Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Neljäs kansainvälinen Maj Lind -pianokilpailu 2017 pääkuva

Mackenzie Melemed (USA) | Maj Lind -pianokilpailu 2017

Yhdysvaltalainen 22-vuotias Mackenzie Melemed on opiskellut Juilliard Schoolissa opettajanaan Robert McDonald. Melemed on kiinnostunut vieraista kielistä ja hän on opiskellut suomea Columbian yliopistossa kolme vuotta. Katso kilpailuvideot ja lue arviot.

International Maj Lind Piano Competition
And the winner is...! International Maj Lind Piano Competition Kuva: Sandra Saulo/Yle Maj Lind -pianokilpailu,mackenzie melemed

Kaikki palkitut löydät täältä | All prizes here.

International Maj Lind Piano Competition
Mackenzien isoäiti Diana tuli Yhdysvalloista Helsinkiin kuuntelemaan Maj Lind -kisan huipennusta. International Maj Lind Piano Competition Kuva: Sandra Saulo/Yle Maj Lind -pianokilpailu,mummi-diana
International Maj Lind Piano Competition
Kapellimestari Anna-Maria Helsingin seurassa ennen orkesterifinaalia. International Maj Lind Piano Competition Kuva: Sandra Saulo/Yle Anna-Maria Helsing,Maj Lind -pianokilpailu,mackenzie melemed
International Maj Lind Piano Competition
"Soita niin hyvin kuin pystyt", toivottaa juuri lavalta tullut Jiyoung Kim Mackenzietä. International Maj Lind Piano Competition Kuva: Sandra Saulo/Yle Maj Lind -pianokilpailu,"soita niin hyvin kuin pystyt" Jiyoungin kommentti Mackenzielle
International Maj Lind Piano Competition
International Maj Lind Piano Competition Kuva: Sandra Saulo/Yle Maj Lind -pianokilpailu,mackenzie melemed

Niklas Pokin arvio orkesterifinaalista

Mackezie Melemed on noussut ymmärrettävästi yhdeksi yleisön suurista suosikeista. Hän on onnistunut erittäin hyvin jokaisessa erässä, ja osoittanut sekä rajattomalta tuntuvaa soittoteknistä valmiutta että suurta taiteellista potentiaalia.

Beethovenin 3. pianokonsertto poikkeaa konserttovalintana muiden kilpailijoiden valitsemista epäinhimillisen haastavista järkäleistä. Tämäkin konsertto on toki vaikea ja monessa mielessä paljastava teos, mutta se on ainakin mahdollista soittaa musiikillisesti täysipainoisesti ja teknisesti riittävän täydellisesti vaativassa kilpailutilanteessa. Muissa finaalikonsertoissa todennäköisyys siihen, että kaikki ei mene suunnitelmien mukaan, on paljon suurempi. Mikäli esitys on poikkeuksellisen hyvä, Beethovenin konserton valitseminen voi olla jopa viisas veto.

Pianon asteikkosisääntulo ensimmäisessä osassa oli energinen, ja siinä käytiin jopa aggressiivisuuden rajalla. Piano-osuus ainakin käynnistyi niin, ettei jäänyt epäselväksi kuka on solisti. Ensimmäisen osan tempo oli suhteellisen reipas, mikä korosti Melemedin pitkälinjaista tulkintaa. Kääntöpuolena oli ainakin omasta mielestäni pieni suoraviivaisuuden sivumaku.

Soittotekninen kvaliteetti oli juuri niin korkea kuin saattoi odottaa. Sointi oli selkeä ja täysin hallittu – legatot olivat kauniita ja sulavia ja eri sävellajialueet soivat sopivasti eri tavalla. Ensimmäinen osa tuntui hahmottuvan yhtenä kokonaisuutena ja sen rakenne jäsentyi selkeästi. Kadenssi oli upeasti muotoiltu ja rakennettu, mutta kuulosti hieman laskelmoidulta.

Toisen osan aloittavassa pianosoolossa oli rauhaa, hartautta ja sopivasti puhuvuuttakin. Lopputulos oli vakuuttava ja koskettavakin, vaikka kaipasin kosketukseen lisää pakottomuutta ja luonnollisuutta. Tämäkin osa rakentui hienosti yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Melemed on kieltämättä hyvä isojen kokonaisuuksien hahmottaja.

Soitto oli toisessa osassa kautta linjan kuunneltua, herkkää ja muotoiltua. Ansiokas tulkinta, vaikka itse en kuulijana päässyt tällä kertaa ihan sellaiseen pyhyyselämykseen kuin joskus aikaisemmin.

Kolmannen osan pääteema oli jäntevä ja osan taituruutta vaativissa kohdissa Melemed oli tänään parhaimmillaan. Piano helisi värikkäästi ja jokainen ääni oli muotoiltu. Vaikeimmatkin kohdat olivat ällistyttävän vaivattomia. Melemed ja orkesteri saivat osaan myös todella nautittavan poljennon.

Superpianisti tämä Melemed!

Pianisti Mackenzie Melemed harjoittelee Uusi Helsinki -kavrtetin kanssa.
Kamarimusiikkifinaalin harjoituksissa. Pianisti Mackenzie Melemed harjoittelee Uusi Helsinki -kavrtetin kanssa. Kuva: Tiina-Maija Lehtonen mackenzie melemed
International Maj Lind Piano Competition
Hetki ennen lavalle menoa. International Maj Lind Piano Competition Kuva: Sandra Saulo/Yle Maj Lind -pianokilpailu
International Maj Lind Piano Competition
Ohi on! International Maj Lind Piano Competition Kuva: Sandra Saulo/Yle Maj Lind -pianokilpailu

Niklas Pokin arvio kamarimusiikkifinaalista

Päivän toinen Dvorakin pianokvintetto kuultiin Mackenzie Melemedin ja Uusi Helsinki -kvartetin soittamana.

Näkökulma ensimmäseen osaan tuntui olevan ennen kaikkea intensiivinen. Melemed tuntui olevan koko ajan valmiina viemään tempoa eteenpäin tai tekemään seuraavan crescendon.

Balanssi pysyi suurimman osan aikaa hyvänä, mutta oli hetkiä, jolloin Melemedin olisi toivonu pitävän säestävän osuuden hiljaisempana. Isoissa forte-paikoissa kvartetti osoitti hienoa iskukykyä, eikä jäänyt lainkaan isosti soittavan pianistin jalkoihin.

Tästä osassa jäi omintakeinen jälkimaku – se ei niinkään kuulostanut vuoropuhelulta ja sopuisalta yhteismusisoinnilta, vaan kilpailulta pianon ja kvartetin välillä. En tiedä kuinka tarkoituksellista se oli, mutta toimiva se oli näinkin. Ainakin jännitettä riitti.

Dumka-osan alun Melemed fraseerasi kauniisti ja persoonallisesti, mutta samaa sointimagiaa ja omakohtaisuutta kuin Inillä siitä ei ainakaan minulle välittynyt. Muutenkin osa teki paljon suurieleisemmän vaikutelman kuin edellisessä esityksessä. Tulkintakulma oli toisenlainen, mutta aivan mahdollinen ja vakuuttava tämäkin.

Tässä kohtaa on mainittava se, kuinka upeasti Uusi Helsinki -kvartetti intoutuu heittäytymään kulloisenkin pianistin musiikillisiin ajatuksiin ja tukemaan soitollaan niitä. Sellainen on pianistille todella inspiroivaa.

Furiant-osa oli kipunoiva, taiturillinen ja efektiivinen. Finaalissa mielestäni esitys parani entisestään. Siinä oli hienot karakterit ja upea, elävä, suorastaan sankarillinen sointi. Fuuga-kohta oli selkeä ja upeasti yhdessä ja loppunousu tehokas.

Tässä esityksessä yhteispeli tuntui innostuneelta ja energiseltä ja yhteinen ajoitus toimi varsin hyvin. Kokenut kvartetti reagoi Melemedin tulkinnallisiin impulsseihin esimerkillisellä tavalla, mutta kenties vahvatahtoinen Melemed olisi voinut olla omasta puolestaan herkempi muiden antamille impulsseille.

Silti: upea esitys!

Niklas Pokin arvio välierästä

Alkuerässä suuren vaikutuksen tehnyt yhdysvaltalainen Mackenzie Melemed aloitti poikkeuksellisen hitaalla Sibeliuksen Valse tristellä, jonka hän kuitenkin sai pidettyä ihmeellisen hyvin yllä.

Valssi tuntui kuuluvan hänen tulkinnassaan unimaailman läpi. Tempon vähittäisellä kiihdytyksellä hän rakensi teosta kohden huipentumaa kohti.

Vaikuttava, persoonallinen esitys, jonka henkiset juuret ovat ehkä enemmän Leopold Stokowskyn kapellimestaritaiteessa kuin meikäläisessä Sibelius-traditiossa.

Beethovenin Sonaatin F-duuri Op. 54 tahallisen ylihienostuneet hovieleet ja raisun vitsikkäät oktaavijaksot kuulostivat harvinaisen raikkailta Sibelius-esityksen dekadenssin jälkeen.

Ehkä ensimmäisen osan omalaatuisuudesta olisi voinut saada enemmänkin irti. Toinen osa oli rullasi elävästi ja säkenöivästi, ja siitä jäi hyvä mieli.

Lisztin Funerailles'ssa (Hautajaiset) Melemed sai koko salin resonoimaan. Teos hahmottui yhtenä vaikuttavana kertomuksena, kuin sinfonisena runona. Orkestraalisten sointivärien kirjo oli valtava, ja virtuoosisessa katsannossa soitto oli ajoittain täysin ällistyttävää.

En muista kuulleeni koskaan tässä teoksessa noin efektiivisiä oktaavijaksoja. Tässä esityksessä oli nyt se paljon puhuttu wow-efekti!

Melemedin oma improvisaatio tuntui syntyvän vaivattomasti. Se oli kauniisti soiva ja hauskan viihteellinen. Kesti jonkin aikaa, ennen kuin Melemed pääsi vauhtiin, mutta viimeiset minuutit olivat kekseliästä ja taiturillista menoa.

Viimeiseksi ohjelmanumerokseen Melemed oli valinnut kaksi teosta Medtnerin kokoelmasta Unohdettuja säveliä II. Harvoin kuultu Canzona matinata oli kaunis, keinuva tunnelmapala, joka tarjosi tarpeellisen suvannon ennen kuohuvaa Sonata tragicaa, johon Melemed heittäytyi myrskytuulen lailla.

Sonaatin esitys oli hypervirtuoosinen ja soinnillisesti rikas, dynamiikkaerot olivat valtaisat kuiskaavimmasta pianissimosta valtavaan jylinään, mutta ennen kaikkea Melemedin oma vahva ja vakuuttava sisäinen näkemys teoksesta välittyi upeasti.

Hän on esiintyjä, jolle juuri parhaillaan soitettava teos tuntuu olevan maailman tärkein ja paras teos. Se on suurenmoinen ominaisuus.

Mackenzie Melemed.
Mackenzie Melemed. Kuva: Sandra Saulo / Yle Maj Lind -pianokilpailu,mackenzie melemed
Mackenzie Melemed.
Mackenzie Melemed. Kuva: Sandra Saulo / Yle mackenzie melemed
Yleisöpalautetta välieräesityksen jälkeen.
Väinö Jalkanen, myös välierässä mukana, kiittää Mackenzie Melemediä. Yleisöpalautetta välieräesityksen jälkeen. Kuva: Sandra Saulo / Yle Maj Lind -pianokilpailu,mackenzie melemed
Nuori pianisti Maria Hämäläinen kiittää Mackenzietä välieräsuorituksen jälkeen.
Myös pianisti Maria Hämäläinen kiittää Mackenzietä. Nuori pianisti Maria Hämäläinen kiittää Mackenzietä välieräsuorituksen jälkeen. Kuva: Sandra Saulo / Yle Maj Lind -pianokilpailu,maria hämäläinen
Erityisesti improvisaatio oli todella vaikea, koska oli vain 20 minuuttia aikaa harjoitella

Mackenzie Melemed oli ainoa välierään päässeistä pianisteista, joka oli valinnut improvisaation yhdeksi ohjelmanumeroksi.

"Oli vaikea soittaa noin pitkä ohjelma, mutta pidin kaikista teoksistani. Improvisaatio oli vaikea, koska oli vain 20 minuuttia aikaa harjoitella. Oli kuitenkin mielenkiintoista tehdä jotain niin lyhyessä ajassa."

"Improvisaation teema oli vähän outo, koska se oli 4/4 –tahtilaji, mutta se oli kuin valssi. Oli vaikea tehdä jotain, mikä ei ole valssia. Palasin aina valssiin, ja ajattelin, että voi ei, mene pois, jotain muuta kuin valssia!"

"Mutta joka tapauksessa se oli mielenkiintoinen ja hieno kokemus."

Haastattelussa hän puhuu suomea ja kertoo enemmän välierään valitsemistaan teoksista sekä salin Steinwaysta.

Mackenzie Melemed ystävän halauksessa.
Ystävän halauksessa! Mackenzie Melemed ystävän halauksessa. Kuva: Laila Kangas / Yle Maj Lind -pianokilpailu,mackenzie melemed
Mackenzie Melemed ystävien kanssa.
Lisää ystäviä. Mackenzie Melemed ystävien kanssa. Kuva: Laila Kangas / Yle Maj Lind -pianokilpailu,mackenzie melemed

Suomen lisäksi Mackenzie kertoo puhuvansa ranskaa. Hän pitää matkustelusta ja tunnustaa olevansa kiinnostunut osakekaupoista, missä hän omasta mielestään ei kuitenkaan ole kovin hyvä.

Mackenziellä on paljon ystäviä Turun lähellä ja hän toivoo pian pääsevänsä jälleen takaisin Suomeen.

Haastattelijana Riikka Holopainen.

Niklas Pokin arvio alkuerästä

Yhdysvaltalaisella Mackenzie Melemedillä on kyky luoda tunnelmia ja rakentaa jännitteitä. Lisäksi hän onnistui mielestäni ilmaiseisemaan tunteita laajalla kirjolla.

Positiivinen vaikutelma syntyi jo avausnumerossa, nuoren israelilaisen Avner Dormanin kolmessa etydissä. Kolmas niistä, Snakes and Ladders osoitti, että Melemed on myös huikean taitava ja lähes erehtymätön virtuoosi.

Bachin Preludin ja fuugan b-molli (DWK I) tulkinta oli vakuuttava – kosketus oli kaunis ja äänenkuljetus selkeä, musiikki virtasi luonnollisesti ja pitkin ajatuksin ja reagointi musiikillisiin tapahtumiin oli herkkää muttei osoittelevaa.

Chopinin hankala C-duuri-etydi Op. 10 nro oli teknisesti huikea, jokainen ääni kuului kirkkaasta salin takaosaan elävänä ja lyyrisenä ja muotoilu oli tyylikästä.

Haydnin Sonaatti e-molli, Hob. XVI/34 jatkoi samaa elävää ja soinnillisesti hämmästyttävän hallittua linjaa. Esitys oli värikäs, retorinen ja jännittävä. Jollain tavalla se olisi mielestäni voinut kuitenkin soinnillisesti profiloitua vielä erilaisemmaksi muihin teoksiin verrattuna.

Uskomattoman nopea, selkeä ja eläväinen Skrjabinin terssi-etydi Op. 8 nro 10 edelsi Avner Dormanin Pianosonaatin nro 2 lyyristä ja huikaisevan kauniita sävyjä ja säkenöivää taiturillisuutta sisältänyttä esitystä.

Minulle tuli vaikutelma siitä, että Melemedin soitossa muusikkouden ja pianismin erilaiset elementit ovat harvinaisessa tasapainossa.

Hän lähestyy musiikkia sisältä käsin, osaa rakentaa musiikin rakenteista lähteviä psykologisia jännitteitä, hän peilaa musiikkia monenlaisiin inhimillisiin tunnetiloihin, hän kykenee toteuttamaan haluamansa kosketuksen ja soinnit suvereenisti ja hänen tekniikkansa on äärimmäisen laadukas ja virtuoosinkyvyt hämmästyttävät.

Mackenzie Melemed piipahti suomenkielisessä haastattelussa myös heti alkueräsoittonsa jälkeen.

Mackenzie Melemed haastattelussa alkuerän jälkeen.
Mackenzie Melemed haastattelussa alkuerän jälkeen. Kuva: Laila Kangas / Yle Maj Lind -pianokilpailu,mackenzie melemed
Mackenzie Melemed.
Mackenzie Melemed. Kuva: Laila Kangas / Yle Maj Lind -pianokilpailu,mackenzie melemed


Haastattelu Sandra Saulo.

Tietolaatikko Mackenzie Melemed

The Juilliard School 2013–
New England Conservatory, Boston 2008–2013

Mackenzie Melemed (s. 27.2.1995) aloitti esiintymisensä nuorena konserteissa, jotka olivat tarkoitettu erityisesti vanhuksille ja hyväntekeväisyysjärjestöille sekä paikallisille kouluille. Näissä hän rohkaisi opiskelijoita jakamaan omat taitonsa omissa yhteisöissään. Melemed on esiintynyt mm. Valkoisessa talossa ja Carnegie Hallissa sekä resitaaleissa eri puolilla Yhdysvaltoja sekä Tšekin tasavallassa, Suomessa ja Japanissa. Viimeksi hän voitti ensipalkinnon Iowan kansainvälisessä pianokilpailussa. Hän on opiskellut Juilliard Schoolissa opettajanaan Robert McDonald. Hän on valmistumassa musiikin maisteriksi tänä vuonna. Mackenzie Melemed on kiinnostunut vieraista kielistä, ja hän on opiskellut suomen kieltä Columbian yliopistossa kolme vuotta.

KILPAILUOHJELMA

Alkuerä

AVNER DORMAN Three Etudes for Piano: Sundrops over Windy Water, Funeral March, Snakes and Ladders (2012)
J. S. BACH Preludi ja fuuga b-molli (WTK I)
CHOPIN Etydi C-duuri op. 10/7
HAYDN Sonaatti e-molli, Hob. XVI/34
SKRJABIN Etydi Des-duuri op. 8/10
AVNER DORMAN Piano Sonata no. 2 (2000)

Välierä

SIBELIUS Valse triste op. 44/1
BEETHOVEN Sonaatti F-duuri op. 54
LISZT Harmonies poétiques et religieuses: VII Funérailles
IMPROVISAATIO
MEDTNER: Unohdettuja säveliä II op. 39: IV Canzona matinata, V Sonata tragica

Finaali

DVOŘÁK Pianokvintetto nro 2 op. 81
BEETHOVEN Pianokonsertto nro 3 op. 37

#majlind2017

  • Virtuoosi Jiyoung, superpianisti Mackenzie ja syvällinen Hyo-Eun

    Maj Lind -pianokilpailun toinen orkesterifinaali.

    Maj Lind -kilpailun toisessa orkesterifinaalissa kuultiin virtuoosista Jiyoung Kimiä, superpianisti Mackenzie Melemediä sekä introverttiä ja syvällistä Hyo-Eun Parkia. - Lue Ylen asiantuntijan pianopedagogi Niklas Pokin arviot toisen orkesterifinaalin esityksistä. Toisena orkesterifinaali-iltana torstaina 31.8.

  • Yhdysvaltalainen Mackenzie Melemed voitti Maj Lind -pianokilpailun 2017

    Seuraa kilpailua osoitteessa yle.fi/klassinen

    Yhdysvaltalainen 22-vuotias Mackenzie Melemed on Maj Lind -pianokilpailun voittaja 2017. "Olen sanaton! Oli ihana kilpailla Suomessa. Aion maksaa opintolainojani tällä palkinnolla", totesi Melemed voittajahaastattelussa. Voittajan palkinto on 30.000 euroa.

  • Aito Hannu, karismaattinen Jun ja pianon sankaritar So

    Maj Lind -pianokilpailun ensimmäinen orkesterifinaali.

    Maj Lind -pianokilpailun ensimmäisessä orkesterifinaalissa kuultiin "aitoa Hannua", karismaattista Jun Bouyterey-Ishidoa ja pianon sankaritarta, So Hyang In'iä. Ylen asiantuntija pianopedagogi Niklas Pokki arvioi ensimmäisen orkesterifinaalin esitykset.

  • Kamarimusiikkifinaali tulvi romanttista tunnetta

    Maj Lind -pianokilpailun kamarimusiikkifinaali.

    Kamarimusiikkifinaalin romanttiseen tunneaaltoiluun eläytyessään unohti viimeistään, että Maj Lindeissä on kysymys ankaran kansainvälisen pianokilpailun loppusuorasta. Ylen asiantuntija pianopedagogi Niklas Pokki arvioi kamarimusiikkifinaalin esitykset.