivaihdosten rajakohtien selkeämpi toteuttaminen.

Maailmoja syleilevän pitkä ja henkisesti syväluotaava kolmas osa soi kauniisti, kerroksellisesti ja koskettavasti. Esitys teki ainakin minuun syvällisen ja omakohtaisesti eletyn vaikutelman. Toteutus oli laadukas ja nuottikuvalle uskollinen. Modulaatiot olivat hienosti sävytettyjä ja eri sävellajialueet profiloituivat omalla sointivärillään. Karakterit olivat selkeitä, laaja muoto tuntui piirtyvän selkeänä esiin, eikä osa tuntunut ollenkaan niin pitkältä kuin joskus.

Samalla kuitenkin vahvistui vaikutelma siitä, että Suh voisi satsata legatolinjojen laulavuuteen ja muotoiluun vieläkin enemmän, joskin on myönnettävä, että Camerata-sali on haasteellinen tässä suhteessa. Suh tuntui lämmenneen kolmannen osan aikana, koska siirtymäjakso viimeisen osan legendaarisen ryteikköiseen fuugaan oli nyt dramaturgian kannalta todella vaikuttava.

Fuuga soi graafisen selkeänä ja energisenä. Tämä osa on kaikilla kuviteltavilla tavoilla inhimillisen suorituskyvyn rajoja kolkutteleva. Pelkästään muistisuorituksena sen esittäminen on hatunnoston arvoinen teko. Suhilla ei tuntunut olevan erityisiä vaikeuksia missään suhteessa. Osa rakentui suvereenisti ja sen pakkomielteistä tahdonvoimaa henkivä luonne välittyi vaikuttavasti.

Suh on ilmiselvästi suurten tehtävien pianisti. Tämä oli harvinaisen vaikuttava alku toiselle erälle, ja hieno osoitus kilpailun häkellyttävän korkeasta tasosta.

Pianisti Hans H. Suh
Kilpailusuorituksen jälkeen! Pianisti Hans H. Suh Kuva: Sandra Saulo Hans H. Suh
Pianisti Hans H. Suh Lotta Emanuelssonin haastatelussa.
Toimittaja Lotta Emanuelsson haastattelee. Pianisti Hans H. Suh Lotta Emanuelssonin haastatelussa. Kuva: Sandra Saulo Hans H. Suh
On todella vaikeaa soittaa Hammerklavier aamukymmeneltä

Hans H. Suh kertoo rakastavansa Beethovenin musiikkia ja haluavansa aina ottaa ohjelmistoonsa säveltäjän teoksia. Hansille lankesi välierän aloittajan vuoro, mikä oli erittäin haastavaa.

"Soitin Hammerklavierin kesäkuussa Wienissä Beethoven-kilpailussa ja käytin kappaletta myös täällä. Tämä on viimeinen kilpailuni ennen ensi vuotta. Pidän kappaleesta todella paljon, mutta oli todella vaikeaa soittaa Hammerklavier täällä aamukymmeneltä. Jotenkin selviydyin."

Haastattelussa hän kertoo myös esittämästään omasta sävellyksestä, sen synnystä ja oman teoksen esittämisen aiheuttamista riskeistä.

Haastattelijana Lotta Emanuelsson.

Niklas Pokin arvio alkuerästä

Eteläkorealainen Hans H. Suh, 27 on tämänpäiväisen perusteella todella monella tavalla kovatasoinen pianisti ja muusikko.

Esitystä leimasi graafinen selkeys ja erittelevyys ilman että soitto olisi kuitenkaan ollut yhtään kuivaa. Ilmaisuskaala oli laaja, mitä viisaasti valittu ohjelmisto vielä tuki.

Kaiken muun ohella minuun teki vaikutuksen se, että hän onnistui käyttämään varsin erilaista kosketusta eri sävellyksissä, niin että jokaisen säveltäjän tyyli profiloitui soinnillisesti juuri sopivasti omanlaisenaan.

Todella kiinnostava tuttavuus.

Matti Raekallio ja oppilaansa Hans H. Suh
Pianotaiteilija Matti Raekallio tuli onnittelemaan entistä oppilastaan eteläkorealaista Hans H. Suhta tämän kilpailuesityksen jälkeen. Matti Raekallio ja oppilaansa Hans H. Suh Kuva: Sandra Saulo Matti Raekallio,Hans H. Suh

Tietolaatikko Hans H. Suh

Hochschule für Musik, Theater und Medien Hannover 2016–
The Juilliard School (Columbia Universityn vaihto-ohjelma) 2009–2013
Mannes College of Music, Preparatory Division, New York 2001–2009

Hans H. Suh (s. 22.5.1990 Soul) sijoittui neljänneksi kansainvälisessä Beethoven-kilpailussa Wienissä kesäkuussa 2017 ja maaliskuussa toiseksi kansainvälisessä pianokilpailussa Hastingsissa Englannissa. Hän voitti Isang Yun -kilpailun ja oli Kuningatar Elisabeth -kilpailun finalisti 2016. Hän on esiintynyt New Yorkin ja Soulin filharmonikkojen sekä Royal Philharmonic Orchestran solistina. Hans H. Suh aloitti piano-opinnot nelivuotiaana ja sävellysopinnot viisivuotiaana. Hän muutti Yhdysvaltoihin kymmenvuotiaana ja vuotta myöhemmin hän voitti New Yorkin filharmonikkojen Young Artist Audition -katselmuksen. Hän on opiskellut New Yorkissa Mannes College of Musicin valmistavalla osastolla Yuri Kimin ja Vladimir Feltsmanin oppilaana. Columbia-yliopistossa hän on opiskellut antiikin historiaa ja samaan aikaan vaihto-ohjelmassa Juilliardissa Matti Raekallion ja Emanuel Axin johdolla pianonsoittoa. Hän opiskelee maisterin tutkintoa Hannoverin taidekorkeakoulussa Olivier Gardonin oppilaana.

KILPAILUOHJELMA

Alkuerä
J. S. BACH Preludi ja fuuga fis-molli (WTK I)
BEETHOVEN Kuusi bagatellia op. 126
CHOPIN Etydi Ges-duuri op. 10/5
RAHMANINOV Etydi D-duuri op. 39/9
RAVEL Le tombeau de Couperin: VI Toccata
ISANG YUN Interludium A (1982)

Välierä
HANS H. SUH Klavierstücke (2017)
SIBELIUS Valse triste op. 44/1
BEETHOVEN Sonaatti nro 29 B-duuri op. 106 ”Hammerklavier”

Finaali
BRAHMS Pianokvintetto op. 34
RAHMANINOV Pianokonsertto nro 3 op. 30

#majlind2017

  • Virtuoosi Jiyoung, superpianisti Mackenzie ja syvällinen Hyo-Eun

    Maj Lind -pianokilpailun toinen orkesterifinaali.

    Maj Lind -kilpailun toisessa orkesterifinaalissa kuultiin virtuoosista Jiyoung Kimiä, superpianisti Mackenzie Melemediä sekä introverttiä ja syvällistä Hyo-Eun Parkia. - Lue Ylen asiantuntijan pianopedagogi Niklas Pokin arviot toisen orkesterifinaalin esityksistä. Toisena orkesterifinaali-iltana torstaina 31.8.

  • Yhdysvaltalainen Mackenzie Melemed voitti Maj Lind -pianokilpailun 2017

    Seuraa kilpailua osoitteessa yle.fi/klassinen

    Yhdysvaltalainen 22-vuotias Mackenzie Melemed on Maj Lind -pianokilpailun voittaja 2017. "Olen sanaton! Oli ihana kilpailla Suomessa. Aion maksaa opintolainojani tällä palkinnolla", totesi Melemed voittajahaastattelussa. Voittajan palkinto on 30.000 euroa.

  • Aito Hannu, karismaattinen Jun ja pianon sankaritar So

    Maj Lind -pianokilpailun ensimmäinen orkesterifinaali.

    Maj Lind -pianokilpailun ensimmäisessä orkesterifinaalissa kuultiin "aitoa Hannua", karismaattista Jun Bouyterey-Ishidoa ja pianon sankaritarta, So Hyang In'iä. Ylen asiantuntija pianopedagogi Niklas Pokki arvioi ensimmäisen orkesterifinaalin esitykset.

  • Kamarimusiikkifinaali tulvi romanttista tunnetta

    Maj Lind -pianokilpailun kamarimusiikkifinaali.

    Kamarimusiikkifinaalin romanttiseen tunneaaltoiluun eläytyessään unohti viimeistään, että Maj Lindeissä on kysymys ankaran kansainvälisen pianokilpailun loppusuorasta. Ylen asiantuntija pianopedagogi Niklas Pokki arvioi kamarimusiikkifinaalin esitykset.